Ryyppään vähät rahani. Elän koko ajan yhdessä päivässä enkä jaksa ajatella tulevaisuutta hirveästi. Päivä kerrallaan.
Ei vain kiinnosta. Asun yksin, kukaan ei ulkopuolinen EI joudu kärsimään minun juomisesta, joten moraalisaarna jääkööt.
Olen vain niin helvetin yksinäinen, että alkoholi on hyvä viihdyke. Rahaa on muutama satanen, kaapissa ruokaa täksi viikoksi. Juon jo toista päivää, kaikki on samantekevää.
Ehkä ens viikolla taas ryhdistäydyn ja esitän töissä mitä pirteintä ja kivointa ihmistä, sitten tulen kotiini, tekemään kaikkea hyödytöntä. Ei oikein tunnu olevan mitään tärkeää elämässä.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Ei taida olla kovin vaativa työ, jos jatkuva juopottelu ei haittaa sen tekemistä.
No en jatkuvasti juo. Pari kertaa viikossa mutta joka juomiskerran jälkeen lupaan itselleni etten juo. Sitten taas tulee se olotila ettei millään mitään väliä niin sama se jos vaikka ilta kuluu juopotellessa.
Kieltämättä joskus tuntuu, että sama se vaikka heittäis kokonaan ranttaliksi. En sitä kuitenkaan oikeasti toivo tietenkään.
Työt ovat itselleni aika pyhä asia siinä mielessä, etten sinne koskaan krapulassa mene. Pakko pitää joku asiallinen rooli elämässä, onneksi on edes se työrooli.
ap
Juo jos janottaa. Turha siitä on itseään soimata.
Yksinäinen minäkin ja rahaton. Humala katkaisee päivät murmelina.
Ap, ala harrastamaan tai tekemään vapaaehtoistyötä. Sillä saat mielekkyyttä elämääsi.
Ei taida olla kovin vaativa työ, jos jatkuva juopottelu ei haittaa sen tekemistä.