Lue keskustelun säännöt.
Ovatko vanhat sukulaisenne kiintyneet tavaraan?
03.05.2022 |
Onko se ongelmallista? Esimerkkejä?
Äidilläni on kaapissa hyllyllinen vanhoja, pestyjä jugurttipurkkeja. Ostaa alennuksesta turhuuksia, koska saa halvalla.
Muita?
Kommentit (56)
Ei ole. Äitini on ollut pari vuotta eläkkeellä ja tehnyt koko ajan kuolinsiivousta ja kantanut kaiken SPR:n kirpputorille, kun haluaa aloittaa uuden elämän ja ostaa kaiken uutta.
Innoissaan kertoi, kuinka joku asiakas siellä oli haltioissaan, kun oli nähnyt hänen kukkavaasinsa ja tarjonnut heti 300. Ja kaupat olivat syntyneet ja SPR sai rahaa lahjoituksiin.
SPR vitriinissä löysin jopa hopeinen kummilusikkani, kun äitini oli päättänyt, etten sitä enää tarvitse, kun se oli lojunut vuosia hänellä, enkä vienyt sitä kotiini.
Eikös nykyään kaikki vanhukset tee noita kuolinsiivousta ja arvotavaraa päätyy hyväntekeväisyys kirpparille ja todennäköisesti ne taas päätyvät nuorempien romuihin, joita taas vuosia säilyttävät, kunnes laittavat kiertoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun edesmennyt isoäitini ja nyt tätini pyytää takaisin jotain tavaraa minkä ovat antaneet tarpeettomana anno domini eteenpäin. En ymmärrä tätä, onko jokin pula-ajan ajattelua vai onko suurpeerheessä kaikki yhteistä hamaan tappiin asti. Tuskin nyt tunneside jokaiseen käyttöesineeseen voi olla? Pitäisi vielä pakata ja postittaa toiseen maahan.
Sano, ettei tavaroita ole sinulla enää.
Isäni hamstraa työkaluja, koneita ja remonttitarvikkeita, iso autotalli täynnä kaikkea. Haki yhdestä kuolinpesästä juuri lisää kaikkea..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun edesmennyt isoäitini ja nyt tätini pyytää takaisin jotain tavaraa minkä ovat antaneet tarpeettomana anno domini eteenpäin. En ymmärrä tätä, onko jokin pula-ajan ajattelua vai onko suurpeerheessä kaikki yhteistä hamaan tappiin asti. Tuskin nyt tunneside jokaiseen käyttöesineeseen voi olla? Pitäisi vielä pakata ja postittaa toiseen maahan.
Sano, ettei tavaroita ole sinulla enää.
Tai pyytäjä voi tulla itse hakemaan. Saa virkistävän ulkomaan reissun ja voi vaikka hamstrata kivoja matkamuistoja samalla.
Vai onko jotain muistisairautta, että kuvittelee/kuvittelevat antaneensa sinulle jonkun tavaran viikko sitten lainaksi?
Vierailija kirjoitti:
Tavaraa on. Turhasta luopuminen ei ilmeisesti kuulunut ennen tapoihin.
Hamstraaminen johtuu aivan iäkkäimmillä, ja ehkä heiltä osin perittynä nuoremmillakin sukupolvilla, sodan aikaisesta ja jälkeisestä pula-ajasta. Kaikki piti säästää, uudelleenkäyttää ja kierrättää. Sen ajan ekologista kuluttamista. Itä-suomalainen sananlasku "aika tavaran nauttii", eli kyllä jokainen tavara jossain vaiheessa osoittautuu tarpeelliseksi. Kun tavaraa sitten tuli myöhemmin saataville, sitä ostettiin vähän liikaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun edesmennyt isoäitini ja nyt tätini pyytää takaisin jotain tavaraa minkä ovat antaneet tarpeettomana anno domini eteenpäin. En ymmärrä tätä, onko jokin pula-ajan ajattelua vai onko suurpeerheessä kaikki yhteistä hamaan tappiin asti. Tuskin nyt tunneside jokaiseen käyttöesineeseen voi olla? Pitäisi vielä pakata ja postittaa toiseen maahan.
