Palautuvatko kaikki muka raskaudesta lähes ennalleen?

Yksilöllistä. Joillekin ei tule mitään näkyvää eikä mitään muutakaan vaivaa, joillekin ei tule mitään näkyvää mutta tulee kohdunlaskeumaa ja virtsan karkailua, joillekin tulee vähän arpia jotka haalistuvat nopeasti lähes näkymättömiin, joidenkin tissit alkaa roikkumaan ja tyhjenee löysiksi, joidenkin tissit kasvaa isommiksi joidenkin pienenee kuin tyhjät ilmapallot, joku saa vatsapussukan ja/tai isot arvet jne.

Havaintojeni mukaan nuo näkyvät, isot muutokset on tosi harvinaisia.
Muihin muutoksiin vaikuttaa tosi paljon myös naisen oma kunto. Joskus asioita tapahtuu ilman omaa vaikutusta, mutta useimmiten niihin voi itse vaikuttaa.
Palautuminen on myös parempaa, jos elää terveellisesti ja liikkuu.

Itse olin lapseni saadessani tosi nuori, ja liikuin koko raskauden ihan loppuun asti - vielä sinäkin päivänä, kun synnytys oli jo käynnistynyt.
Lantionpohjalihaksia olin treenannut jo muutenkin, mutta erityisesti kiinnitin siihen huomiota synnytyksen jälkeen, ja aloin treenaamaan niitä päivittäin jo laitoksella.
Ruokavaliosta karsin kaiken turhan lisätyn sokerin, maitotuotteet ja viljan pois kahdesta syystä; vauvalle ei tule mahavaivoja eli vauva ei huuda, ja raskauskilot saavat kyytiä.
Lenkkeilyn aloitin heti kun päästiin kotiin, vaikka se ensin sattuikin.
Liike on lääke, eli liikuntaa ja imetystä, ne palauttavat hyvin.
Arpia tuli jonkin verran, haalistuivat aika nopeasti.

Raskauden tuomat muutokset ovat yksilöllisiä. Esimerkiksi kudostyyppi ja ikä vaikuttavat suuresti. Joillekin arpia ym. muutoksia tulee helpommin.

Ensimmäisestä raskaudesta palauduin lähes ennalleen, toki sektioarpi jää pysyväksi muutokseksi. Vatsan ihoon jäi muutama lähes huomaamaton venymisarpi.

Paino putosi lähes itsestään lähelle raskautta edeltävää painoa.

Se mitä netissä näkyy ei aina ole totta. Joku on voinut turvautua kirurgin veitseen. Ei se ole mikään ihmisyyden mitta että on samannäköinen raskauden jälkeen. Pääasia on mielestäni lapsen (ja äidin) hyvinvointi. Oma äitini muisti kyllä huomauttaa sektioarvesta kun puin bikinit päälle. Itse ajattelen sen olevan osa minua ja lapseni tarinaa. Vatsassa myös löysää nahkaa vielä vuosien jälkeenkin vaikka olen hoikka, jopa laiha. En valita.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi täällä on hiukan tuomitseva ilmapiiri kehon muutosten miettimiselle. Itse lapsettomana 28v naisena murehdin ajoittain sitä, mitä raskaus ja synnytys vartaloon tuo tullessaan, sillä haluan joskus lapsia. Minulla on kyllä paljonkin sisältöä elämässäni ja kehitän itseäni muualtakin kuin pärstästä ja vartalosta, mutta valehtelisin, jos sanoisin, ettei ulkonäkö merkitse mitään. Tiedän toki, että tämä kertoo vähän huonosta itsetunnosta- mutta mitä sitten? Ei kai se ole mikään pilkan tai tuomitsemisen asia, vaan eikö sellaista ihmistä tulisi kannustaa ja tukea? Joitakin rauhoittaa, kun saa lukea erilaisia kokemuksia.
En ole ap.

