Lue keskustelun säännöt.
Mitä puhumista parisuhteessa vaaditaan? Kysymys teille, jotka sanovat kommunikaation olevan kaiken a ja o.
06.05.2022 |
Tunnen pariskuntia, jotka puhuvat kuin ruunebergit. Sellaista arkista puhetta siitä, mitä näkee ja mitä tekee. Onko tämä sitä tarvittavaa puhumista?
Sen ymmärrän, että pitää puhua asiasta, mikä vaivaa. Mutta jos on jo asiasta sanonut, mutta sama ilmiö vain jatkuu ja jatkuu, niin sittenhän asia menee vatvomiseksi ja nalkuttamiseksi.
Kommentit (58)
Nykyään tuntuu siltä, että terveen ihmissuhteen varmistaaksesi, sinulla tulee olla oikea mielipide seuraaviin asioihin:
A) persut
B) seksuaalivähemmistöt
C) Masennus
D) abortti
Kyllä kulta, vastustan tänäänkin persuja, ihannoin pride-päivää siirtämällä sareenkaari-jääkaappimagneettimme osoittamaan trans-teemaa. Onko sinulla itkuinen olo? No voi, tehdään yhdessä abortti jos ehkäisy pettää.
Toimii, jo 8 vuotta yksipuolista rakkautta takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei puhe ole ainoa kommunikointikeino, eikä aina edes se toimivin.
Miten ajattelit tutustua ja rakastua toiseen muuten kuin puhumalla? Parisuhde ja rakkaus sitten tarvitsee ylläpitoa koko ajan eli puhumista.
taas joku autistiburgeri ihmettelee ihmisten välistä kommunikointia ja parisuhdetta.
En ole autisti, vaan ihan normaalit sosiaaliset taidot omaava. En vain ymmärrä, mitä puhetta tuo ohje koskee. Mitä on ne asiat, joista pitää puhua?
Vai väittääkö joku, että säästä puhuminen ylläpitää parisuhdetta?
Minä ymmärrän puhumisen niin päin, että juttu kulkee automaattisesti, kun toinen on samalla aaltopituudella. Ei silloin ole kenelläkään mitään syytä neuvoa, että kommunikaatio on kaikista tärkeintä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelit tutustua ja rakastua toiseen muuten kuin puhumalla? Parisuhde ja rakkaus sitten tarvitsee ylläpitoa koko ajan eli puhumista.
No niin: puhumista mistä?
Ap
Seksi on todistetusti tärkein. Kun se loppuu, loppuu koko suhde ennemmin tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksi on todistetusti tärkein. Kun se loppuu, loppuu koko suhde ennemmin tai myöhemmin.
Tuo pitää paikkaansa vain, jos seksi on jommalle kummalle osapuolelle tärkeää. Jos molemmilla alhainen libido, tai muut arvot elämässä, niin parisuhde ei tarvitse seksiä voidakseen hyvin.
Olen miettinyt ihan samaa. Oma parisuhteeni pysyy kasassa vaikkei jatkuvasti analysoidakaan tunteita puhumalla. Toki sitten pitää avata suu jos on jotain kitkaa, etenkin sellaista mistä toinen ei tiedä. Mutta en jaksaisi sellaistakaan suhdetta, missä pitäisi aina juurta jaksain avautua syvimmistä tunnoistaan jos on jotain närää. Me molemmat tiedämme ilman powerpoint-esityksiäkin jos toinen on tehnyt jotain epämukavaa tai toiveet tai suunnitelmat eivät kohtaa.
Eksäni oli sellainen jatkuvasti tunteista mussuttava mies, ja omasta mielestäni se ei tuonut suhteeseen mitään lisäarvoa. Jos jokainen pieni eripura pitää aina alas istumalla setviä auki, mielestäni se vain pitkittää skismaa ja alkaa ottaa enemmän pattiin. Pienistä asioista pääsee yli ihan vaan jatkamalla elämää.
Mutta jokaiselle jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jokin asia vaivaa niin kertoo siitä kumppanille eikä märehdi asiaa itsekseen. Sitten pohditaan asiaa kummankin kannalta ja mietitään mahdollisia kompromisseja. Puhutaan toiveista, tulevaisuuden suunnitelmista, arvomaailmasta, mielipiteistä, jaetaan toisen kanssa ilot ja surut ja pelot. Sellaista normaalia keskustelua mitä kävisit vaikka parhaan ystäväsi kanssa. Kyllä sen oman kumppanin kanssa pitäisi pystyä luontevasti juttelemaan ihan kaikesta mahdollisesta ilman että sitä tarvitsee erikseen miettiä voiko tästä nyt puhua.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa. Oma parisuhteeni pysyy kasassa vaikkei jatkuvasti analysoidakaan tunteita puhumalla. Toki sitten pitää avata suu jos on jotain kitkaa, etenkin sellaista mistä toinen ei tiedä. Mutta en jaksaisi sellaistakaan suhdetta, missä pitäisi aina juurta jaksain avautua syvimmistä tunnoistaan jos on jotain närää. Me molemmat tiedämme ilman powerpoint-esityksiäkin jos toinen on tehnyt jotain epämukavaa tai toiveet tai suunnitelmat eivät kohtaa.
