Soitin äidilleni äitienpäiväpuhelun, olisitko sinä loukkaantunut äitini sanoista?
Vietän ensimmäistä äitienpäivää äitinä. Asumme kaukana vanhemmistani, joten äitienpäivänä näkeminen ei ole mahdollista.
Soitin aamulla äidilleni videopuhelun. Onnittelin heti mummia ja näytin vauvaa kameralle, vauva siinä jokelteli äidilleni. Äitini myöhemmin puhelun aikana totesi minulle "Onnea sinulle. Nyt sinäkin olet äiti ja sinulla on äidin ilot ja surut!" Tuli jotenkin kurja olo tuosta kommentista, miksi ihmeessä tällaisena päivänä pitää kommentoida jotain tuollaista suruista? Äitini on aina ollut kylmä ja ei kovin empaattinen, mutta tuli paha mieli tuosta kommentista. Eikö olisi voinut vain onnitella ja olla sanomatta sen enempää? Olisitko sinä loukkaantunut äitini sanoista vai olenko vain jotenkin herkkä, kun on ensimmäinen äitienpäiväni? Äidilleni äitienpäivä on vaikea, kun jo aikuisen sisarukseni suhteen hänellä on ollut hyvin haastavaa (sisaruksellani on päihdeongelma).
Kommentit (85)
Ymmärrän, että sulla on eka äitienpäivä ja tuntuu ikävältä. Äidilläsi ei tainnut oikein olla tilannetajua tai ymmärrystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulitko, että äitiys on pelkkää iloa?
Saattaapa vauvan äiti luullakin.
Sittenpä onkin hyvä saada tietää totuus.
Totuus? Totuus on toki se, että suurimmasta osasta ihmisiä ei tule päihteiden väärinkäyttäjiä.
-ohisNo tuskin tuo lausahdus mitenkään liittyi apn sisareen. Voi hyvä tavaton taas.
Liittyy vahvasti henkilön omaan persoonaan ja kokemukseen omasta äityidestä. Eli tietenkin liittyy alkoholisoituneeseen lapseensa, joka on ikuinen riippa.
Luuletko ettei ihan jokainen äiti voisi noin todeta? Onko äitiys vain hattaraa? Jos sun äitiys sitä on, eipä kovin normaalia lapsuutta ole eletty.
Onko sinun äityitesi niin suruja täynnä ettei iloa mahdu edes onnitteluun asti?
Ap:n syy ei ole ap:n äidin tunnekylmyys, toki sellaiselle äidille ei kannata äitienpäivänä soitella, jos ei jälleen halua kuulla mitkä asiat ovat huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulitko, että äitiys on pelkkää iloa?
Saattaapa vauvan äiti luullakin.
Sittenpä onkin hyvä saada tietää totuus.
Totuus? Totuus on toki se, että suurimmasta osasta ihmisiä ei tule päihteiden väärinkäyttäjiä.
-ohisNo tuskin tuo lausahdus mitenkään liittyi apn sisareen. Voi hyvä tavaton taas.
Liittyy vahvasti henkilön omaan persoonaan ja kokemukseen omasta äityidestä. Eli tietenkin liittyy alkoholisoituneeseen lapseensa, joka on ikuinen riippa.
Luuletko ettei ihan jokainen äiti voisi noin todeta? Onko äitiys vain hattaraa? Jos sun äitiys sitä on, eipä kovin normaalia lapsuutta ole eletty.
Onko sinun äityitesi niin suruja täynnä ettei iloa mahdu edes onnitteluun asti?
Ap:n syy ei ole ap:n äidin tunnekylmyys, toki sellaiselle äidille ei kannata äitienpäivänä soitella, jos ei jälleen halua kuulla mitkä asiat ovat huonosti.
Mahtuihan onnitteluun iloa ja onnea. Sulla taitaa olla paha ongelma luetun ymmärtämisessä.
