Lue keskustelun säännöt.
Jos minä, 50+ jäisin nyt yksin, en ikimaailmassa haluaisi uutta parisuhdetta
06.05.2022 |
Ei yhtään kiinnosta eikä liikuta, mitä noissa tindereissä ym tapahtuu. Siellä miehet voivat rauhassa etsiä vaikka kymmeniä vuosia nuorempia naisia, se on mulle täysin ok. Yksi onnellinen avioliitto aivan mahtavan miehen kanssa oli enemmän kuin voin toivoa, toista ei enää tulisi. Olisin tyytyväinen yksinoloon, harrastaisin, matkustaisin, tapaisin ystäviä. Yksinäinen vanhuus ei pelottaisi, sellainen on edessä suurimmalle osalle kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Yhtä vain hienoisesti ihmettelen: itselleni ei olisi kyllä kelvannut isäni ikäinen mies, kun hehkeänä 24-vuotiaana menin naimisiin! Mutta sekään ei minulle kuulu. Jokainen päättää itse.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siltä voi tuntua mutta todellisuudessa on niin että yksinäinen vanheneminen ja vanhuus on yhtä h....ttiä. Ei tule kaverit avuksi ja tueksi, yksin saat sairastaa aivoverenvuotosi ja muut, yksin saat haudata sukulaisesi ja sitä rataa. Kun kognitiiviset taitosi alkavat huveta, olet omillasi - ilman tukea ja läheistä ihmistä.
Vierestä katsonut joitakin tapauksia ja surullista näyttää olevan.
Yksinolo on yksinkertaisesti hankalaa ja pelottavaa ja moninkertaistaa kuoleman riskin sekä miehillä että naisilla.
Tuo on se syy, miksi ihmiset jatkavat huonojakin parisuhteita.
Naisiahan on pakkosinkkuna +50 ikäluokassa paljon, koska miehet tapaavat viidenkympin villityksessä erota ja vaihtaa samanikäisen vaimonsa reilusti nuorempaan. Miehet myös kuolevat naisia varhemmin joten naisia jää suhteessa enemmän leskiksi kuin miehiä.Sukulaisissani on paljon yksin jääneitä naisia. Osa ikisinkkuja, osa leskiä. Ihan hyvin pärjäävät. Uskoakseni paremmin kuin miehet.
Sitä kaipuun määrää emme minä tai sinä tiedä.
mies54v
Emme voikaan, mutta tuossa kommentissa puhuttiin lähinnä sairauksista ja avuntarpeesta. En haluaisi olla miehellenikään ambulanssin tilaaja, auttaja ja hoitaja, vaan elämänkumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No et sinä sitä saisikaan. Ei kukaan mies ota yli viisikymppistä kurppaa.
Aika moni ottaa koska läheisriippuvuus. Rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, ja seksi nyt on vanhoilla turhaa.
Vierailija kirjoitti:
No et sinä sitä saisikaan. Ei kukaan mies ota yli viisikymppistä kurppaa.
Voi kuule. Minä tässä katselen äitini 79 v ja hänen parhaimman kaverinsa 79 v juttuja. Heillä on enemmän vientiä kuin minulla.
Se ei todellakaan ole iästä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siltä voi tuntua mutta todellisuudessa on niin että yksinäinen vanheneminen ja vanhuus on yhtä h....ttiä. Ei tule kaverit avuksi ja tueksi, yksin saat sairastaa aivoverenvuotosi ja muut, yksin saat haudata sukulaisesi ja sitä rataa. Kun kognitiiviset taitosi alkavat huveta, olet omillasi - ilman tukea ja läheistä ihmistä.
Vierestä katsonut joitakin tapauksia ja surullista näyttää olevan.
Yksinolo on yksinkertaisesti hankalaa ja pelottavaa ja moninkertaistaa kuoleman riskin sekä miehillä että naisilla.
Tuo on se syy, miksi ihmiset jatkavat huonojakin parisuhteita.
