Lue keskustelun säännöt.
2,5-vuotiaan huudatusunikoulu
08.10.2006 |
Itkee tuolla nyt sängyssään, sentään pysyy siellä. Äidinvaisto karjuu menemään luo, että lapsi pelkää tai jotain, järki sanoo, että uhmaa se vaan on, ja helpottaa pian. Mitä ihmettä teen??
Kommentit (7)
Järki sanoi, että jos menen sen luo, se vaan piristyy ja ei nukahda -> sekään ei hyväksi lapselle kun taas sitten huutaa. On tämä äitinä olo välillä niin kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alle 1v. vauvaa en huudattaisi sängyssä I-KI-NÄ, mutta 2,5vuotiasta saattaisin kyllä jonkun verran kitisyttää yksin sängyssään, jos nukahtaminen olisi ihan mahdottoman hankalaksi mennyt eikä nukuttajat enää sitä millään kestäisi.
T. puolivuotiaan ja 2,5vuotiaan äiti
Ja tämä typy kyllä pompottaisi äitiä mennen tullen. On itkenyt sydäntä raastavasti ja minä tehnyt viisi hyvää ja kymmenen kaunista. Mutta eipä riitä! Seuraavassa hetkessä repivä parku vaihtuu riiviömäiseksi pomppimiseksi. Nyt ei tehdä enää mitään palveluksia, kun sänkyyn on menty. Ennen sitä on juotu tarpeeksi, käyty vessassa, järjestelty tarpeellinen määrä unileluja oikeisiin paikkoihin, laulettu, kerrottu satu ja silitetty. Sitten loppu palvelu ja on nukkuma-aika.
Tämä tapaus ei myöskään pysy sängyssä. Aika karulta äitistä tuntuu pidellä kiljuvaa tyttöstä paikoillaan. Mutta mikään muu ei tunnu auttavan!
Kaikki neuvot otetaan kiitollisena vastaan! Mä tunnen itseni niin epäonnistuneeksi, kun tuo lapsi huudon kanssa joka ilta käy nukkumaan. Päiväunille meno ollut koko viikon huh-huh.
Meillä on lahjottu ja uhkailtu. Uhkailu toimii välillä, mutta ei aina. Lahjomisella ei vaikutusta nukkumaan menossa, vaikka muuten voi toimiakin.
Onko teidän lapset olleet aina huonoja nukkumaan menijöitä? vain onko tämä hankala nukkumaan meno alkanut vasta " jälkikäteen" ?
aina ole tämmöistä ollut. Mutta ei tuo ole koskaan mikään hyvänukahtaja ollut. Mutta joskus oli normaalia:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jollei siitä seuraa kohtuuttomia ongelmia. Itse olen tehnyt niin että jos äidinvaisto kovasti panee vastaan, odotan pari kuukautta ja katson mikä on tilanne. Itse ajattelin ettei ipana luovu imetyksestä koskaan vapaaehtoisesti, niin tärkeää se homma oli puolitoistavuotiaana. Mutta kas vain, 1 v 10 kk mielenkiinto sitten lopahti ja vierotus on ällistyttävän tuskaton.
Meil ainakin lapsi (samanikäinen).....ei millään meinaa nukahtaa.
Viikko sitten vaihdoimme vasta pinnasängystä pois.
Tänään huomasin takahampaiden puhjenneen/puhkeamassa.....(tein tästä aloitteenkin tuonne)....niin mietin johtuneeko tuo huuto/itku/uhma/levottomuus tästä....
Voimia.....samassa tilanteessa ryvetään....