No, kyllähän tuon voi ikävälläkin äänensävyllä sanoa (niinkuin melkein mitä vaan), mutta sinänsä noissa sanoissa ei ole mitään väärää tai loukkaavaa. Tottahan se on, äitiys ei ole mitään ruusuilla tanssimista. Mutta ap varmaan tuntee äitinsä parhaiten ja kuuli sen äänensävyn. Kyllähän sitä on niitäkin isoäitejä jotka avun ja empatian sijaan lähinnä v*ttuilee äidiksi tulleille tyttärilleen joten voi olla kyse siitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulitko, että äitiys on pelkkää iloa?
Saattaapa vauvan äiti luullakin.
Sittenpä onkin hyvä saada tietää totuus.
Totuus? Totuus on toki se, että suurimmasta osasta ihmisiä ei tule päihteiden väärinkäyttäjiä.
-ohisNo tuskin tuo lausahdus mitenkään liittyi apn sisareen. Voi hyvä tavaton taas.
Liittyy vahvasti henkilön omaan persoonaan ja kokemukseen omasta äityidestä. Eli tietenkin liittyy alkoholisoituneeseen lapseensa, joka on ikuinen riippa.
Luuletko ettei ihan jokainen äiti voisi noin todeta? Onko äitiys vain hattaraa? Jos sun äitiys sitä on, eipä kovin normaalia lapsuutta ole eletty.
Onko sinun äityitesi niin suruja täynnä ettei iloa mahdu edes onnitteluun asti?
Ap:n syy ei ole ap:n äidin tunnekylmyys, toki sellaiselle äidille ei kannata äitienpäivänä soitella, jos ei jälleen halua kuulla mitkä asiat ovat huonosti.
"ONNEA sinulle. Nyt sinäkin olet äiti ja sinulla on äidin ILOT ja surut!"
Ap:n äidin sanoissa oli kaksi kertaa enemmän onnea ja iloa kuin surua.
Sinä valitsit tuosta puhelusta sen surun, et iloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulitko, että äitiys on pelkkää iloa?
Saattaapa vauvan äiti luullakin.
Sittenpä onkin hyvä saada tietää totuus.
Totuus? Totuus on toki se, että suurimmasta osasta ihmisiä ei tule päihteiden väärinkäyttäjiä.
-ohisNo tuskin tuo lausahdus mitenkään liittyi apn sisareen. Voi hyvä tavaton taas.
Liittyy vahvasti henkilön omaan persoonaan ja kokemukseen omasta äityidestä. Eli tietenkin liittyy alkoholisoituneeseen lapseensa, joka on ikuinen riippa.
Luuletko ettei ihan jokainen äiti voisi noin todeta? Onko äitiys vain hattaraa? Jos sun äitiys sitä on, eipä kovin normaalia lapsuutta ole eletty.
Onko sinun äityitesi niin suruja täynnä ettei iloa mahdu edes onnitteluun asti?
Ap:n syy ei ole ap:n äidin tunnekylmyys, toki sellaiselle äidille ei kannata äitienpäivänä soitella, jos ei jälleen halua kuulla mitkä asiat ovat huonosti.
No olihan siinä toivotuksessa ne ilotkin. Apn äidin tunnekylmyydestä en tiedä mitään.
Mun äitiys on kirjo kaikkea mahdollista tunnetta, kuten normaali vanhemmuudessa.
Tätä loukkaantumisen määrää on joskus todella vaikea käsittää.
Riippuu ihan ap:n ja äitinsä suhteesta miten tuon ottaa.
Täällä ihmiset kommentoivat omista lähtökohdistaan, heillä saattaa olla ihan toisenlaiset suhteet äitiinsä/lapseensa.
Olen huomannut, että ns. hyvän lapsuuden kokeneiden voi olla todella vaikea ymmärtää, että kaikkien suhteet vanhempiinsa eivät välttämättä ole ruusuisia vaan voivat olla tosi vaikeitakin.( Toki en tiedä onko tästä jälkimmäisestä ap:n tapauksessa kyse.)
Joten näillä tiedoilla minusta asiaa ei voi kommentoida ollenkaan.
