Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteessa elävät, ihastutteko edelleen komeisiin vetäviin vieraisiin miehiin?
06.05.2022 |
Te jotka olette parisuhteessa, oletteko edelleen ihastuneet muihin miehiin vaikka teillä on oma mies? Jos tietoisuuteenne tulee joku komea, vetävä vieras mies. Jos olette, miten olette diilanneet asian kanssa? Tietenkään ette sano mitään, mutta tuleeko huono omatunto vai annatteko asian lipua omia aikojaan ottamatta tunnetta turhan vakavasti?
Mä en enää jaksa näitä voimakkaita ihastuksia. Jotkut neuvovat että parisuhde rauhoittaa, mutta ei se välttämättä rauhoita.
Kommentit (40)
En ainakaan toistaiseksi ole ihastunut, en toki voi vannoa ettei niin ikinä kävisi. Se on sitten pahempi juttu jos sille asialle tekee jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihastunut monta kertaa vähäisesti ja kaksi kertaa aika pahasti. Juuri kuukausi sitten ihastuin heti ensisilmäyksellä mieheen, jota tulen jatkossa näkemään päivittäin. Toivottavasti tämä menee kohta ohi.
On täysin luonnollista ihastua muihin, vaikka on parisuhteessa, mutta ei näille ihastuksille pidä antaa liikaa tilaa päässä. Omassa parisuhteessa on jotakin vialla, jos vieras pääsee viemään liikaa aikaa ajatuksissasi. Ihastusten pitäisi tulla, mennä ja siinäpä se. Ei niille pidä antaa liikaa arvoa ja merkitystä. Ei parisuhteessakaan muutu sokeaksi ja komeita miehiä voi ihastella, mutta ei sen pitäisi sen kummempaa olla.
En. Jos olen ihastunut sinkkuna ollessa. Se minun ihastuminen jatkuu vaikka olisin suhteessa. En tietenkään halua ihastuksen kanssa mitään. Pidän vain hänestä. Ja välillämme on kemiaaaaa. Voin pitää myös naista, koiraa tms ihastuttavana.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitää melkoinen kivipatsas tai robotti olla ilman inhimillisiä tunteita joka ei koskaan ihastu kehenkään vaikka olisi parisuhteessa.
Tai sitten ihminen jonka sielu on jääkylmä. Mutta voiko silloin välittää siitä puolisostaankaan?
En ole koskaan tavannut yhtäkään ihmistä joka olisi pystynyt tunteitaan säätelemään. Tukahduttaa niitä voi, mutta ei estää syntymästä. Tekopyhää väittääkään muuta.
Ihastuminen kautta elämän jokaisessa elämänvaiheessa on täysin luonnollista ja todistaa että ihmisellä on terve tunne-elämä. Eri asia sitten mitä sen ihastumisen kanssa tekee.
Antaako sen tulla ja olla, vaikkapa nauttia siitä pienestä jännityksen tunteesta jonka se tuottaa vai ryntääkö päättömänä toteuttamaan ihastustaan.
Sehän on oma valinta.
Nimenomaan teinin tasolle jäänyt ihastuu muihin parisuhteessa. Lapsen tasolle jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mieskin saa kommentoida, niin itselläni on nyt todella voimakas ihastus päällä. Ensimmäinen meidän noin 15 vuoden parisuhteen aikana. Tätä on jatkunut nyt pari kuukautta.
Täytyy sanoa, että tämän kokemuksen jälkeen ymmärrän niitä miehiä ja naisia, jotka jättävät kumppaninsa ja vaihtavat lennosta uuteen. En hyväksy, en puolustele enkä itse siihen edes pystyisi, mutta ymmärrän mistä se johtuu. Houkutus tehdä aloite ihastuksen suhteen on aivan järjetön. Haluaisin niin paljon vain halata häntä ja olla lähellä. Joutuu tosissaan käyttämään itsekuriaan. Ja meillä vaimon kanssa sentään parisuhteessa kaikki toimii, jos jollakin on jo valmiiksi parisuhteessa haasteita, niin vaihtaminen houkuttanee vielä enemmän.