Eksäni oli sellainen jatkuvasti tunteista mussuttava mies, ja omasta mielestäni se ei tuonut suhteeseen mitään lisäarvoa. Jos jokainen pieni eripura pitää aina alas istumalla setviä auki, mielestäni se vain pitkittää skismaa ja alkaa ottaa enemmän pattiin. Pienistä asioista pääsee yli ihan vaan jatkamalla elämää.
Mutta jokaiselle jotakin.
Mulla taas toisin päin. Esim. jos toinen oman stressinsä takia tiuskii ja äyskii minulle, haluan, että se asia selvitetään kunnolla, varsinkin jos vastaava tilanne toistuu aina kun hänellä on stressiä. Mä en halua vaan ohittaa sitä lyhyellä kuittauksella "sori kun tuskin, oon ollut vaan tosi väsynyt", koska mun kirjoissa oman pahan mielen purkaminen toisiin on todella rumaa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksi on todistetusti tärkein. Kun se loppuu, loppuu koko suhde ennemmin tai myöhemmin.
Seksi on just se, johon tulee ongelmia, kun kommunikaatio ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa. Oma parisuhteeni pysyy kasassa vaikkei jatkuvasti analysoidakaan tunteita puhumalla. Toki sitten pitää avata suu jos on jotain kitkaa, etenkin sellaista mistä toinen ei tiedä. Mutta en jaksaisi sellaistakaan suhdetta, missä pitäisi aina juurta jaksain avautua syvimmistä tunnoistaan jos on jotain närää. Me molemmat tiedämme ilman powerpoint-esityksiäkin jos toinen on tehnyt jotain epämukavaa tai toiveet tai suunnitelmat eivät kohtaa.
Eksäni oli sellainen jatkuvasti tunteista mussuttava mies, ja omasta mielestäni se ei tuonut suhteeseen mitään lisäarvoa. Jos jokainen pieni eripura pitää aina alas istumalla setviä auki, mielestäni se vain pitkittää skismaa ja alkaa ottaa enemmän pattiin. Pienistä asioista pääsee yli ihan vaan jatkamalla elämää.
Mutta jokaiselle jotakin.
Mulla taas toisin päin. Esim. jos toinen oman stressinsä takia tiuskii ja äyskii minulle, haluan, että se asia selvitetään kunnolla, varsinkin jos vastaava tilanne toistuu aina kun hänellä on stressiä. Mä en halua vaan ohittaa sitä lyhyellä kuittauksella "sori kun tuskin, oon ollut vaan tosi väsynyt", koska mun kirjoissa oman pahan mielen purkaminen toisiin on todella rumaa käytöstä.
Olen eri, mutta aika lailla samaa mieltä aikaisemman kanssa.
Ei omaa pahaa mieltä saa purkaa toisiin, mutta on erittäin inhimmillistä, että tiuskasee huonosti nukutun yön jälkeen.
Mikään ei olisi kauheampaa, kun on jo valmiiksi väsynyt, niin toinen laittaa painetta kehiin, että asiasta pitäisi vielä puhua. Mitä ihmeen puhumista siinä on?
Kun minä sanon toiselle, että väsyttää, niin se tarkoittaa, etten jaksa edes puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommunikointi on se että toinen ilmaisee, sanoin, teoin tai elein mistä pitää ja mistä ei. Esim jos on joku tilanne että toinen on vaikka tehnyt jotain mikä harmittaa toista niin voi jo pelkästä katseesta huomata että toinen pahoitti mielensä. Ei siis tarvita puhetta.
Usein kuitenkin tarvitaan alussa paljon keskustelemista ettei tule tehtyä vääriä tulkintoja. Tai no oikeastaan keskustelua tarvitaan aina aikaajoin koska vuodet ja erilaiset elämäntilanteet muovaavat meitä joten on välillä hyvä päivittää että missä mennään, ollaanko vielä samoilla linjoilla
Voin kertoa, että kyllä parisuhteessa tarvitaan puhetta. Edellinen liitto kaatui juuri tähän puhumisen puutteeseen. Kyllähän meillä juteltiin monistakin asioista, puhuttiin jopa vakavasti, mutta suhteeseen liittymättömistä asioista. Suhteeseen liittyvistä asioista - oli sitten kyseessä vaikka seksi, jos jokin juuri harmittaa, lasten hankinta, omat haaveet vs toisen haaveet, raha-asiat - ei puhuttu ikinä kunnolla. Tunteista puhuminen oli myös hyvin vieras asia. Meillä ei riidelty, joten ei myöskään sovittu. Kaikki ns. isot asiat jäivät käymättä läpi.