Naisiahan on pakkosinkkuna +50 ikäluokassa paljon, koska miehet tapaavat viidenkympin villityksessä erota ja vaihtaa samanikäisen vaimonsa reilusti nuorempaan. Miehet myös kuolevat naisia varhemmin joten naisia jää suhteessa enemmän leskiksi kuin miehiä.Sukulaisissani on paljon yksin jääneitä naisia. Osa ikisinkkuja, osa leskiä. Ihan hyvin pärjäävät. Uskoakseni paremmin kuin miehet.
Sitä kaipuun määrää emme minä tai sinä tiedä.
mies54v
Emme voikaan, mutta tuossa kommentissa puhuttiin lähinnä sairauksista ja avuntarpeesta. En haluaisi olla miehellenikään ambulanssin tilaaja, auttaja ja hoitaja, vaan elämänkumppani.
Tämä! Siihen on syynsä, etten hakeutunut hoitoalalle, ja aion todellakin maksaa vanhuuden sairastumiseni ammattilaiselle. Omaishoitajuus ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siltä voi tuntua mutta todellisuudessa on niin että yksinäinen vanheneminen ja vanhuus on yhtä h....ttiä. Ei tule kaverit avuksi ja tueksi, yksin saat sairastaa aivoverenvuotosi ja muut, yksin saat haudata sukulaisesi ja sitä rataa. Kun kognitiiviset taitosi alkavat huveta, olet omillasi - ilman tukea ja läheistä ihmistä.
Vierestä katsonut joitakin tapauksia ja surullista näyttää olevan.
Yksinolo on yksinkertaisesti hankalaa ja pelottavaa ja moninkertaistaa kuoleman riskin sekä miehillä että naisilla.
Tuo on se syy, miksi ihmiset jatkavat huonojakin parisuhteita.
Naisiahan on pakkosinkkuna +50 ikäluokassa paljon, koska miehet tapaavat viidenkympin villityksessä erota ja vaihtaa samanikäisen vaimonsa reilusti nuorempaan. Miehet myös kuolevat naisia varhemmin joten naisia jää suhteessa enemmän leskiksi kuin miehiä.Haha, naapurin silloinen mies hylkäsi kihlattunsa tämän jouduttua pyörätuoliin. Usein NAINEN joutuu hoitamaan miestä.
Joutuu? Nainen on lapsen tasolle typistetty viaton uhri, joka on nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen alistaminen, sorto ja epätasa-arvo aitaa?
Tehän samat mussukat karjutte siitä että naisen täytyy hyväksyä miehen mahakkuus, erektiohäriöt ja kaljuuntuminen. Naisen täytyy kumminkin säilyä eheänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siltä voi tuntua mutta todellisuudessa on niin että yksinäinen vanheneminen ja vanhuus on yhtä h....ttiä. Ei tule kaverit avuksi ja tueksi, yksin saat sairastaa aivoverenvuotosi ja muut, yksin saat haudata sukulaisesi ja sitä rataa. Kun kognitiiviset taitosi alkavat huveta, olet omillasi - ilman tukea ja läheistä ihmistä.
Vierestä katsonut joitakin tapauksia ja surullista näyttää olevan.
Yksinolo on yksinkertaisesti hankalaa ja pelottavaa ja moninkertaistaa kuoleman riskin sekä miehillä että naisilla.
Tuo on se syy, miksi ihmiset jatkavat huonojakin parisuhteita.
Naisiahan on pakkosinkkuna +50 ikäluokassa paljon, koska miehet tapaavat viidenkympin villityksessä erota ja vaihtaa samanikäisen vaimonsa reilusti nuorempaan. Miehet myös kuolevat naisia varhemmin joten naisia jää suhteessa enemmän leskiksi kuin miehiä.Sukulaisissani on paljon yksin jääneitä naisia. Osa ikisinkkuja, osa leskiä. Ihan hyvin pärjäävät. Uskoakseni paremmin kuin miehet.
