*** JOULUNTÄHTÖSET uuteen maanantaihin***

Missasin kokonaan viikonlopun pinoon kirjoittelun, kun oli olevinaan niin kiireistä että ei ehtinyt edes konetta avata. Laitankin tässä heti alkuunsa vastauksia jo olleisiin gallupeihin.



Eli, asuntona on viime vuonna valmistunut 152 m2 omakotitalo, 4 mh, oh, keittiö, 2 wc, khh, sauna ja vaatehuone. Tällä hetkellä asustaa minä+mies sekä kaksi neitiä (6 ja 8 v.). Ja uskokaa tai älkää, tuntuu nyt jo että tilaa on aivan liian vähän =). Vaikkakin tuo n 150 m2 oli ehdoton raja sille mitä minä alan siivoamaan, mutta kyllä ainakin yksi huone saisi olla lisää... Muutimme tähän 62 m2 rivari-kolmiosta, jotenka vieläkin tuntuu kyllä aika luxukselle.



Miehen kanssa olemme tavanneet tavalla, jota toivon että omat lapseni eivät koskaan tule tekemään, eli liftaamalla. Liftattiin nuoruudessa kaverin kanssa, päästiin nykyisen mieheni ja hänen kaverinsa kyytiin ja se olikin sitten menoa kertaheitolla. Yhdessä ollaan oltu reilut 12 vuotta.



Aiemmat synnytykset: esikoinen syntyi rv 39+2, synntys kesti reilut n. 5,5 tuntia. Toistaiseksi nuorimmaisen syntyessä ehdimme olemaan sairaalassa vain reilut 2 tuntia kun neiti syntyi (rv 41+2). Jotenka jännityksellä tässä odotellaan että a) meneekö raskaus tällä kertaa yliaikaiseksi (niinkuin toivon, jotta päästäisiin vuoden 2007 puolelle) tai b) ehditäänkö edes sairaalaan... Hope so!!!



Viikonlopun pinossa oli juttua siitä kuinka oma kirjoitus saattaakin jälkikäteen luettuna antaa aivan väärä käsityksen asiasta. Minua hymyilytti RauPotarin viesti jossa hän kertoi antaneensa esikoiselleen 10v arestia. Lapsen vuoksi toivon että hänen ikänsä oli 10 v eikä niin että arestia olisi tullut seuraavat 10 vuotta!! ***vitsi vitsi***. Oikeastaan tuo minun käyttämä termi " toistaiseksi nuorimmainen" kuulostaa myös aika hassulta, kaikki eivät sitä välttämättä ymmärrä ellei tiedä mitä asialla tarkoitan.



Mukavaa alkanutta maanantaita kaikille vielä töissä pakertaville sekä sairaslomalaisille. Otetaan iisisti ja yritetään jaksaa vielä viimeiset 10 viikkoa!!



Teppis ja Juniori 29+2

Tänään oli outo herätys, kun puoli kahdeksalta soi ovikello ja sieltä tuli meidän muuttolaatikot! Mies oli tapansa mukaan lähtenyt töihin jo kuudelta, eli minä tuolla silmät sikkaralla ovea avaamaan... Kuljettaja pyyteli vähän siinä anteeksi, kun niin ajoissa on liikkeellä. Minä olin tyytyväinen kun ei tarvitse pitkin päivää odotella :) .



Tuossa aloitin pakkaamisen, ja melkein koko kirjahylly (Lundiaa muutama metri) on jo palkattu. Aloin jo miettimään, että mihin nuo 70 laatikkoa riittävät... Onneksi on lisäksi hyviä lokeropahvilaatikoita keittiökamoille. Ehkä nuo riittää ** peukut pystyyn**. Mitään painavia en tosiaan uskalla nostellla, pistän ukon asialle työpäivän jälkeen... Kiitos Heinille mukavista ajatuksista!



Teppis tuossa aloitti ajatuksella, että miten eri tavoilla omat kirjoitukset voivat saada eri merkityksiä matkalla muiden näyttöpäätteille. Pitää varmaankin paikkansa! Olen itse huomannut muutenkin, että nyt raskauden myötä olen tavallistakin hajamielisempi ja suusta saattaa " heikolla hetkellä" päästä aikamoisia sammakoita :) . Mies huokailee ja valittaa (leikillään) jo nyt, että " tavallisen vaimon" saa takaisin vasta parin vuoden päästä ;) pitää varmaankin paikkansa ** hih hih**.



