Luuleeko alkoholisti, ettei kukaan huomaa että se on kännissä?
Hämmentävää. Menin kuukausi sitten auttamaan äitiäni. Siellä se makasi kotona sammumiskunnossa pöksyt puolitangossa. Käytiin aika kärkäs sananvaihto ja pyysin kunnioittamaan sitä toivetta, ettei me lapset haluta tavata häntä kännissä. Siitä asti "hän on ollut selvinpäin".
Tänään menin sinne taas käymään äitienpäivän kunniaksi. Huomasin heti, ettei ole selvinpäin, muttei ollut kaatumisen asteella. En jaksanut tehdä numeroa ja pilata omaa viikonloppuani, joten kuuntelin ne samat jutut ja join kahvit ja söin kakut.
Kuvitteleeko se nyt, etten tajunnut että oli tissutellut maltillisesti koko päivän? Onko alkoholistit noin ylimielisiä?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette voi sopia aikaa puhelimessa. Et saisi mennä kysymättä toisen ihmisen asuntoon avaimella ja katsoa jotain puolitankoa. Hän voi kysyä vieroitukseen apua yksityiseltä lääkäriasemalta, esim. joku resepti tai neuvo. Tai vaikea sanoa mikä voisi piristää.
Ihana ja vilpittömän aloinen neuvo, mutta ihmiseltä joka ei tiedä alkoholisteista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Niin sitä kuvittelee. Kävin itse pari vuotta töissä siten että olin 80% ajasta humalassa ennen hoitoon menoa.
Tulin pyörällä töihin, hoidin palaverit ja työt kunnolla ja muut teeskentelivät etteivät huomaa. Kiitos kuuluu kuitenkin pomolle joka erään bileputken jälkeen maanantaina kysyi, haluanko lopettaa työt ja pilata elämäni vai jatkaa elämää. Sanoin tasoittavasta rohkaisua saaneena että jatkaa elämää, joten pomo lähes kädestä pitäen talutti minut katkaisuun. Tuon jälkeen olen ollut kuivilla alkoholista.
Koko tuon ryyppäämisen ajan kuvittelin, etteivät muut huomaa tai haista mitään. Ajattelin ettei kukaan huomaa mitään pientä vapinaa tai piilopulloja, mutta kyllä ne huomataan.
Onnesi olkoon raittiudesta ja muutenkin ihailtavaa rehellisyyttä iteään kohtaan.
Tuo on ehkä se kaikista pahin, että kaikki ympärillä alkavat leikkiä sokeita ja tietämättömiä ja muuttuvat siten mahdollistajiksi. Meillä toinen vanhempi on alkoholisti ja meidät lapset opetettiin pienestä pitäen erilaisilla valheilla peittelemään hänen juomistaan. Koko muu perhe peitteli sellaista totuutta, jonka ihan kaikki näkivät ja tiesivät. Monesti olen miettinyt, olisivatko asiat menneet toisin, jos asiasta oltaisiinkin oltu avoimia.
Vierailija kirjoitti:
Läheiseni on älykäs ja sosiaalinen ihminen. Hyvässä ammatissa. En koe hänen alkoholisminsa tekevän hänestä minua alempaa ja tyhmempää ihmistä, joka ei ymmärtäisi humalansa näkyvän meille muillekin.
Alkoholisti on valinnut alkoholin elämänsä tärkeimmäksi asiaksi ja sitä vastaan on vaikea kamppailla.
Mä vannon, ettei kukaan valitse viinaa elämänsä tärkeimmäksi asiaksi. Alkoholismi on sairaus.
Mulla oli samanlaista, ei ehkä noin paha tilanne kuitenkaan, isäni kanssa. Laitoin raamit,että kaikki tapaamiset ja soitot selvinpäin. Siitä seurasi kumma valtataistelu, missä isäni oli voitonriemuinen, jos en aina huomannut että hän olikin ollut humalassa. Tämä kuulemma tarkoitti, että hänellä ei ole ongelmaa, minä olen ongelma ja dramaattinen. Tämän jälkeen lopetin kaiken yhteydenpidon ja siinä vasta huomasin, miten paljon olin tietämättäni kuluttanut energiaa isääni ja mitä se oikeasti tarkoittaa, että koko perhe sairastuu. En ymmärrä isäni toimintaa, mutta näin jälkikäteen en ymmärrä omaanikaan, sen verran outoja asioita sitä itsekin alkoholistin läheisenä teki ja ajatteli. Nyt on hyvä ja vapaa olo ja mikä parasta/kauheinta, lapset eivät kaipaa pappaansa yhtään.
