Lue keskustelun säännöt.
Soitin äidilleni äitienpäiväpuhelun, olisitko sinä loukkaantunut äitini sanoista?
08.05.2022 |
Vietän ensimmäistä äitienpäivää äitinä. Asumme kaukana vanhemmistani, joten äitienpäivänä näkeminen ei ole mahdollista.
Soitin aamulla äidilleni videopuhelun. Onnittelin heti mummia ja näytin vauvaa kameralle, vauva siinä jokelteli äidilleni. Äitini myöhemmin puhelun aikana totesi minulle "Onnea sinulle. Nyt sinäkin olet äiti ja sinulla on äidin ilot ja surut!" Tuli jotenkin kurja olo tuosta kommentista, miksi ihmeessä tällaisena päivänä pitää kommentoida jotain tuollaista suruista? Äitini on aina ollut kylmä ja ei kovin empaattinen, mutta tuli paha mieli tuosta kommentista. Eikö olisi voinut vain onnitella ja olla sanomatta sen enempää? Olisitko sinä loukkaantunut äitini sanoista vai olenko vain jotenkin herkkä, kun on ensimmäinen äitienpäiväni? Äidilleni äitienpäivä on vaikea, kun jo aikuisen sisarukseni suhteen hänellä on ollut hyvin haastavaa (sisaruksellani on päihdeongelma).
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset on pieniä, ne painaa syliä, mutta kun ne ovat suurempia, painavat sydäntä. Äitiys voi tuoda mukanaan mitä vain. Ja vaikka lapsen flunssakierteet ja kiukuttelu ja huonosti nukkuminen on raskasta. Niin pahempaa on huoli murrosikäisestä/teinistä.
On huoli mutta kun nuori on raitis eikä hengaa epämääräisten krimaanilien kanssa, niin se helpottaa kummasti!! Ei kaikki ole WT porukkaa WT ongelmineen!! Kasvatuksesta on moni asia kiinni ja millaista esimerkkiä vanhemmat ja isovanhemmat antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on 16 ja ei ole tuonut mitään surua minulle äidilleen eikä isälleen. Päinvastoin!! Kyllä elämä häntäkin opettaa mutta ehkä tällä palstalla lapset ovat jotenkin hirviöitä ja vanhemmat myös kun aloituksia täällä katsoo nykyisin!! Hyvää äitienpäivää kuitenkin kaikille, myös lannistajile ja vähättelijöille. Olette onnettomia ihmisiä. Ymmärrän aloittajaa hyvin. Edesmennyt äitini rakasti munua ja lastani ja saman hyvän haluan hänelle välittää eteen päin!
Etkö ole ollut koskaan surullinen lapsesi puolesta tai silloin jos et ole pystynyt hänelle antamaan välttämättä kaikkea mitä olisit halunnut, johtuen esimerkiksi rahan tai ajan puutteesta?
Rahaa ei ole ruhtinaallisesti, mutta hän on aina saanut tarvitsemansa. Aikaa on myös riittänyt. Lapsi ei ole taakka vaan rikkaus. Moni tragedia olisi jäänyt kokematta, jos vanhemmaksi kelpaamattomat jättäisivät lapset alunperin tekemättä. Ehkäisyä ei ollut ennen saatavilla tai se oli tehty vaikeaksi ja osa vanhemman ikäpolven empatiakyvyttömyydestä, materialistisuudesta ja kylmyydestä voi johtua siitä, että oli pakkoliittoja ja ei toivottuja lapsia paljon useammin kuin nykyään. Myöskään aborttia ei saanut helposti. Nythän tilanne on aivan eri, onneksi.
Etkö ole ollut koskaan surullinen lapsesi puolesta tai silloin jos et ole pystynyt hänelle antamaan välttämättä kaikkea mitä olisit halunnut, johtuen esimerkiksi rahan tai ajan puutteesta?