Olen monessa tilanteessa elämäni aikana huomannut sen, että vaikka kuinka hyvin sanansa yrittää asettaa, niin aina kun suunsa avaa, on vaarana se että omat sanomiset ymmärretään väärin. Työn puitteissakin yritän aina välttää " alan termistöä" paitsi työkavereiden kanssa puhuessa. Kun itseäkin harmittaa, jos jonkin alan asiantuntijat pitävät itsestään selvyytenä, että heidän ammattikieltään ymmärretään. Ja usein tapaan töissäni ihmisiä, joilla on isoja muutoksia menossa. Silloin ei tarvita ketään kapulakielistä ihmistä siihen vierelle...



Nimiasiaa. Meillä on tytölle nätti nimi mietittynä joka molempia miellyttää. Ollaan miehen kanssa tämä luvattu pitää omana tietonamme (=en juorua siskolle). Saa sitten nähdä, josko tytsy on nimen näköinen vai pitääkö miettiä uusi. Esikoisen kanssa olimme myös miettineet kivan nimen, mutta hänpä ei ollut lainkaan sen nimen näköinen/oloinen, joten keksimme hänelle uuden. Tykkäämme molemmat vanhahtavista suomalaisista nimistä.



Nukkuminen. Toooooosi huonoa ollut jo muutamia viikkoja. Kääntyilyä ja vessassa ravaamista. Silti ei päivisin väsytä. Muutenkin tarvitsen vähemmän unta kuin tavallisesti. Outoa sekin. Huomenna lääkärineuvola, toivottavasti kirjottelee suosiolla pari lisäviikkoa. En ole ajatellu enää töihin mennä, 28. päivä alkaa mammaloma.



Voikaa oikein hyvin. Jaksakaa puurtaa, te työssäolijat ja keksikää kivaa puuhaa te kotonaolijat!!!



t. Maituliini 32+1 (joten en toivo enää 10 odotusvikkoa, 6-8 saisi riittää!!!)

Tosi pirteä aloitus.. On vaan jotenkin niin kokonaisväsynyt olo ja masentaa. Esikoinen jouduttiin viemään aamulla varahoitoon, koska oma hoitaja saikulla ja tiedän ettei viihdy hyvin päiväkodin kovassa vilskeessä. Viikonloppun ajoin kolarin ja mies nyt ymmärrettävästi ihan myrtsinä kun aika iso lasku tiedossa ja hänen hieno auto himpun rutussa. Ajoin siis ihan perinteisen peräänajon moottoritieltä ulos ajaessa. Autoja oli ehkä kuus jonossa ja yhtäkkiä ensimmäinen jarrutti kovaa. Muut ehti pysäyttää autonsa, minä iloisesti rymistin edessä ajavan perään. Oma vika, liian kova vauhti ja liian pieni turvaväli. Onneksi ei menny muuta ku puskuria ruttuun molemmissa autoissa mutta kyllä harmitti. En ehtiny oikein edes pelästyä kun vauhti oli kuitenkin sen verran hiljainen. No onneksi ei käyny kellekään mitään ja kyllä mieskin oli siitä onnellinen, vaikka auto ja tuleva lasku harmittaakin. Vakuutuksesta ei kuulemma viitsi korjauttaa kun menee bonukset, mun mielestä sitä vakuutusta maksetaan just tämmösten tilanteiden takia.



Mutta iloisempiin asioihin: 3.5 työpäivää jäljellä!!! Olo on kyllä sen suuntanen, etten yhtään enempään jaksaisikaan.



Gallupista: Asutaan kesällä ostetussa 50-luvun rintamamiestalossa. Makuuhuoneita tällä hetkellä 3, joista yksi iso on tarkoitus joskus jakaa kahtia. Pientä remppaa tän ikäisessä talossa riittää varmaan hamaan tulevaisuuteen, mutta tehdään sitä mukaa kun jaksetaan ja kukkaro antaa periksi. Perusasiat onneksi kunnossa.