Ei siinä ole minusta mitään pahaa miettiä tuollaista tai vaikka ihan pelätäkin sitä, että millaisia muutoksia tulee jos tulee.
Kuka nyt haluaisi niitä muutoksia? Useimmitenhan ne on negatiivisia, esim. virtsankarkailua tai epäseksikkäitä arpia vatsassa.

Joitain ei ehkä kiinnosta ulkonäkö niinkään ja joillain ei ehkä ole koskaan ollutkaan sellainen vartalo joka voisi juurikaan mennä pilalle, joten helppohan se silloin on sanoa, ettei ymmärrä miten ketään voi kiinnostaa ne raskauden tuomat muutokset.
Ja vaikka ne muutokset pelottaisi tai harmittaisi, niin eihän se nyt tarkoita, että ne olisivat joku maailmanloppu eikä henkilön elämässä olisi mitään muuta kuin ulkonäkö tai vartalonsa toiminnallisuus

Nykyään kyllä saadaan usein lapsia sen verran iäkkäämpinä, että vartalon muutoksia tulee siinä iässä jo muutenkin. Tai se ei ainakaan ole enää hienoimmillaan. Joten sen puoleen ihan sama.

Määrittele ennalleen.

Sain kiinnikkeisen ja kiristävän sektioarven, mutta kiinnikkeitä ja kiristystä on jo aiemmissa arvissa, jotka liittyvät terveysongelmiini ja niiden takia tehtyihin leikkauksiin.
Uusi arpi ja vatsalihaksiin kajoaminen ovat myös lisänneet kehon virheasentoja ja selkäsärkyä, mutta kropan kanssa on saanut tehdä paljon töitä jo aiemminkin, että kivut pysyisivät poissa.
Raskausarpia tuli, mutta niitä oli jo ennestään.

Itse en henkilökohtaisesti edes muista aikaa, jolloin kroppani ei ole ollut niin toiminnallisesti kuin ulkonäöllisesti katastrofi ja itse toivoin ja toivon, että toiminnallisia ongelmat eivät pahenisi tai ettei tulisi ainakaan mitään uutta ongelmaa. Ulkonäön suhteen olen jo kauan sitten luovuttanut, koska sen osalta peli on jo menetty kauan sitten terveyssyistä tehtyjen leikkauksien takia. Vaatteiden alla näytän joka tapauksessa friikiltä joten kaikki ulkonäölliset muutokset menevät jo olemassa olevan katastrofin jatkoksi.

Nuorena palautuu helpommin. Esikoisen jälkeen 24-vuotiaana sain nopeasti vanhat mitat takaisin. Ei jäänyt arpia eikä löysää tai roikkuvaa ihoa, ja rinnatkin palasi ennalleen b-kuppiin. Oli melkein näkyvät vatsalihakset ja kapea vyötärö. Toisen lapsen sain 36-vuotiaana ja kokemus oli päinvastainen. Rinnat on löysät patalaput, vatsan iho on löysää ja keskivartalo muutenkin yhtä taikinaista pötköä - ei vyötäröstä tietoakaan vaikka painoindeksi ei ole älyttömästi muuttunut. On raskausarpia ja suonikohjuja, hiuksetkin tuntuvat pysyvästi ohentuneen. Kuopus on nyt 3v.

Olen ollut tasan kymmenen vuotta sitten raskaana (23-v) ja nyt taas. Viimeksi ei jäänyt juuri mitään. Pari ihan pientä raskausarpea vasemmalle alavatsaan, iho yhtä kiinteä kuin ennenkin. Alapää säilyi myös erittäin hyvin, seksistä tuli nautinnollisempaa. En imettänyt joten rinnat ennallaan.
Nyt vähän jännittää että miten käy tällä kertaa. Kuinka paljon vaikuttaa vuosikymmen lisää ikää tässä raskaudessa.

No EI. Et voi millään tulla neitsyeksi.

