Mitä puhumista parisuhteessa vaaditaan? Kysymys teille, jotka sanovat kommunikaation olevan kaiken a ja o.

Kysymys tiuskijoille: oletteko miettineet koskaan sellaista puolta tässä, että tiuskitte myös silloin, kun ette ole väsyneitä? Eli haluatte puolisolle tiuskimalla vetäytyä omaan kuplaan ja sulkea toisen ulos. Kuinka pitkään puolison pitäisi ymmärtää, varsinkaan, jos asiaa ei haluta selittää mitenkään?

Itse pidän tuollaista tiuskimista keskenkasvuisen ihmisen käytöksenä. Jos puoliso ei ole millään tavalla syypää omaan huonoon tuuleen, tai siihen väsymykseen, niin hänelle voi sanoa ihan asiallisestikin, että mulla on nyt huono päivä, mun pitää saada nyt olla hetki ihan itsekseni. Miksi pitää tiuskia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi on todistetusti tärkein. Kun se loppuu, loppuu koko suhde ennemmin tai myöhemmin.

Jos puhuminen (muustakin kuin arjen pyörittämisestä) loppuu, loppuu seksikin. Minulle sanallinen vuorovaikutus kumppanin kanssa on yksi tärkein läheisyyden muoto ja kaiken juuri. Puhumisella ja kuuntelemisella viestitään, että olen kiinnostunut sinusta ja haluan tietää mitä ajattelet, olet hauska, haluan olla kanssasi tässä ja nyt.

Olen niin samaa mieltä.

-16

Vierailija kirjoitti:

Kysymys tiuskijoille: oletteko miettineet koskaan sellaista puolta tässä, että tiuskitte myös silloin, kun ette ole väsyneitä? Eli haluatte puolisolle tiuskimalla vetäytyä omaan kuplaan ja sulkea toisen ulos. Kuinka pitkään puolison pitäisi ymmärtää, varsinkaan, jos asiaa ei haluta selittää mitenkään?

Itse pidän tuollaista tiuskimista keskenkasvuisen ihmisen käytöksenä. Jos puoliso ei ole millään tavalla syypää omaan huonoon tuuleen, tai siihen väsymykseen, niin hänelle voi sanoa ihan asiallisestikin, että mulla on nyt huono päivä, mun pitää saada nyt olla hetki ihan itsekseni. Miksi pitää tiuskia?

Olen tuo, joka sanoi, että haluan olla rauhassa, ja silloin tulee tiuskastua, kun toinen ei ymmärrä. Se tiuskiminen on juuri tuota, että sanon kärsimättömällä äänellä, että en nyt jaksa ajatella tuota. Äänensävy on rasittunut, eli tiuskiva. Anteeksi, etten pysty peittämään äänensävyäni.

Olen nainen, mutta minulle teki aikanaan hyvää lukea kirja miehet ovat marsista ja naiset venuksesta. Se avasi minulle miesten maailman, eikä minua enää häiritse, kun mies menee luolaansa. Tiedän, että hän kyllä tulee sieltä pois. Kirjan myötä miehen ei tarvitse selittää minulle mitään.

Ei meillä juurikaan tunteista puhuta kun on hyvä olla. Jos on ongelmia, joku mättää silloin otetaan heti kissa pöydälle ja käydään asiat läpi. Mutta ei meillä ole mitään rakkauslässytyksiä arjessa tyyliin rakastatko mua tms. Tiedän että rakastaa, ei mun tarvitse analysoida sitä.

Mutta puhumme muuten kyllä kaikesta mahdollisesta. Paljon. Työasioista, perheasioista, huolista ja murheista mitkä vaivaa mieltä (muu kuin parisuhteeseen liittyvät), uutisista, kissavideoista, säästä, unelmista yms. Nyt kesäpaikan rempasta eniten ja kesän matkasuunnitelmista. 

Olisihan se kamalaa kun molemmat möllöttäisi tv:n tai netin ääressä päiväkausia sanomatta sanaakaan, ei olisi mitään yhteisiä asioita jaettavana. "Syömään, vie roskat, lähden töihin, tulen myöhään, haista paska" ei ihan vastaa mun käsitystä terveestä kommunikoinnista parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Kysymys tiuskijoille: oletteko miettineet koskaan sellaista puolta tässä, että tiuskitte myös silloin, kun ette ole väsyneitä? Eli haluatte puolisolle tiuskimalla vetäytyä omaan kuplaan ja sulkea toisen ulos. Kuinka pitkään puolison pitäisi ymmärtää, varsinkaan, jos asiaa ei haluta selittää mitenkään?