Esikon synnytys käynnisty 37+2 lapsivesien menolla. Viiden aikaan iltapäivällä meni vedet kotona. Yhdeksän maissa lähdettiin sairaalaan näytille. yhtään ei supistanu ja luulin vielä pääseväni yöksi kotiin, mutta ottivat viikkojen takia sisään. Puolenyön aikaan alko supistaa ja yhdeksän jälkeen aamulla synty poitsu. Ponnistus kesti vaatimattomat 1.5 tuntia... Nyt ollaankin menossa ajoissa synnytystapa-arvioon, koska paikat on vähän ahtaat. Mitään kammoa ei kyllä synnytyksestä jääny. Poika joutui olla 6 päivää valohoidossa voimakkaan keltaisuuden vuoksi ja toivon, että tällä kertaa ei jouduta valohoitoon. Kun esikoinen on kotona, ei haluaisi sairaalassa viettää kovin pitkää aikaa.



Nimistä: Pojalle olisi nimi tiedossa, mutta ultran mukaan tyttö tulossa. Minulla on selkeä suosikkinimi valmiina, muta mies ei siitä vielä ole oikein varma... Toisaalta miehen nimiehdotus " voitti" esikon kohdalla, joten ehkä tällä ketaa minä " päätän" .



Kaikille sairaslomalaisille jaksamista lepäämiseen ja työssäkäyville töiden hoitoon!!



Mukavat viikot!



Sirri rv 30 tai jotain sinnesuuntaan...ehkä

Ai että olikin hauskaa käydä kurkkaamassa miten olin tuon arestin laittanut :))) työkaverit ihmetteli kun mun huoneesta kuulu hillitön naurun rymäkkä :)) " 10v arestia..." hih hih... sepä oiskin jotain...



No juu *vakavoituu... ainakin yrittää*



Palaillaan :)

Hei vaan kaikki mahakkaat!



Kuten otsikko jo kertoo, olen ollut ihmeen aktiivinen tänään. Neljäs koneellinen pyykkiä pyörii koneessa ja jääkaappi on sulatettu. No kyllähän tätä alakuloa kestikin yli viikon. Epäilen vahvasti, että huonot fiilikset johtuivat siitä, että vatsani oli NIIN tukossa koko viime viikon, ettei olotila antanut myöten millekkään ylimääräiselle. Olen aina omannut rautaisen vatsan ja nyt olen ihan kauhuissani tästä toimimattomuudesta. Join viime viikolla kupillisen teetä ja se riitti siihen, ettei vatsa enään toiminut. Tosin en päässyt kävelylenkille viime viikolla, kun satoi ja olo oli kehno. Ehkä olis vaan pitänyt rykäistä itsensä liikkeelle. Hatun nosto korkealle niille, kutka ummettomuudesta kärsivät ilman raskauttakin, hurjaa puuhaa!!!



Onneksi yöt ovat olleet nyt aika rauhallisia. Viime yönä nukuin kuin tukki kahdeksan tuntia! Se on juhlaa verrattuna edelliseen raskauteen, jossa kukuin kaiket yöt. Mutta ehkä vielä ehtii kukkumaan yöt, kun vauva alkaa kunnolla painamaan paikkoja. Siitä johtuen olenkin alkanut nauhoittamaan kaiken maailman hömppää telkkarista, jotta voin sitten yön unettomina tunteina viihdyttää itseäni videon antimilla.



Mittailin juuri meidän makuuhuonetta ja totesin, että pitänee hilata vauvansänky kattoon, jotta mahdutaan. :)

Kyselin juuri varovasti, että ompelisiko äiti ä-pakkauksen laatikon ympärille reunuksen. Laatikko on kätevä siirtää vaikka toiseen huoneeseen, jos kaveria kitisyttää yöllä. Saa työssä ja koulussa käyvät nukkua rauhassa. Sitten kun laatikkoon ei enään mahdu, saa vauva siirtyä omaan huoneeseen nukkumaan. Esikoisen laitoin 4kk omaan huoneeseen ja molempien uni parani kerta heitolla!