Pitäisi kännykällä ensin tiedustella mikä tilanne ja onko ryyppikset päällä vai ei. Toisen elämää ei voi alkaa määräämään eikä ole kenelläkään velvollisuus alkkista alkaa holhoamaan vaikka lähiomainen on.
Kyllä kuvittelevat aidon oikeasti.
Ja kieltävät jos asiasta kysyy.
Faijallaki oli joka iltainen ruljanssi ravata vähän väliä autotallissa ja kuvitteli ettei kukaan tajua että käy siellä naukkailemassa viskiä. Lopulta sammui sohvalle ja ajatteli varmaan olevansa ihan hirveen ovela. Miksei sitä viskiä voi vaan hörppiä ihan avoimesti lasista siinä telkkaria kattellessa muiden kanssa? Appiukko on samanlainen kun ollaan siellä käymässä. Vois tarjota sitä viinaansa muillekkin. En voi käsittää.
Isäni oli tuurijuoppo joka joi salaa eikä koskaan myöntänyt mitään ottaneensa. Pannuhuoneessa vain ramppasi ja tuli joka kerta huonommassa kunnossa takaisin. Mitään ei kuitenkaan ollut ottanut vaikka muut näki, kuuli ja haistoi kilometrin päähän että on.
Aikoinaan lähti jopa kännissä auton rattiin, kun ei voinut myöntää ettei ole ajokunnossa (aikoinaan maaseudulla ei poliiseja näkynyt ikinä). Myöhemmin kyllä sai rattijuopumussyytteenkin.
Pahoin pelkään että uskoo itsekin että kukaan ei huomaa mitään. Liekö lapsuudessa tullut jotain mikä tuon aiheuttaa, kun on sellainen koulukiusattu reppana. Esim. jos näkee koulukiusaajansa edes vilaukselta kaupungilla niin sen jälkeen on korkki auki. Haukkuu sitten äitiä jopa tuntikausia, kun ei vellihousu itse uskalla mennä kiusaajalle sanomaan että väärin teki aikoinaan.
Kyllä alkoholisti tietää, että on ķännissä, mutta valehtelee ettei ole. Piut paut välittää muista. Pääasia on että saa viinaa!
Ei alkoholistia nää päältä ennen kun se mennyt niin alas ettei enää välitä.
Alkoholisti ei koe olevansa juonut tai humalassa tissuttelusta pitkin päivää. Se on heille joko "korjausta" tai sitten "hyvän olon ylläpitoa" tms. ei juomista. Minunkin alkoholisti äiti on sitä mieltä, että hänestä ei huomaa kun hän on humalassa. Huomaan kyllä jo äänestä vaikka hän olisi ottanut vaikka vaan pari paukkua. Jotenkin helpotti omaa mieltä lukea tätä keskustelua kuitenkin, ei ole niin yksinäinen olo sen kanssa, että on äitienpäivä ja äiti juo. Tsemppiä jos muut samassa veneessä olevat lukee tätä, muistakaa että se vierailukaan ei ole velvollisuus varsinkaan jos toinen ei sitä arvosta.
Kun näyttelee selvää, niin kukaan ei huomaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheiseni on älykäs ja sosiaalinen ihminen. Hyvässä ammatissa. En koe hänen alkoholisminsa tekevän hänestä minua alempaa ja tyhmempää ihmistä, joka ei ymmärtäisi humalansa näkyvän meille muillekin.
Alkoholisti on valinnut alkoholin elämänsä tärkeimmäksi asiaksi ja sitä vastaan on vaikea kamppailla.Mä vannon, ettei kukaan valitse viinaa elämänsä tärkeimmäksi asiaksi. Alkoholismi on sairaus.
Sanoisin, että siinä kohtaa kuitenkin valitsee, kun vuosia lapset tai puoliso anelee hankkimaan apua/edes yrittämään lopettaa ja henkilö ei tee asialle mitään, juo vaan lisää. Siltä se ainakin tuntuu, että siinä kohtaa on valittu alkoholi tueksi ja turvaksi eikä niitä läheisiä ihmisiä.
Alkoholistille tärkeintä on suojella omaa juomistaan. Niille, joille paheksuvat, alkoholisti valehtelee. Mitään ei ole ottanut tai, jos on tukkihumalassa, niin kaksi kaljaa.