Minkä ikäiseksi "jäitte", eli vaikka olette vanhempia, minkä ikäisenä ajattelette itseänne?
Kommentit (30)
Luulen että olen jumiutunut 26-27-vuotiaaksi, olen nyt 32. En vain osaa nähdä itseäni tuon vanhempana ja ensimmäiset ikääntymisen merkit kauhistuttavat.
15-vuotiaana tunsin olevani kolmekymppinen. Nyt neljänkymmenen lähestyessä koen edelleen olevani kolmekymppinen, ja sen ikäiseksi minut yleensä arvioidaankin.
Tilanne kenties muuttuu sitten jos alkaa tulla fyysistä kremppaa.
Omen yli 40, mutta jotenkin koen itseni nuoremmaksi. Jos luen jutun jossa nuoria haukutaan, olen kiukkuinen että ei tuo päde kaikkiin nuoriin, ei esim.minuun.
Luulen itseäni n. 40-vuotiaaksi.
Olen 50.
Koen olevani vähän alle 3-kymppinen.
Ehkä myös juuri siksi etsin aikoinaan kumppaniakin sen ikäisistä. Tällä hetkellä olen avoliitossa juurikin alle 30v kanssa ja henkiset ikämme kohtaavat hyvin.
Oma ikäni on 45+
Minua luullaan AINA nuoremmaksi, joten en välitä enää korjata asiaa.
Toki välillä säikäytän ihmisiä kertomalla, että vanhin lapseni on 26-vuotias.
Tekin säikähtäisitte, minulla on kauttaaltaan siloiset kasvot, olen ohjannut kaikki tulevat ryppyni jalkapohjiin.
Olen joka kohdasta nuorekas, en vain kasvoiltani.
Mä ilahduin eilen ihan suunnattomasti, kun mies oikaisi, että olen vasta 45. Olin jo pitkään ajatellut olevani 46. Ja en kyllä itsekään tajua, miten tuommoinen töppi pääsi tapahtumaan, mutta mieluummin näin päin. :D En osaa sanoa, mikä olisi sellainen henkinen ikäni, mutta sen tiedän, ettei se kyllä ole lähelläkään nelivitosta, ehkä jossain 25-30 välillä.
Vanhin tytär on yliopistossa ja nuorempi lukiossa.
Lasten ja niiden kavereiden kanssa on aivan luontevaa keskustella opiskeluun, lukioon ja ensimmäiseen kämppään jne liittyvistä asioista jotka tuntuvat ihan eilen tapahtuneilta vaikka itsellä näistä ajoista on 30v
Jonkun satunnaisen oman ikäluokan edustajien jutut ovat vaan niin ankeaa vanhusten höpinää.