Sano, ettei tavaroita ole sinulla enää.
No kun ne ensin tarkistaa että mulla on jokin kuppi, kannu tai kasari ennen kuin pyytäää takaisin. Olen sanonut että lähettämisestä on liikaa vaivaa tai että on mulla yhtä käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Äitini on säästänyt kaiken. Jopa meidän lasten koulukirjat ovat säästössä, samoin kaikki vanhat harrastusvälineet tms. Omakotitalo täynnä roinaa. Hirveä homma sitten joskus tyhjentää se talo...
Vie sinä itse omat tavarasi pois lapsuudenkodistasi. Sinunhan ne tavarat ovat...
Ei anna viedä koska tietää että heitän roskiin. Ne on minulta turvassa häneltä. Sama koskee vanhoja vaatteitani. On vienyt ne kotoani etten heitä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Omat vanhempani on kauheita hamstereita. Ovat aina olleet. Eivät ole ehkä niin vanhoja mitä tässä tarkoitetaan (60v) mutta kuitenkin.
Mistään ei voi luopua. Ei pieniksi jääneistä vaatteista, mun kaikki lelutkin on yhä vintillä.
Ollaan monesti käyty niitä läpi ja olen sanonut mitä voi antaa eteenpäin tai heittää roskiin. Ei kuulemma käy kun "ovat olleet tosi kalliita" ja "sun lapsille niitä säästetään". (Mulla ei ole edes aikomuksena lisääntyä).
Äiti myös kerää jugurttipurkkeja ja oikeastaan kaikkia pakkauksia. Ihme kyllä mahtuvat kaikki vielä kaappeihin.
Nyt odotan kauhulla, että äidin hamsterivanhemmat kuolevat. Sieltä vapautuu uskomaton roinamäärä jonka äitini aikoo säästää kun kaikella on tunnearvoa.
Olen vieläpä ainoa lapsi, joten mulle jää aikanaan sitten yli 200 neliöisen omakotitalon tyhjennys.
Mummini on tajunnut että hänen täväransa eivät mahdu mukaan kun muuttaa kesällä omakotitalosta rivari kaksioon (taloyhtiö jossa on talonmies!), kun ei enää jaksa pihatöitä ja kulkeminen on helpompaa kun uusi koti on maantasalla ja lisäksi tuttaviaan asuu ihan vieressä. Mutta yrittää tunkea mm. lipastoja, mattoja, koriste-esineitä sukulaisille ja sanoo että on ihanaa tulla sitten kylään kun näkee luovuttamansa esineen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis, mutta mikä nykyihmisiä vaivaa, kun haluavat puuttua ja Muuttaa toisen elämää ja elintapoja, eivätkä elä omaa elämäänsä.
Mun sisko on juuri ap. kaltainen, jatkuvasti on kyttäämässä ja avaamassa kaappeja ja kyselemässä, mihin tuostakin esinettä tarvitsemme. Meikkini on ikuinen paheksunnan kohde, kukaan ei kuulema niitä tarvitse niin paljon, samoin mieheni kirjat, joita hän haluaa ostaa jatkuvasti, jotka mies haluaa säilyttää, mutta sisko kailottaa niiden pitäisi laittaa kiertoon. Suututtaa hirveästi ja välit riitaiset.
Ja jos ihminen kuolee, niin eivät ne jää kenenkään riesaksi, vaan on yhden puhelinsoiton päässä tavaroiden raivaaminen, kun monet ostavat kuolinpesiä ja hävittävät tavarat.
Itse en tykkää, jos joku tulee määräilemään, mitä tavaroita saan säilyttää ja mitä en. En minäkään mene kenenkään kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Äitini on säästänyt kaiken. Jopa meidän lasten koulukirjat ovat säästössä, samoin kaikki vanhat harrastusvälineet tms. Omakotitalo täynnä roinaa. Hirveä homma sitten joskus tyhjentää se talo...
Vie sinä itse omat tavarasi pois lapsuudenkodistasi. Sinunhan ne tavarat ovat...
Ei anna viedä koska tietää että heitän roskiin. Ne on minulta turvassa häneltä. Sama koskee vanhoja vaatteitani. On vienyt ne kotoani etten heitä pois.
