Alkaa menemään kuppi nurin, koulukiusaajia säälitään, jotta he eivät syrjäytyisi yhteiskunnasta

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo puuttuminen nuorenahan voisi vielä estää sen kiusaajankin joutumisen rikoksen tielle.Ja pelastaa kiusatun mielenterveyden.Eli jos muu ei auta niin rikosilmoitus,myös opettajasta/rehtorista jos ei vie asiaa eteenpäin.

Ja tuo puolivillainen puuttuminen josta ei tule nuorelle oikeasti tuntuvia seuraamuksia on vieläkin pahempi kuin olla kokonaan puuttumatta.

Tuolla vaan annetaan nuorelle se viesti, että pahuudella mitä hän tekee ei ole tuon kummempia seurauksia joten aivan sama jatkaa valitsemallaan linjalla tulevaisuudessakin ja päinvastoin tehdä vaan enemmänkin pahaa, koska ei tunnu missään eikä mistään seuraa mitään.

Saattanee joku näistä vaikka miettiä niinkin, että jos hän oikeasti tekisi pahaa/väärin niin kyllähän siihen joku aikuinen puuttuisi/antaisi rangaistuksen eli tämä kiusaaminen ym ei edes ole väärin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeastaan itsekään tiedä mitä kiusaajille pitäisi tehdä. Kiusaajia on ollut aina, vaikka lapsille pidettiin ennen vanhaan todellakin kuria ja annettiin selkäsaunoja  kotona ja opettajatkin sai lyödä lapsia. 

Mun lapsuudessa oli vielä jälki-istunnot käytössä, onko niitäkään enää nykyään? 

Kiusaamisella on useimmiten yleisö ja se kiusaaminenkin tapahtuu osittain yleisön vuoksi. Se hiljainen yleisö, joka ei osallistu, muttei myöskään puutu, on avainasemassa. Jos se joukko asettuisi kiusatun puolelle, niin siihen loppuisi se kiusaaminenkin.

Sen sijaan, että nää menis joukolla väliin, nää ottaa usein kännykällä videota ja laajentavat sen kiusaamisen netin puolelle o_O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen pitää torpata heti. Kiusattuna olen päättänyt, että mun lapsien ei tarvitse kokea koskaan samaa. Poikani kertoi, että päiväkodissa yksi poika potkii ja kiusaa jatkuvasti. Puhuin hlökunnan kanssa. Asiaa hyssyteltiin, koska kiusaaja ei ymmärrä hyvin kieltä. Mullehan tämä selitys ei kelvannut. Käskin mieheni käydä juttelemassa kiusaajan kanssa. Hyvin ymmärsi ja kiusaaminen loppui.

Vai että ihan käskit miestäsi? Tervettä.

Täh? Meillä on valitettavasti päiväkoti-ikäisissäkin sellaisia, jotka on kasvatettu siihen ettei heidän tarvitse kunnioittaa pätkän vertaa mitä yksikään nainen sanoo. Ei nämä kuuntele/kunnioita edes oman äidin sanomisia. Käskeähän äiti ei saakaan.

Suomi on kiusaajien paratiisi, sillä täällä uhreja usein kohdellaan viranomaisten taholta tylymmin kuin kiusaajia. Sama ilmiö työelämässä: kiusattu savustetaan ulos, ja pomot palkitsevat näitä psy kopaatteja ja nar sisteja.

Vierailija kirjoitti:

Neljännellä luokalla jouduin muutaman pojan väkivallan ja ahdistelun kohteeksi. Se oli vaatteiden päältä repimistä, huorittelua, tönimistä, repun tyhjentämistä käytävälle, seuraamista kotiin, uhkailua jne. Vanhempien puuttuminen ei ratkaissut asiaa. Opettajan ja kuraattorin puuttuminen ei ratkaissut asiaa. Rehtorin puuttuminen ei ratkaissut asiaa. Kiusaaminen, eli väkivaltainen ja seksuaalinen ahdistelu ja vainoaminen loppuivat kuin seinään, kun löin täysillä yhtä näistä pojista kirjalla kasvoihin niin, että nenä aukesi ja hän kaatui lattialle itkemään. Sen jälkeen ei ollut kertaakaan enää mitään ongelmaa heidän taholtaan. Toki itse jouduin jälki-istuntoon ja puhutteluun ja kerrottiin, että koskaan ei saa lyödä toista hei kun väkivalta ei oo ratkasu vaan puhumal asiat selviää ja heilläkin on vaikeaa kun vanhemmat on eronnu ja kaikkee.