Itse pidän tuollaista tiuskimista keskenkasvuisen ihmisen käytöksenä. Jos puoliso ei ole millään tavalla syypää omaan huonoon tuuleen, tai siihen väsymykseen, niin hänelle voi sanoa ihan asiallisestikin, että mulla on nyt huono päivä, mun pitää saada nyt olla hetki ihan itsekseni. Miksi pitää tiuskia?

Näin, asiat pitäisi jutella läpi. Ei tokikaan välttämättä juuri silloin kun pännii ja pahasti, mutta sitten, kun mieli on parempi ja omaa käytöstään osaa katsoa vähän ulkopuolelta. Se ettei asiasta voi jutella kertoo siitä, että (tässä tapauksessa) tiuskija pitää puolisoaan vihollisena, jolle ei uskalla paljastaa, miltä oikeasti tuntuu.

Ennen minäkin tiuskin ja sain jopa raivokohtauksia, kun oikeasti olisin vain kaivannut syliä ja kainaloa. Kun nämä asiat lopulta puhuttiin läpi, muuttui meidän molempien suhteen osapuolten käytös noissa tilanteissa.

Puhumista tarvitaan luottamuksen rakentamiseen. Puhumista tarvitaan siihen, että molemmat osapuolet oppivat näkemään omaa käytöstään ulkopuolelta ja ymmärtämään, miksi toinen käyttäytyy kuten käyttäytyy.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä juurikaan tunteista puhuta kun on hyvä olla. Jos on ongelmia, joku mättää silloin otetaan heti kissa pöydälle ja käydään asiat läpi. Mutta ei meillä ole mitään rakkauslässytyksiä arjessa tyyliin rakastatko mua tms. Tiedän että rakastaa, ei mun tarvitse analysoida sitä.

Mutta puhumme muuten kyllä kaikesta mahdollisesta. Paljon. Työasioista, perheasioista, huolista ja murheista mitkä vaivaa mieltä (muu kuin parisuhteeseen liittyvät), uutisista, kissavideoista, säästä, unelmista yms. Nyt kesäpaikan rempasta eniten ja kesän matkasuunnitelmista. 

Olisihan se kamalaa kun molemmat möllöttäisi tv:n tai netin ääressä päiväkausia sanomatta sanaakaan, ei olisi mitään yhteisiä asioita jaettavana. "Syömään, vie roskat, lähden töihin, tulen myöhään, haista paska" ei ihan vastaa mun käsitystä terveestä kommunikoinnista parisuhteessa. 

No mutta tässähän tuli juuri hyvä kuvaus toimivasta kommunikaatiosta ja puhumisesta parisuhteessa. 

Autisti AP taas vauhdissa.

Ei ole parisuhteita takana, eikä näköpiirissäkään :D

Oletko sama, joka spämmää Mensa-jäsenyydestään täällä lähes päivittäin?

Ei se kommunikaatio tarkoita aina tunteiden vatvomista. Olen ollut sellaisessakin suhteessa jossa toinen vain töksäyttäen ikään kuin ilmoitti käytännön asioita ja menoja. Tyyliin "ylihuomenna mennään sitten Matin ja Maijan luo". Tai meni vaan kertomatta ja minä sitten soittelin että missä mennään. Sellaisesta tulee tyhmä olo. Nykyisessä suhteessa keskustellaan ja ilmoitetaan asioista hyvissä ajoin. Puhutaan kyllä tunteistakin jos on tarvetta. Tyyliin "nyt tarvitsisin omaa aikaa, on stressiä töissä ja tuntuu että minulta vaaditaan paljon. En jaksaisi nyt mitään ylimääräistä, ei liity mitenkään sinuun, tarvitsen vain lepoa vapaa-aikaan." Tuo on minusta paljon parempi kuin vaikka se tiuskiminen ja ilman ilmoitusta omiin oloihin vetäytyminen. Kyllä parisuhteessa pitää kertoa missä mennään, inhottavaa jos pitää koko ajan arvailla mikä toisella on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt ihan samaa. Oma parisuhteeni pysyy kasassa vaikkei jatkuvasti analysoidakaan tunteita puhumalla. Toki sitten pitää avata suu jos on jotain kitkaa, etenkin sellaista mistä toinen ei tiedä. Mutta en jaksaisi sellaistakaan suhdetta, missä pitäisi aina juurta jaksain avautua syvimmistä tunnoistaan jos on jotain närää. Me molemmat tiedämme ilman powerpoint-esityksiäkin jos toinen on tehnyt jotain epämukavaa tai toiveet tai suunnitelmat eivät kohtaa.