Sitä kaipuun määrää emme minä tai sinä tiedä.
mies54v
Minkä kaipuun? Lisääntymisiän jälkeen etenkin naisten hormonitaso romahtaa niin, että seksuaalisuus on lähinnä +-0. Mitään kainalokaveria en ole halunnut koskaan, kaikki lääppiminen ja nyhjääminen vituttaa. Pidän syvällisistä keskusteluista sukupuoleen katsomatta ilman fyysistä ulottuvuutta. Harrastamisesta, taiteesta, matkustelusta. Kun sairastun, menen hoitolaitokseen, todellakin! Mitä ihmettä tekisin parisuhteella?
Sinulla voi ollakin noin, mutta ei kaikilla. Nainen on seksuaalinen kuolemaansa saakka ja osalla halut vain nousee vanhemmiten.
En minäkään haluaisi enää intiimiä suhdetta jos jäisi liian aikaisin yksinäiseksi. Sen sijaan jos löytyisi samaa ikäluokkaa mukava, luotettava, rauhallinen ja siisti mies ystäväksi ja kenties kämppikseksi toistemme vanhuuden turvaksi niin kelpaisi sellainen. Sen takia että pystyisi vaikka asumaan omakotitalossa jossa tarpeeksi tilaa omalle rauhallekkin. Vaikka omakotitalo on kaikkein ihanin niin yksin en jäisi tähän asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siltä voi tuntua mutta todellisuudessa on niin että yksinäinen vanheneminen ja vanhuus on yhtä h....ttiä. Ei tule kaverit avuksi ja tueksi, yksin saat sairastaa aivoverenvuotosi ja muut, yksin saat haudata sukulaisesi ja sitä rataa. Kun kognitiiviset taitosi alkavat huveta, olet omillasi - ilman tukea ja läheistä ihmistä.
Vierestä katsonut joitakin tapauksia ja surullista näyttää olevan.
Yksinolo on yksinkertaisesti hankalaa ja pelottavaa ja moninkertaistaa kuoleman riskin sekä miehillä että naisilla.
Tuo on se syy, miksi ihmiset jatkavat huonojakin parisuhteita.
Naisiahan on pakkosinkkuna +50 ikäluokassa paljon, koska miehet tapaavat viidenkympin villityksessä erota ja vaihtaa samanikäisen vaimonsa reilusti nuorempaan. Miehet myös kuolevat naisia varhemmin joten naisia jää suhteessa enemmän leskiksi kuin miehiä.Sukulaisissani on paljon yksin jääneitä naisia. Osa ikisinkkuja, osa leskiä. Ihan hyvin pärjäävät. Uskoakseni paremmin kuin miehet.
Sitä kaipuun määrää emme minä tai sinä tiedä.
mies54v
Minkä kaipuun? Lisääntymisiän jälkeen etenkin naisten hormonitaso romahtaa niin, että seksuaalisuus on lähinnä +-0. Mitään kainalokaveria en ole halunnut koskaan, kaikki lääppiminen ja nyhjääminen vituttaa. Pidän syvällisistä keskusteluista sukupuoleen katsomatta ilman fyysistä ulottuvuutta. Harrastamisesta, taiteesta, matkustelusta. Kun sairastun, menen hoitolaitokseen, todellakin! Mitä ihmettä tekisin parisuhteella?
Sinulla voi ollakin noin, mutta ei kaikilla. Nainen on seksuaalinen kuolemaansa saakka ja osalla halut vain nousee vanhemmiten.
Ei nouse, vaan tämä koko elämän kestävä seksuaalinen kokonaisuus - höpinä on trendi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siltä voi tuntua mutta todellisuudessa on niin että yksinäinen vanheneminen ja vanhuus on yhtä h....ttiä. Ei tule kaverit avuksi ja tueksi, yksin saat sairastaa aivoverenvuotosi ja muut, yksin saat haudata sukulaisesi ja sitä rataa. Kun kognitiiviset taitosi alkavat huveta, olet omillasi - ilman tukea ja läheistä ihmistä.
Vierestä katsonut joitakin tapauksia ja surullista näyttää olevan.
Yksinolo on yksinkertaisesti hankalaa ja pelottavaa ja moninkertaistaa kuoleman riskin sekä miehillä että naisilla.
