3-vuotiaan " purkkiruokailusta"

Tekerruit turhan hanaksti tuohon käyttämääni ilmaisuun. Tarkoitus on " nostaa kulmakarvoja" , sillä ap:n viestistä kävi selvästi ilmi, että totuttelua oli liian vähän takana ja lapsella turhan pitkä purkkiruokaputki takana. Kuten kysyin, kuinka kauan olivat harjoitelleet ja vastaus oli, että " jonkin aikaa" .



Ammatti-ihmisenä tiedän, että syömisen ongelmat voivat johtua fysiologisistakin tekijöistä (olen työskennellyt päiväkodissa erityistä tukea tarvitsevien lasten ryhmässä sekä kehitysvammaisten parissa), mutta tässä(kin) tapauksessa taitaa asia hoitua ihan vaan napakalla kasvatusotteella. Toki voi asiantuntijalla käydä näyttämässä lapsen edellytyksiä syödä karkeaa ruokaa, näin neuvoin myös yhden sihtikurkkulapsen äitiä, mutta heidätkin käännettiin lapsen kanssa ovelta kotiin ja käskettiin vaan harjoitella.



Jos vielä kasvatuksellisen loppukateetin tähän laitan, niin kyllä ruoanlaiton näkeminen ja yhteiset ruokailut kotona ovat ihan elämän perusasioita, joista vanhempien tulisi pitää kiinni (vaikka söisivätkin töissä). Helppoa ja vaivatonta on heittää valmispurkki mikroon hetkeksi pyörimään, mutta mihin se sitten johtaa?

Täällä kahden 1,5 vuotiaan pojan äiti, joka tietää tasan tarkalleen kuinka turhauttavaa ja ikävää tuo syömisongelma on! Ja siinä ei tosiaan auta ja mieltä ylennä muiden ihmettelyt tai kyselyt, miten olette toimineet. Jokainen äiti varmasti yrittää opettaa lapsensa syömään kunnolla ja kotiruokaa ja antaa monenlaista, mutta aina se ei ole niin yksinkertaista!! Lapset ovat hyvin erilaisia!!Itsekin monta unetonta yötä ja itkua takana kun miettii mikä on vialla!!Kenellekään en tällasita toivoisi!



Meillä poikien kanssa harjoiteltu yli puoli vuotta rakeisemman ruoan ja kotiruoan syömistä ja kovin on hidasta edistyminen. Ovat tässä matkan varrella oksennelleet ja kakoneet paljon ruokia ja kieltäytyneet lähes syömästä moneenkin otteeseen ja purkkiruoat menevät parhaiten edelleen!! Pojat eivät osaa syödä ja NIELLÄ esim. leipää tai nakkia tms. vielä. Kiinnostuvat kyllä sellaisista ja haluavat käteen, mutta leikkivät vain kädessä niillä, eivätkä uskalla laittaa suuhun tai sit ne jää suuhuun pyörimään josta viimein sylkevät ulos.Eli sormiruokien syöminen minimaalista!



Olen myös sekoitellut purkkiruokiin kotiruokaa ja sitä aion jatkaa. Tänään meni vähän perunaa ja nakkikastiketta haarukalla muussattuna eli tuollaiset kotiruoat(keitot ja kastikkeet) jotka saa muussattua haarukalla melko hyvin,saattavat jossain määrin mennä. Toki niitäkin kakotaan ja syljeskellään , mutta opetellaan.



Minä puhuin lastenlääkärille tästä meidän syömisongelmasta viimeksi kun kävimme ja sanoi että on melko yleistäkin nykyisin tuollaiset nielemisongelmat ja kurkun herkkyys. Katsoi kurkkuun ja sanoi, että siellä näytti normaalilta. laittoi kuitenkin paikalliseen keskussairaalaan lähetteen juuri puheterapeutille, joka on tutkinut näitä syömisongelmia ja menemme sinne kuulemaan, olisiko ohjeita tms.Tuskinpa poppakonsteja, mutta minä ainakin teen kaikkeni että poikien syöminen helpottuis. Niin väsynyt siihen taisteluun olen ja se tuntuu hallitsevan meillä elämää!!Tsemppiä teille taisteluun ja toivotaan pian tuloksia!!



