Mitä hyötyä synnyinpaikastasi on sinulle ollut, esimerkiksi tietystä kaupunginosasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä vuosikymmenellä siellä asuit? Mietin tunnetaanko. Olis kiva. Se on totta, että ainakin 80-luvun lopulla kaikki oli aika lailla samaa pataa siellä. Tai jotain huonoakin toki oli, mutta lapsuus jotenkin huoleton kuitenkin, mikä on hyvä asia. Jättäri oli jo silloin.

En ole AP, mutta luulen kaikissa suht pienissä lähiöissä olleen aikalailla samanlainen meininki. :) Olen siis itse ysärilapsi Roihikasta ja osa kavereista tuli Puksusta eli tuli sielläkin hengattua. Isommissa paikoissa, kuten Malmilla ja Itiksessä vasta korostui enemmän ne lähiöiden huonot puolet. Pienissä kaupunginosissa meno ainakin jo ysärillä oli paljon pienimuotoisempaa. Kasarilla oli Puksussa ja Roihikassakin kuulemma villi meininki. 

Ainakaan vaatteilla eikä materialla kilpailu yhtä kovaa kuin monissa paikoissa nykyään, mutta sen selittää varmasti osittain myös erilaiset ajat. 

Asuin lapsuuteni Raumalla kaupungin ulkopuolella maalaiskylässä. Kaikki kylän asukkaat asuivat omistamissaan omakotitaloissa, koska kerrostaloja tai rivitaloja ei kylässä ollut. Asumismuoto ei siis erotellut ihmisiä.

Kylässä oli ja on edelleen oma koulu, joka on perustettu jo 1800-luvulla ja meren rantaan oli hyvin lyhyt matka. Lapsuus oli varsin keskiluokkainen ja turvallinen tarjoten hyvät lähtökohdat lapselle. Veneily ja kalastus olivat tuolloin halpa harrastus ja koulussa kaikki pidettiin mukana opetuksessa.

Uskon, että vielä nykyäänkin kylän asukkaat pitävät arvossaan ympäristöään, sillä kylä kasvaa ja kehittyy vielä nykyäänkin.

Hagiksessa 70-luvun alussa meillä oli tori ja halli lähikauppoina, aina oli tuoretta voita ja lyybekkiläistä metwustia sekä Kaslerin saunalenkkiä laitettavaksi kiukaalle talonsaunassa.

Taisin olla lukioikäinen kun minulle selvisi että jotkut asuu betonikuutioissa eli kerrostaloissa. Kotikunnassani kaikilla oli omakotitalo (vauras ruotsinkielinen kunta pohjanman rannikolla)

Muistan miten outoa oli ajatella että asutaan tavallaan toistensa päälle kasatuissa laatikoissa kuin jotkut tuotantoeläimet. Eikä mitään oman pihaa edes.

Suurin yllätys oli vielä vähän vanhempana kun opin että jotkut jopa ostaa sellaisen kuution laatikkokasasta omaksi, luulin ensin että ne oli tyyliin elämänhallintansa menettäneille kelan asiakkaille vain.

Melko herraskaista ja konservatiivista näin kosmopoliitin näkökulmasta, jo vauva-ikäisenä vaihdoin eka kerran maata ;)

Jäin tänne asumaan, koska en halua vieraantua todellisuudesta ja siitä mistä olen tullut. Ehkä en vieraantuisi, vaikka muuttaisin pois, mutta täällä näen tai kuulen joka päivä asioita, jotka pitävät huolen siitä, että en varmasti vieraannu saati unohda.

Esitin pienenä lapsena äidilleni kysymyksen: "Voiko saada lapsia jos ei ole naimisissa? " Ympäristössä ei asunut yhtään yksinhuoltajaa. Etelä-Espoo, alueella pelkkiä omistusasuntoja.

Mitä hyötyä? 

En nyt osaa sanoa muuta kuin että vanhempieni jälkeen perin lapsuudenkotini, omakotitalo kolme kilometriä Tampereen keskustasta isolla tontilla.

Tällaiseen taloon minulla ei olisi ollut mahdollisuuksia yksin muuten.  Onhan se iso hyöty.