Joku galluppi oli aikaisemmista synnytyksistä. Eli minulla ennestään synnytys eräpäivänä 10/98, joten kotvasen on aikaa vierähtänyt. Synnytystä käynnistettiin geelillä, syynä raskausmyrkytys ja vauvan suuri koko. Tyttö painoi syntyessään 4140g (puoli kiloa vähemmän kuin arvio!), joten kyllä oli aikakin syntyä. Oppikirja synnytys, tosin epiduraali oli päällä koko ponnistuksen ajan, etten kouristelisi ponnistuksen aikana. Sen verran oli verenpainetta ennen epiduraalia, että tavallisesta mittarista loppui lukemat. Voin sanoa, että sillä hetkellä olo ei ollut kaikkein paras. Epiduraali kun vaikutti, paineet tippuivat ja nukuin siihen asti, kun heitin peiton pois päältä ja huusin kätilölle, että: Nyt se tulee! :) Ja tuli. Ponnistusvaihe kesti vartin verran, kun aluksi ei ollut " suuntaa" , että mihin päin ponnistetaan. Ponnistusvaihe oli synnytyksen parasta antia, pääsi vihdoin jotain tekemään. Toisaalta se on nyt ainoa asia, mikä tulevassa synnytyksessä jännittää, koska nyt ei verenpainetta ei ole ja tuskin pitävät epiduraalia ponnistusvaiheen aikana, jos ei ole tarvetta. Mutta olen päättänyt olla surematta sitä etukäteen.



Voimia kaikille urheille, jotka jaksavat olla vielä töissä ja pitkää pinnaa kotona olijoille.



Kirsikka ja aarre rv 28+3



ps. vauvanvaunut saimme lauantaina, ovat muutaman vuoden vanhat, kummipojan käytössä olleet. Jokohan ne kehtaisi siirtää pois keskeltä olohuoneen lattiaa? Tytsy niillä on leikkinyt eilisen päivän, nytkin taitaa olla kolme vauvaa " nukkumassa" .

Tosiaan, esikoinen sai flunssan ensin ja seuraava uhri olin minä. Nokka aivan tukossa ja aivastuksen päräyksiä kuuluu joka toinen minuutti. Yö tuli nukuttua huonosti kun suuta kuivasi koko ajan ja kävin juomassa vettä vähän väliä ja sekös vauhditti sitten taas tuota virtsarakon toimintaa. :) Siivosin eilisen päivän perusteellisesti talon jokaisen nurkan ja otin jo talvivaatteita esille. Esikoisen synttärit lähestyy joten pitäisi alkaa leipomaankin hieman jo joitakin sortteja valmiiksi.



Joku puhui siitä että raskaana ollessa on vähän " höppänä" . Itse kuulun myös niihin. Puhun välillä ihan siansaksaa ilman että kukaan ymmärtää mitä yritän selittää ja muistaakseni sama juttu oli esikoisen synnytyksen jälkeen joka kesti 2 viikkoa. :) Nyt olen huomannut kun vatsa on jo suuri että hahmottaminen on vaikeaa aivan pienissäkin asioissa. Mieheni saa joka päivä kunnon naurut koska mihin tahansa kävelenkin niin aina kopahtaa. Loukkaan jalkojani, käsiäni, polviani ja varpaita päivittäin johonkin. Tälläkin hetkellä polvessa on järkyttävän kokoinen mustelma ja sain sen käveltyä päin OVENKARMIA!! :D Jotenkin vain vatsa estää näkyvyyden. ;)

Muistan esikoista odottaessa että mulle oli vaikeaa tulla portaita alas. Sai erikseen katsoa jokaista askelmaa ennenkuin uskalsi astua. Jänniä hahmotushäiriöitä. :)



Teetättekö paljon valokuvia lapsistanne? Teen neidillemme 2v synttärilahjaksi albumia johon olen kerännyt valokuvia syntymästä tähän päivään saakka ja tänään pitäisi tulla viimeiset kuvat albumiin jotka olen tilannut. Itse teetän aivan liian harvoin kuvia nyt kun kuvat on digi-muodossa vaikka olisihan se hienoa saada kaikki kuvat kunnon kansien väliin. Jotenkin sitä vain katselee niitä kuvia mielellään koneeltakin ja laiskuuttaan jättää teettämättä niitä. Onneksi kuitenkin kuvat on tallennettuna levyille ettei sentään haihtuisi hukkapiiloon jos kone pimahtaa.