Minä toivon, että pojat ensi syksyyn mennessä oppivat, kun menevät sit hoitoon. Olen jo murehtinut hoitoakin syömisnäkökulmasta paljon!! Mutta eiköhän, onhan tässä vielä aikaa!!

Oho, sormi vähän lipsahti tuossa edellä!



Kiitos sinulle ymmärtäväisestä viestistä. Niinhän se on, että kun on oma kohtaisia kokemuksia asiasta niin tietää mistä puhuu :). Kulmakarvojen kohottelua siloin vähiten kaipaa. Myös muista vinkeistä kiittelen!

Allisin lapset ovat 1.5-vuotiaita ja hän on taistellut sihtikurkkujensa kanssa puoli vuotta, eli ajoittanut ns. normaaliaikaan totuttelun ja hyvissä ajoin ennen päivähoidon aloittamista. Voimia Allisillekin totuttelutaisteluun!



Sinun poikasi on jo 3 täyttänyt. Ruoalla ei ole pelkästään ravinnollinen merkitys, vaan pureskelu ja ruoan makustelu myös harjoittavat suun motoriikkaa. Soseet ei tarvitse kuin nielaista, joten se ei motoriikkaa kehitä. Suun motoriikka taas on oleellista puheenkehityksen kannalta. Siksikin on tärkeää, että totuttelua ei viivästytetä, varsinkin kun toisilla se totuttelu vie aikaa.



Jos lohduttaa niin totuttelua on vaatinut omienikin saaminen normaaliruoan syöjiksi ja sen on vienyt enemmän kuin " jonkin aikaa" . Kokemusta on minullakin. Uskallan kuitenkin väittää, että jos poikasi syö leipää (joka on karkeaa sekin ja jää helposti kurkkuun), pystyy hän myös karkeampaan ruokaan. Aloituksessasi kerroit, että joudutte ruoat soseuttamaan, mikä on jo melkoista 3-vuotiaalle.



Tavalliseen ruokaan totuttaminen mielestäni vain kuuluu tiettyyn ikävaiheeseen, 3 vuoden ikä on liian paljon ja aiheuttaa jo itsessään vaikeutta. Ruokailu on niin jokapäiväinen asia, että totuttelun siirtäminen on ihan päivittäinen valinta ja vielä 3-vuotiaanakin jatkuva sihtikurkkuisuus varmaan pitkälti tästä tottumattomuudesta johtuvaa (mutta kannattaa siis vielä tarkistuttaa tilanne varmuuden vuoksi).



Voimia ja päättäväisyyttä toivotan!

Mielestäni ei ole tavatonta soseuttaa " kunnon" ruuat 3 vuotiaalle haarukalla. Pureskelua saa muistakin aineksista, kuten ehdottamastasi leivästä tai vaikka juustosta ja kurkusta, joita poikani syö. Eli motoriikkaa tulee harjoiteltua. Koska poikani syö myös pureskeltavaa ruokaa, en usko kyseessä olevan mikään fyysinen vika. Kiitos kuitenkin niille, jotka tämänkin vaihtoehdon toivat esille. Ja pidän sen kyllä mielessäkin, jos totuttelu ei tästä yhtään helpotu.



Sosemaista ruokaa enemmän minua vaivasi se, ettei kotiruoka oikein maistu pojalle. Kotiruualle harjoittelua on tehty jo ainakin vuoden päivät, mutta harjoittelu on ollut enemmän ja vähemmän epäsäännöllistä. Vasta " jonkin aikaa" se on ollut jokapäiväistä. Eli siinä asiassa olet oikeassa, että minun pitää ryhdistäytyä ja pitäytyä jokapäiväisyydessä. Tämän olen itsekin ymmärtänyt. Pitkän, mutta epäsäännöllisen totuttelun vuoksi poika ei luultavasti olekaan kotiruualle oppinut, tai näin ainakin toivon.



