10vuotiaan erityislapsen järjetön kiihtyminen kun hänen kanssaan yrittää keskustella

Lääkitys? Mikä hänellä on?

Tällaiset ketjut antavat sellaisen kuvan erityislapsista, että he ovat epäkohteliaita ja vaikeita ja tarvitsevat lääkityksen.

"Teini paiskoo ovea" -trulli. ("ärsytänkö!?")

Mautonta trollata aiheella, ap.

Vierailija kirjoitti:

Hetki sitten huikkasin esikoiselle "keittiössä olis iltapalaa!" ja välittömästi nuoremman huoneesta kuului palaute "älä valita!"  En todella tiedä itkenkö vai nauranko tässä..  Ap

Varmaan kuormittunut koko ajan ja kaikki input hänen systeemiinsä on liikaa. Ehkä auttaisi joku pidempi hermoloma, vaikka olet varmaan tuota menoa itsekin sen tarpeessa... Tämä siis ihan myötätunnolla. -terv. ei-neurotyypillinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hetki sitten huikkasin esikoiselle "keittiössä olis iltapalaa!" ja välittömästi nuoremman huoneesta kuului palaute "älä valita!"  En todella tiedä itkenkö vai nauranko tässä..  Ap

Varmaan kuormittunut koko ajan ja kaikki input hänen systeemiinsä on liikaa. Ehkä auttaisi joku pidempi hermoloma, vaikka olet varmaan tuota menoa itsekin sen tarpeessa... Tämä siis ihan myötätunnolla. -terv. ei-neurotyypillinen

Ja siis kiireessä kirjoitin, en nyt tarkoittanut mitään lataamoa vaan vähemmän ärsykkeitä jollakin keinolla

Olisipa kiva antaa hyvä neuvo, mutta pähkäilen saman ongelman kanssa koulunkäntiavustajana joka päivä useamman lapsen kanssa. Opettajat eivät jaksa ihan koko ajan ja miksi toisen aikuisen on oltava yhtä lailla aktiivinen lasten suhteen, miten toimia eri tilanteissa.

Koska haastavien oppilaiden käytös aaltoilee ja muuttuu usein lukuvuoden aikana voi hyvältä vaikuttava tilanne romahtaa seuraavalla viikolla. 

Minä saan palkkaa työstäni ja  siksiaikaa on niin, että vien oppilaan ulos luokasta(lue tilanteesta). Annan aikansa riehua oloissaan. Seuraan rauhassa vieressä ja kuuntelen monipuolista itsensä ilmaisun tulvaa kirosanoineen. Sitten vasta seuraa konktaktointia, että mikä nyt on. 

Usein syyt ovat: opettajan ääni, opettajan katse, jonkun kaverin tyhmä viesti, yhtäkkiä mieleen hypännyt ajatus ettei pääsekään Lintsille ensi kesänä, mitä luokkaaveri sanoi kun tultiin luokkaan, ylempien luokkien oppilas tönäisi, avustaja ei suostunut antamaan uutta kynää kun vanhaa piti etsiä yms. 

Aikansa ongelmaa haudottuaan oppilaan käytös kärjistyy,

Jätin mainitsematta ne oppilaat, joilla on todella vaikeaa kotona ja vakavia mielenterveysongelmia. Se on sitten ihan omana asianaan.

Vanhemmille terkkuja, että tärkeintä olisi vain pitää kiinni säännöistä ja yhteisistä sopimuksista. Ap:n tilanteessa olisin puuttunut puhetapaan: "Jos et halua tulla saunaan et halua tulla saunaan, mutta nyt harjoitellaan miten sen asian voi sanoa asiallisesti" Kannattaa kertoa, että pahoitit mielesi ja aikaa myöten silläkin on seurauksensa lasta kohtaan. Ei huvita tehdä jotakin, mitä lapsi kovasti toivoisi.Ettei kannata mennä mihinkään, koska on ikävä kun lapsi huutaa äidilleen ja kiva päivä menee niin pilalle

