Suomessa ei ole tällä hetkellä yhtään artistia, jota haluaisi lähteä kuuntelemaan festareille
Ennen festareilla oli isoja nimiä, jotka vetivät porukkaa. Nyt tuntuu, että samat b-luokan artistit ja harvat bändit "tähdittävät" joka festarin kattausta. Mikael Gabriel, Abreu, Erin, Arttu Wiskari..
Olenko ainut, joka tunnistaa ilmiön?
Joku 5 v sitten Kaija Koo ja Lauri Tähkä olivat yleisömagneetteja. Vähän aiemmin Cheek ja JVG. Kuka nykyään olisi Suomessa selkeä ykkösnimi?
Kommentit (36)
Ulkomailla vielä vähemmän, en keksi yhtään ulkomaalaista artistia tai bändiä joka kiinnostais pätkääkään.
Mä kuuntelen noista mainituista aika montaa mut en menis varmaan keikalle.
Menen itse pienille vaihtoehtomusiikin festareille, esim. Ihmemaahan. Jos ei bändit nappaa, ei ainakaan harmita se, että tuli maksettua liikaa. Turun Kesärauha kiinnostaisi, mutta liput liian kalliita.
Meillä alkaa olla kesäfestarit pitkälti samoissa käsissä, joka kierrättää oman tallinsa artistit joka festareillaan. Ulkomaan esiintyjien tulointoon on vaikuttanut sotaisa naapuri.
Ainoa festari mihin suostun lähtemään on pori jazz, ja tämä liittyy lähinnä fasiliteetteihin ja yleiseen ilmapiiriin ja käytökseen siellä.
Näitä nelos ja kolmos-konsernejen pippaloihin en mene ikinäkoskaan, enkä katso heidän "musiikkiohjelmiaan" tv:stä. Eli lähinnä jotain vainelämäätä ja voiceoffinlandiaa.
En mene enää millekään keikoille ja festareille, koska jostakin syystä en voi sietää niiden jälkeen enää esiintyjiä. Siis joka kerta käy niin. Tykkään kuunnella musiikkia musiikkina, mutta on jotenkin niin typerää katsoa esiintyjiä esiintymässä. Minuun iskee jotenkin sellainen myötähäpeä, kun näen jonkun pompottavan lavalla, laulamassa pää vettä valuen, soittavan ihan yliteatraalisesti samoja kappaleita tuhannetta kertaa.
Lieneekö enää olemassakaan mitään ykkösnimeä? Kaikki ovat tasapaksuja eikä ihmisiä kiinnosta ns. hyvä musiikki muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
En mene enää millekään keikoille ja festareille, koska jostakin syystä en voi sietää niiden jälkeen enää esiintyjiä. Siis joka kerta käy niin. Tykkään kuunnella musiikkia musiikkina, mutta on jotenkin niin typerää katsoa esiintyjiä esiintymässä. Minuun iskee jotenkin sellainen myötähäpeä, kun näen jonkun pompottavan lavalla, laulamassa pää vettä valuen, soittavan ihan yliteatraalisesti samoja kappaleita tuhannetta kertaa.
Aivan, ja minä en jaksa hytkyä mukafiiliksissä kuten kaikki muut teeskentelijät yleisössä. Ja se hiton sytkäriklise pimeässä...
Muutenkin taitaa festarit olla vähän out.
Minulle riittää oikein hyvin se, että saan kuunnella musiikkia, en halua enää nähdä sitä. Musiikki on minulle jotenkin aika henkilökohtaista ja jos jossakin festareilla muutama tuhat ihmistä hilluu ja heiluu ällöttävästi vieläpä jurrisena sitä katsoessa ja kuunnellessa, niin yäk.
Korona-aikana moni varmaan hoksasi, että aikaa voi viettää mukavammin muualla.
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei nuo keikat niin "hyviä" ole olleet, jos ajatellaan sitä että musiikkia voi kuunnella nykyään missä vain suht hyvällä äänelaadulla puhelimella&kaiuttimella ellei hifistelijä ole.