Ainoa muutos, minkä osalta voi palautumiseen vaikuttaa, on lihominen/laihtuminen. Kaikki muut muutokset vain tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Lantionpohjan treeni toki suositeltavaa, mutta jos kudostyyppisi on laskeumiin taipuvainen, ei se auta, vaikka olisi kuinka tikissä lantionpohjan lihakset.

Ei ne mätingit mitkä kuvittelevat että raskauden aikana ja pershedelmän syntymisen jälkeen voi vaan syödä.

Minulla vuosi synnytyksestä ja raskausarvet ovat edelleen vatsassa, mutta ovat jo hyvin haaleat ja eivät haittaa itseäni lainkaan. Niitä on hauska tunnustella. Mitään pömppöä minulla ei ole, ei ainakaan mitään kummempaa kuin ennen raskauttakaan. Tissit ihan samanlaiset kuin ennenkin. Pimpu on oikeasti napakampi kuin ennen synnytystä, en tiedä miten niin kävi mutta mikäs tässä. En koe kehoni erityisesti muuttuneen. Arvostus omaa kehoa kohtaan kyllä kasvoi raskauden myötä paljon, kun näki mihin kaikeen se pystyy. Pakko tosin todeta, että en ajatellut vatsaani tai tissejäni tai muutakaan kehonosaani kovin paljoa ennen raskauttakaan, koska olen itseeni ihan tyytyväinen eikä niiden kummoisempi pohdinta ole itseäni koskaan kiinnostanut.

Aloin odottaa ekaa lastani 27-vuotiaana ja aika lailla pelotti tulevat muutokset, mutta eipä niitä juurikaan tullut. Ei tullut ainuttakaan raskausarpea, paino nousi 7 kg ja vatsa litistyi ennalleen jo sairaalassa, mitä kyllä kätilökin ihmetteli, kun kävi kohdun supistumista kokeilemassa. Imetin esikoista melkein kaksi vuotta ja rinnatkin palautuivat imetyksen jälkeen lähes ennalleen. Sain vielä neljä lasta, nuorimmaisen 42-vuotiaana, ja kaikkien kohdalla ihan sama juttu, ei siis raskausarpia, löysää nahkaa, rintojen rupsahtamista. Jopa kahdesta sektiosta palauduin todella nopeasti. Omaksi ansiokseni katson vain sen, että paino pysyi hyvin kurissa kaikissa raskauksissa, enimmillään painon nousu oli  8 kg, pysyin siis normaalipainoisena raskauksien aikana ja imetysten aikana laihduin vauhdilla lähelle alipainoa. Paitsi eihän painon nousuakaan voi aina raskauksissa estää, jos turvotusta tulee kovasti. Nyt on ikää jo sen verran, että kehossa on selkeitä muutoksia, mutta vyötärö löytyy edelleen ja paino on vielä normaali.

Sektioarven yläpuolella on iso makkara. Tämä kyllä harmittaa, pitää aina miettiä pukeutumisessa miten se ei pullahtaisi siihen housunkauluksen päälle. Toivon että laihduttamalla se lähtisi.

20+ palauduin ennalleni. Nyt en uskoisi palautuvani.

Ensimmäisen lapsen jälkeen 24- vuotiaana ei mitään ongelmaa. Toisen lapsen jälkeen 32- vuotiaana ja kolmannen 34- vuotiaana pääsin myös takaisin samaan painooni...mutta ei se paino kaikkea kerro. Kroppa ei enää mahdu saman kokoisiin vaatteisiin vaikka paino on sama. Vatsa kyllä litistyi, mutta löysää nahkaa jäi pussittamaan. Lantio muutti muotoaan. Isommat rinnat jäivät eivätkä roiku, tämä oli plussaa. Ja outoa kyllä, jalka jäi pysyvästi kokoa suuremmaksi, ei ole turvotusta joten en tiedä johtuu.

Vaikka paino on tosiaan sama, kaikki vanhat vaatteet olen joutunut heittämään pois. Eivät vain istuneet uudelle kropalle enää.