Eksäni oli sellainen jatkuvasti tunteista mussuttava mies, ja omasta mielestäni se ei tuonut suhteeseen mitään lisäarvoa. Jos jokainen pieni eripura pitää aina alas istumalla setviä auki, mielestäni se vain pitkittää skismaa ja alkaa ottaa enemmän pattiin. Pienistä asioista pääsee yli ihan vaan jatkamalla elämää.

Mutta jokaiselle jotakin.

Tämmöiset vastaukset ovat niin taattua av-laatua. Kun sanotaan, että parisuhteessa toimiva kommunikaatio on tärkeää, niin se väkisin ymmärretään jonain tunteiden ylianalysointina kera power-pointien. Mitä hyvää kommunikaatiota sellainen muka on?

Sitten puhutaan aliarvostavalla sävyllä tunteista mussuttavasta exästä, koska itselle se ei tuonut mitään lisäarvoa. Eihän tässäkään ole kyse mistään muusta kuin toimimattomasta kommunikaatiosta. Kahden ihmisen tapa kommunikoida, ei kohdannut ja se aiheutti haasteita nyt jo entiseen parisuhteeseen. Eli juuri allekirjoitti sen, että toimiva kommunikaatio on tärkeä.

Ei, vaan se että joskus voi kommunikoida liikaa ja se tuhoaa suhteen.

Kirjoitin kommenttini sitä seikkaa silmälläpitäen, että kun esimerkiksi mediassa jauhetaan kommunikoinnin tärkeydestä, sillä viitataan nimenomaan puhumiseen ja sen määrään.

Powerpoint-esitys oli kuvaava kärjistys, varmasti tajusit sen itsekin.

No, mutta silloin jos ylikommunikointi tuhoaa suhteen, se ei ole ollut oikeanlaista kommunikaatiota.

Kommunikoinnilla ei todellakaan viitata puhumisen määrään vaan siihen, että kumpikin osapuoli tulee kuulluksi ja ymmärretyksiä. Se on sitten eri asia, kuinka paljon tähän tarvitaan puhetta. Joillekin pareille yhteinen, hyvä kommunikaatio tarkoittaa paljoa puhetta, joillekin taas vähemmän sanallista vuorovaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kommunikaatio tarkoita aina tunteiden vatvomista. Olen ollut sellaisessakin suhteessa jossa toinen vain töksäyttäen ikään kuin ilmoitti käytännön asioita ja menoja. Tyyliin "ylihuomenna mennään sitten Matin ja Maijan luo". Tai meni vaan kertomatta ja minä sitten soittelin että missä mennään. Sellaisesta tulee tyhmä olo. Nykyisessä suhteessa keskustellaan ja ilmoitetaan asioista hyvissä ajoin. Puhutaan kyllä tunteistakin jos on tarvetta. Tyyliin "nyt tarvitsisin omaa aikaa, on stressiä töissä ja tuntuu että minulta vaaditaan paljon. En jaksaisi nyt mitään ylimääräistä, ei liity mitenkään sinuun, tarvitsen vain lepoa vapaa-aikaan." Tuo on minusta paljon parempi kuin vaikka se tiuskiminen ja ilman ilmoitusta omiin oloihin vetäytyminen. Kyllä parisuhteessa pitää kertoa missä mennään, inhottavaa jos pitää koko ajan arvailla mikä toisella on.

