Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset ovat kateellisia toisen menestymisestä?
06.05.2022 |
Tai ainakin tulkitsen kateudeksi mieheni äidin ja tämän miehen suhtautumisen minuun. Opiskelen yliopistossa ja tämä tuntuu olevan se suurin kateuden aihe miehen äidillä. Itse keskeytti lasten takia opintonsa ennen.
Lisäksi, Olen pirteä, empaattinen ja ystävällinen tyyppi. Mieheni äiti on vähän päinvastainen.
Miehenikin mukaan minusta on vaikeaa olla tykkäämättä, sen sijaan minun kanssa alkaa helposti ärsyttämään ainaisen valovoimaisuuden takia xD. Kuitenkin mieheni äiti selvästi yrittää sysätä minua syrjään. Olen kokenut paljon vaikeita juttuja nuoreen ikään (vastikään kohdunulkoinen raskaus ja melkein kuolema) Mieheni äiti ei kysynyt vointiani kertaakaan toipumisaikana. Hän ei muistanut syntymäpäiviäni. Hän ignooraa minut ryhmäkeskustelussa ja vähättelee opintojani. Miten aikuiset ihmiset ovat niin kyvyttömiä selvittämäään omat ongelmansa? Miksi he katkeroituvat ja välittävät negaa nuorempien niskaan?
Kommentit (8)
Puhuit niin paljon miehen äidistä etten oikein saanut kiinni millä tavalla sinä olet menestynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksesta jäi vähän epäselväksi, miksi miehesi äiti on kateellinen sinulle juuri menestyksen takia
No ihmiset ylipäätään ovat katkeran kateellisia heille jotka opiskelevat ja joilla on päämäärä elämässä.
Jostain syystä koulutus ja kouluttautuminen on kirosana.
Itse sain kokea tämän kun valmistuin aikuisena uuteen ammattiin.
Opiskelin illat työt ohella kolme vuotta jotta saavuin päämääräni.
Oma äitini sekä vanhin siskoni olivat hyvin myrkyllisiä ja tympeitä tästä.
Kun valmistuin ja tarjosin valmistujaiskahvit puhuivat ilmeet selvää kieltään.
En ymmärrä miksi omassa perheessäkin suhtaudutaan näin, onhan joka ikisellä mahdollisuus samaan jos vain motivaatiota ja sisua löytyy.
Kateus nyt ainakaan ei mitään hyvää kenellekään tuo, ainakin niin luulisin. Ei kateuden kohteelle eikä itse kadehtijoille.
Olen aina ollut eteenpäin pyrkivä ja se on ollut paha asia meidän perheessä. Eipä ole paljon halua yhteyksiä pitää kun pelkkää pahaa mieltä saa aina.
En ymmärrä miksi ei voi mitenkään suoda mitään hyvää toiselle? Minkä osuuden se itseltä vie?
Kun on elänyt itse laput silmillä ja selittänyt sen niin, ettei muuta vaihtoehtoa ole olemassakaan, erilainen asenne elämään on uhka. Anoppisi pelkää sinua, ei niinkään kadehdi. Yritä hyväksyä tilanne ja ota etäisyyttä. Älä edes yritä puolustaa asemiasi suhteessa anoppiin. Et voi voittaa mitenkään muuten, kuin olemalla oma itsesi ja antamalla anoppisi hajota omaan yksinkertaisuuteensa.
Kokemusta on nimittäin.
Hän on siis itse uhrannut uransa lapsilleen. Ei kestä nähdä sitä, että toisinkin olisi voinut valita. Anopin ongelma, ei sinun. Kärpäsen surinaa korvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kateus on ihan normaali asia. Siitä vaan ei saa kehitellä itselleen sellaista peikkoa mikä hallitsee elämää jatkuvasti niin paljon, että et pysty enää nauttimaan niistä asioista mitkä itselläsi on kuitenkin hyvin.
Itse yritän parhaani mukaan keskittyä olemaan kiitollinen kaikesta hyvästä mitä minulla on, mutta kyllähän se joskus kirpaisee, että muilla on kaikkea kivaa vain koska heillä oli päätä opiskella, toisin kuin mulla.
Tavallaan se onnellisuus kasautuu, että ne jotka on muutenkin fiksuja saavat sen fiksuuden lisäksi parempia töitä, parempaa palkkaa, parempaa vapaa-aikaa, paremman kodin ja paremman kumppanin.
Ihan luonnollista siis olla kateellinen. Kaikista vaan ei ole menestyjiksi.
Ehkä hänellä on sellainen vanhanaikainen ajattelutapa, että akateemisesti kouluttautuneet ovat "parempaa väkeä" tai olevinaan sellaista. Ja sen takia hän tuntee alemmuutta sinuun nähden, ja sitten se sinun elämänmyönteisyytesikin vielä ärsyttää, kun et lannistu hänen vähättelyistään.
Älä kuitenkaan mieti niin paljon häntä. Ole vain vilpittömästi oma myönteinen itsesi.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Onpa miehesi äiti sinulle tärkeä.