Nuorille myös merkkaa paljon instakuvat ym. auringon paahteessa nenä palaneena/sateessa mutavellissä pari päivää kynnettyä tuskin kovin kauniita kuvia saa...
Ja tuntuu että nuo Vain Elämät ja VOF:t ym. kiertäneet ei vaan kiinnosta.
Hyvä esimerkki Juha Tapio, en tuollaista musiikkia yleensä kuuntele, mutta pidin muutamasta hänen kappaleesta sanoitusten takia, mutta kun joskus näin VOF:ssa meni maku (ja en edes seurannut ko. ohjelmaa, sattui TV olemaan päällä) oli jotenkin niin, no id...tti tuossa.
Samoin monet muut joiden elämäkerrat ja muut lööpeissä referoitu, esim. Kaija Koon karkit takamuksessa, en vaan enää pysty suhtautumaan 'vakavasti' häneen.
Ja varmaan korona vaiktusta, enää ei ihmismassat kiinnosta, siis jonotus sisään/tiskille/bajamajaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Korona-aikana moni varmaan hoksasi, että aikaa voi viettää mukavammin muualla.
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei nuo keikat niin "hyviä" ole olleet, jos ajatellaan sitä että musiikkia voi kuunnella nykyään missä vain suht hyvällä äänelaadulla puhelimella&kaiuttimella ellei hifistelijä ole.
Nuorille myös merkkaa paljon instakuvat ym. auringon paahteessa nenä palaneena/sateessa mutavellissä pari päivää kynnettyä tuskin kovin kauniita kuvia saa...
Ja tuntuu että nuo Vain Elämät ja VOF:t ym. kiertäneet ei vaan kiinnosta.
Hyvä esimerkki Juha Tapio, en tuollaista musiikkia yleensä kuuntele, mutta pidin muutamasta hänen kappaleesta sanoitusten takia, mutta kun joskus näin VOF:ssa meni maku (ja en edes seurannut ko. ohjelmaa, sattui TV olemaan päällä) oli jotenkin niin, no id...tti tuossa.Samoin monet muut joiden elämäkerrat ja muut lööpeissä referoitu, esim. Kaija Koon karkit takamuksessa, en vaan enää pysty suhtautumaan 'vakavasti' häneen.
Ja varmaan korona vaiktusta, enää ei ihmismassat kiinnosta, siis jonotus sisään/tiskille/bajamajaan jne.
Olet oikeassa. Toisaalta jotain asioita ei pysty saamaan muuta kuin livenä, esimerkkeinä U2:n keikka jossa he kuulostivat paljon paremmalta kuin millään äänentoistolla tai Pauliina Kokkonen (Terhin sisko) livenä. Sitä lauluääntä en usko minkään äänityslaitteen pystyvän vangitsemaan sellaisena mitä sen koin tosielämässä. Suurin osa on kuitenkin on mitäänsanomatonta.
Ruisrockkikaan ei enää ole mikään rockki. Jotakin ihme jumputusta.
Festareilla ääni häviää aina tuuleen ja yleensä vielä tuiskeeseenkin- Jos haluaa hyvää äänenlaatua niin kyllä se on joku muu kuin ulkoilmafestari
Nuo on vielä niin säiden armoilla. Etätöitä tehneenä radio on auki aina, kaikki biisit alkaa olla niin puhkikuunneltuja, ei tule mieleenkään lähteä niitä enää festareille kuuntelemaan. Taso on muutenkin melkoista kuraa nykyään.
WeJazz tarjoaa laatuisat tapahtumat.
Mikä meininkiiii? Ei jaksaisi enää mennä. Tällaisena aikana jo turvallisuuskysymyskin tulee itsellä vastaan.
Kyllä on taso laskenut siitä kun Yö-yhtye kiersi näitä. Yö takaisin lavoille!
Sit voi kuunnella jotain muuta musaa ku listapoppia