Parisuhteessa elävät, ihastutteko edelleen komeisiin vetäviin vieraisiin miehiin?
Te jotka olette parisuhteessa, oletteko edelleen ihastuneet muihin miehiin vaikka teillä on oma mies? Jos tietoisuuteenne tulee joku komea, vetävä vieras mies. Jos olette, miten olette diilanneet asian kanssa? Tietenkään ette sano mitään, mutta tuleeko huono omatunto vai annatteko asian lipua omia aikojaan ottamatta tunnetta turhan vakavasti?
Mä en enää jaksa näitä voimakkaita ihastuksia. Jotkut neuvovat että parisuhde rauhoittaa, mutta ei se välttämättä rauhoita.
Kommentit (40)
Pitkässä suhteessa on ihan normaalia, että ihastumisia tulee. Eri asia, mitä teet asialle - eli annatko tunteen mennä vai teetkö asialle jotain.
Mä ihastuin mun työkaveriin. Olihan se omalla tavalla raastavaa olla töissä, kun toisesta "haaveili". En kuitenkaan kertonut asiasta, enkä tehnyt mitään asialle. Ihastuminen meni ajan kanssa ohi. Podin kuitenkin huonoa omatuntoa asiasta, mutta sekin meni ohi kun ihastumisen tunne hälveni.
Rakastan kuitenkin miestäni. Oli ihanaa tulla kotiin hänen luokse, jolloin työpaikkaihastuminen jäi sinne työpaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Ihastuin vuosi sitten tulisesti! Asiaan taisi vaikuttaa pitkä koronan takia kotoilu ja kevät. Ai että, kun alkoi remontti ja näin putkimiehemme ensikertaa! Ja parisuhdetta takana 12 vuotta, tämä oli eka ja ainut ihastuminen sinä aikana. Oli lähellä, etten olisi ihastukselle tästä kertonut mutta rohkeus ei riittänyt. Olen nyt odotellut, että unohtaisin tyypin, mutta ei näköjään vuosi riitä... Oma parisuhde kyllä on ihan jees, ja tulisihan se arki joskus ihastuksen kohteenkin kanssa, vaikka joskus hänet saisinkin. Ukkoni on täysin tietämätön asiasta, miksi olisin häntä asialla vaivannut kun päätin itse olla lähtemättä putkarin matkaan
No eihän mikää takaa että se putkari olisi sinua huolinut😄
En ole vielä ikinä ihastunut komeaan mieheen, en sinkkuna enkä parisuhteessa. En edes tunne ketään komeaa miestä mihin ihastua. Mistä te niitä komeita miehiä löydätte?
Totta kai. Olen naimisissa, en kuollut.
Kyllä, meillä homomiehillä on silmää mieskauneudelle, vaikka olemmekin parisuhteessa.
No en, enkä ole koskaan ihastunutkaan.
Yhdessä suhteessa ihastuin, eikä tarvinnut olla edes komea. Siinä vaiheessa tajusin että suhde oli väärä minulle ja erosin.
Enpä juurikaan ole ihastunut muihin parisuhteessa ollessani. Voi liittyä osittain siihen, etten käy juurikaan missään eikä sosiaalinen elämäni ole kovin vilkasta. Mutta jos ihastuisin, yrittäisin käsitellä tunteet itsekseni enkä tekisi asiasta sen suurempaa numeroa.
En ole koskaan ollut ihastujatyyppiä. Olen ihastunut ainoastaan muutaman kerran elämässäni, ja silloinkin ihmisiin, joihin olen tutustunut paremmin. Pelkkä ulkonäkö ei saa minua ihastumaan.
Joo, eikä tarvitse olla edes komeakaan.
Pientä piristystä arkeen, oma salainen juttu.
Ihastun ainoastaan julkisuuden henkilöihin. Viimeisin kova ihastus oli Dr. Mike (youtubelääkäri) ja se meni ohi kuukaudessa. Mies tietää näistä mun kaukoihastuksista. Livenä tapaamiini komeisiin miehiin en ihastu. En juurikaan edes noteeraa heitä.
Niin kauan kun parisuhde toimi, en ihastunut.
Kyllä pitää melkoinen kivipatsas tai robotti olla ilman inhimillisiä tunteita joka ei koskaan ihastu kehenkään vaikka olisi parisuhteessa.
Tai sitten ihminen jonka sielu on jääkylmä. Mutta voiko silloin välittää siitä puolisostaankaan?
En ole koskaan tavannut yhtäkään ihmistä joka olisi pystynyt tunteitaan säätelemään. Tukahduttaa niitä voi, mutta ei estää syntymästä. Tekopyhää väittääkään muuta.
Ihastuminen kautta elämän jokaisessa elämänvaiheessa on täysin luonnollista ja todistaa että ihmisellä on terve tunne-elämä. Eri asia sitten mitä sen ihastumisen kanssa tekee.
