Tuplamaisterit, onko se totta että yhä useammin yksi tutkinto ei enää riitä

Valitettavasti on. Edes OTM ei riitä yksinään tietyille aloille.

Itse tuli opiskeltua turha generalistitutkinto, joten toinen tutkinto vaadittiin, ennen kuin pääsin työn syrjään kiinni. Nuoria houkutellaan opiskelemaan turhia aloja, jotta kyseiset koulutusohjelmat saisivat oikeutettua olemassaolonsa.

No mutta et sitten ole kuullut työn ohessa opiskelusta.

Nuoreni suoritti ensin tutkinnon x-sitten meni työhön ja opiskeli toisen tutkinnon.

Nyt jatkaa.

On tosin erikoisosaaja ja kiinnostunut alastaan ja haluaa kehittää ja kehittyä, siinä se sivussa menee...ja liksa nousee mukavasti.

Ei ole LH eikä SH.

Vierailija kirjoitti:

No mutta et sitten ole kuullut työn ohessa opiskelusta.
Nuoreni suoritti ensin tutkinnon x-sitten meni työhön ja opiskeli toisen tutkinnon.
Nyt jatkaa.
On tosin erikoisosaaja ja kiinnostunut alastaan ja haluaa kehittää ja kehittyä, siinä se sivussa menee...ja liksa nousee mukavasti.
Ei ole LH eikä SH.

Miten tämä liittyy yhtään mihinkään? Toivottavasti nuori edes osaa lukea.

Kyllä se aika pitkälle noin on. Opiskelin toisen tutkinnon työn ohessa. Minulla on kavereita joilla on jopa kolme korkeakoulututkintoa. Ollaan keski-ikäisiä.

Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa. Se ei riitä työllistymiseen omin avuin. Työkkäri haluaakin nyt kouluttaa minut hygienia / anniskelu passilaiseksi... Noh, siitä voi olla hyötyä, jos haen talkoolaiseksi vaikkapa musafestareitten kaljanmyyjäksi muutamana kesäviikonloppuna..!

No ainakin jos romurallia haluaa espalla ajaa niin tarvitaan tuplamaisteritutkinto.

Koulutusinflaatio on luonnollista kehitystä. Kun useammalla on saman arvoinen tutkinto tutkinnon arvo alenee ja kilpailu työpaikoista on kovaa.

Koulutus ei ole sama kuin sivistys.
Kuten (kirja-)viisaus ei ole sama kuin älykkyys.

Omassa tuttavapiirissäni toinen on opiskeltu joko harrastuksen vuoksi tai siksi, että eka tutkinto ei ole kertakaikkisesti työllistänyt.

Kaksi tutkintoa ei tuo mitään lisäarvoa, ellei ne ole arvostetuilta aloilta, esim. KTM+OTM. Työelämä arvostaa tutkintoja hyvin kapea-alaisesti.

Kuinkakohan paljon niiihinkin sisältyy ns pskanjauhamista. Ehkä niitäkin voisi vähän uudistaa järkevimiksi tutkinnoiksi ja tuttkinnonosiksi.

Jos ei ole sosiaalista pääomaa (=suhteita), niin se millä voi kilpailla on osaaminen, työkokemus ja tutkinnot. Jos ei ole työkokemusta eikä sen myötä karttunutta osaamista, jäljelle jää tutkinnot. Moni hankkii 2 tai useamman tutkinnon monipuolistaakseen mahdollisuuksiaan erilaisiin työtehtäviin. Mikään pakkohan se ei ole jos pääsee suhteilla heti hyviin hommiin. Esimerkiksi sukulaisella on firma, joka palkkaa sut. Monella ei kuitenkaan ole sellaisia sukulaisia.

Ennen pääsi nuorena töihin. Nykyään alle 18v on melkein mahdoton saada työkokemusta.

Sitten on hirveet odotukset ekasta työpaikasta jos ja kun saa.

Kyllä se tietyilla aloilla riittää ja erikoistumalla noustaan. Ja sit on niitä aloja, jotka ei työllistä ja pitää lukea toinen.

Taiteiden tutkinto ja parapsykologian tutkinto löytyy perstaskusta.

Ärsyttää, kun minulta tuhottiin oppimisen ilo peruskoulussa vuosien kiusaamisella. Ja kaupallisen alan ammattikorkeakoulututkinto katsotaan nykyään kaupan kassojen tutkinnoksi.... 

Toisaalta itse tutkinnot ovat menettäneet arvoaan. Yritykset arvostavat osaamista ja kokemusta, aivan sama millä tutkinnolla.

Se on totta, että väestön koulutustason noustessa tutkinnot kokevat inflaatiota. Sitten korostuvat rekrytoinnissa muut tekijät: sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma sekä oikeanlainen habitus.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se aika pitkälle noin on. Opiskelin toisen tutkinnon työn ohessa. Minulla on kavereita joilla on jopa kolme korkeakoulututkintoa. Ollaan keski-ikäisiä.

Itse olen tällä hetkellä työtön maisteri (45+)ja mietin tosissaan, että vieläkö pitäsi rykäistä ja lähteä jatkamaan opintoja. - Jotain muuta kuin työkkärin ehdottamaa laitoshuoltajan tai lähihoitajan tutkintoa.  Olen ollut laittavinani merkille ikäänkuin koulutus kasautuisi. Tarkoitan, että jollei ole suorittanut saati saanut ensimmäistäkään korkeakoulu/ yliopisto -opiskelupaikkaa sanotaanko ennen 35 ikävuotta, niin on paljon todennäköisempää, ettei hakeudu opislelemaan sitä ensimmäsitäkään kuin se, että 35+ vuotiaana hakisi oidkeuden suorittaa toisen tai kolmannen opiskelupaikan korkeakoulusta/ yliopistosta. Toki asiaa monimutkaistaa se, että opiskelijavalinnoissa suositaan ensikertalaisia, eritysiesti heitä joilla on mahdollsimman hyvät arvosanat ylioppilaskirjoituksista.  

Juu ei maistereita. Rehellinen työnteko on parempi.

Minusta on vähän hyädytöntä kysyä tuplamaisterilta, että onko totta-että yksi tutkinto ei enaa-riittäsi. Kun mututuntumalta sanosin, että lähes jokaine tuplamaisteri haluaa pitää hyvänä ja kannatettavana sitä, että ovat suorittaneet kaksi maisterin tutkintoa. - Toinen juttu on se, että miten mm. työnatajat osaavat tätä hankittua osaamispotentiaalia osaavat arvostaa...