En tiedä miten aion tämän diilata. Hyvät neuvot ovat tervetulleita. Kyseessä on työpaikkaihastus, joten etäisyyden ottaminen on hankalaa.
On vähän huono omatunto, vaikken mitään ole tehnytkään. En vaan pysty olla ajattelematta ihastustani. Toisaalta yritän sanoa itselleni, että niin kauan kuin vaimo ei huomaa ihastustani niin se ei voi häntä loukata ja kaikki on siltä osin hyvin. Tämä on minun pääni sisäinen paini ja olen päättänyt voittaa sen.
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä suhteessa ihastuin, eikä tarvinnut olla edes komea. Siinä vaiheessa tajusin että suhde oli väärä minulle ja erosin.
Tämä. Jos ihastuu jatkuvasti muihin, miettisin onko omassa suhteessa kaikki ok.
Nykyisen miehen kanssa ollessa en ole vakavasti ihastunut kertaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan kyllä komeat miehet ympärilläni mutten ole ihastunut koko suhteen aikana keneenkään. Se komea mies siis unohtuu aikalailla heti kun katoaa näkökentästäni.
Maailma on pullollaan komeita ja kauniita ihmisiä.
Minulle riittää yksi minun mielestä komea mies.
Ei kuulu normi parisuhteeseen ihastumiset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Jokainen niistä jossain vaiheessa piereskelee sohvalla. Ja vikoja löytyy jokaisesta. Ja aikaa myöden alkaisi varmasti useampi asia ärsyttämään sen komeimmankin kanssa. Kunhan lapset kasvaa, niin heivaan tuon nykyisenkin ja elän vapaana loppuu asti.
En ihastu "vakavasti". Entinen seurustelukumppanini pitkän, pitkän ajan takaa otti minuun yhteyttä ja olemme viestitelleet. Nautin siitä. Flirttailemme ja leikittelemme ajatuksilla. Mutta en ole häneen ihastunut. En ole aikeissa tavata häntä, en todellakaan kaipaa häntä, kaipaan sitä nuoruutta ja niitä tunteita, mitä meillä silloin oli. Mutta tämä menee ohi eikä mitenkään uhkaa nykyistä parisuhdettani.
Pelkkään jonkun uuden tuttavuuden ulkonäköön en todellakaan ihastu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komeus tai hyvännäköisyys ei kyllä ole se juttu mikä saa ihastumaan. Niitä kyllä katselee mielellään, muttei se ihastumisen tunnetta herätä.
Ihastuminen tulee siitä että toinen on hauska, huomioiva, fiksu. Ulkonäkö tulee sitten vasta.
Naimisissa 14v, ihastuin viimeksi noin 4v sitten työkaveriin, kun hän aloitti meillä.
Kysymys on outo. Jos se omakaan puoliso ei ole muuta kuin ruman puoleinen niin miten sitä nyt alkaisi ihastua johonkin komeisiin miehiin? Ja ei en ole ikinä ollut ihastunut yhteenkään komeaan mieheen, kyllä se seuraava on ollut yhtä ruma ellei rumempi kuin edellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä naisista tykkään edelleenkin
No ihastun, mutta miehelleni olenkin saavutettu etu ja itsestään selvyys, jota saa kohdella kuin roskaa aina siihen asti, että olen lähdössä. Taas alkoi romanttisten lupausten tulva. Mikähän häntä vaivaa?
Huomasin, eilen oli ovis tai ovislimat ainakin (epäsäännöllinen kierto) ja koko alkuviikko tuntuikin, että en pystynyt olemaan huomaamatta komeita, maskuliinisia miehiä. Myös töissä tuli parikin uutta miestä juttelemaan. On hieman turhauttavaa huomata, että mahkuja olisi, mutta on aivan jumissa tiukkaan takertuneen valehtelijan kanssa...