Nuo esimerkit ovat outoja. Ei tuo ole parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kommunikaatio tarkoita aina tunteiden vatvomista. Olen ollut sellaisessakin suhteessa jossa toinen vain töksäyttäen ikään kuin ilmoitti käytännön asioita ja menoja. Tyyliin "ylihuomenna mennään sitten Matin ja Maijan luo". Tai meni vaan kertomatta ja minä sitten soittelin että missä mennään. Sellaisesta tulee tyhmä olo. Nykyisessä suhteessa keskustellaan ja ilmoitetaan asioista hyvissä ajoin. Puhutaan kyllä tunteistakin jos on tarvetta. Tyyliin "nyt tarvitsisin omaa aikaa, on stressiä töissä ja tuntuu että minulta vaaditaan paljon. En jaksaisi nyt mitään ylimääräistä, ei liity mitenkään sinuun, tarvitsen vain lepoa vapaa-aikaan." Tuo on minusta paljon parempi kuin vaikka se tiuskiminen ja ilman ilmoitusta omiin oloihin vetäytyminen. Kyllä parisuhteessa pitää kertoa missä mennään, inhottavaa jos pitää koko ajan arvailla mikä toisella on.

Nuo esimerkit ovat outoja. Ei tuo ole parisuhdetta.

Mitä outoa niissä on? Ei kukaan tietenkään puhu puolisolleen kirjakieltä mutta muuten?

Selkeästi moni vastaajista on elänyt juuri sellaisessa suhteessa, jossa on toimiva kommunikaatio ja asioista osataan puhua, koska vastaukset ovat tuota luokkaa. Eli että kuvitellaan, että toimivan kommunikaation pitäisi olla jotain alituista tunteista lässyttämistä.

Te ette ole siis kokeneet suhdetta, jossa kommunikaatio ei toimi. Sellaista, missä toinen sulkeutuu, jos yrittää ottaa jonkun asian esille. Tai jos varovasti sanoo olevansa jostain asiasta eri mieltä, tulee tiukka vastaus, että asia on näin. Tai että koskaan ei kysytä, miten sinulla meni tänään töissä tai olla kiinnostuneita oikeasti toisen asioista. Tai ettei ikinä voi sanoa, että nyt on kyllä vähän paha mieli syystä x. Tai ehkä voi, mutta siitä ei seuraa sen kummempaa vastakaikua, ei edes halausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kommunikaatio tarkoita aina tunteiden vatvomista. Olen ollut sellaisessakin suhteessa jossa toinen vain töksäyttäen ikään kuin ilmoitti käytännön asioita ja menoja. Tyyliin "ylihuomenna mennään sitten Matin ja Maijan luo". Tai meni vaan kertomatta ja minä sitten soittelin että missä mennään. Sellaisesta tulee tyhmä olo. Nykyisessä suhteessa keskustellaan ja ilmoitetaan asioista hyvissä ajoin. Puhutaan kyllä tunteistakin jos on tarvetta. Tyyliin "nyt tarvitsisin omaa aikaa, on stressiä töissä ja tuntuu että minulta vaaditaan paljon. En jaksaisi nyt mitään ylimääräistä, ei liity mitenkään sinuun, tarvitsen vain lepoa vapaa-aikaan." Tuo on minusta paljon parempi kuin vaikka se tiuskiminen ja ilman ilmoitusta omiin oloihin vetäytyminen. Kyllä parisuhteessa pitää kertoa missä mennään, inhottavaa jos pitää koko ajan arvailla mikä toisella on.

Nuo esimerkit ovat outoja. Ei tuo ole parisuhdetta.

Mitä outoa niissä on? Ei kukaan tietenkään puhu puolisolleen kirjakieltä mutta muuten?

Tarkoitin, että minusta olisi outoa, että toinen vain menee johonkin iltarkistamatta, onko muita sitoumuksia. Tai että pitää arvailla toisen touhuja.

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi moni vastaajista on elänyt juuri sellaisessa suhteessa, jossa on toimiva kommunikaatio ja asioista osataan puhua, koska vastaukset ovat tuota luokkaa. Eli että kuvitellaan, että toimivan kommunikaation pitäisi olla jotain alituista tunteista lässyttämistä.

Te ette ole siis kokeneet suhdetta, jossa kommunikaatio ei toimi. Sellaista, missä toinen sulkeutuu, jos yrittää ottaa jonkun asian esille. Tai jos varovasti sanoo olevansa jostain asiasta eri mieltä, tulee tiukka vastaus, että asia on näin. Tai että koskaan ei kysytä, miten sinulla meni tänään töissä tai olla kiinnostuneita oikeasti toisen asioista. Tai ettei ikinä voi sanoa, että nyt on kyllä vähän paha mieli syystä x. Tai ehkä voi, mutta siitä ei seuraa sen kummempaa vastakaikua, ei edes halausta.

