Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa työelämää
05.05.2022 |
En jaksa näitä jatkuvasti kiristyviä vaatimuksia enää ollenkaan. Kaikkeen pitäisi taipua, olla jatkuvasti tavoitettavissa, omaksua valtavasti uutta nopeassa tahdissa joka päivä, ketterästi ottaa haltuun tuo 450-sivuinen raportti ja napakasti pitchata siitä seuraavassa kokouksessa, verkostoitua somealustoilla, twiitata ja instata ja brändätä itseään. Olisikin edes jossain markkinointialalla, missä tämä jumppa saattaisi ehkä näkyä edes palkassa, mutta ei. Työelämä tuntuu pimeältä tunnelilta, jonka päädyssä odottaa hauta. Haaveilen suorittavasta työstä puutarhurina, mutta kuulemma niillä ei ole töitä.
Kommentit (42)
Vuosikymmeniä jo töissä olleita ihmisiä pitäisi jo päästää helpommalla, kun ei eläkkeelle pääse. Mitä se helpotus voisi olla, enemmän vapaata samalla palkalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiikki perustuu valtaa ja rahaan jossa ei ole rakkauttta.
Rakkaus syntyyy tarinoista ja menestys syntyy tarinoiista joilla on jatkuvuuutta.
Tarinat on niitä mitkä yhdistäää ihmisiä. Mutta pelkkä esim uskonto ei auta niiin että uskoo johonkin kuten tyylin vaikka brasilian futis menestys. Se syntyy siitä ett siinä kulttuurissa jalkapallo on niiin iso asia.
Enää ei pääse edes vuorotteluvapaalle kuin 20 työvuoden jälkeen ja sittenkin vaan vähäksi aikaa. Tuntuu ettei mitään pakopaikkaa ole loputtomasta suorittamisesta. Tuntuu että ihminen on enää vain kone joka on olemassa työtä varten.
Teen nykyään minimin ja hyvin jaksaa.
Työelämässä valllitsee leimaantumisen pelko jossa esiim kokouksissa epäkohtia tuodessa esille ei rohjeta koska siinä leimautuu helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhottavaa ja surullista kun teet vuosikausia suorittavaa, henkisesti ja fyysisesti raskasta työtä kroppasi, vapautesi ja mielenterveytesi uhraten, sitä ei tämä yhteiskunta huomioi mitenkään.
Meidän 50+ pitäisi järjestäytyä ja vaatia työelämään sellaisia muutoksia, että ikääntyneenäkin jaksaa tehdä töitä, eikä ole koko ajan selviytymisen äärirajoilla.
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä valllitsee leimaantumisen pelko jossa esiim kokouksissa epäkohtia tuodessa esille ei rohjeta koska siinä leimautuu helposti.
Ihmisilllä on nykyään sellaiset välineet käytössä että esim juorut lähtevät hyvin hellposti liiikkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä valllitsee leimaantumisen pelko jossa esiim kokouksissa epäkohtia tuodessa esille ei rohjeta koska siinä leimautuu helposti.
Ihmisilllä on nykyään sellaiset välineet käytössä että esim juorut lähtevät hyvin hellposti liiikkeelle.
Pskassa on selllainen fysiikanlaki etttä se menee aina alaspäin.
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä valllitsee leimaantumisen pelko jossa esiim kokouksissa epäkohtia tuodessa esille ei rohjeta koska siinä leimautuu helposti.
Sentään jotain iloa siitä, että on jo valmiiksi leimautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä valllitsee leimaantumisen pelko jossa esiim kokouksissa epäkohtia tuodessa esille ei rohjeta koska siinä leimautuu helposti.
Ihmisilllä on nykyään sellaiset välineet käytössä että esim juorut lähtevät hyvin hellposti liiikkeelle.
Pskassa on selllainen fysiikanlaki etttä se menee aina alaspäin.
On selllainenkin sanonta olemassa että toiimii kuin junan vessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Vaikuttaa siltä että sinun kannattaisi ryhtyä muuttamaan tilannetta jotenkin. Käy uraohjauksessa vaikka jossain. Entä saatko palkatonta työstäsi ottaa välillä, jos lomat ei riitä?Noin ei kannata mennä kovin pitkään. Tsemppiä muutokseen!
Etkö ole kuullut tekoälystä? Tiivistää 450 sivua 10 sekunnissa esitettäväksi seuraavassa paltsussa powerpoint esityksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kun nyt nostit asian esille, niin itse asiassa ihan pitäisin työstäni. Kun saisin tehdä sitä. Mutta kun ei.
Työelämä on ihan naurettavaa teatteria.
Kun saisin vain keskittyä siihen itse työhön. Tehdä sen. Mutta firma odottaa miljoonaa ja yhtä raporttia, targetteja, aivoriiheilyä, lätinää, strategia pskaa, organisaatio muuttuu joka toinen viikko...... turhia palavereita, turhia reissuja, illallisia, turhaa edustamista, .... kaikki tietävät että pitää esittää mukana, että saa palkan, että työt jatkuu.
Joten esität, mutta se vtuttaa ja syö sua sisäisesti.