Mutta se minun piinani ja elämäni ja itsetuntoni ja itsemäärämisoikeuteni tuhoaminen loppui siihen, kun aiheutin niin kovaa kipua ja järkytystä ja verenvuotoa, että he eivät uskaltaneet enää kohdistaa toimiaan minuun.

Kuudennella luokalla muutimme toiseen kaupunkiin, ja koulussa yksi tytöistä kävi kimppuuni aivan provosoimatta. Jälleen puhuin ensin tilanteesta vanhemmilleni, opettajalle, rehtorille ja koulukuraattorille, mutta väkivalta jatkui. Sain pahasti turpaani, mutta satutin häntä sen verran, että hän haki helpomman kohteen, ja ongelma ratkesi minun osaltani siihen.

Ikävä kyllä väkivalta ja fyysisen kivun uhka on usein se ratkaisu, jolla kiusaaminen loppuu. Sen ei pitäisi olla, mutta niin se vaan on.

On tosi ikävä homma, jos väkivaltaisella ja epösosiaalisella lapsella on vaikeaa ja hän purkaa oloaan muihin, mutta sen en pitäisi olla niiden väkivallan ja uhkailun kohteina olevien lasten asia toimia purkautumiskanavana ja vaan sietää ja ymmärtää. Ensin pitää vaan vetää kunnolla turpaan sitä kiusaajaa, ja sitten voi mennä puhumaan vanhempien, opettajan, rehtorin ja koulukuraattorin kanssa ja tarjota hänelle apua.

Mulla on vähän samanlainen kokemus. Olin ujo ja hiljainen tyttö, joten tietenkin sitten jouduin kiusatuksi. Tyttöjen kohdalla kiusaaminen oli lähinnä vain ulkopuolelle jättämistä, ei suoraa haukkumista ja häirintää, käsiksi käymistä kuten pojilla. Erityisesti pari poikaa otti minut silmätikukseen, he eivät itsekään olleet mitään suosittuja poikia, mutta häirikköjä. Muillekin tytöille naljailivat, ei vain minulle, mutta niillä muilla tytöillä oli kaverit puolustamassa toisin kuin mulla, mun piti aina puolustautua yksin. Se tarkoitti sitä, että touhu jatkui ja paheni vaan. 

Pitkään jatkuneen kiusaamisen jälkeen loppujen lopuksi mulla vain pimeni päässä ja kävin toisen pojan kimppuun. En vieläkään ymmärrä kuinka sen tein, olin laiha ja pienikokoinen tyttö, mutta mä vain nostin sen pojan kurkusta ylös ja huusin sille, että älä ikinä enää tee tota mulle (oli sylkäissyt mua päin). Muistan edelleen sen pojan kauhistuneen ilmeen kun me katsottiin toisiamme silmästä silmään ja voin kuvitella, että mun mustuaiset oli laajentuneet ja näytin varmasti riivatulta. 

Siihen loppui sen pojan touhut mua kohtaan, se näytti jatkossa suorastaan pelkäävän minua. Ja mä ajattelin siitä, että HYVÄ! Pelätkää vaan mua, koska olenkin tulossa hulluksi teidän takia! Toisen kiusaajapojan nöyryytin verbaalisesti niin pahasti, että hän meni ihan lukkoon eikä osannut sanoa enää mitään. Hän jopa pyysi anteeksi, että on kiusannut mua. Mutta miks se vaatii aina jotain tollaista, että pitää menettää hermonsa täysin? Sitten vasta kadutaan ja pyydellään anteeksi. Miksei voi antaa toisen vain olla?

Näiden tapausten jälkeen sain onneksi olla ihan rauhassa loppu yläasteen, kunnes sitten ammattikoulussa taas yksi poika kiusasi mua ja sen koulun jätin sovinnolla kesken. Ei riittänyt paukut enää itseni puolustamiseen, varsinkin kun musta tuntui että haluan tehdä tällä kertaa jotain todella pahaa toiselle. Menin vaan suoraan töihin hanttihommiin, annoin koulujen olla koska niissä ei mun anneta olla. Olen jälkeenpäin lueskellut näiden kouluammuskelijoiden tarinoita ja ikävä kyllä samaistun paljon heihin. Ymmärrän sen pettymisen ihmisyyteen ja siitä seuraavan ihmisvihan. 

Miehen kotimaassa ex-Jugoslaviassa koulukiusaaminen on harvinainen ilmiö. Se johtuu siitä, että siellä kiusaaja saa kiusatun perheeltä (isoveli tms.) suoraan pataan. Niin brutaalia kuin se onkin niin se toimii.

Vierailija kirjoitti:

Miehen kotimaassa ex-Jugoslaviassa koulukiusaaminen on harvinainen ilmiö. Se johtuu siitä, että siellä kiusaaja saa kiusatun perheeltä (isoveli tms.) suoraan pataan. Niin brutaalia kuin se onkin niin se toimii.