Tuttua. Oma lapseni on jo 19 mutta edelleen kiihtyy ja alkaa jankata samaa mantraa kuin rikkinäinen levy "Sinä kiusaat äiti!" Ja syynä tosiaan se,  että olemme esim. olleet hoitamassa asioita kaupungilla ja ehdotan kahville piipahtamista. Pakko hyväksyä ettei minulla tule koskaan olemaan normaalia nuorta miestä kuten muilla äideillä. Asuu tuetusti ja on mukautussa työtoiminnassa. Kun oli pikku lapsi ja  päiväkodissa sanoivat että olisi autistinen, myöhemmin sitten että adhd.  Ja ihan terveenä, tavallisena vauvana syntyi :(

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tilanteessa olisin puuttunut puhetapaan: "Jos et halua tulla saunaan et halua tulla saunaan, mutta nyt harjoitellaan miten sen asian voi sanoa asiallisesti" Kannattaa kertoa, että pahoitit mielesi ja aikaa myöten silläkin on seurauksensa lasta kohtaan. Ei huvita tehdä jotakin, mitä lapsi kovasti toivoisi.Ettei kannata mennä mihinkään, koska on ikävä kun lapsi huutaa äidilleen ja kiva päivä menee niin pilalle

Pakko sanoa, että tuolla voi kyllä lähteä sellaiset mayhemit tulille, että Putiniakin hirvittäisi. Kuulostanee päästään käryävän teinin korviin syyllistämiseltä ja lisäkuormitukselta.

Huomenta. Uskon lapsen käytöksen liittyvän siihen ettei halua ottaa ohjeita vastaan ja tulkitsee sitten normaalinkin keskustelun "valittamiseksi". En tosiaan lässytä tai leperrä, vaan sanon ihan normaalilla neutraalilla puheäänellä  että täällä olisi nyt päivällistä tai sauna on lämmin jos kelpaa. Seurauksena huutoa. En tiedä pystyykö tavallaan valitsemaan mitä sanoo, onko tuo "älä valita!" vastine sille kun pienempänä huusi  punottaen ja täristen "mee pois!"

Adhd diagnoosi tosiaan on, esikoulu-iässä saatu. Lääkityksenä Medikinet.  

Joku  taisi kysyä missä lapsen isä on. No lähinnä tien päällä, rekkakuski. Mieskään ei saa lapseen sen parempaa kontaktia. Kun isä tulee kotiin lapsi on iloinen ja hyväntuulinen hetken "iskä tuli!" mutta kohta taas naksahtaa.  Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Oma lapseni on jo 19 mutta edelleen kiihtyy ja alkaa jankata samaa mantraa kuin rikkinäinen levy "Sinä kiusaat äiti!" Ja syynä tosiaan se,  että olemme esim. olleet hoitamassa asioita kaupungilla ja ehdotan kahville piipahtamista. Pakko hyväksyä ettei minulla tule koskaan olemaan normaalia nuorta miestä kuten muilla äideillä. Asuu tuetusti ja on mukautussa työtoiminnassa. Kun oli pikku lapsi ja  päiväkodissa sanoivat että olisi autistinen, myöhemmin sitten että adhd.  Ja ihan terveenä, tavallisena vauvana syntyi :(

Voimia. Teen samaa surutyötä. Mulla on 13v assi+add tyttö. Arki täynnä raivokohtauksia, jumiutumista, kommunikaatiovaikeuksia. Koulusta saa huonoja numeroita vaikka on testatusti älykäs. Toiminnanohjaus on vaikeaa. Ei ymmärrä sosiaalisia asioita, mm. mikä on noloa toisten mielestä ja kulkee oudon ja epäsiistin näköisenä likaisissa vaatteissa. Ohjattava kuin pikkulapsi monissa asioissa. Katselen luokkakavereitaan jotka on laittautuneita, kypsiä, ohjaa kauniisti pikkusisaruksian jne. Mä en kehtaa edes lähteä omani kanssa kyläilemään koska kuitenkin nolostuttaa mut oudolla käytöksellään ja saamalla jonkun kohtauksen (plus sitä ennen vääntö siitä että pitää laittaa siistit vaatteet ja harjata tukka). Tuskin tulee tuolla vitosen toikkarilla lukioon koskaan menemään, en tiiä pärjääkö koskaan itsenäisesti. Rehellisesti, vaikka rakastan häntä, jos olisin tiennyt että erityislapsen saan ja millaista työtä se tulee olemaan niin en olisi koskaan ryhtynyt äidiksi. Ärsyttää kaikki jotka on pärjänneet hyvin elämässään ja keksii aikuisena kärsivänsä keskittymisvaikeuksista ja käy hankkimassa ADHD-diagnoosin ja julistaa kuinka ADHD on supervoima.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tilanteessa olisin puuttunut puhetapaan: "Jos et halua tulla saunaan et halua tulla saunaan, mutta nyt harjoitellaan miten sen asian voi sanoa asiallisesti" Kannattaa kertoa, että pahoitit mielesi ja aikaa myöten silläkin on seurauksensa lasta kohtaan. Ei huvita tehdä jotakin, mitä lapsi kovasti toivoisi.Ettei kannata mennä mihinkään, koska on ikävä kun lapsi huutaa äidilleen ja kiva päivä menee niin pilalle