Söimme juuri ruoan neidin kanssa ja jälkkärit päälle joten nyt olisi hyvä aika kömpiä peiton alle päiväunille kun molempia kuintenkin tämä flunssa väsyttää.



Heips!

Viuhti rv31+4

Ja väsyttää täälläkin! Mä en ole saanyt tänään oikeen mitään täällä töissä tehtyä, tuntilistat jopa! :O Ja siivosin ton yhden laatikon että ei tarvi sitten enää sitä miettiä mitä se on syönyt jos vaikka pääsen s.lomalle perjantaina... toivossa hyvä elää.



Sirri: just tollasta miehiltä että autoa ensin ajatellaan ja sitten mitä maksaa.. tietty se nyt vähän niinkin on mutta tarviiko sitä paapottaa niin lujaa kun asia ei siitä mihinkään muutu. Meillä olisi varmaan ihan samanlaista. Koita kestää.



Synnytys: Esikoinen tuli 39+6 ja supistuksilla ihan alkoi ja kalvot puhaistiin vasta salissa, sain spinaalin. Synnytys kesti 6h 25min ja toi 25min oli ponnistamista, jota vähän kauhulla odotan nytkin, ei se kipeää tehnyt mutta sitä valtavaa ponnistamisen tarvetta! sitä en kaipaa yhtään... Toivottavasti menisi nopeammin tämä toinen...



Nimistä: Pojalle olisi muutama hyvä tiedossa, tytölle taas ei oikeastaan vielä mitään, hahmottelua kyllä mutta päätöstä ei... ja ei toi pojan nimikään mikää varma ole mutta varteenotettava kuitenkin.



Hyvää maanantaita kaikille tähtöisille ;) rv.31+4

Talossa hetken hiljaisuutta.. sielu ja korvat lepää. Jotenkin metelin ja hälinän sietokyky on todella olematon nykyään.



Siis muillakin tulee suusta mitä sattuu.. ja kirjoitus on ainakin ihan hepreaa. Sit vielä omat mittasuhteet on hämärtynyt niin jatkuva törmäily joka paikkaa on jatkuvaa. Kyl on kiva olla raskaana :o)



Meillä on nimi ehdotukset vielä työn alla, ei oikeen päästä samalle sivulle niiden kanssa. Tytön nimi taitaa olla jo päätetty.. ainakin minä olen päättänyt! Pojan nimi ihan hakusessa vielä.



Synnytyksistä tais olla puhetta. Meillä on siis molemmat käynnistetty. Tytöllä raskausmyrkytyksen takia viikolla 38 tais kestää n.22h tuo synnytys.. ei kiva! Poika käynnistettiin viikolla 36 ja kesti n.6h ylä lapsiveden vuodon vuoksi. molemmissa oli alle vartin ponnistus..muistaakseni.Tarvis varmaan kans tilata nuo synnytys kertomukset.



Nyt kaffille, palailen kertomaa neuvola kuulumisia huomenna.

Kaikille mukvaa päivän jatkoa.

nefili

Viikonloppu oli ja meni. Mies siivosi ja minä pesin pyykkiä. No pyykkien ripustaminen narulle ylös aiheutti sitten tietenkin supistuksia.

Niitä tuli sitten muutama lauantaina ja saunan jälkeen alkoi tulemaan enemmän, ei kivuliaita onneksi. Mutta eipä niihin auta lepo eikä käveleminen, menevät itsestään ohi, mutta kestävät ehkä n. 30-60 sekunttia.



Gallupeista:

Tyttö-poikaolo: Alkuraskaudessa oli ihan selkeä tyttöolo, ajattelin sen siitä koska tytöistä olen voinut aina pahoin enemmän kun pojasta. No tytöksihän se vauveli varmistuikin, kahdesti ollaan kysytty.



Aiemmat synnytykset:

Ensimmäinen syntyi viikolla 41+0 ja synnytys kesti 5h josta ponnistusvaihe n.30min. Epiduraali oli silloin, mutta ei se auttanut. Vauva painoi 3120 g (tyttö)



Toinen syntyi viikolla 40+2 ja synnytys kesti 16h, ponnistusvaihe oli n.15min. Kipupiikkejä sain kaksi silloin, auttoivat hetken aina. Vauva pianoi 4050 g (poika)



Kolmas syntyi viikolla 40+1 ja synnytys oli mielestäni jo nopea 3,5 h josta ponnistusvaihe oli n.10min. Aquarakkuloita sain silloin ja ne auttoivat synnytyksen ajan todella hyvin veivät kivun selästä kokonaan pois. Vauva painoi 3020g (tyttö)



Joten jos tämä seuraava tulokas on yhtä nopea kuin muut tytöt niin saas nähdä kerkeääkö edes sairaalaan??? Ambulanssiin kun e millään haluais synnyttää saati sitten terveyskeskuksessa joka on täynnä työkavereita.