Hyvää ensimmäistä äitienpäivää ap:lle!🌹
Eipä olisi tullut mieleen tuosta loukkaantua. Tuohan on vanha sanonta, joka pitää edelleen paikkansa.
Ja täysin totta, äidin osaan kuuluu ilot ja surut, ei se ole pelkkää iloa ja ruusuilla tanssimista.
Ja ihmettelen, jos et ole kokenut lapsen puolesta surua.
Kyllä vain minulla on paljon surua, jos lapsi esim. sairastuu.
Mutta joo, nykyään kaikesta loukkaannutaan ja parasta olla vain tuppisuuna ja parempi olisi äitisi ollut sanoa Onnea. Eikä lähteä jaarittelemaan, kun etsimällä lähdetään hakemaan, mistä kaikesta voi loukkaantua ja haetaan Suomesta sille vielä hyväksyntää.
Hänhän totesi että nyt sinäkin olet äiti. Ehkä ette pidä mitenkään yhtä. Hän varmaan puhuisi sisarestasi jolla on päihdeongelma. Hän ehkä juuri sitä tänään suree. Mutta ei saa puhua mitään. Aina vääärä päivä. Asia painaa häntä.
Suotta ei sanota, että pienet lapset, pienet murheet, isot lapset, isot murheet. Eikä murheiden edes tarvi olla mitään dramaattisia, että se lapsi olisi vaikka ajautunut raiteiltaan. Vaan sitä, että monilla äideillä on aikuisistakin lapsistaan jollakin tasolla huoli, vaikka näillä olisi asiat hyvin. Itsekin lukeudun tähän ryhmään.
Tuollainen kommentti kertoo minulle enemmän äidin kalvavasta huolesta, kuin siitä, että lapset olisivat hänelle pettymys ja häpeän aihe, kuten ap ehkä kokee. Jos et ole äitisi kanssa koskaan keskustellut syvällisesti, et voi tietää hänen syvimpiä tuntojaan. Hän on oman aikansa tuote, vanhempiensa ja senaikaisen ympäristön muokkaama, kuten itsekin olet.
Koko äitiepäivän voisi lakkauttaa. Luo turhia paineita ja suoraan sanoen kaikilla ei ole pullantuoksuista äitiä. Päivässä ei ole mitään järkeä. Lasten hankkiminen on jokaisen oma valinta (pl. syystä tai toisesta lapsettomat). Miksi sellaista pitää muka erikseen juhlia!?
Vierailija kirjoitti:
Surujen tilalla olisin itse käyttänyt sanaa "huolet". Kyllähän äidin sydän on aina vähän syrjällään huolesta. Suruakin varmaan kaikki joskus tuntee äitiyteen liittyen, mutta mielestäni se ei kuitenkaan ole sellainen jatkuva tunne kuten ilo/onnellisuus lapsista ja se huoli siellä taustalla. Mutta joo, en olisi loukkaantunut. Sulla ap on varmasti tunteet pinnassa jos vauva on vielä pieni (luonnollista, hormonit) ja otit äitisi sanomiset itseesi ("minä olen siis aiheuttanut surua äidilleni"). Äitisi on voinut tarkoittaa niin kuin ajattelit, loukatakseen, ulkopuoliset eivät voi sitä tietää kun emme tunne henkilöä. Tai sitten hän on voinut tarkoittaa tuota epämääräistä huolimöykkyä sydämessä, mutta joka tapauksessa, sulla on nyt oma lapsi ja on aika irtautua omasta äidistä ja kasvaa aikuiseksi. Siihen kuuluu myös se, että ottaa tiettyä etäisyyttä omiin vanhempiinsa ja heidän kykyynsä haavoittaa ja nostaa riittämättömyyden tunteita pintaan. Nauti ap ensimmäisestä äitienpäivästäsi täysillä, äläkä turhaan vatvo muiden sanomisia!