Tuo on se syy, miksi ihmiset jatkavat huonojakin parisuhteita.
Naisiahan on pakkosinkkuna +50 ikäluokassa paljon, koska miehet tapaavat viidenkympin villityksessä erota ja vaihtaa samanikäisen vaimonsa reilusti nuorempaan. Miehet myös kuolevat naisia varhemmin joten naisia jää suhteessa enemmän leskiksi kuin miehiä.Sukulaisissani on paljon yksin jääneitä naisia. Osa ikisinkkuja, osa leskiä. Ihan hyvin pärjäävät. Uskoakseni paremmin kuin miehet.
Sitä kaipuun määrää emme minä tai sinä tiedä.
mies54v
Anoppi hoitaa melkein 70:stä rapajuoppoa rakastaan. Poikansa kasvoi (onneksi!) selväpäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä olen 49 ja eronnut. Olis kyllä vaikea kuvitella olevani ilman seksiä - sitä kokeilin avioliitossa jo. Olen seurustellut miesystäväni kanssa muutaman vuoden. Jos hänestä tulisi ero, niin kyllä mä kaipaisin sellaista ihmissuhdetta, jossa olisi seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siltä voi tuntua mutta todellisuudessa on niin että yksinäinen vanheneminen ja vanhuus on yhtä h....ttiä. Ei tule kaverit avuksi ja tueksi, yksin saat sairastaa aivoverenvuotosi ja muut, yksin saat haudata sukulaisesi ja sitä rataa. Kun kognitiiviset taitosi alkavat huveta, olet omillasi - ilman tukea ja läheistä ihmistä.
Vierestä katsonut joitakin tapauksia ja surullista näyttää olevan.
Yksinolo on yksinkertaisesti hankalaa ja pelottavaa ja moninkertaistaa kuoleman riskin sekä miehillä että naisilla.
Tuo on se syy, miksi ihmiset jatkavat huonojakin parisuhteita.
Naisiahan on pakkosinkkuna +50 ikäluokassa paljon, koska miehet tapaavat viidenkympin villityksessä erota ja vaihtaa samanikäisen vaimonsa reilusti nuorempaan. Miehet myös kuolevat naisia varhemmin joten naisia jää suhteessa enemmän leskiksi kuin miehiä.Sukulaisissani on paljon yksin jääneitä naisia. Osa ikisinkkuja, osa leskiä. Ihan hyvin pärjäävät. Uskoakseni paremmin kuin miehet.
Sitä kaipuun määrää emme minä tai sinä tiedä.
mies54v
Minkä kaipuun? Lisääntymisiän jälkeen etenkin naisten hormonitaso romahtaa niin, että seksuaalisuus on lähinnä +-0. Mitään kainalokaveria en ole halunnut koskaan, kaikki lääppiminen ja nyhjääminen vituttaa. Pidän syvällisistä keskusteluista sukupuoleen katsomatta ilman fyysistä ulottuvuutta. Harrastamisesta, taiteesta, matkustelusta. Kun sairastun, menen hoitolaitokseen, todellakin! Mitä ihmettä tekisin parisuhteella?
Kaipuun siihen, että on joku, jolle puhua noita asioita. Kaipuu siihen, että me olemme me. Kaipuu, että joku pitää minusta vastavuoroisesti huolta.
Minulle eron jälkeen 20 v avioliitosta oli vaikein juttu se, ettei ollut ketään, jolle soitan. Miehelle pystyin soittamaan hei, arvaa mitä mä just näin, mutta ei sitä kaverille soita samoja juttuja. Koska kaveriin on vähän enemmän etäisyyttä.
Kaipuu henkiseen ja fyysiseen läheisyyteen.
N53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin 46-vuotiaana ja en halua enää parisuhdetta. Tosin kyllä minä parisuhteessakin harrastin, matkustin ja tapasin ystäviäni. Eniten kaipaan parisuhteessa justiinsa meidän reissuja kaukomaille. Yksin en uskalla sellaisille reissuille lähteä. Tosin ei minua enää innosta matkustaa niin kuin ennen kuitenkaan.