Pitäis lähteä käymään kirjastossa, jotta jaksais taas makoilla sohvalla ja sängyssä. Aika meinaa tulla pitkäksi.



Hei hei kanssasisaret

Täällä ollaan kanssa kotosalla! Neiti myös, sai uudelleen nuhan viikonloppuna enkä raskinut hoitoon tänään viedä.



Nukkuuko teidän vajaan 2v ikäiset nappulanne hyvin päikkäreitä? Meidän neiti on nyt reilun viikon verran nukkunut max tunnin päiväunia ja on sitten iltaisin jo 19.00 jälkeen ihan väsynyt. Nukkumaan menee n. 20.00 aikaan joskus jo vähän aikaisemmin. Nukkuu yössä 12h.



Synnytysgallup: Neiti syntyi päivää ennen laskettua aikaa eli 39+6. Keskiviikkona olin kaverin kanssa kaupungilla shoppailemassa, kotona siivosin, tein varpajaisruokia pakkaseen, kattelin läpi sairaalakassia, että vaihdanko jotain vaatteita vauvalle, yms.

Tein ruokaa kun mies tuli töistä. Koko päivän supisteli, muttei säännöllisesti eikä mitenkään kivuliaasti. Illalla kun mies meni nukkumaan siinä 22-23 aikaan, ajattelin että mä menen myös vähän lepäilemään, mutta supistukset muuttuivatkin kuin salamaniskusta säännöllisiksi ja kivuliaammiksi. Lämmittelin siinä sitten kaurapussia, kävelin ympäri kämppää, kattelin frendejä jumppapallon päällä sekä olin suihkussa. Vähän ennen kolmea yöllä soitin sairaalaan, että voidaankos tulla näytille? (mä olin ihan siinä uskossa että lapsivedet menee AINA ensin ja sitten lähdetään sairaalaan :) )

Täti totesi langan päässä että tulkaa vaan. Herätin miehen ja sitten lähdettiin, olitiin puoli 4 aikaan sairaalassa ja sinne sitä jäätiin. Pääsiin altaaseen ja lilluin siellä reilun tunnin, sitten tilasin epiduraaliin, jonka tulo kesti lähes tunnin (se oli pitkä tunti se). Mutta auttoi hyvin kun sain sen. Ponnistusvaihe kesti n. 30 minsaa ja neiti syntyi 9.03 torstai-aamuna.

Ei jäänyt pelkoja tai muitakaan traumoja synnytyksestä.

Kotiin päästiin vasta maanantai-iltapäivänä, mun sokeriarvojen heittelyn vuoksi. Neiti ei ollut ollenkaan keltainen ja voi muutenkin hyvin.



Kohta sitä päästään uudestaan synnyttämään. Toivotaan, että kaikki sujuu nytkin hyvin, ja päästään parissa päivässä kotiin.



Nyt leikkimään!



Niisku rv 32-33

Nostelen ylemmäksi, jottei ihan tipahdeta.

onpas hassua että oma kirjoittelu meinaa jäädä vaikka kotona 24/7 :)

mies nauraa ratketakseen mun dementtialle.. on jo 3kertaa tuonu kotiavaimet minulle kun on löytänyt ne riippumasta lukosta, tietty ulkopuolelta, kerran jopa roikkuneet yön ovessa. luojan kiitos asutaan täällä kaukana kaupungin vilskeestä niin ei ole avaimet lähteny ovesta..iik saatikka auto parkkipaikalta kun autonavaimet samassa nipussa.

toivottavasti tää dementtia lähtee samalla kun vaavi tulee maailmaan.