Olisin toki " ryhdistäytynyt" jo hyvissä ajoin päivähoidon alkua, mutta hoitoon meno tuli äkillisesti.



Tarkoituksenani oli saada vinkkejä totutteluun (joita sainkin), ei nuhde saarnaa. Aion kokeilla tuota toinen ateria kotiruokaa ja toinen puoliksi purkista ja puoliksi kotiruuasta. Uskon myös, että toisten esimerkki ryhmiksessä auttaa asiassa (en ole sysäämässä vastuuta hoitajille) ja 3 vuotiaan kanssa voi aina myös keskustella asiasta. Ja käyttää vaikka lahjontaa avuksi...Eli eiköhän se tästä. Epätoivon hetket ovat varmasti kaikille tuttuja, sellainen minullakin oli kun asiasta ensimmäisen kerran kirjoitin. Pahoittelen, jos tulin väärin ymmärretyksi.



Hyvää syksyn jatkoa!

Toivottavasti alkuperäisen viestin kirjoittajan poika edistyy harjoittelussaan. Tsemppiä! :)



Meillä on piakkoin 1 v täyttävä poika, jolla oli syntyessään ruokatorvessä häikkää, ja sitä jouduttiin leikkaamaan. Hän syö nyt ihan hyvin, mutta soseiden täytyy olla tosi sileitä, vieläkin. Muuten tulee oksennus, tai mitä pelkään eniten, ruoan kököt saattaisivat jäädä kiinni leikkausarpikohtaan. Jännä siis kuulla, että ihan terveilläkin lapsilla on samanlaisia yökkimisongelmia - olen ajatellut, että meillä ollaan ainoita, jotka varmaan vielä pitkään soseuttavat lapsensa ruuan... Kuulemma tosiaan puheterapeutilla käynti voisi auttaa suun motoriikan kehittymistä. Meille tuota mahdollisuutta varmaan kyllä tarjotaan hanakammin, kun pojalla on vähän poikkeavat lähtökohdat syömisopetteluun.

äiti ottaa vinkkiä:EI kannata totuttaa lasta purkkiruokaan!Tai ainkain käyttää sitä harvemmin.

Minulla ei ole kuin yksi lapsi,joten en nyt ole mikään asiantuntija,mutta meillä ei ole ikinä syötetty purkeista,paitsi hedelmäsoseita pienenä.En näe mitään järkeä ostaa kalliita ja teollisesti valmisettuja purkkiruokia kun tekemällä kerralla isomman erän pakkaseen saa annettua ihan tavallistakin ruokaa ilman säilytysaineita tms. helpsti,edullisesti ja terveellisesti.Eikä meillä ole ikinä ollut minkäänlaisia ongelmia syömisen kanssa-toki siinä voi olla ihan tuuriakin vaan.

Hurjalta kuulostaa että kolme ja jopa neljävuotiaat syövät päivän lämpimän ateria purkeista.

Meillä pakastetaan vieläkin annosrasioissa isoja satseja ruokaa pakkaseen. purkkiruokaa tarjosin muutaman kerran reissussa... silloinkin pitkin hampain.

Siis eihän ne 3-v purkkiruuatkaan mitään sileää mössöä enää ole?



Esimerkki on kyllä ihan olennainen juttu. Siis että aikuinen itse syö samaa ruokaa mitä lapsellakin on lautasella. Syödään yhdessä ja parhaassa tapauksessa laitetaan yhdessä se ruoka.



Kait tämä purkkiruokailija syö itse sentään?



