Eriytetäänkö sinun ekaluokkalaisen lapsesi luokalla esim. lukijoita tasoryhmiin?

Vierailija kirjoitti:

Esikoiseni on ensimmäisellä luokalla, kouluna yli tuhannen oppilaan yhtenäiskoulu Helsingissä. Ensimmäinen luokka on helppo valtaosalle lapsista, siellä opetellaan koulussa olemista. Lapsen luokalla lapset jaoteltu kolmeen tasoryhmään äidinkielessä, ovat siis samassa luokassa, mutta tehtävät ja läksyt jaetaan tasoryhmien mukaan. Tasoryhmät ja tehtävät ovat samasta aapisesta, joten ei opettajalle tule mitään vaivaa asiasta.
Mutta meilläkin on lahjakas ja innoka oppija, jolle koulu on helppoa. Mutta kyllä se siitä vaikeutuu. Useimmille kavereiden lapsille ensimmäinen luokka ei tarjoa haasteita.

Juuri noin oli kaverini koulussa.

Olen tosi usein sanonut lapselleni, että kyllä se siitä vaikeutuu, kun tulee uusia aineita ja ihan uusia juttuja esim. matikassa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voi itse pyytää lastaan esimerkiksi kirjoittamaan omin sanoin jatkoa jokaiselle lukuläksyn tarinalle. Siinä sitä eriyttämistä.

Olen ehdottanut lapselle, että mitä jos me vanhemmat keksittäis tehtäviä. Hän sanoo, että se ei ole sama. 
Ap

Eli oikeasti lapsesi ei kaipaa minkäänlaista lisätyötä tai muutosta tilanteeseen.

Haluaisin nyt muistuttaa, että kyseessä on lapsi, ei aikuinen, eikä hän pysty rationaaliseen samanlaiseen ajatteluun kuin aikuinen. 
Ap

Jos lapsesi osaa lukea, on hänen seuraava tavoitteensa syvälukutaito. Se tulee lukemalla paljon erilaisia kirjoja, ei rationaalisella ajattelulla eikä varsinkaan millään vanhempien keksimillä tehtävillä.
Jos et ole trolli, niin jätä lapsi rauhaan ja kehitä omaa syvälukutaitoasi.

Mihin tämä kommenttisi oikeastaan liittyy?
Ap

Jos luet ketjun läpi uudellen, ihan rauhallisesti, niin asia ehkä selviää. Samat asiat on kerrottu useaan kertaan.

Tässä ketjussa on ollut tosi paljon kommentteja, joissa on kuviteltu asioita, ja on jotenkin hirveän vaikea suhtautua siihen, että toinen kuvittelee jotain ja kuvittelee sitten, että se kuvitelma liittyisi jotenkin ketjun aiheeseen.

Ap

Aika monella lapsella on koulun alussa ekat vuodet pikkuisen tylsää kuten tässäkin ketjussa on jo sanottu. Ei ole tarpeen saada ekaluokalla mitään ihmeellistä haastetta, Aapinen riittää takuulla lukemiseksi oppituntien ajaksi ja jo useasti mainitut luokassa kaikkien saatavilla olevat lisäkirjat joita voi pyytää jos on tehnyt jo tunnin tehtävät. Tosin missään ei ole enää tässä vaiheessa ekaluokkaa lukuläksynä yksittäisiä sanoja. Tuo ei voi pitää paikkaansa jos kyseessä on normaali koululuokka.

Vierailija kirjoitti:

Aika monella lapsella on koulun alussa ekat vuodet pikkuisen tylsää kuten tässäkin ketjussa on jo sanottu. Ei ole tarpeen saada ekaluokalla mitään ihmeellistä haastetta, Aapinen riittää takuulla lukemiseksi oppituntien ajaksi ja jo useasti mainitut luokassa kaikkien saatavilla olevat lisäkirjat joita voi pyytää jos on tehnyt jo tunnin tehtävät. Tosin missään ei ole enää tässä vaiheessa ekaluokkaa lukuläksynä yksittäisiä sanoja. Tuo ei voi pitää paikkaansa jos kyseessä on normaali koululuokka.

Kyllä ne koulussa tietenkin lukevat pitempiä tekstejä ääneen, mutta esim. edellinen lukuläksy oli yksittäisiä sanoja.