oli taas masentavaa käydä neuvolassa. selittäkääs mulle miten neuvolan täti voi sanoa että: tekevät sitten sairaalassa raskausajan diabeteksen epikriisin..2kertaa juoksuttanut minua sokerirasituksessa ja molemmilla kerroilla kaikki arvot ali sallitun. kotona mitattavat arvot ok mitä nyt välillä jotain poikkeuksia..plääh nooh nyt 3viikko meneillään mittausten kanssa. neuvokaa joku fiksu minua, vienkö mittarin takaisin ja sanon että pidä konees? viimeinen rasitustesti tehtiin siis pe ja tulokset saatiin tänään..elikkäs aikasta tuore tapaus, pissasta sokeria ei ole löytynyt nyt eikä viime käynnillä.

hain tänään äitiyspakkauksen. ihania vaatteita olivat mutta väri olisi saanut olla mielestäni olla joku muu, aikalailla pojille tehty :)

esikoinen kyseli kun pakettia kävimme läpi: äiti nukkuuko se vauva täällä kopissa ja taittteli pahvilaatikkoa takaisin kasaan..

nyt alkaa se ihana h-hetki..vaunut pitäisi löyttää, sopu hintaiset ja ferrarin väriset :)

nyt kyttään salkkareita ja koira ulos

voikaa hyvin ja kirjoitelkaa muutkin rohkeesti kuulumisia

tässä kohtaa raskautta tuskin kenenkään ajatuksen juoksu on kaksista.

moijj moijj

...ainahan tuota jotain tilitettävää löytyy! Etenkin kun en viikonlopulla entinyt kirjoittelemaan ollenkaan. Oli kyllä ihan kiva viikonloppu. Lauantai meni siivotessa, tosin kävi meillä pika pikaa kylässä kaverin porukka, joilla 4 viikkoinen pikkumies. Olihan se toinen niin pieni! Harmitti vaan, etten voinut syliin ottaa tai sen kummemmin paijailla, kun meillä oli tuossa loppuviikosta myös ollut tuo flunssa. Tuolla kaverillani riittääkin ihan hommaa, kun tolla pikkuvaavelilla on 4v isoveli sekä 13kk iso-sisko, joka ei vielä kävele...huh huh, mutta hyvin hän näyttää/kertoo pärjäävänsä, vaikka raskasta kyllä on eikä juuri hetkeäkään itselle.



Sunnuntaina sitten kyläilimme koko päivän. Olipa ihanaa, kun oli valmis ruoka jota ei itse tarvinnut laittaa, ja lapset viihtyivät kivasti leikkiessään kyläpaikan leluilla sekä muiden lasten kanssa. Siinä sitten vaan istuksin sohvalla ja nautin rauhallisesta päivästä! :o)



Juu, vaivoja on, mutta aika hyvin tässä kuitenkin tulee arjen askareet hoidettua. 8 viikkoa vielä jäljellä! Tuo rempan keskeneräisyys kyllä pistää miettimään, että mitäs jos koko perhe vielä vauvan tulon jälkeenkin joudutaan nukkumaan samassa makkarissa? Sit kun vauva herää, niin koko perhe herää....kääks!



G:Synnytyksiä en nyt sen yksityiskohtaisemmin jaksa rueta kertaamaan, kun että esikoinen syntyi sektiolla rv 32 kun sekä minä että vauva oltiin huonossa kunnossa diagnoosia vaille jääneen vakavaksi edenneen raskausmyrkytyksen takia. Kiitän vaan Luojaa, ettei edennyt eklempsiaksi ja että nyt 4v tyttö on kaikinpuolin ok.



Kakkonen oli kanssa sektio kun ei synnytyksen merkkejä ollut nähtävillä rv42. Lääkäri ei ruennut käynnistämään edellisen sektion repeämisvaaran takia, siksi kun edellisestä oli vasta kulunut 17kk ja olisin tarvinnut isot määrät lääkkeitä kun ei mitään lähestyvän synnytyksen merkkejä todellakaan ollut tiedossa. Mitä enemmän lääkkeitä, sitä suurempi repeämisvaara... Otti kovasti aluksi päähän, kun en päässyt alakautta edes kokeilemaan, mutta nyytti sylissä se ei enää onneksi vaivannut.



NIMIÄ olisi aika tosissaan miettiä, mutta kun se aina vaan jotenkin jää... Toivottavasti löytyy jotain ennen syntymää!!