Tarjoa sormiruokaa, tee annoksista houkuttelevia. Makaronilaatikko on ainakin meillä ihan ykkösruoka (4v ja 2v), kierrepastaa jauhelihakastikkeessa, ja kepsua tietenkin... Jos on lihaa (uunipaistia, stroganoffia) pilkon usein keittiösaksilla tai sitten lihan on oltava todella mureaa että se menee alas.

Kohta voi tehdä perunamuusia ja siihenhän nyt voi lisätä vaikka mitä kalaa, lihaa, lihapullia... Tutki niitä purkkiruokapurkkeja, mitä mausteita niissä on ja sovella niitä kotiruokiin.



( No helppohan minun on puhua kunmeillä syödään syödään näkkileipääkin...)

Itse en ole tehnyt lapselle ensimmäistäkään vauvan ruokaa, vaan kaikki on ostettu purkeissa kaupasta. Silti tämäkin lapsi oppi yhden vuoden tienoilla syömään sitä samaa ruokaa kuin muutkin.

Nyt ikää on 4v ja kyllä: meillä syödään sekä koti- että einesruokaa ja kaikki maistuvat, erityisesti kala. Itsekään en työssäkäyvänä ihan ymmärrä tuota, että lapselle annetaan iltaisin purkkiruokaa, jos ikää on jo 3 tai 4? Vaikka itse ei söisikään iltaisin ja vaikka ei mikään kokkikolmonen olisikaan, niin kyllä aina poropeukalokin osaa ne makaronit keittää, pussimuussit pyöräyttää tai vaikka lohimikrokeiton lämmittää. EI sen takia tarvitse purkista antaa...

Eipä tässä nyt ap eikä kukaan muukaan mitään moraalisaarnoja purkkiruokien " huonoudesta" tai teollisuudesta kai kaipaa!!Jotkut eivät halua niitä syöttää ja se heille suotakoon, mutta eipä kai nämä syömisongelmat pelkästään purkkiruokien syöttämisestä johdu!lapset ovat vaan niin erilaisia! Ja niinkuin joku kirjoitti vaikka on aina syöttänyt lapselle purkista, oppi heti kotiruokaan siirtymisen kun aika oli. Joku toinen taas ei opi yhtä helposti, niin kuin tässä ketjussa esimerkkejä on! Syy lienee jonkinlaisessa kypsymättömyydessä, ja toiset vaan tarviivat paaaljon enemmän aikaa totutteluun!!Tsemppiä siis muillekin taistelijoille!!



ja kyllä se tosiaan turhauttaa, itkettää ja harmittaa lastenkin puolesta kun katat heille esim. makaroneja ja kastiketta lautaselle ja ehkä kahdesta makaronista puolet lopulta kauhean taistelun jälkeen päätyy mahaan saakka. ja siinä oli sitten sen kerran syöminen!Lapsi jää nälkäiseksi ja äidille paha mieli!en tiedä onko loputtomiin tällainen " nälässä pitäminenkään" hyväksi vaan itse ainakin yritän sit seuraavalla ruoalla tarjota jotakin joka varmasti menini alas! Mutta ei kai tässä auta kun päättäväisesti tarjota näitä " vaikeampiakin" ruokia, jos tulosta tulisi ajan kanssa!!



Tsempit vielä kaikille ruokailun kanssa taisteleville " kanssasiskoille" !!!

Meillä siis reilu 3 vuotias poika ja hieman alle vuoden ikäisestä syönyt samaa ruokaa muun perheen kanssa. Kakkonen siirtyi vieläkin aikaisemmin meidän muiden ruokiin, eli 10 kuisena.

Mieleenti tuli muutama seikka, jotka saattavat vaikuttaa tuohon syömis ongelmaan.