Kaksi lasta lähes peräkkäin, toisaalta hyvä, vatsa ei joutunut niin paljon venymään toisella kerralla, kun oli vielä löysää edellisestä. Mutta tokan jälkeen palautui hyvin. Olen aika pieni, vyötärö etenkin, joten paljon kyllä venyi. Vähän arpia jäi, nyt jo ihan haaleita. Mutta ei jäänyt juurikaan löysää ihoa, ihme kyllä.

Rinnat on ihan kuin ennenkin, alapää myös. Tunto tosin parantui.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi täällä on hiukan tuomitseva ilmapiiri kehon muutosten miettimiselle. Itse lapsettomana 28v naisena murehdin ajoittain sitä, mitä raskaus ja synnytys vartaloon tuo tullessaan, sillä haluan joskus lapsia. Minulla on kyllä paljonkin sisältöä elämässäni ja kehitän itseäni muualtakin kuin pärstästä ja vartalosta, mutta valehtelisin, jos sanoisin, ettei ulkonäkö merkitse mitään. Tiedän toki, että tämä kertoo vähän huonosta itsetunnosta- mutta mitä sitten? Ei kai se ole mikään pilkan tai tuomitsemisen asia, vaan eikö sellaista ihmistä tulisi kannustaa ja tukea? Joitakin rauhoittaa, kun saa lukea erilaisia kokemuksia.

En ole ap.

Samaistun tuohon tekstiin. Kirjoitin aiemmin että "selvisin" raskauksista ilman muutoksia ja vatsa palautui litteäksi, täysin ennallaan. Lapsia halusin myös, mutta muakin mietitytti kehon muutokset. Tiesin että voi käydä niin että keho muuttuu enemmän, mutta kyllä se tieto rauhoitti kun näki että kaikki voi myös mennä hyvin.

Yleensä sanotaan että ne luo paineita palautumiseen jotka palautuu hyvin ja nopeasti, mutta mulle se toi helpotusta että asiat voi mennä niinkin, eikä lasten hankinta automaattisesti tarkoita sitä että oma keho muuttuu täysin.

Juu,onhan se geeneistä kii jos raskauskilot pysyy 30 vuotta .

Vierailija kirjoitti:

Jos vatsan alue on jäänyt löysäksi niin tarkoitatteko sillä ylimääräistä ihoa vai vatsarasvaa? Miten muuten erkauman palautuminen, mitä jos se ei palaudukaan? Voiko vatsa vielä palautua ennalleen liikunnan ja mahdollisen painon pudottamisen avulla jos ylimääräistä ihoa ei ole kovin paljoa? Yksi mikä myös mietityttää on se että tuntuuko oma alapää erilaiselle tai voiko sinne jäädä häiritsevän tuntuisia arpia esimerkiksi?

Minulla oli vatsalihasten erkauman vuoksi maha kuin jalkapallo (liiottelematta). Pääsin julkisella puolella leikkaukseen tämän vuoden maaliskuussa. Nyt tunnen itseni taas ihmiseksi.

Palauduin todella hyvin. Yhtään arpea ei tullut, eikä mikään paikka jäänyt roikkumaan. Kuppikoko ei oikeastaan kasvanut ollenkaan raskauden tai imetyksen aikana, joten rinnatkaan ei venähtäneet.

Nännit jäivät hieman isommaksi kuin ennen, ja lantionpohjan lihakset ei pidä ihan niin hyvin kuin ennen raskautta, en ole saanut aikaiseksi treenata. Napa näyttää vähän erilaiselta kuin aikaisemmin.

En ole laihduttanut tai treenannut, palauduin ihan ilman mitään panostamista muutamassa kuukaudessa. Vuoden päästä synnytyksestä olin todella hoikassa kunnossa, lienee imetyksen ansiota.

Ikää oli silloin lähes 40, joten ei voi laittaa nuoruudenkaan piikkiin.