Jos minä, 50+ jäisin nyt yksin, en ikimaailmassa haluaisi uutta parisuhdetta

Viimeksi taisi olla viritystä joskus 38-39 vuotiaana. Huomasin silloin että kaikki paukut on käytetty parisuhteessa olemiseen loppuelämäksi eikä siihen enää voimia löydy.

Olen ollut muutaman vuoden sinkku ja huomannut että tämähän on ihanaa: voi keskittyä muuhun perheeseen, ystäviin ja omiin juttuihin eikä tarvitse "joustaa" vaan on vapaus (ja mielenrauha). Vanhuksena sitten asun senioritalossa tms. jos tarvitsen turvallisuutta. Miehen varaan en kyllä omien kokemusteni myötä henkikultaani laske. Tiedänpä muuten erään tapauksen jossa mies kärräsi sairastuneen vaimonsa (olivat naimisissa pitkään) palvelutaloon ja alkoi viettämään iloisia poikamiespäiviä. Että sellainen "turva". Elämän paras ja luotettavin turva naiselle löytyy omista voimavaroista, pankkitililtä ja hätätapauksissa lähipiiristä, tässä järjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä olen tullut samaan tulokseen. Tottakai olisi ihanaa vanheta hyvän miehen kanssa, jos kaikki menisi hyvin. Oma kokemus lähipiiristä ja myös tilastot kertovat kuitenkin karua kieltä, monen naisen kohtalona on raskas omaishoitajuus, mutta toisinpäin ei usein käy. Miehet, mukaanlukien lasteni isä, ovat jättäneet minut aina pulaan ja olen saanut hoitaa kaiken aina yksin. Miehestä on paljon haittaa naiselle. Olen nyt lähes 50 v ja minulla on seurustelusuhde ja olen päättänyt, että yhteen emme muuta. Rakastan miestä, mutta en halua että vanhuuteni menee häntä hoivatessa, koska olen jo hoivannut lapset ja omat vanhempani. Seksiä, mukavaa yhdessäoloa ja muuta sellaista kyllä arvostan ja jos sellaista on tarjolla vanhanakin, niin se kyllä kelpaa. Kokemukseni noista tindereistä on sellainen, että seksiseuraa saa kyllä iästä riippumatta, nuorista komeista miehistäkin, ja muutenhan sitten voikin harrastaa, olla ystävien kanssa ja nauttia itseänäisestä elämästä.

Myös miehiä on omaishoitajina. Eräs ystäväni esimerkiksi hoitaa nyt viisikymppisenä molempia huonokuntoisia vanhempiaan kotona, käytännössä omaishoitajana, tekee osa-aikatyötä.

Kahdella tädilläni oli kummallakin mies, joka hoiti vaimonsa kotona omaishoitajana, kirjaimellisesti hautaan asti. Lähisuvussani on muutenkin jopa enemmän sellaisia tilanteita / pariskuntia, joissa mies on hoitanut huonokuntoisempaa vaimoaan pitempään, ja näissä kahdessa esimerkissä aina hautaan asti.

Toki useimmiten pariskunnan ikääntyessä fakta on niin, että mies kuolee ensin. Joko äkillisesti tai pitkään sairastettuaan. Miehet menevät useammin naimisiin itseään nuoremman naisen kanssa ja toisaalta myös kuolevat useammin esimerkiksi sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin (sydänkohtaus), jotka saattavat päättää äkillisestikin pitkän avioliiton; ja muutenkin miesten elinkaari on huomattavasti naisten elinkaarta lyhyempi.

Mjoo, nämä ovat olleet fiksuja reippaita ja vastuullisia miehiä.

Mutta nämä nykyiset 20-40 v miehet, siis moni heistä? Onko heistä vaimon omaishoitajaksi? Näistä urhoista, joista palstalla kirjoitetaan, miten edes roskapussin poisvienti ei onnistu. Metatyöketjusta löytyy järkyttävää puhetta siitä miten vastuuttomia osa miehistä on. Ei tehdä perheessä MITÄÄN. On kuitenkin haluttu perhe vaikkei kykyä ole enää edes omien vaatteiden kaappiin laittoon.