Niin, ehkä ongelma on se, että minulla on jo kaikki, ja tässä ihmettelen, mitä muuta pitäisi olla.

Juu, meillä puhutaan kaikkea mahdollista, paljon toki politiikkaa tänä päivänä, mutta me emme analysoi tunteita. Ymmärrämme toisiamme, puhumme samaa kieltä.

Mutta: Sama oli aikaisemmassa avioliitossani. Silti se päättyi. Ja kun aina jauhetaan kommunikaation tärkeydestä, niin jotain oli pielessä. En vain tiedä, mikä puuttui silloin ja mikä puuttuu tänään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi moni vastaajista on elänyt juuri sellaisessa suhteessa, jossa on toimiva kommunikaatio ja asioista osataan puhua, koska vastaukset ovat tuota luokkaa. Eli että kuvitellaan, että toimivan kommunikaation pitäisi olla jotain alituista tunteista lässyttämistä.

Te ette ole siis kokeneet suhdetta, jossa kommunikaatio ei toimi. Sellaista, missä toinen sulkeutuu, jos yrittää ottaa jonkun asian esille. Tai jos varovasti sanoo olevansa jostain asiasta eri mieltä, tulee tiukka vastaus, että asia on näin. Tai että koskaan ei kysytä, miten sinulla meni tänään töissä tai olla kiinnostuneita oikeasti toisen asioista. Tai ettei ikinä voi sanoa, että nyt on kyllä vähän paha mieli syystä x. Tai ehkä voi, mutta siitä ei seuraa sen kummempaa vastakaikua, ei edes halausta.

Niin, ehkä ongelma on se, että minulla on jo kaikki, ja tässä ihmettelen, mitä muuta pitäisi olla.

Juu, meillä puhutaan kaikkea mahdollista, paljon toki politiikkaa tänä päivänä, mutta me emme analysoi tunteita. Ymmärrämme toisiamme, puhumme samaa kieltä.

Mutta: Sama oli aikaisemmassa avioliitossani. Silti se päättyi. Ja kun aina jauhetaan kommunikaation tärkeydestä, niin jotain oli pielessä. En vain tiedä, mikä puuttui silloin ja mikä puuttuu tänään.

Ap

Se puhuminen ei ehkä pelastanut aiempaa avioliittoa. Keskustelun lopputuloksenahan voi myös olla se, että tästä ei selkeästi tule mitään vaan on parempi erota.

Toisin oli minulla. Keskustelemalla (riittävän aikaisin) ehkä olisi saatu yksi avioliitto pelastettua. Tai sitten ei, mistäs sen tietää, mutta ei ainakaan yritetty. Tai siis mies ei yrittänyt, hän oli päätöksensä tehnyt eikä aikonut asiasta enää puhua.

-16

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi moni vastaajista on elänyt juuri sellaisessa suhteessa, jossa on toimiva kommunikaatio ja asioista osataan puhua, koska vastaukset ovat tuota luokkaa. Eli että kuvitellaan, että toimivan kommunikaation pitäisi olla jotain alituista tunteista lässyttämistä.

Te ette ole siis kokeneet suhdetta, jossa kommunikaatio ei toimi. Sellaista, missä toinen sulkeutuu, jos yrittää ottaa jonkun asian esille. Tai jos varovasti sanoo olevansa jostain asiasta eri mieltä, tulee tiukka vastaus, että asia on näin. Tai että koskaan ei kysytä, miten sinulla meni tänään töissä tai olla kiinnostuneita oikeasti toisen asioista. Tai ettei ikinä voi sanoa, että nyt on kyllä vähän paha mieli syystä x. Tai ehkä voi, mutta siitä ei seuraa sen kummempaa vastakaikua, ei edes halausta.

Niin, ehkä ongelma on se, että minulla on jo kaikki, ja tässä ihmettelen, mitä muuta pitäisi olla.

Juu, meillä puhutaan kaikkea mahdollista, paljon toki politiikkaa tänä päivänä, mutta me emme analysoi tunteita. Ymmärrämme toisiamme, puhumme samaa kieltä.