Pakko sanoa, että tuolla voi kyllä lähteä sellaiset mayhemit tulille, että Putiniakin hirvittäisi. Kuulostanee päästään käryävän teinin korviin syyllistämiseltä ja lisäkuormitukselta.

Se on lapsen korviin syyllistämistä, mutta ainakin oma paksukalloinen lapseni tarvitsee välillä paksukalloisen aikuisen ärähtämään, että tajuaa oman käytöksensä paskuuden. Käytöksen huononeminen katkeaa oikeastaan vain sillä että hetken käyttäytyy yhtä huonosti lasta kohtaan. Lapsi tajuaa ettei tunnu itsestäkään kivalle ja ratakiskosta vääntää siihen päälle lapselle sen, että yhtä vähän se hänen käytös tuntuu kivalle muiden mielestä. Kun lapsen käytös on taas hyvää, aikuisen on myös muutettava käytöksensä taas hyväksi.

Ja mitä tulee tuohon yhden väitteeseen että lapsi on tainnut äitiinsä tulla, ap:n tapauksessa on lapsi tainnut tulla johonkin muuhun, sillä aloitus on mitä lapseni isä voisi kirjoittaa, nentti kun on eikä ymmärrä yhtään autistista lastaan, joka on tullu ihan autistiseen äitiinsä, eli minuun, perinnöllistä kun on. Lapsen isä kohtelee lasta kuin mitään osaamatonta ja ajattelukyvytöntä pikkulasta, lässyttää, eikä koskaan selitä mitään. Ei varmaan tule yllätyksenä ettei teini halua olla isänsä kanssa, isän joka ei kuuntele koskaan mitä lapsi yrittää sanoa tai jos kuuntelee, niin tekee niistä ihan ihme päätelmiä ja ottaa itseensä kun päätelmät eivät kohtaakaan todellisuutta. Tosin ongelmana on myös lapsen koulun opettajat, jotka ovat ihan liian nenttejä ollakseen muuta kuin haitaksi lapsen oppivelvollisuuden suorittamiselle.

Vierailija kirjoitti:

Huomenta. Uskon lapsen käytöksen liittyvän siihen ettei halua ottaa ohjeita vastaan ja tulkitsee sitten normaalinkin keskustelun "valittamiseksi". En tosiaan lässytä tai leperrä, vaan sanon ihan normaalilla neutraalilla puheäänellä  että täällä olisi nyt päivällistä tai sauna on lämmin jos kelpaa. Seurauksena huutoa. En tiedä pystyykö tavallaan valitsemaan mitä sanoo, onko tuo "älä valita!" vastine sille kun pienempänä huusi  punottaen ja täristen "mee pois!"

Adhd diagnoosi tosiaan on, esikoulu-iässä saatu. Lääkityksenä Medikinet.  

Joku  taisi kysyä missä lapsen isä on. No lähinnä tien päällä, rekkakuski. Mieskään ei saa lapseen sen parempaa kontaktia. Kun isä tulee kotiin lapsi on iloinen ja hyväntuulinen hetken "iskä tuli!" mutta kohta taas naksahtaa.  Ap