Ajattelin, että en enää lämpene hänelle vaan koitan kylmettää itseäni sen verran. Mies itse hyvin kylmä, välttelevä, etäinen... kunnes ollaan siinä pisteessä, että katselen toista asuntoa. Sillä sekunnilla hän muuttuu unelmien aviomieheksi. Eikö ole outoa? Ehkä tahtoisi ollakin unelmien aviomies, ainakin kun on menettämässä vaimonsa, mutta lupaukset eivät ole toteutuneet. Näissäkin oli taas niin paljon ilmaa, tiedän sen jo ja tiedän, että sama sulkeutunut välttely palaa. Jatkuu varmaan jo viikonloppuna...
Tahtoisin olla sinkku. En tarvitsisi juuri nyt mitään miestä elämääni. Tietysti ihastun välillä ja olisi kiva tutustua ihmisiin, mutta parisuhdetauko sopisi, olisi ihanaa.
En tiedä vielä miten tämän saa päätettyä toimivasti. On yhteiset lapset kuitenkin. Koitan vain olla innostumatta uusista lupauksista. Ehkä mies tajuaisi jossain vaiheessa lopettaa lupailut? Helposti se ei mene perille todellakaan, en ole onnistunut, mutta ehkä ajan kanssa.
Kyllä. Ei ole aika, avioliitto eikä lasten tulo "parantaneet" tätä piikkiä lihassani.
- M35 -
Vierailija kirjoitti:
No ihastun, mutta miehelleni olenkin saavutettu etu ja itsestään selvyys, jota saa kohdella kuin roskaa aina siihen asti, että olen lähdössä. Taas alkoi romanttisten lupausten tulva. Mikähän häntä vaivaa?
Huomasin, eilen oli ovis tai ovislimat ainakin (epäsäännöllinen kierto) ja koko alkuviikko tuntuikin, että en pystynyt olemaan huomaamatta komeita, maskuliinisia miehiä. Myös töissä tuli parikin uutta miestä juttelemaan. On hieman turhauttavaa huomata, että mahkuja olisi, mutta on aivan jumissa tiukkaan takertuneen valehtelijan kanssa...
Ajattelin, että en enää lämpene hänelle vaan koitan kylmettää itseäni sen verran. Mies itse hyvin kylmä, välttelevä, etäinen... kunnes ollaan siinä pisteessä, että katselen toista asuntoa. Sillä sekunnilla hän muuttuu unelmien aviomieheksi. Eikö ole outoa? Ehkä tahtoisi ollakin unelmien aviomies, ainakin kun on menettämässä vaimonsa, mutta lupaukset eivät ole toteutuneet. Näissäkin oli taas niin paljon ilmaa, tiedän sen jo ja tiedän, että sama sulkeutunut välttely palaa. Jatkuu varmaan jo viikonloppuna...
Tahtoisin olla sinkku. En tarvitsisi juuri nyt mitään miestä elämääni. Tietysti ihastun välillä ja olisi kiva tutustua ihmisiin, mutta parisuhdetauko sopisi, olisi ihanaa.
En tiedä vielä miten tämän saa päätettyä toimivasti. On yhteiset lapset kuitenkin. Koitan vain olla innostumatta uusista lupauksista. Ehkä mies tajuaisi jossain vaiheessa lopettaa lupailut? Helposti se ei mene perille todellakaan, en ole onnistunut, mutta ehkä ajan kanssa.
Ei se muutu. Asia nyt vain on näin. Ihmiset eivät muutu tai muuttuvat niin äärimmäisen harvoin, että sitä ihmettä ei kannata jäädä odottamaan.
Miehesi käytös kuulostaa korviini henkiseltä väkivallalta. Sinuna lähtisin omilleni, mutta älä hyppää suoraan uuteen suhteeseen vaan muuta yksin/lasten kanssa uuteen asuntoon ja mieti sitten rauhassa, mitä haluat elämältäsi.
Ihastuksia voi tulla. En pode huonoa omaatuntoa.
Ihastuin kyllä, toki koin siitä huonoa omatuntoa ja tiesin myös etten ikinä tekisi ihastuksen eteen mitään. Meni sitten aikanaan ohi. Uskon että myös mieheni on ollut ihastunut toisiin naisiin liittomme aikana.
Alue: Aihe vapaa
En, mutta kauniit, muodokkaat, nuoret naiset kiinnostaa aina. Oma on silti oma.
M. 42