No tästä mun pitikin tulla kysymään, että onko teillä mitään tietoa millä tavoin kiusaamista (ja kiusaajia) käsitellään muissa maissa? Suomessa kiusaamista on poikkeuksellisen paljon ja mun oma teoriani on, että se johtuu siitä kun me ollaan aika ujoa kansaa. Meillä on paljon ujoja ja hiljaisia introvertteja täällä. Ja väittää kuka tahansa ja mitä tahansa, minä väitän että se ujous nimenomaan on iso riski kiusatuksi joutumiselle. Se vaan tekee ihmisestä niin helpon uhrin. Ei ne kiusaajat yleensä mene päätään aukomaan niille suosituille tytöille/pojille. Koska ne tietää, että siinä saa ison porukan kimppuunsa. Mutta niillä hissukkatyypeillä ei ole sitä porukkaa puolustamassa, ne joutuu puolustamaan yksin itseään.

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa koulumaailman todellisuuteen. Opettajat ovat syvältä, he ovat kiusaajan puolella aina. Näin oli jo 1980-luvulla kun olin itse koulussa.

Vaikutat kiusaajalta, joka siirtää vastuun tekemisistään muille.

Millä logiikalla kiusaamisesta on vastuussa opettaja eikä kiusaaja tai kiusaajan vanhemmat?

Mä olen opettaja ja keinot puuttua on todella vähissä. Pelkään osaa koululaisista, kerran puuttuin kiusaamiseen ja tämä kiusaaja uhkasi r**iskata ja tappaa minut.

Olen pienikokoinen nainen, joten tuollainen iso 14 vuotias voisi ihan hyvin toteuttaa uhkauksensa. Eipä seurannut sällille yhtään mitään tuosta, poliisi nuhteli, mutta kun ei ollut rikosoikeudellisessa vastuussa ja koulussa on käytävä, niin ei kerrassaan mitään seuraamuksia.

Vierailija kirjoitti:

Miehen kotimaassa ex-Jugoslaviassa koulukiusaaminen on harvinainen ilmiö. Se johtuu siitä, että siellä kiusaaja saa kiusatun perheeltä (isoveli tms.) suoraan pataan. Niin brutaalia kuin se onkin niin se toimii.

Tyttöjenkin kohdalla? Tai naispuolisten opettajien?

Vierailija kirjoitti:

Neljännellä luokalla jouduin muutaman pojan väkivallan ja ahdistelun kohteeksi. Se oli vaatteiden päältä repimistä, huorittelua, tönimistä, repun tyhjentämistä käytävälle, seuraamista kotiin, uhkailua jne. Vanhempien puuttuminen ei ratkaissut asiaa. Opettajan ja kuraattorin puuttuminen ei ratkaissut asiaa. Rehtorin puuttuminen ei ratkaissut asiaa. Kiusaaminen, eli väkivaltainen ja seksuaalinen ahdistelu ja vainoaminen loppuivat kuin seinään, kun löin täysillä yhtä näistä pojista kirjalla kasvoihin niin, että nenä aukesi ja hän kaatui lattialle itkemään. Sen jälkeen ei ollut kertaakaan enää mitään ongelmaa heidän taholtaan. Toki itse jouduin jälki-istuntoon ja puhutteluun ja kerrottiin, että koskaan ei saa lyödä toista hei kun väkivalta ei oo ratkasu vaan puhumal asiat selviää ja heilläkin on vaikeaa kun vanhemmat on eronnu ja kaikkee.

Mutta se minun piinani ja elämäni ja itsetuntoni ja itsemäärämisoikeuteni tuhoaminen loppui siihen, kun aiheutin niin kovaa kipua ja järkytystä ja verenvuotoa, että he eivät uskaltaneet enää kohdistaa toimiaan minuun.

Kuudennella luokalla muutimme toiseen kaupunkiin, ja koulussa yksi tytöistä kävi kimppuuni aivan provosoimatta. Jälleen puhuin ensin tilanteesta vanhemmilleni, opettajalle, rehtorille ja koulukuraattorille, mutta väkivalta jatkui. Sain pahasti turpaani, mutta satutin häntä sen verran, että hän haki helpomman kohteen, ja ongelma ratkesi minun osaltani siihen.

Ikävä kyllä väkivalta ja fyysisen kivun uhka on usein se ratkaisu, jolla kiusaaminen loppuu. Sen ei pitäisi olla, mutta niin se vaan on.