Olen hetki sitten muuta kirjoittanut autistilapsen autistiäiti. Lapsen nentti-isä on myös sitä mieltä ettei lässytä tai leperrä, vaan puhuu ihan normaalisti. No ei puhu. Ihan eri ääntä, sävyä ja painotusta käyttää muille puhuessa kuin mitä lapselleen. Ei vain itse sitä kuule eikä tajua. Tai no, kyllä hän eräille puhuu samoin lässyttäen, nimittäin koirille! Kyllä ymmärrän, että se on rakkaus, joka äänen muuttaa, mutta kun se rakkaus ei ole sitä, mitä lapsi tarvitsee, vaan kunnioittavaa kohtelua eikä söpönä ja hölmönä koirana pitämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Oma lapseni on jo 19 mutta edelleen kiihtyy ja alkaa jankata samaa mantraa kuin rikkinäinen levy "Sinä kiusaat äiti!" Ja syynä tosiaan se,  että olemme esim. olleet hoitamassa asioita kaupungilla ja ehdotan kahville piipahtamista. Pakko hyväksyä ettei minulla tule koskaan olemaan normaalia nuorta miestä kuten muilla äideillä. Asuu tuetusti ja on mukautussa työtoiminnassa. Kun oli pikku lapsi ja  päiväkodissa sanoivat että olisi autistinen, myöhemmin sitten että adhd.  Ja ihan terveenä, tavallisena vauvana syntyi :(

Voimia. Teen samaa surutyötä. Mulla on 13v assi+add tyttö. Arki täynnä raivokohtauksia, jumiutumista, kommunikaatiovaikeuksia. Koulusta saa huonoja numeroita vaikka on testatusti älykäs. Toiminnanohjaus on vaikeaa. Ei ymmärrä sosiaalisia asioita, mm. mikä on noloa toisten mielestä ja kulkee oudon ja epäsiistin näköisenä likaisissa vaatteissa. Ohjattava kuin pikkulapsi monissa asioissa. Katselen luokkakavereitaan jotka on laittautuneita, kypsiä, ohjaa kauniisti pikkusisaruksian jne. Mä en kehtaa edes lähteä omani kanssa kyläilemään koska kuitenkin nolostuttaa mut oudolla käytöksellään ja saamalla jonkun kohtauksen (plus sitä ennen vääntö siitä että pitää laittaa siistit vaatteet ja harjata tukka). Tuskin tulee tuolla vitosen toikkarilla lukioon koskaan menemään, en tiiä pärjääkö koskaan itsenäisesti. Rehellisesti, vaikka rakastan häntä, jos olisin tiennyt että erityislapsen saan ja millaista työtä se tulee olemaan niin en olisi koskaan ryhtynyt äidiksi. Ärsyttää kaikki jotka on pärjänneet hyvin elämässään ja keksii aikuisena kärsivänsä keskittymisvaikeuksista ja käy hankkimassa ADHD-diagnoosin ja julistaa kuinka ADHD on supervoima.

Niin. Minä kärsin koko lapsuuteni ja pitkälle aikuisikään siitä kun äiti hoki että sinussa ei ole mitään vikaa, olet vain ilkeä, pahantahtoinen, huolimaton, siskoa kiusaava tuuliviiri. Julisti ylpeänä sitä kuinka hänen esikoinen (siis minä) ei koskaan saanut leikkiä tavallisia leikkejä vaan niissä oli aina joku juju tai opetus, äidin ohjaamana tietenkin. Nolasin hänet elokuvissa kun nauroin väärässä kohtaa, vieraiden aikana puhuin sivu suuni. Jos en tehnyt heti niin kuin käskettiin, äiti uhkaili kasvatusneuvolalla. Liittoutui siskon kanssa ja yhdessä nauroivat minulle kun suutuin. Pilkkasi ulkonäköäni ja löysi minusta kaikki isän suvun huonot piirteet (hiukset, korvat, jalat, äkkipikainen luonne). Olin jo eskari-iässä täysin anopin kaltainen. Nyt sitten kärsin mielenterveysongelmista joihin ei löydy diagnoosia kun "nämä piirteet olisi pitänyt tulla esiin jo lapsuudessa". ADHD-kysely ahdisti niin että en pystynyt kaikkia kohtia edes täyttämään. Sanomattakin selvää että siskoni on menestynyt, minä sairauslomalla matalapalkkatyöstäni :(

Auttaisiko aloittajaa lapsensa kanssa kommunikoinnissa esim. kuvat vai ärsyttääkö se lasta lisää? Tai kuvien avulla kerrottu tarina?

Joka tapauksessa voimia kaikille!