Suhteessa voi puhua pajattaa vaikka taukoamatta, mutta olla puhumatta oikeasti. Se, että "puhuu suhteessa" tarkoittaa juuri sitä, että osaa puhua tunteistaan ja uskaltaa ratkoa puhumalla ongelmia. Ei sitä, että on koko ajan äänessä. Kunnon puhumiseen kun kuuluu olennaisena osana myös aktiivinen kuuntelu.
Miksi tämä kumppanin kanssa puhuminen/keskusteleminen pitää mieltää joko joksikin imeläksi Kuinka sä tänään voit honey baby pupunen tai sitten täysin tyhjänpäiväiseksi lätinäksi?
Yhdessä kun ollaan, niin toimitaan noin, kuten kommentoija nro 11 asian ilmaisee. Seksi kuuluu sitten omana lisänään parisuhteeseen, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, ja jos ei lainkaan, niin sekin on normaalia, kunhan molemmat ovat tyytyväisiä.
Parisuhde on yhteinen matka, ja puhuminen pitää huolen siitä, että ollaan menossa yhteisymmärryksessä samaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa. Oma parisuhteeni pysyy kasassa vaikkei jatkuvasti analysoidakaan tunteita puhumalla. Toki sitten pitää avata suu jos on jotain kitkaa, etenkin sellaista mistä toinen ei tiedä. Mutta en jaksaisi sellaistakaan suhdetta, missä pitäisi aina juurta jaksain avautua syvimmistä tunnoistaan jos on jotain närää. Me molemmat tiedämme ilman powerpoint-esityksiäkin jos toinen on tehnyt jotain epämukavaa tai toiveet tai suunnitelmat eivät kohtaa.
Eksäni oli sellainen jatkuvasti tunteista mussuttava mies, ja omasta mielestäni se ei tuonut suhteeseen mitään lisäarvoa. Jos jokainen pieni eripura pitää aina alas istumalla setviä auki, mielestäni se vain pitkittää skismaa ja alkaa ottaa enemmän pattiin. Pienistä asioista pääsee yli ihan vaan jatkamalla elämää.
Mutta jokaiselle jotakin.
Mulla taas toisin päin. Esim. jos toinen oman stressinsä takia tiuskii ja äyskii minulle, haluan, että se asia selvitetään kunnolla, varsinkin jos vastaava tilanne toistuu aina kun hänellä on stressiä. Mä en halua vaan ohittaa sitä lyhyellä kuittauksella "sori kun tuskin, oon ollut vaan tosi väsynyt", koska mun kirjoissa oman pahan mielen purkaminen toisiin on todella rumaa käytöstä.
Olen eri, mutta aika lailla samaa mieltä aikaisemman kanssa.
Ei omaa pahaa mieltä saa purkaa toisiin, mutta on erittäin inhimmillistä, että tiuskasee huonosti nukutun yön jälkeen.
Mikään ei olisi kauheampaa, kun on jo valmiiksi väsynyt, niin toinen laittaa painetta kehiin, että asiasta pitäisi vielä puhua. Mitä ihmeen puhumista siinä on?Kun minä sanon toiselle, että väsyttää, niin se tarkoittaa, etten jaksa edes puhua.
Puhua siinä kohtaa, kun se mieli on parempi.Tykkään ihmisistä, joilla on sen reflektoiva ote omaan käytökseensä.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa. Oma parisuhteeni pysyy kasassa vaikkei jatkuvasti analysoidakaan tunteita puhumalla. Toki sitten pitää avata suu jos on jotain kitkaa, etenkin sellaista mistä toinen ei tiedä. Mutta en jaksaisi sellaistakaan suhdetta, missä pitäisi aina juurta jaksain avautua syvimmistä tunnoistaan jos on jotain närää. Me molemmat tiedämme ilman powerpoint-esityksiäkin jos toinen on tehnyt jotain epämukavaa tai toiveet tai suunnitelmat eivät kohtaa.
Eksäni oli sellainen jatkuvasti tunteista mussuttava mies, ja omasta mielestäni se ei tuonut suhteeseen mitään lisäarvoa. Jos jokainen pieni eripura pitää aina alas istumalla setviä auki, mielestäni se vain pitkittää skismaa ja alkaa ottaa enemmän pattiin. Pienistä asioista pääsee yli ihan vaan jatkamalla elämää.
Mutta jokaiselle jotakin.
Boldasin kirjoituksestasi asian pihvin. Tuota juuri on se suhteessa puhuminen. Ei sitä, että koko ajan avaudutaan jostain asiasta tai jatkuvasti analysoidaan jotain.
"Asiasta sanominen" ei ole sellaista puhumista jota sillä tarkoitetaan.