Olen siis pirun hyvä työssäni ja firmakin tietää kyllä että perustekemisessä me jotka vaan teemme hommat valmiiksi pidetään homma voiton puolella. Kaikki tietää sen.
Koko työelämä on nykyajan keisari ilman vaatteita. Kaikki tietää. Mutta kukaan ei sano. Tietenkään. Koska tarvii palkan. Ja lainan lyhennykset rullaa.
Pidän itse työstä. Mutta tuskin missään on firmaa jossa saisin keskittyä vain siihen perustyöhön. Ja omaa firmaa toisaalta en halua perustaa. Syitä siihen on monia.
Kuin olisit rakentamassa taloa, sulla on vasara kädessä, mutta koko ajan sua häiritään kaikella turhalla ja epäoleellisella niin että välillä aina saat lyötyä pari kertaa vasaralla mutta se keskeytyy koko ajan. Tämä on siis koko työelämä nykyään. Se on kaikkialla. Se on sitä samaa pskaa kaikkialla. Pitää saada pöhinää, pitää saada luvut näyttämään tietyltä. Pitää saada pöhinää ja strategia. Mutta guess what. Sen itse työn tekee AINA joku. Se voi olla toimiston hiljaisin tai näkyvin kaveri tai joku alihankkija, mutta sen tärkeimmän - itse työn - tekee AINA joku.
Tohon vielä uus pomo joka mikromanageroi, ja työntää omia töitään kuten etsitkö tän yhteystiedon mulle... Tekis mieli sanoa kato ite v... Netistä. Alantavaa pompotusta. Ihan nii kuin muilla olis aikaa olla joku hiton palvelija pikkuasioissa. Ja kun oikeesti mieli kuormittuu jatkuvasta aivotyötä, ihan kuin liiasta fyysisestä työstäkin. Pitäkää itsenne terveinä, mielenterveyskin. Mulla oli 6 määräaikaista peräkkäin, lähdin itse lopulta pois. Se voi kuulostaa helpolta, mutta se on yhtä työhaastattelua koko ajan. Oli 4 eri pomoakin. Olin lopulta niin kypsä koko työpaikkaan että en mennyt edes käymään kun lähdin ja nukuin 3 viikkoa. Tottakai suretti ja väsytti, mutta päätin hommata rahani muuten ja laillisesti. Teen polttopuut se on jo tonnien tuli sekin. ja otan vastaan vain lyhyitä työkeikkoja. Nykyajan työelämä on sairasta. Hoitajat tekee kellokortilla pashaa laatua, eli vanhuksia nyt jo menehtyy. Lääkärien Pitää alkaa määräämään kotihoito pakolliseksi, kun on muistisairas ja sairaudentunnoton! Tätä eivät tee, miksi?? Onko lääkäreillä kadonnut bootsit eli rohkeus tehdä työnsä laadulla? Tämä nöettiys maksaa ihmishenkiä. Toimikaa hallitus, lakimuutos. Lääkäreille velvoite määrätä kotihoito sairaudentunttomille, muuten on toinen laki vastassa joka tapauksessa, eli heitteillepano.
Vierailija kirjoitti:
tuttuni on lähihoitaja. tekee kolmen viikon aikana ainoastaan kaksi päivää töitä, lauantaina ja sunnuntaina sekä aamuvuoron että iltavuoron. tuosta tulee 60 % työaika. minusta kuulostaa loistavalta järjestelyltä, tietysti nuo työpäivät on sitten pitkiä. kyllä niitä mahdollisuuksia järkevään työelämään on, jos etsii.
Mikset itse toimi samoin, jos niin järkevää on?
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole kuullut tekoälystä? Tiivistää 450 sivua 10 sekunnissa esitettäväksi seuraavassa paltsussa powerpoint esityksenä.
On se hienoa, että firman suunnitelmat syötetään nettiin tekoälyn käyttöön. :D
Just oli aamu-tv:ssä, että ihmiset surutta kertovat tekoälylle kaikki sairautensa ja mielenterveysongelmansa.
Kannattaa katsoa työn määritelmä eli sen ainoa tarkoitus on ansaita rahaa, eikä olla mukavaa. Toki voit vaihtaa alaa, alkaa yrittäjäksi tai työttömäksi. Älytön ajatuskin, että työn pitäisi olla mukavaa. Niitä mukavia asioita voi tehdä sitten vapaa-ajalla.
Voin samaistua tähän. Nyt vielä uusimpana käänteenä se, että omien töiden jatkuminen, ainakaan pidemmällä tähtäimellä, ei ole enää lainkaan varmaa. Ennen alallani ollut täystyöllisyys. Eli ennestäänkin tiukkojen vaatimusten lisäksi pitäisi nyt olla vielä se ekstra hyvä ja ahkera työntekijä, ettei tule potkuja.
En vaan jaksa enää. Haluaisin kouluttautua johonkin käytännön ammattiin, esim. floristiksi, mutta uuteen, epävarmaan ja mahdollisesti köyhään tulevaisuuteen hyppääminenkin tuntuu niin vaikealta.
Rakkaus syntyyy tarinoista ja menestys syntyy tarinoiista joilla on jatkuvuuutta.