Te jotka pidätte työstänne, kertoisitteko ammattinne
Haluaisin myös kuulla mikä työssänne saa teidät pitämään siitä.
t. myöhäisnuori joka miettii mitä lähtisi opiskelemaan
Kommentit (29)
Lähihoitaja. Rakastan vanhuksia joiden parissa työskentelen.
Kannattaisi ennemmin miettiä, mikä SINUA kiinnostaa. Se, jos minä pidän esim. ruuanlaittamisesta ei tarkoita, että kokki olisi sinulle sopiva ammatti.
Oma yritys, luova ala. Tykkään eniten juuri tuosta työn luovuudesta ja koska oma yritys pystyn valitsemaan itse omat työaikani ja pystyn myös matkustelemaan paljon.
Myyjä lastenvaateliikkeessä. Rakastan pieniä ihania vaatteita ja pikkuasiakkaat ovat parhaita. Isotkin pääsääntöisesti mukavia.
Ala miettimään mitä asioita tykkäät tehdä elämässä vaikka et saisi palkkaakaan siitä ja sitten mietit miten voit rakentaa uran tuon lemppariasian ympärille.
Siivoan. Ei stressiä. Viihdyn yksin.
Olen kirjanpitäjä. Numerot viehättävät ja erityisesti se, että työ on pääosin yksin tehtävää.
Ap:lle toinenkin ketju luettavaksi (se on aloitettu 2020):
https://www.vauva.fi/keskustelu/3815578/sina-joka-pidat-tyostasi-mita-t…
Maanviljelijä.
Ei ole esimiehiä hengittämässä niskaan, saa työskennellä luonnon keskellä.
Huonoja puoliakin on, mutta nuo ovat parhaat.
Olen toiminnanjohtaja yhdessä isossa yhdistyksessä. Todella vaihtelevaa, paljon vastuuta ja mahdollisuuksia vaikuttaa yhdistyksen kehittämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi ennemmin miettiä, mikä SINUA kiinnostaa. Se, jos minä pidän esim. ruuanlaittamisesta ei tarkoita, että kokki olisi sinulle sopiva ammatti.
ÄLÄ TEE SITÄ VIRHETTÄ!
nuorena valitsin juuri samalla ajattelu tavalla ammattitutkinnon ja opiskelin kuvaartesaaniksi. päivääkään en ole tehnyt töitä vaikka haluaisin. odottelen veikkausvoittoa jotta pääsen taiteilemaan. nyt opiskelen juristiksi ja 40% syynä palkkaus.
Vierailija kirjoitti:
Ala miettimään mitä asioita tykkäät tehdä elämässä vaikka et saisi palkkaakaan siitä ja sitten mietit miten voit rakentaa uran tuon lemppariasian ympärille.
pidä huoli että palkka tulee olemaan vähintään 3000e bruttona tän päivän elintason mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi ennemmin miettiä, mikä SINUA kiinnostaa. Se, jos minä pidän esim. ruuanlaittamisesta ei tarkoita, että kokki olisi sinulle sopiva ammatti.
ÄLÄ TEE SITÄ VIRHETTÄ!
nuorena valitsin juuri samalla ajattelu tavalla ammattitutkinnon ja opiskelin kuvaartesaaniksi. päivääkään en ole tehnyt töitä vaikka haluaisin. odottelen veikkausvoittoa jotta pääsen taiteilemaan. nyt opiskelen juristiksi ja 40% syynä palkkaus.
Tulet huomaamaan, että palkka ei ole pitkäkestoinen motivaattori. Sisäinen motivaatio sen sijaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi ennemmin miettiä, mikä SINUA kiinnostaa. Se, jos minä pidän esim. ruuanlaittamisesta ei tarkoita, että kokki olisi sinulle sopiva ammatti.
ÄLÄ TEE SITÄ VIRHETTÄ!
nuorena valitsin juuri samalla ajattelu tavalla ammattitutkinnon ja opiskelin kuvaartesaaniksi. päivääkään en ole tehnyt töitä vaikka haluaisin. odottelen veikkausvoittoa jotta pääsen taiteilemaan. nyt opiskelen juristiksi ja 40% syynä palkkaus.
Se, että hakeutuu itse kiinnostavalle alalle ei suurimmalle osalle tarkoita hakeutumista alalle, joka valmistaa varmuudella työttömäksi. Suurin osa osaa edes vähän perehtyä siihen, millä on mahdollista työllistyä ja millä ei.
Olen kokeillut monia aloja ja missään en ole viihtynyt. Yleensä syynä on ollut johtaminen ja järkyttävät työolot.
Harrastuksesta ei kannata tehdä ammattia. Minäkin tein sen virheen. Pianonsoittoa kohtuullisella menestyksellä harrastin ja opiskelin silloisessa konservatoriossa, nykyisessä ammattikorkeakoulussa, musiikin varhaiskasvatusta. Työolot ja palkka olivat aivan hirvittävän surkeita eikä itse työllä ollut mitään tekemistä sen pianonsoiton kanssa. Vaihdoin alaa nelikymppisenä ja musiikista olen saanyt kyllikseni. Varmaan harrastaisin edelleen musiikkia jos en olisi yrittänyt tehdä siitä ammattia otselöeni.
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksesta ei kannata tehdä ammattia. Minäkin tein sen virheen. Pianonsoittoa kohtuullisella menestyksellä harrastin ja opiskelin silloisessa konservatoriossa, nykyisessä ammattikorkeakoulussa, musiikin varhaiskasvatusta. Työolot ja palkka olivat aivan hirvittävän surkeita eikä itse työllä ollut mitään tekemistä sen pianonsoiton kanssa. Vaihdoin alaa nelikymppisenä ja musiikista olen saanyt kyllikseni. Varmaan harrastaisin edelleen musiikkia jos en olisi yrittänyt tehdä siitä ammattia otselöeni.
Minä taasen löysin kutsumustyöni nimenomaan harrastuksen kautta. Innostuin editoinnista jo teininä ja nykyisin editointi on ammattini.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokeillut monia aloja ja missään en ole viihtynyt. Yleensä syynä on ollut johtaminen ja järkyttävät työolot.
sama täällä. pomo on polvillaan rukoilemassa töihin ja sitten kun työsopimus on tehty ja työ arki koittaa niin simputetaan sekä kohdellaan kuin koiraa. sitten ihmetellään miksi irtisanoudutaan ja alalla huutava pula tekijöistä.
Puhelinasiakaspalvelija matkailualalla. Minusta on mahtavaa jutella ihmisten kanssa puhelimessa ja asiakkaat ovat pääsääntöisesti mukavia (suunnittelevat innoissaan lomamatkaa tms.) Totta kai mukaan mahtuu hankaliakin tapauksia, joille mikään ei kelpaa, mutta puhelimessa se ei haittaa. Kasvotusten voisi olla minulle hankalampaa. Työ on myös itsenäistä ja halutessaan saa tehdä etätyönä. Lisäksi joka päivä oppii uutta, vaikka tietyt asiat toistuvatkin useita kertoja päivässä.