Ensinnäkin siinä 2-3 vuoden kieppeillä meillä ainakin ruoka alkoi maistumaan pojalle huonommin. Kuuluu kaiketi ikään. Välillä upposi ja toisinaan taas viikko-pari tapeltiin kaikista syömisistä, kun mikään ei olisi maistunut... paitsi herkut :)

Toiseksi, niissä 1-3v sekä 1½- ruoissa on TODELLA VÄHÄN suolaa. Maistuu siis ihan erilaiselle kuin oma tekoinen ruoka. Myös muut mausteet tekevät ruoasta erilaista. Ja tokihan, vaikka niissä niitä möykkyjä onkin, ovat silti rakenteeltaan aivan toisenlaista kun makaronilaatikko tai muu vastaava.

Sikäli minusta onkin hyvä edes maistattaa pienestä pitäen (1v-) koti ruokiakin, jotta tulisi ne kotiruokien mautkin tutuiksi.

Tsemppiä kaikille jotka tämän syömis ongelman kanssa joutuvat painimaan...

Kroonistunut esofagiitti ( ruokatorventulehdus ) Pojallamme oli kyllä aijemmin tehty Ger diagnoosi, eli oli pulautellut pienenä paljon.



en tietenkään halua ketään säikytellä, ja varmaan useimmilla lapsilla kyse on tottumukiseta tai tykkäämisetä, mutta joskus " oikuttelun " takana voi olla todellakin joku syy.

Tuosta piti sanomani, että ymmärrän kyllä purkkiruoan antamisen aluksi, jos lapsi on tosi sihtikurkku. Mekin annoimme oikeastaan pelkästään purkkiruokaa, koska en millään saanut kotikonstein soseita niin sileiksi vaikka kuinka yritin. Sittemmin lapsi on alkanut syödä itse tekemiäni soseita, mutta siis ongelmana on tuo, että soseiden täytyy olla hyvin muussattuja vielä pitkään, muuten tulee yökkäys. Ymmärsin, että alkuperäistä kirjoittajaa huolestutti nimenomaan tämä asia hänen poikansa tapauksessa.



t. Se, jonka vauvan ruokatorvea on leikelty

Miten ihmeessä saat sosekeitot tehtyä? Ei mulla ainakaan ole Tän suuntaista ongelmaa ollut. Tehosekoitin jauhaa jopa kuorelliset sesaminsiemenet jauhoksi ja sosekeitoista saa jopa juotavia halutessaan. Sauvasekoittimellakin onnistuu.

Toisaalta en kyllä ymmärrä sen ruuan liiskaamista aivan pieneksi mössöksi jos lapsi ei vauva enää, eihän sitä ikinä opi jos se on aina vain ihan sössöä...



Ja valaiskaa nyt vielä vai muistanko ihan väärin, etteivät ne 3-vuotiaiden purkkiruuat mitään hampaattomien sössöjä ole? Vai vauvasoseitako te sitten syötte?

En kyllä ole aiemmin tällaiseen ongelmaan törmännyt lähipiirissäni tai työssäni lastentarhanopettajana, mutta toivotaan kaikkien kannalta, että harjoittelu tuottaa tulosta.

Itsellä ei noin pahaa kokemusta, mutta esikoinen kovasti myös vastusti tavalliseen ruokaan totuttelemista. Meillä 1v purkkiruokaan sekoitettiin melkein 2v asti kaikki ruuat, sitten alkoi mennä alas jo pureskeltavatkin sapuskat.

Sekoita ensin keskenään tavallista ja purkkiruokaa, sitten vähennät purkkiruuan määrää ja lopulta pelkkää tavallista.

Lapsesi on hieman " vanhaksi" ehtinyt purkkien kanssa, mutta kyllä se siitä. Varmaan kuitenkin esim. hedelmiä syö jo nyt.

Onhan tuota totuttelua yritetty jo jonkin aikaa. Mutta pitäisi kai olla sinnikkäämpi eikä antaa periksi. Sitä vain ajattelee, että täytyyhän sitä jotain syödä, kun on muutenkin niin hoikka poika. Ongelmana onkin juuri tuo ruuan pureskeltavuus, kurkku on oikea sihtikurkku. Mutta ei kai se ole niin vakavaa, vaikka hetken aikaa söisikin niukemmanlaisesti.