Antaako sen tulla ja olla, vaikkapa nauttia siitä pienestä jännityksen tunteesta jonka se tuottaa vai ryntääkö päättömänä toteuttamaan ihastustaan.
Sehän on oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuin vuosi sitten tulisesti! Asiaan taisi vaikuttaa pitkä koronan takia kotoilu ja kevät. Ai että, kun alkoi remontti ja näin putkimiehemme ensikertaa! Ja parisuhdetta takana 12 vuotta, tämä oli eka ja ainut ihastuminen sinä aikana. Oli lähellä, etten olisi ihastukselle tästä kertonut mutta rohkeus ei riittänyt. Olen nyt odotellut, että unohtaisin tyypin, mutta ei näköjään vuosi riitä... Oma parisuhde kyllä on ihan jees, ja tulisihan se arki joskus ihastuksen kohteenkin kanssa, vaikka joskus hänet saisinkin. Ukkoni on täysin tietämätön asiasta, miksi olisin häntä asialla vaivannut kun päätin itse olla lähtemättä putkarin matkaan
No eihän mikää takaa että se putkari olisi sinua huolinut😄
Nimenomaan! Siksi en uskaltanut riskeerata sitä, mitä mulla jo oli, kun olisin lopulta voinut jäädä kokonaan yksin. Mutta piristävää tuollainen ihastuminen on
Kuinka usein vahvoja ihastuksia sitten oikein tulee, kun asia on ongelma, ap? Oletko varmasti parisuhteessa oikean ihmisen kanssa?
Ihmiset ovat erilaisia ja kokevat ihastukset, rakastumiset ja parisuhteen eri tavalla ja sitoutuvat eri tasoisesti. Olen ollut puolisoni kanssa kohta 16 vuotta, naimisissa 14. Tapaan normityössäni paljon ihmisiä (toki nyt äitiysloman ja koronan myötä vähemmän) ja teen sosiaalista työtä, mutta voin aidosti sanoa, etten ole kokenut voimakkaita ihastumisen tunteita koko tänä aikana, jonka olen mieheni tuntenut. Ihastuin puolisooni oikeastaan ensi tapaamisella, mikä ei ole laisinkaan tavallista minulle ja rakastuin häneen varsin nopeasti. Nämä tunteet eivät ole pätkääkään haalistuneet vuosien varrella, pikemminkin päin vastoin.
En ole tavannut yhtään miestä, joka olisi tehnyt yhtä suurta vaikutusta kuin mieheni aikoinaan. Olen toki tavannut karismaattisia miehiä, hyvännäköisiä miehiä, mutta en ole ihastunut. Julkisuuden henkilöistä olen saattanut todeta parin sekunnin ajan, että ihan komea mies, muttei mitään sen kummempaa.
Ehkä olet sitä tyyppiä, joka ihastuu korviaan myöten tuosta vain? Joka tapauksessa ihastuksista pääsee ylitse, kun ei anna niille aikaa. Et pohdi tätä ihmistä, et muistele tilannetta ja tapaamista, vaan keskität ajatuksesi omaan kultaasi. Jos olet aidosti rakastunut ihmiseen, jonka kanssa olet, niin tuskin on iso ja aikaa vievä prosessi päästä ihastuksista yli. Jos taas jatkuvasti ihastut muihin, niin pohtisin vakavasti, että mitä nämä ihastuksen kohteet sinulle merkitsevät? Ovatko he eri tyyppiä kuin parempi puoliskosi? Jos näin on, niin ehkä mielesi koittaa kertoa sinulle, että on läpikäytävää lapsuudesta, aiemmista parisuhteista ja mietittävä, että oletko parisuhteessa sinulle oikean ihmisen kanssa.
Ei ole livenä moista tullut vielä vastaan, joka veisi komeudellaan jalat alta kuin oma mieheni.
Sitten on nämä julkkisihastukset, joihin saa mielikuvitutansa käyttää, kun ei tarvii ikinä tavata. Ne ovat sitten fantasiaa, oma lukunsa. Mies tietää näistä ja huomaa, kuka milloinkin on menossa, kun selittelen niistä kuin teinityttö ja katselen leffoja/sarjoja/tms.
Ihastuin vuosi sitten tulisesti! Asiaan taisi vaikuttaa pitkä koronan takia kotoilu ja kevät. Ai että, kun alkoi remontti ja näin putkimiehemme ensikertaa! Ja parisuhdetta takana 12 vuotta, tämä oli eka ja ainut ihastuminen sinä aikana. Oli lähellä, etten olisi ihastukselle tästä kertonut mutta rohkeus ei riittänyt. Olen nyt odotellut, että unohtaisin tyypin, mutta ei näköjään vuosi riitä... Oma parisuhde kyllä on ihan jees, ja tulisihan se arki joskus ihastuksen kohteenkin kanssa, vaikka joskus hänet saisinkin. Ukkoni on täysin tietämätön asiasta, miksi olisin häntä asialla vaivannut kun päätin itse olla lähtemättä putkarin matkaan