Niin ja kyse ei ole lapsuudenkodistani. Äitini muutti ne mukanaan kun joutuivat muuttamaan pois lapsuudenkodistani. Hän toi monta huoneellista roskia mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun edesmennyt isoäitini ja nyt tätini pyytää takaisin jotain tavaraa minkä ovat antaneet tarpeettomana anno domini eteenpäin. En ymmärrä tätä, onko jokin pula-ajan ajattelua vai onko suurpeerheessä kaikki yhteistä hamaan tappiin asti. Tuskin nyt tunneside jokaiseen käyttöesineeseen voi olla? Pitäisi vielä pakata ja postittaa toiseen maahan.
Sano, ettei tavaroita ole sinulla enää.
Tai pyytäjä voi tulla itse hakemaan. Saa virkistävän ulkomaan reissun ja voi vaikka hamstrata kivoja matkamuistoja samalla.
Vai onko jotain muistisairautta, että kuvittelee/kuvittelevat antaneensa sinulle jonkun tavaran viikko sitten lainaksi?
Mä olen miettinyt että onko tässä olevinaan jotain asiantynkää heille olla yhteidessä ja pyyttä pientä palvelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea vastata kysymykseen, kun olen jo iso tyttö ja muuttanut pois kotoa, eikä kiinnosta tai en tutki vanhempien, saati sukulaisten kaappeja tai varastoja, mitä sieltä löytyisikään.
Itse olen tarkka yksityisyydestäni, enkä yhtään tykkäisi, jos vanhempani tai sukulaiseni tulisivat tutkimaan kaappejani. Loukkautuisin ja lopettaisin sen heti alkuunsa.
Ja muutenkin kunnioitan toisten yksityisyyttä ja sitä samaa odotan muilta.
Kiinnostaisi tietää ap. tapauksessa, oletko muuten noin riippuvaisia toisistamme, kun tiedätte sukulaisten kaappien sisällön.
Minulla on kaapissa vanhoja jugurtti-purkkeja ja maitotölkkejä, mutta ei siksi, että säästäisin, vaan kierrätän ne ja vien kerralla suuremman määrän kierrätykseen, enkä joka purkkia erikseen.
En todellakaan tutki. Mutta näen, kun olen äitini luona, kun hän avaa keittiön kahden kaapin ovea ja siellä on molemmissa hyllyllinen jugurttipurkkeja. Samoin näen avatessa eteisen kaapin, että siellä on samanlaisia takkeja rivissä kymmenen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta mikä nykyihmisiä vaivaa, kun haluavat puuttua ja Muuttaa toisen elämää ja elintapoja, eivätkä elä omaa elämäänsä.
Mun sisko on juuri ap. kaltainen, jatkuvasti on kyttäämässä ja avaamassa kaappeja ja kyselemässä, mihin tuostakin esinettä tarvitsemme. Meikkini on ikuinen paheksunnan kohde, kukaan ei kuulema niitä tarvitse niin paljon, samoin mieheni kirjat, joita hän haluaa ostaa jatkuvasti, jotka mies haluaa säilyttää, mutta sisko kailottaa niiden pitäisi laittaa kiertoon. Suututtaa hirveästi ja välit riitaiset.
Ja jos ihminen kuolee, niin eivät ne jää kenenkään riesaksi, vaan on yhden puhelinsoiton päässä tavaroiden raivaaminen, kun monet ostavat kuolinpesiä ja hävittävät tavarat.
Itse en tykkää, jos joku tulee määräilemään, mitä tavaroita saan säilyttää ja mitä en. En minäkään mene kenenkään kotiin.
Tässä on nyt vähän eri asiasta kyse. Yleensä vanhemmista tai isovanhemmista. Ei siellä tarvitse kaappeja availla kun roinapaljous näkyy muutenkin. Ja päällepäin näkee, että suuri osa on ihan roskaa. Ei mitään käytössä olevia meikkejä ja siististi hyllyssä olevia kirjakokoelmia.