Mutta: Sama oli aikaisemmassa avioliitossani. Silti se päättyi. Ja kun aina jauhetaan kommunikaation tärkeydestä, niin jotain oli pielessä. En vain tiedä, mikä puuttui silloin ja mikä puuttuu tänään.

Ap

Se puhuminen ei ehkä pelastanut aiempaa avioliittoa. Keskustelun lopputuloksenahan voi myös olla se, että tästä ei selkeästi tule mitään vaan on parempi erota.

Toisin oli minulla. Keskustelemalla (riittävän aikaisin) ehkä olisi saatu yksi avioliitto pelastettua. Tai sitten ei, mistäs sen tietää, mutta ei ainakaan yritetty. Tai siis mies ei yrittänyt, hän oli päätöksensä tehnyt eikä aikonut asiasta enää puhua.

-16

Keskustelemalla kumppanin kanssa saa myös omasta itsestään tärkeää tietoa ja oppia. Tästä tiedosta on hyötyä rakennettaessa muita ihmissuhteita tai tulevaa parisuhdetta, jos nykyisen jatkaminen todetaan mahdottomaksi.

Edellisessä parisuhteessa oli juuri se virhe, että puhe loppui. Juteltiin kyllä arkiset asiat kuten mitä syödään ja mitä tehdään viikonloppuna ja mitä hullua Trump taas teki. Mutta ajatuksista ja haaveista puhuminen loppui. Kuvitteli tuntevansa toisen todella hyvin ettei tarvitse edes kysyä mitä toinen ajattelee vaikka joulun vietosta sukulaisissa. Sitten alkoi hidas erkaantuminen ja sen aikana seksi loppui. Siitäkään ei puhuttu kunnolla. Vein meidät terapeutille, että siellä edes juttelu onnistuisi, mutta miestä kiinnosti väkisin tehdyn terapian jälkeen vain se minne mennään syömään. Erohan siitä tuli. Jatkossa haluan kuulla aika ajoin kumppanin toiveista ja haaveista, peloista, tulevaisuuden suunnitelmista ja tunteista. Toinen ihminen on aina toiselle vieras, vaikka oltais oltu 30 vuotta yhdessä. Toisen pääkoppaan kun ei pääse sisälle. Paljon voi olla puhetta, mutta asiaa ei vähääkään. Pitää osata jutella oikeista asioista, että toinen ihminen tuntuu läheiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi moni vastaajista on elänyt juuri sellaisessa suhteessa, jossa on toimiva kommunikaatio ja asioista osataan puhua, koska vastaukset ovat tuota luokkaa. Eli että kuvitellaan, että toimivan kommunikaation pitäisi olla jotain alituista tunteista lässyttämistä.

Te ette ole siis kokeneet suhdetta, jossa kommunikaatio ei toimi. Sellaista, missä toinen sulkeutuu, jos yrittää ottaa jonkun asian esille. Tai jos varovasti sanoo olevansa jostain asiasta eri mieltä, tulee tiukka vastaus, että asia on näin. Tai että koskaan ei kysytä, miten sinulla meni tänään töissä tai olla kiinnostuneita oikeasti toisen asioista. Tai ettei ikinä voi sanoa, että nyt on kyllä vähän paha mieli syystä x. Tai ehkä voi, mutta siitä ei seuraa sen kummempaa vastakaikua, ei edes halausta.

Niin, ehkä ongelma on se, että minulla on jo kaikki, ja tässä ihmettelen, mitä muuta pitäisi olla.

Juu, meillä puhutaan kaikkea mahdollista, paljon toki politiikkaa tänä päivänä, mutta me emme analysoi tunteita. Ymmärrämme toisiamme, puhumme samaa kieltä.

Mutta: Sama oli aikaisemmassa avioliitossani. Silti se päättyi. Ja kun aina jauhetaan kommunikaation tärkeydestä, niin jotain oli pielessä. En vain tiedä, mikä puuttui silloin ja mikä puuttuu tänään.

Ap

Mä kokisin suhteen, jossa ei millään tasolla analysoida tunteita, tylsäksi. Tunnen kyllä joitain sellaisia halki, poikki ja pinoon-ihmisiä, mutta ei mulla synkkaa heidän kanssa Yhtään. Mut ehkä he viihtyvät keskenään.