Tässä asun yksin tai siis kahden kissani kanssa, luultavasti otamme vielä koiran. 

Olen 45-vuotias nainen, ja siis sinkku ja aion pysyä.

Synnyin ja kasvoin Suomussalmella. Meitä suomussalmelaisia pidetään yleensä mukavina ja ahkerina, joten jotkut työnantajatkin ovat pitäneet suomussalmelaisuutta plussana (esim. Oulu, Helsinki). Jotkut sanovat, etteivät ole ikävää suomussalmelaista tavanneet (toki itse tunnen sellaisia).

Ei kai juuri mitään. Olen syntynyt satojen kilometrien päässä sieltä, missä papereiden mukaan olen syntynyt eli missä vanhemmat oli kirjoilla. Olen siellä kirjoillaolopaikassakin asunut hetken, mutta olen muuttanut sieltäkin aivan eri puolelle maata alle kaksi vuotiaana.

Vanhempani opettivat minut kaipaamaan heidän ja samalla omaa synnyinpaikkakuntaa. Muutimme, kun olin 3 v. En vieläkään ole päässyt yli traumasta. Sen jälkeen olen muuttanut noin 20 kertaa ja joskus käynyt katsomassa vanhoja asuinpaikkojani.

Joissain paikoissa  asuu edelleen sukulaisiani lähellä. Asun kaukana suvusta. Paikat antavat minulle mm luontoyhteyden. Joskus olen miettinyt, että jos ensimmäinen kotini tulisi myyntiin, niin ostaisinko sen ja asuisin siellä eläkkeellä, mutta toisaalta taas houkuttaa jättää kaikki mennyt taakseen aina uudestaan ja uudestaan ja löytää uudesta paikasta kotoisia ilmiöitä.

Jopa kun lähden ulkomaille, kutsun loma-asuntoa kodikseni. Elän hetkessä. Yritän olla kuin paikalliset ja tehdä samoja asioita. On myös mukavaa palata samoihin maisemiin lomalle, vaikka paljon käyn myös uusissa.

Jokaisesta kodistani olen valinnut esim. parhaat (myös huonoimmat) eteisen, jääkaapin sijainnin,  kylpyhuoneen muodon, ja mittasuhteet, huoneiden ilmansuunnat, ikkunanäkymät,  tuoksun ja ilmanlaadun, rauhallisimman asua jne. Jos näistä voisi koostaa ihannekodin?

Ympäristössä en tajua, miten jotkut ihmiset likaavat sitä. En heitä yhtään roskaa itse. Myös narkomaanit, tupakointi ja alkoholin runsas käyttö ällöttävät. Katson ihmisten ulkonäöstä esim. huumeidenkäytön merkkejä. Koskaan ei voi tietää, minkälainen tausta on lapsen uuden ystävän perheellä. Paikkakunnasta selvitän hörhöt. Uutena on aina haavoittuvaisemmassa asemassa, kun ei tunne alueen ihmisten historiaa.  Pyrin näyttelemään paikallista ja piilotan niitä ominaisuuksiani, jotka eivät sovi paikkaan. 

Minulla on jossain määrin yläluokkainen maku. Kallis, mutta tarvitsen onneksi vain vähän eli olen minimalisti. Pidän mm korkeista huoneista ja kultaisesta leikkauksesta. Teen asetelmia. Sisustan huonekasveilla. Olen tarkka materiaaleista, värisävyistä ja muodoista, mutta myös käytännöllisyydestä ja kestävyydestä. Jo lapsena altistuin kaikille yhteiskuntaluokille ja asumiselle laidasta laitaan. Jos en itse asunut jollain tapaa, niin ystäväni ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Synnyin alueella, jossa oli sairaala, hyvä juttu äidille ja minulle.

Lapsuuteni vietin alueella, jossa lukeminen ja kirjoittaminen opittiin jo lapsena. Varhain tuli selväksi sekin, että kysymyspronominien väärinkäyttö kertoo oppimattomuudesta ja välinpitämättömyydestä eli sellaisesta ihmisestä, johon ei kannata tutustua.