Noin minäkin parikymppisenä ajattelin ei miestä, ei parisuhdetta, jne, mutta niin vaan sillä elämällä oli niin pirun kiero huumorintaju, että se heitti eteeni ihmisen, joka pisti elämäni ihan mullin mallin🤣. Ei meistä kukaan saa päättää päivistään vaan ne määrätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siltä voi tuntua mutta todellisuudessa on niin että yksinäinen vanheneminen ja vanhuus on yhtä h....ttiä. Ei tule kaverit avuksi ja tueksi, yksin saat sairastaa aivoverenvuotosi ja muut, yksin saat haudata sukulaisesi ja sitä rataa. Kun kognitiiviset taitosi alkavat huveta, olet omillasi - ilman tukea ja läheistä ihmistä.
Vierestä katsonut joitakin tapauksia ja surullista näyttää olevan.
Yksinolo on yksinkertaisesti hankalaa ja pelottavaa ja moninkertaistaa kuoleman riskin sekä miehillä että naisilla.
Tuo on se syy, miksi ihmiset jatkavat huonojakin parisuhteita.
Naisiahan on pakkosinkkuna +50 ikäluokassa paljon, koska miehet tapaavat viidenkympin villityksessä erota ja vaihtaa samanikäisen vaimonsa reilusti nuorempaan. Miehet myös kuolevat naisia varhemmin joten naisia jää suhteessa enemmän leskiksi kuin miehiä.Sukulaisissani on paljon yksin jääneitä naisia. Osa ikisinkkuja, osa leskiä. Ihan hyvin pärjäävät. Uskoakseni paremmin kuin miehet.
Sitä kaipuun määrää emme minä tai sinä tiedä.
mies54v
Minkä kaipuun? Lisääntymisiän jälkeen etenkin naisten hormonitaso romahtaa niin, että seksuaalisuus on lähinnä +-0. Mitään kainalokaveria en ole halunnut koskaan, kaikki lääppiminen ja nyhjääminen vituttaa. Pidän syvällisistä keskusteluista sukupuoleen katsomatta ilman fyysistä ulottuvuutta. Harrastamisesta, taiteesta, matkustelusta. Kun sairastun, menen hoitolaitokseen, todellakin! Mitä ihmettä tekisin parisuhteella?
Kaipuun siihen, että on joku, jolle puhua noita asioita. Kaipuu siihen, että me olemme me. Kaipuu, että joku pitää minusta vastavuoroisesti huolta.
Minulle eron jälkeen 20 v avioliitosta oli vaikein juttu se, ettei ollut ketään, jolle soitan. Miehelle pystyin soittamaan hei, arvaa mitä mä just näin, mutta ei sitä kaverille soita samoja juttuja. Koska kaveriin on vähän enemmän etäisyyttä.
Kaipuu henkiseen ja fyysiseen läheisyyteen.
N53
Tässä on aika pahoja fiboja läheisriippuvuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Noin minäkin parikymppisenä ajattelin ei miestä, ei parisuhdetta, jne, mutta niin vaan sillä elämällä oli niin pirun kiero huumorintaju, että se heitti eteeni ihmisen, joka pisti elämäni ihan mullin mallin🤣. Ei meistä kukaan saa päättää päivistään vaan ne määrätään.
Tuossa iässä saikin olla vielä vähän naiivi, mutta että 50+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siltä voi tuntua mutta todellisuudessa on niin että yksinäinen vanheneminen ja vanhuus on yhtä h....ttiä. Ei tule kaverit avuksi ja tueksi, yksin saat sairastaa aivoverenvuotosi ja muut, yksin saat haudata sukulaisesi ja sitä rataa. Kun kognitiiviset taitosi alkavat huveta, olet omillasi - ilman tukea ja läheistä ihmistä.
Vierestä katsonut joitakin tapauksia ja surullista näyttää olevan.
Yksinolo on yksinkertaisesti hankalaa ja pelottavaa ja moninkertaistaa kuoleman riskin sekä miehillä että naisilla.
