En enää jaksa työelämää
En jaksa näitä jatkuvasti kiristyviä vaatimuksia enää ollenkaan. Kaikkeen pitäisi taipua, olla jatkuvasti tavoitettavissa, omaksua valtavasti uutta nopeassa tahdissa joka päivä, ketterästi ottaa haltuun tuo 450-sivuinen raportti ja napakasti pitchata siitä seuraavassa kokouksessa, verkostoitua somealustoilla, twiitata ja instata ja brändätä itseään. Olisikin edes jossain markkinointialalla, missä tämä jumppa saattaisi ehkä näkyä edes palkassa, mutta ei. Työelämä tuntuu pimeältä tunnelilta, jonka päädyssä odottaa hauta. Haaveilen suorittavasta työstä puutarhurina, mutta kuulemma niillä ei ole töitä.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Inhottavaa ja surullista kun teet vuosikausia suorittavaa, henkisesti ja fyysisesti raskasta työtä kroppasi, vapautesi ja mielenterveytesi uhraten, sitä ei tämä yhteiskunta huomioi mitenkään.
Meidän 50+ pitäisi järjestäytyä ja vaatia työelämään sellaisia muutoksia, että ikääntyneenäkin jaksaa tehdä töitä, eikä ole koko ajan selviytymisen äärirajoilla.
Se onkin mielenkiintoinen juttu, otapa vaikka apinayhteiskunta. Suostuuko siellä 99 % apinoista keräämään banaaneja yhdelle ja selviytymään itse kuorista riivityillä rippeillä? Miksi ihmiset suostuu?
Itse lähtisin yrittäjäksi jos meillä olisi perustulo. Nykyinen työ on itsessään ihan mukavaa, mutta työyhteisö ja -kulttuuri sairas. Kiusaamista, kyttäämistä, kyykyttämistä, nöyryyttämistä, turhia palavereita, turhia työmatkoja. Lisäksi asiakkaita pitää viihdyttää kuskaamalla heitä jääkiekkopeleihin tai typerille stand up -keikoille.
Mutta tähänhän Suomessa on kautta sivun pyritty, että ihmiset eivät perustaisi varsinkaan 1 hlö yrityksiä vaan pysyisivät työnantajan ja/tai valtion kyykytettävinä.