Hyvin sanottu. Muut ei voi tietää miten äiti on tuon tarkoittanut ja mille se ap:sta tuntui, mutta joka tapauksessa toisten sanomisten vatvomisesta ei ole mitään hyötyä. Nauti äitiydestäsi, iloineen ja huolineen, ja jätä omaan arvoonsa negakommentit :)
Kun lapset on pieniä, ne painaa syliä, mutta kun ne ovat suurempia, painavat sydäntä. Äitiys voi tuoda mukanaan mitä vain. Ja vaikka lapsen flunssakierteet ja kiukuttelu ja huonosti nukkuminen on raskasta. Niin pahempaa on huoli murrosikäisestä/teinistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surujen tilalla olisin itse käyttänyt sanaa "huolet". Kyllähän äidin sydän on aina vähän syrjällään huolesta. Suruakin varmaan kaikki joskus tuntee äitiyteen liittyen, mutta mielestäni se ei kuitenkaan ole sellainen jatkuva tunne kuten ilo/onnellisuus lapsista ja se huoli siellä taustalla. Mutta joo, en olisi loukkaantunut. Sulla ap on varmasti tunteet pinnassa jos vauva on vielä pieni (luonnollista, hormonit) ja otit äitisi sanomiset itseesi ("minä olen siis aiheuttanut surua äidilleni"). Äitisi on voinut tarkoittaa niin kuin ajattelit, loukatakseen, ulkopuoliset eivät voi sitä tietää kun emme tunne henkilöä. Tai sitten hän on voinut tarkoittaa tuota epämääräistä huolimöykkyä sydämessä, mutta joka tapauksessa, sulla on nyt oma lapsi ja on aika irtautua omasta äidistä ja kasvaa aikuiseksi. Siihen kuuluu myös se, että ottaa tiettyä etäisyyttä omiin vanhempiinsa ja heidän kykyynsä haavoittaa ja nostaa riittämättömyyden tunteita pintaan. Nauti ap ensimmäisestä äitienpäivästäsi täysillä, äläkä turhaan vatvo muiden sanomisia!
Hyvin sanottu. Muut ei voi tietää miten äiti on tuon tarkoittanut ja mille se ap:sta tuntui, mutta joka tapauksessa toisten sanomisten vatvomisesta ei ole mitään hyötyä. Nauti äitiydestäsi, iloineen ja huolineen, ja jätä omaan arvoonsa negakommentit :)
Ei tuo äidin kommentti ollut negakommentti
Jotenkin tyypillistä nykyaikaa, että irrotetaan isommasta kokonaisuudesta yksi sana, se ainoa sana josta voi suurennuslasilla etsimällä löytää jotain negatiivista ja sitten takerrutaan siihen.
Lapseni on 16 ja ei ole tuonut mitään surua minulle äidilleen eikä isälleen. Päinvastoin!! Kyllä elämä häntäkin opettaa mutta ehkä tällä palstalla lapset ovat jotenkin hirviöitä ja vanhemmat myös kun aloituksia täällä katsoo nykyisin!! Hyvää äitienpäivää kuitenkin kaikille, myös lannistajile ja vähättelijöille. Olette onnettomia ihmisiä. Ymmärrän aloittajaa hyvin. Edesmennyt äitini rakasti munua ja lastani ja saman hyvän haluan hänelle välittää eteen päin!
Täällä on luuserit ja elämäm koululaiset dissaamassa aloittajaa. Vetäkää rauhassa kessua ja kaljaa mutta on olemassa myös perheitä ja sukuja, jossa tuetaan lapsia ja lapsenlapsia! He eivät vain näy tällä palstalla.
Mitä ihmeen lannistamista se on, että sanotaan vanhemmuuteen kuuluvan iloja ja suruja? Ne surut on osa sitä vanhemmuuden kokemusta, joita ilman se vanhemmuus jäisi paljon ohuemmaksi. Ei niistä lapsistakaan kasva täysipainoisia ihmisiä, jos he eivät saa koskaan kokea pienintäkään vastoinkäymistä. Kun muksahdetaan, niin sitä itketään vähän aikaa ja sitten jatketaan taas menoa iloisesti touhottaen.