Tuo on se syy, miksi ihmiset jatkavat huonojakin parisuhteita.
Naisiahan on pakkosinkkuna +50 ikäluokassa paljon, koska miehet tapaavat viidenkympin villityksessä erota ja vaihtaa samanikäisen vaimonsa reilusti nuorempaan. Miehet myös kuolevat naisia varhemmin joten naisia jää suhteessa enemmän leskiksi kuin miehiä.Sukulaisissani on paljon yksin jääneitä naisia. Osa ikisinkkuja, osa leskiä. Ihan hyvin pärjäävät. Uskoakseni paremmin kuin miehet.
Sitä kaipuun määrää emme minä tai sinä tiedä.
mies54v
Minkä kaipuun? Lisääntymisiän jälkeen etenkin naisten hormonitaso romahtaa niin, että seksuaalisuus on lähinnä +-0. Mitään kainalokaveria en ole halunnut koskaan, kaikki lääppiminen ja nyhjääminen vituttaa. Pidän syvällisistä keskusteluista sukupuoleen katsomatta ilman fyysistä ulottuvuutta. Harrastamisesta, taiteesta, matkustelusta. Kun sairastun, menen hoitolaitokseen, todellakin! Mitä ihmettä tekisin parisuhteella?
Sinulla voi ollakin noin, mutta ei kaikilla. Nainen on seksuaalinen kuolemaansa saakka ja osalla halut vain nousee vanhemmiten.
Ei nouse, vaan tämä koko elämän kestävä seksuaalinen kokonaisuus - höpinä on trendi.
Ikävät sinulle, mutta kyllä meitä naisia on, joilla seksi iän myötä vaan kiinnostaa enemmän. Halusitpa sinä sitä tai et. Minulle ei ainakaan mikään kaverisuhde kädestä pitämisineen riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siltä voi tuntua mutta todellisuudessa on niin että yksinäinen vanheneminen ja vanhuus on yhtä h....ttiä. Ei tule kaverit avuksi ja tueksi, yksin saat sairastaa aivoverenvuotosi ja muut, yksin saat haudata sukulaisesi ja sitä rataa. Kun kognitiiviset taitosi alkavat huveta, olet omillasi - ilman tukea ja läheistä ihmistä.
Vierestä katsonut joitakin tapauksia ja surullista näyttää olevan.
Yksinolo on yksinkertaisesti hankalaa ja pelottavaa ja moninkertaistaa kuoleman riskin sekä miehillä että naisilla.
Tuo on se syy, miksi ihmiset jatkavat huonojakin parisuhteita.
Naisiahan on pakkosinkkuna +50 ikäluokassa paljon, koska miehet tapaavat viidenkympin villityksessä erota ja vaihtaa samanikäisen vaimonsa reilusti nuorempaan. Miehet myös kuolevat naisia varhemmin joten naisia jää suhteessa enemmän leskiksi kuin miehiä.Sukulaisissani on paljon yksin jääneitä naisia. Osa ikisinkkuja, osa leskiä. Ihan hyvin pärjäävät. Uskoakseni paremmin kuin miehet.
Sitä kaipuun määrää emme minä tai sinä tiedä.
mies54v
Minkä kaipuun? Lisääntymisiän jälkeen etenkin naisten hormonitaso romahtaa niin, että seksuaalisuus on lähinnä +-0. Mitään kainalokaveria en ole halunnut koskaan, kaikki lääppiminen ja nyhjääminen vituttaa. Pidän syvällisistä keskusteluista sukupuoleen katsomatta ilman fyysistä ulottuvuutta. Harrastamisesta, taiteesta, matkustelusta. Kun sairastun, menen hoitolaitokseen, todellakin! Mitä ihmettä tekisin parisuhteella?
Kaipuun siihen, että on joku, jolle puhua noita asioita. Kaipuu siihen, että me olemme me. Kaipuu, että joku pitää minusta vastavuoroisesti huolta.