Ajatella miten iso osa elämästä on sinulle vierasta, kun vanhempiesi sääntöjen mukaan elät (koko elämäsi). Minä taasen olen oppinut elämässä sen että kannattaa aina olla utelias ja katsoa oven taa, kun ei tiedä mitä sieltä löytyy.

ei ap.

Olen kotoisin Sipoosta ja opiskelujen jälkeen muutin sinne takaisin. Hyötyä lapsuuden asuinpaikasta oli ainakin se, että ruotsi on ollut minulle ehkä astetta helpompaa, kun sitä tottui näkemään ja kuulemaan kaikkialla. Lisäksi maaseutumaisuus oli kiva juttu. Koulussa esim. omaan opettajaan syntyi parempi suhde, kun hänen luokkansa ei ollut megalomaaninen. Sipoossa on vielä sekin kiva juttu, että Helsingin keskustaan pääsi teininä kuitenkin haahuilemaan tosi helposti. Vähän niinkuin kaikki parhaat puolet yhdistettynä, kun on maaseutukunta, mutta kuitenkin Helsingin naapuri. Siksipä sinne piti muuttaa takaisin heti, kun oli varaa. :D

Vierailija kirjoitti:

Synnyin ja kasvoin Suomussalmella. Meitä suomussalmelaisia pidetään yleensä mukavina ja ahkerina, joten jotkut työnantajatkin ovat pitäneet suomussalmelaisuutta plussana (esim. Oulu, Helsinki). Jotkut sanovat, etteivät ole ikävää suomussalmelaista tavanneet (toki itse tunnen sellaisia).

Suomussalmi on kokoaan isompi paikka, koska aika moni tietää sen, vaikkei ole koskaan käynyt.

Olen asunut Kontulassa/Itä-Hki lapsuuteni ja nuoruuteni. En erityisemmin kaipaa sinne takaisin, mutta se on myönnettävä että asiakaspalvelijan työssäni pärjään paremmin hankalien asiakkaiden kanssa kuin ehkä moni muu. Onko se sitten lapsuuden kasvuympäristön ansiota, en tiedä. Todennäköisesti on.

Vierailija kirjoitti:

Olin jo aikuinen ennen kuin tajusin, että vuokralla asuu muitakin kuin opiskelijoita. En ollut ikinä aikaisemmin törmännyt siihen, että perheellä ei ole ollut kykyä hankkia omaa kotia, vaikka lapsia oli ahtaaseen vuokrakämppään siunaantunut useita.

Tästä syystä koen itse rikkaudeksi (eli hyödylliseksi) sen, että olen kotoisin Itä-Helsingin lähiöstä.

Vaikka olen itse akateemisesti koulutettu ja asunut aikuisikäni ns. hyvällä alueella, olen nähnyt muutakin.

Olen kotoisin pienestä länsisuomalaisesta teollisuuskaupungista ja luulin pitkään, että taustani on minulle enemmän taakka kuin hyöty. Vasta aikuisiällä olen huomannut, että asia onkin toisin. Olen akateemisesti kouluttautunut ja toimin asiantuntijatyössä, mutta taustani puolesta ymmärrän myös duunarisielunmaisemaa. Vietinhän koko lapsuuteni kuitenkin tiukan työväenluokkaisissa piireissä.

Asia konkretisoitui aikanaan, kun tutustuin Kauniaisten paremmalta puolelta oleviin ihmisiin. Heillä ei oikeasti ollut kyllä hajuakaan siitä, miten alemman tulo- ja koulutustason ihmiset elävät ja ajattelevat. Mulle tämä oli hyvin silmiä avaava kokemus, en ollut aikaisemmin ihan täysin ymmärtänytkään, miten huonosti omaa yhteiskuntaa voi tuntea sen kuuluisan oman kuplan ulkopuolelta.

Joskus aikoinaan kuuli vielä tarinaa, että Suomessa ei olisi yhteiskuntaluokkia enää. Se on kyllä pötyä.

Aika pussissa olet elänyt jos et tiedä että Suomi on omistusasumisen kultamaa.