On tosi ikävä homma, jos väkivaltaisella ja epösosiaalisella lapsella on vaikeaa ja hän purkaa oloaan muihin, mutta sen en pitäisi olla niiden väkivallan ja uhkailun kohteina olevien lasten asia toimia purkautumiskanavana ja vaan sietää ja ymmärtää. Ensin pitää vaan vetää kunnolla turpaan sitä kiusaajaa, ja sitten voi mennä puhumaan vanhempien, opettajan, rehtorin ja koulukuraattorin kanssa ja tarjota hänelle apua.

Näin se vaan menee. Sivan samoja kokemuksia. Olin lähes koko ala-asteen rääkättynä. Tietysti kiusaajat seurasivat ylä-asteelle ja yllyttivät myös uusia oppilaita kiusaamisporukkaan. Mä rupesin lyömään takaisin jokaista yrittäjää. Kas siihen loppui kiusaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siinä on perää, että rankaisu ei ole ratkaisu. Kiusaajakin on jollain tapaa häiriintynyt, joten rankaisu ei sitä voi muuttaa.

Ei se ole syy jättää asia sikseen. Rankaisu osoittaa seuraamuksen, jos hoitopaikat ei riitä.  Heille on kuitenkin ihan selvää se että kusaaminen on väärin.  Vaikka olisivat heikkolahjaisia tms. 

On totta se, että kiusaaminen voi johtua jostain traumaattisesta kokemuksesta elämässä tai esim vanhemmista otettu mallia, miten heikkoja tai muita kohtaan käyttäydytään. Jotkut haluaa sympatiseerata kiusaajaa, koska sillä on voinut olla vaikea elämä ja siinä ei ole mitään väärää. Kuitenkin ei voi jättää huomiotta uhreja, joiden elämän kiusaaminen monesti on pilannut ja sitten sitä ollaan jossain vaiheessa työttömyysputkessa.

Yksikin kiusaaja joka saa jatkaa tekemisiään läpi elämänsä, voi pahimmillaan tuhota useiden kymmenien jopa satojen elämän. Minun mielestä kiusaaja pitää laittaa vastuuseen teoistaan ja tehdä tiettäväksi, ettei kiusaaminen ole sallittua. Mahdollisesti myös pitäisi paremmin perehtyä kiusaajan historiaan, että mistä se kiusaaminen johtuu ja korjata ongelmat.

Jos kiusaaminen jatkuu, niin voidaan kiusaaja erottaa koulusta määräajaksi, jokaisen koululaisen turvallisuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Miehen kotimaassa ex-Jugoslaviassa koulukiusaaminen on harvinainen ilmiö. Se johtuu siitä, että siellä kiusaaja saa kiusatun perheeltä (isoveli tms.) suoraan pataan. Niin brutaalia kuin se onkin niin se toimii.

Mä olen sanonut mun lapsille, ettei ketään saa kiusata. Koulukiusattuna suhtaudun erittäin vakavasti näihin asioihin. Ketään ei lyödä ja puhumalla yritetään ensin. Olen myös sanonut, että jos joku lyö ensin, saa lyödä takaisin. Mun äiti sano aina käännä toinenkin poski pojat potkii, kun ne tykkää ja muuta sontaa. Olen vieläkin niin hyvilläni siitä, että vedin yläasteella kiusaajia lättyyn lopulta.

Sehän on vain hyvä juttu että ns pääkiusaajia alettaisiin syrjiä, osoittaisi sen ettei koko joukko ole vielä lopullisesti mädäntynyt.

Suomen oikeusjärjestelmä on ylipäänsä mätä ja korruptoitunut... 

narsistit, sosiopaatit, kiusaajat, narkkarit, väkivaltaiset, perheväkivaltaiset,, psykopaatit, yms.... näitä paapotaan ja suojellaan kaikin tavoin... etenkin jos he kuuluvat eliitin ryhmiin ja sukuihin...

ja rahalla pääsee kaikesta... rikkaita ei syytetä koskaan... uhrit tuomitaan ja tuhotaan viimeistään rahalla... tämä ns. onnellisin maa on täynnä hyytävää pahuutta ja piilokorruptiota..

Vierailija kirjoitti:

Rikosilmoituksia kehiin. Joka kerta.

Suosittelen murhaa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha kiusaajia on demonisoidakaan koska heillä itsellä on monesti myös paha olla, jonka oire se kiusaaminen on. Kiusaaminen kuuluu koulumaailmaan ja sitä on aina ollut ja tulee olemaan. Parempi vaan kasvattaa nahkaansa paksummaksi.

Ei ole, vaan kiusaaminen on oire kiusaajan synnynnäisestä sadismista ja säälittömästä luonteesta.

Eli kiusaavan venäläismäisyydestä.

Tää ilmiö on kyllä niin helvetin väärin