Noh, vielä olisi pari koneellista pyykkiä pestävä ennen lounasta.

Jos ensin kommentoisi muiden juttuja, ennen kun ne unohtuu kaikki (... se on se demnetia joka täälläkin vaivaa:) )



[b] ASUNTO [/b] eli asustellaan miehen kanssa vielä toistaiseksi kahdestaan (esikoista siis kun odotellaan) 73 neliön kolmiossa pienkerrostalossa. Tilaa ainakin toistaiseksi ihan riittävästi, vaikka eipä sitä ikinä tunnu liikaa olevan;) Mutta tyytyväisiä ollaan kun edellinen asunto oli vajaa 50 neliön kaksio kolmannessa kerroksessa ilman hissiä. Sinne en olis kyllä vauvaa, vaunuja ja kaikkia kamppeita aina kuskannu:(



[b] NIMET [/b] nimivaihtoehdot on meillä ollu valmiina jo muutaman kuukauden sekä tytölle että pojalle. Aika helpolla päästiin yhteisymmärrykseen molemmista.



[b] NUKKUMINEN [/b] ainakin toistaiseksi sujuu ilman ongelmia. Illalla unimaan, yöllä kerran vessaan joskus kolmen kieppeillä, jonka jälkeen unet jatkuu samantien ja seuraava herätys aamulla kun kello soi. Ei siis valittamista siltä osin;)



[b] TYTTÖ-POIKA OLO [/b] en tiiä mistä oon saanu päähäni et poika on meille tulossa, kun ultrassa ei mitään paljastunu eikä missään oo kukaan puhunu mitään siihen suuntaan että poika se olis.... mut saa nähä kumpi sieltä sit tulee lopulta;)



[b] LIIKKEIDEN LASKEMINEN [/b] eli siinäpä mitä nyt tämän illan pähkäilly. Eli eksyin lukemaan olikohan se nyt marraskuisten vai jopa lokakuisten pinoa, jossa oli puhetta liikeiden laskemisesta.... Olikohan se tunti kyljellään ja kymmenen liikettä pitäis tuntea... Mutta mutta koska noita siis aletaan siis laskemaan tolla tyylillä? Onks se sit vast ihan lopuks? Kun nyt iski paniikki jo, kun ei taas mitään oo illalla tuntunu, vaikka kuinka lipitin makeeta mehuakin;) Muina iltoina tuo " herra" kyllä viuhottanu menemään telkkaria katsellessa oikein urakalla....



[b] (.) [/b] lyhyesti omaa napaa, kun ei muuten mitään kummaa. Huomenna siis neuvola ja pääsen samalla kuuntelemaan sydänäänet ..... onneks niin helpottaa tuo paniikki noista liikkeistäkin. vaikka eikös se oo ihan normaalia ettei joka päivä sitä menoa ja meininkiä oo samalla tavalla ?



-nani 28+6

Viimeksi neuvolassa sanottiin (viikolla 30), että liikkeiden tarkkailu pitäisi aloittaa. Ilmeisesti siten, että aina kun hiukan lepuuttaa pidemmän aikaa niin tunnin kuluessa pitäisi tulla 10 möyrimistä (hikkaa ei lasketa) tai potkua tms. Jos ei tule niin sitten odotellaan toinen tunti. Sitten voi vielä nauttia jotain sapuskaa tai juoda makeaa ja jos vieläkin on ihan hiljaista niin pitäisi soitella neuvolaan. Yleissääntönä oli, että vauvan pitäisi liikkua suurinpiirtein samalla tavalla kuin tähänkin asti. Kaikki eivät ole kauhean aktiivisia.



Oman vauvan raajojen liikkeet ovat sellaista hassuntuntuista hieromista. Aika voimakkaita ovat, mutta silti helliä. Möyrimistä on myös paljon. Saa nähdä millainen toukka sieltä tulee. En millään malttaisi enää odottaa. Toisaalta tässä oppii erityisen kärsivälliseksi.



Muuten väsyttää ja aika ajoin ahdistaa. Molemmat vaivat johtunevat unettomuudesta. Käyn vielä kokopäivätöissä ja ajattelin sinnitellä siellä viimeiseen asti. 2½ viikkoa jäljellä.



rv. 31+2