Itsellä ainakin on kasvatuksesta johtuen myös hamsteritaipumuksia. Ja koen joistakin esineistä isoa tunnearvoa. Eli en voi vaan lykätä kaikkea roskalavalle kun se aika tulee. Irtaimisto täytyy käydä vähän kerrallaan läpi. Ja kun sen tekee tunnemyrskyssä, niin turhatkin esineet saa ison merkityksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Äitini on säästänyt kaiken. Jopa meidän lasten koulukirjat ovat säästössä, samoin kaikki vanhat harrastusvälineet tms. Omakotitalo täynnä roinaa. Hirveä homma sitten joskus tyhjentää se talo...
Vie sinä itse omat tavarasi pois lapsuudenkodistasi. Sinunhan ne tavarat ovat...
Ai, että pitäisi minun opiskelijasoluun ottaa mukaani kaikki ala-asteen matikan kirjat ja vanhat laskettelusukseni?
Enkä omista autoa, millä ne tavarat edes saisi kätevästi kuskattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Äitini on säästänyt kaiken. Jopa meidän lasten koulukirjat ovat säästössä, samoin kaikki vanhat harrastusvälineet tms. Omakotitalo täynnä roinaa. Hirveä homma sitten joskus tyhjentää se talo...
Vie sinä itse omat tavarasi pois lapsuudenkodistasi. Sinunhan ne tavarat ovat...
Ai, että pitäisi minun opiskelijasoluun ottaa mukaani kaikki ala-asteen matikan kirjat ja vanhat laskettelusukseni?
Enkä omista autoa, millä ne tavarat edes saisi kätevästi kuskattua.
Mulla ainakin on sama ongelma kun tolla yhdellä edellisellä: Äiti ei anna ottaa lapsuudentavaroita mukaani koska vain hävitän ne sitten ja rahaa menee hukkaan (???). Myöskään myyminen ei käy. Eikä lahjoittaminen tarvitseville. En mä niitä väkisin viitsi ottaa.
Tuntuu olevan yleistä. Vanhalla äidilläni on paljon kaikenlaisia vanhanaikaisia raskaita ja koristeltuja astioita. Minulla ei ole lapsia, mutta minun veljenpoikani on kohta aikuinen ja muuttaa omilleen. Äitini on saanut päähänsä, että poika ottaa hänen vanhoja tavaroitaan. Niin kuin nyt omaa elämäänsä elävä 18-vuotias haluaisi pieneen asuntoonsa vanhan ämmän pikkusieviä posliineja ja ylettömän koristeltuja rojuja! Argghh.
Onko se ap. elämästä jotenkin pois tai miten se vaikuttaa, jos jollakin sukulaiselle on täynnä asunto jugurtti-purkkeja? Vai onko se vain keino paheksua tai syyllistää sukulaisia.
Hautasin keväällä tätini ja otin vain valokuvat ja muut hoitivat asunnon tyhjennyksen ja yleensä niillä, jotka säilyvät tavaroitaan, on myös muutaman satasen verran rahaa säästössä, jolla voi hoitaa asunnon tyhjennyksen ja siivouksen.
Mikä ongelma?
Mun äidin mummo harrasti posliininmaalausta. Maalasi ihan nättejä tauluja, kippoja, mukeja, isoja kahviastiastoja, maljakkoja ja jakoi äidinpuolen suvulle. No, nyt niitä sitten alkaa kertymään äidille kun vanhemmat sukulaiset kupsahtelee. Ja hän "pelastaa" kaikki mummun työt. Hokee mulle että "näitä ei sitten ikinä saa hävittää". Oon monta kertaa selittänyt, että kaikkea ei voi säästää, ei mulla mahdu jotkut hänen mummonsa maalaukset pienen asunnon kaappeihin.
Kyllä vaan, talo täynnä roinaa, mitään ei voi heittää pois. Kyllähän termospullojakin pitää olla 7 vaikka niitä ei enää edes käytetä. Kaapit on niin täynnä että nyt tavaroita säilötään pahvilaatikoissa ympäri taloa, olohuoneessakin korkeat röykkiöt. Hamstraaminen nyt vielä pahentunut kun luulevat että tule sota, putin kohta hyökkää. Tulen saamaan "kivan" perinnön...