Minkä ikäiseksi "jäitte", eli vaikka olette vanhempia, minkä ikäisenä ajattelette itseänne?

N. 18-20

15v. 😃

Tuonne 40 vuoden kieppeille.

Jotenkin koen olevani noin parikymppinen, vähän päälle. Kuitenkin kun kuuntelee sen ikäisten juttuja, tajuaa olevansa vanhempi. Ikää 34v.

Olen pian 48 vuotias ja ajattelen itseäni myös sen ikäisenä. Tietenkin.

Lapseni ovat jo aikuisia ja olen elänyt hyvää elämää, enkä kaipaa nuoruuteen tai mihinkään muuallekaan.

Kai mä joku kolmikymppinen olen, ja sitten vähän säikähdän, kun muistan, että seuraavaksi täytän 42.

Tiedostan olevani nelikymppinen, mutta kun puhun naapurin kolmekymppisen kanssa, pidän itseäni samanikäisenä kuin hän.

Tyyliin 25v. Oikeasti olen 37v.

Olen 39 v nainen, keskustelen todella paljon erilaisten ihmisten kanssa sekä työssä että vapaa-ajalla ja tähän suhteutettuna koen olevani noin 45 vuotias.

Olen aina tuntenut olevani todellista ikääni paljon vanhempi, jo yläasteella muut olivat mielestäni todella lapsellisia. Valitettavasti saan jatkuvasti kuulla näyttäväni noin 10 vuotta nuoremmalta, tämä aiheuttaa ongelmia.

Minulla se, minkä ikäisenä ajattelen itseäni, on kulkenut 5-10 vuotta jäljessä oikeaa ikääni. Kolmekymppisenä ajattelin itseäni n. 25-vuotiaana. Nyt kun olen nelikymppinen, ajattelen itseäni reilu kolmekymppisenä.

Ei tämä mikään ongelma ole. Ei ole ikäkriisejä ollut.

Tunnen itseni henkisesti ja fyysisesti 75-vuotiaaksi. Olen 48.

16v :D Olen aina ollut pikkuvanha, en mikään rellestävä teini.

Oon esim. mielummin lukenut kirjaa kun mennyt bileisiin. 

Näin kolmekymppisenä sama meno jatkuu. :D

Kolmekymppinen vaikka olen reilu kymmenen vuotta vanhempi. Nolottaa, kun työpaikalla kolmekymppiset pitää mua myös oikeasti heidän ikäisenään. Taidan olla vähän lapsellinen.

Nuorena minua ei ahdistanut vanheneminen yhtään, ei edes 30-vuotispäivä, vaan se tuntui ihan hyvältä, vaikka monet angstaavat siitä - jotkut tutut ahdistuivat jo 20-vuotispäivän lähestyessä.

Mutta kun olin täyttämässä 32, tajusin että nyt saa riittää, tämä on hyvä ikä ja tähän haluaisin jäädä. Monissa henkinen ikä -testeissä onkin sittemmin tullut vastaukseksi 32 tai lähelle sitä.

Viime vuodet ovat kuitenkin olleet niin raskaita, että olen ikääntynyt henkisesti, mutta edelleen koen olevani noin nelikymppinen, vaikka todellisia ikävuosia on kymmenen enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itseni henkisesti ja fyysisesti 75-vuotiaaksi. Olen 48.

Ja kyllä, suurin osa ihmisistä tuntuu naiveilta haaveineen ja fantasioineen, kuvitelmineen ikuisesti jatkuvasta elämästä.

23 v. Oikeasti olen 56.

toisinaan  noin 15 toisinaan 105 ja kaikkea siltä väliltä riippuu työstä, ja mielentilasta. enimäkseen noin 20 - 25, vaikka sen ikäisen taisin käyttäytyä kuin kymmenkesäinen,  mikäli jotain siitä hämärästi muistan, nyt 67v 

Toimin esimiehenä asiantuntijatyössä. Samaistun tiimini noin 50 vuotiaisiin ja olen 39v. Olen 35v jälkeen alkanut vastaamaan "kohta 40v" kun ikääni kysytään.

Aina vähän jälkijunassa:D Nyt olen 35 ja koen olevani ehkä 28-30-vuotias. Kolmekymppisenä tunsin olevani 22-25-vuotias.

Oikea ikä on yli 40, mutta en koe itseäni kuin korkeintaan 12-vuotiaaksi.