En näe tätä sakkia vaimonsa omaishoidossa.

Olen vasta 43v ja ajattelen ihan samoin.

Lähipiirissä ja työpaikalta kokemukset ikävä kyllä sellaisia että kun mies tulee 50 vuoden ikään se heivaa vaimonsa ja ottaa uuden paljon nuoremman. Jos vaimo sairastuu parantumattomasti, mies ei sitä rupea hoitamaan vaan jättää ja hankkii parisuhteen terveen naisen kanssa.

Me ja monet tuttavamme ollaan yli viisikymppisiä. En muista yhtään paria, joka olisi eronnut tässä viidenkympin tienoilla. Erot ovat tapahtuneet alle nelikymppisenä tai sitten eläkeiän kynnyksellä. Sinällään en ihmettele viisikymppisten eroja. Monellahan lapsista nuorinkin muuttaa tuossa vaiheessa pois kotoa, joten jos yhdessä ollaan oltu vain lasten vuoksi, on tuo elämänvaihe luonteva paikka erota, kun elämä muuttuu muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siltä voi tuntua mutta todellisuudessa on niin että yksinäinen vanheneminen ja vanhuus on yhtä h....ttiä. Ei tule kaverit avuksi ja tueksi, yksin saat sairastaa aivoverenvuotosi ja muut, yksin saat haudata sukulaisesi ja sitä rataa. Kun kognitiiviset taitosi alkavat huveta, olet omillasi - ilman tukea ja läheistä ihmistä.

Vierestä katsonut joitakin tapauksia ja surullista näyttää olevan.

Yksinolo on yksinkertaisesti hankalaa ja pelottavaa ja moninkertaistaa kuoleman riskin sekä miehillä että naisilla.

Tuo on se syy, miksi ihmiset jatkavat huonojakin parisuhteita.

Naisiahan on pakkosinkkuna +50 ikäluokassa paljon, koska miehet tapaavat viidenkympin villityksessä erota ja vaihtaa samanikäisen vaimonsa reilusti nuorempaan. Miehet myös kuolevat naisia varhemmin joten naisia jää suhteessa enemmän leskiksi kuin miehiä.

Sukulaisissani on paljon yksin jääneitä naisia. Osa ikisinkkuja, osa leskiä. Ihan hyvin pärjäävät. Uskoakseni paremmin kuin miehet.

Sitä kaipuun määrää emme minä tai sinä tiedä.

mies54v

Minkä kaipuun? Lisääntymisiän jälkeen etenkin naisten hormonitaso romahtaa niin, että seksuaalisuus on lähinnä +-0. Mitään kainalokaveria en ole halunnut koskaan, kaikki lääppiminen ja nyhjääminen vituttaa. Pidän syvällisistä keskusteluista sukupuoleen katsomatta ilman fyysistä ulottuvuutta. Harrastamisesta, taiteesta, matkustelusta. Kun sairastun, menen hoitolaitokseen, todellakin! Mitä ihmettä tekisin parisuhteella?

Kaipuun siihen, että on joku, jolle puhua noita asioita. Kaipuu siihen, että me olemme me. Kaipuu, että joku pitää minusta vastavuoroisesti huolta.

Minulle eron jälkeen 20 v avioliitosta oli vaikein juttu se, ettei ollut ketään, jolle soitan. Miehelle pystyin soittamaan hei, arvaa mitä mä just näin, mutta ei sitä kaverille soita samoja juttuja. Koska kaveriin on vähän enemmän etäisyyttä.

Kaipuu henkiseen ja fyysiseen läheisyyteen.

N53

Tässä on aika pahoja fiboja läheisriippuvuudesta.

:D Tämä on kyllä todellinen huumoripalsta. Ei sullakaan taida olla mitään käsitystä siitä, mitä läheisriippuvuus on. 

-eri