Minulle eron jälkeen 20 v avioliitosta oli vaikein juttu se, ettei ollut ketään, jolle soitan. Miehelle pystyin soittamaan hei, arvaa mitä mä just näin, mutta ei sitä kaverille soita samoja juttuja. Koska kaveriin on vähän enemmän etäisyyttä.
Kaipuu henkiseen ja fyysiseen läheisyyteen.
N53
Tässä on aika pahoja fiboja läheisriippuvuudesta.
En ole läheisriippuvainen. En enää. Tiedän tämän. Olen sen tien kulkenut läpi ensimmäisessa avioliitossani.
Kuulisin mielelläni, mikä sinusta tuossa oli outoa?
N53
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siltä voi tuntua mutta todellisuudessa on niin että yksinäinen vanheneminen ja vanhuus on yhtä h....ttiä. Ei tule kaverit avuksi ja tueksi, yksin saat sairastaa aivoverenvuotosi ja muut, yksin saat haudata sukulaisesi ja sitä rataa. Kun kognitiiviset taitosi alkavat huveta, olet omillasi - ilman tukea ja läheistä ihmistä.
Vierestä katsonut joitakin tapauksia ja surullista näyttää olevan.
Yksinolo on yksinkertaisesti hankalaa ja pelottavaa ja moninkertaistaa kuoleman riskin sekä miehillä että naisilla.
Tuo on se syy, miksi ihmiset jatkavat huonojakin parisuhteita.
Naisiahan on pakkosinkkuna +50 ikäluokassa paljon, koska miehet tapaavat viidenkympin villityksessä erota ja vaihtaa samanikäisen vaimonsa reilusti nuorempaan. Miehet myös kuolevat naisia varhemmin joten naisia jää suhteessa enemmän leskiksi kuin miehiä.Sukulaisissani on paljon yksin jääneitä naisia. Osa ikisinkkuja, osa leskiä. Ihan hyvin pärjäävät. Uskoakseni paremmin kuin miehet.
Sitä kaipuun määrää emme minä tai sinä tiedä.
mies54v
Minkä kaipuun? Lisääntymisiän jälkeen etenkin naisten hormonitaso romahtaa niin, että seksuaalisuus on lähinnä +-0. Mitään kainalokaveria en ole halunnut koskaan, kaikki lääppiminen ja nyhjääminen vituttaa. Pidän syvällisistä keskusteluista sukupuoleen katsomatta ilman fyysistä ulottuvuutta. Harrastamisesta, taiteesta, matkustelusta. Kun sairastun, menen hoitolaitokseen, todellakin! Mitä ihmettä tekisin parisuhteella?
Kaipuun siihen, että on joku, jolle puhua noita asioita. Kaipuu siihen, että me olemme me. Kaipuu, että joku pitää minusta vastavuoroisesti huolta.
Minulle eron jälkeen 20 v avioliitosta oli vaikein juttu se, ettei ollut ketään, jolle soitan. Miehelle pystyin soittamaan hei, arvaa mitä mä just näin, mutta ei sitä kaverille soita samoja juttuja. Koska kaveriin on vähän enemmän etäisyyttä.
Kaipuu henkiseen ja fyysiseen läheisyyteen.
N53
Mulla menisi varmaan hermot, jos puoliso soitttelisi jokaisesta pienestä asiasta mitä hän on nyt nähnyt. Ihan riittää, kun päivän päätteksi kotona kertoo kuulumiset.
Ilman parisuhdetta ei ole sama asia kuin yksinäisyys. Yksinolokin on eri asia kuin yksinäisyys.
Minkä kaipuun? Lisääntymisiän jälkeen etenkin naisten hormonitaso romahtaa niin, että seksuaalisuus on lähinnä +-0. Mitään kainalokaveria en ole halunnut koskaan, kaikki lääppiminen ja nyhjääminen vituttaa. Pidän syvällisistä keskusteluista sukupuoleen katsomatta ilman fyysistä ulottuvuutta. Harrastamisesta, taiteesta, matkustelusta. Kun sairastun, menen hoitolaitokseen, todellakin! Mitä ihmettä tekisin parisuhteella?