Vanhin OMAN elämäsi esine..
Mitä olet säilyttänyt elämäsi varrella ns. turhake, mutta tunnearvoinen? Itselläni on oma vauvan vaate, jonka äitini säilytti ja nyt se on minulla. Ihan sellainen resuinen vastasyntyneen punainen paituli. Paidalla ikää n. 40v.
Kommentit (33)
Kun olin pieni -vauvakirjani 1970-luvun lopulta. Siihen on merkitty syntymätiedot, ensimmäiset sanat jne. Lisäksi olen itse pienenä piirellyt sivuille värikynillä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Olisikohan se tuo vanha hammasmuki mikä minulla on ollut käytössä jo pienenä. On sen verran tunnearvoa sisältävä esine että se ei saa mennä rikki.
Omia vauva-ajan leluja tai on niistä joku voinut olla jo isoveljellä. Todistettavasti vanhin taitaa olla syntymäpäiväni Turun sanomat.
Nahkainen penaali jonka sain joululahjaksi kolmannella luokalla. Ikää sillä on kohta 30 vuotta, mutta ei kyllä ole turhake sillä säilytän siinä vieläkin kyniä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun pippeli.
Miehet eivät esineellistä vain naisia vaan jopa itsensäkin.
Pakko se on kun oon sulle niin tärkeä, emättimeni.
Vierailija kirjoitti:
Nahkainen penaali jonka sain joululahjaksi kolmannella luokalla. Ikää sillä on kohta 30 vuotta, mutta ei kyllä ole turhake sillä säilytän siinä vieläkin kyniä :)
Mä sulle nahkasen penaalin näytän.
Pieni posliinimuki, missä on painettuna oma nimi. Muki on poistunut aikoja sitten normaalista astiakierrosta ja on nyt tällä hetkellä kirjahyllyssä. Olin alta kouluikäinen kun sain tämän mukin. Hahmoittaisin johonkin 3-4 ikävuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vanhin esineeni p3N1s jonka omistan.
Kenen se benis on?
muutama leco..palikka, Olen rakentant niista mitat himmeliolkien katkomiseen
Kukkavaasi josta tein aloitteen tämän asian teemoilta tänään. En onnistunut yhtä hyvin kuin sinä aloitteessa.
Vierailija kirjoitti:
muutama leco..palikka, Olen rakentant niista mitat himmeliolkien katkomiseen
*lego
Omia esineitä on jotain leluja ja äitini kasvattiäidin (ammattiompelija) tekemät kauniit vauvanvaatteet. Muuta muistoa minulla ei hänestä olekaan.
Vohvelikangasta oleva pöytäliina, jossa kirjailua. Tein sen 45 vuotta sitten ekalla luokalla mummille lahjaksi ja muistan että hän piti sitä aina pöydällä kun olimme siellä. Minulle se sitten siirtyi kun mummi ja äitini kuolivat. Näin aikuisena tajuan että se symboloi isoäidin rakkautta lapsenlapseensa, sillä se on aivan valtavan ruma. Mummi todella halusi ilahduttaa minua kun piti sitä esillä.