Ap

Olisin välittömästi yhteydessä rehtoriin jos ekaluokan huhtikuussa lukuläksynä on edelleen yksittäisiä sanoja. Aapisessa on tässä kohtaa läksynä hitaille ja tuoreille pikkulukijoillekin vähintään muutaman lauseen mittaisia pätkiä. Opettajassa on vikaa jos ap puhuu oikeasti totta.

Se, ettei ole näkyviä tasoryjmiä ei tarkoita, ettenkö opettaja eriyttäisi. Taitava opettaja eriyttää niin, etteivät lapset edes huomaa sitä ja mielestäni juuri tuo on se paras tapa.

Pakko kyllä lisätä se, että usein juuri ne lapset, joiden vanhemmat kommentoivat liian helppoja tehtäviä ja haluavat lisää haastetta, hyötyvät juurikin niistä perustehtävistä....

Meidän ekaluokkalaisilla on molemmilla ollut lukemisessa kolme tasoryhmää. Sieltä sitten pikkuhiljaa noussut oppilaat alkeisryhmästä sujuvasti lukevien ryhmään. Lopulta kaikki sitten tekevät samoja juttuja loppulukuvuodesta. Ja meillä ei ainakaan tasoryhmistä ole tehty luokassa mitään hyvä vs huono -asetelmaa, ryhmille on keksitty ihan vaan jotkut nimet tyyliin Omenat, Päärynät ja Banaanit.

Mitäpä opettaja on kommentoinut lapsesi sujuvaa lukutaitoa? Siis löytyykö se sujuva lukutaito muidenkin mielestä, vai sijaitseeko se vain äidin sydämessä? 😃 Vai onko opettaja sitä mieltä, että helpotettu lukuläksy on mussukallesi juuri se oikea?

Koulussa on jokaisessa oppiaineessa jokaisella vuosiluokalla tietyt sisältötavoitteet. Ne eivät ole räätälöityjä vaan samat kaikille. Joku osaa jo valmiiksi paljon tai oppii nopeasti, ja silloin hänellä on helpompaa. Joku toinen joutuu tekemään ankarasti töitä saavuttaakseen samat tavoitteet. Kovin paljon ei kyllä voi mennä eteenpäin, siis ottaa tokaluokalla kolmosen, nelosen tai vitosen sisältötavoitteita. Jossain kohtaa kuitenkin se raja tulee vastaan. Vai pitäisikö ysiluokalla mennä yliopistotasoisissa tehtävissä, kun koko ajan kiipii edellä? Antakaa lasten olla lapsia. Jokaisessa oppiaineessa joka luokka-asteella on uusiakin asioita, ei lapsi kaikkea kaikesta tiedä, vaikka jokin osa-alue olisikin jo hallussa. Ihan hyvin voi luokassa olla mukana lukukirja, jota sitten joutessaan lukee, niin ekaluokalla kuin seiskallakin.

Vierailija kirjoitti:

Eihän koulussa enää nykyään juurikaan eritellä oppilaita vaan luokissa edetään tyhmimpien häiriköiden mukaan. Se aiheuttaa sen, että ne älykkäämmätkin oppilaat jäävät helposti jälkeen opiskelussa. Ainakin vielä 1990-luvulla oppilaat eroteltiin jämäkästi normaaleihin oppilaisiin ja tukea tarvitseviin. Kaikkein tyhmimmät joutuivat aivan omalle erityisluokalleen. On todella outoa, että erittäin hyväksi havaittu tapa piti muuttaa paljon huonommaksi.

Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta on totta. Meidän koulussa ei eriytetä mitään. Luokalla on häiriköitä ja oppimisvaikeuksissa olevia, heidän mukaan mennään. Osa opettajista oikein suuttuu, jos taitavat lapset itsekseen tekee jotain haastavampaa kirjasta turhautuessaan. Taitavia oppilaita inhotaan ja sitten erityisiä häiriköitä, jotka eivät yhtään menesty eivätkä halua tehdä mitään, paapotaan. Paapomisesta ei ole kenellekään hyötyä edes, koska motivaatio on sisäsyntyistä, sitä ei voi ulkoistaa. Todella ideologia kukoistaa. Hyvät oppilaat väkisten latistetaan huonojen tasolle. Älkää kyselkö, miksi Suomen koulu ei tule tuottamaan menestyjiä.

Ekaluokkalaiset opettelevat vasta koulussa olemista. Oma lapseni oli akateemisesti taitava mennessään kouluun, mutta kyllä hänkin silti oppi monenlaista uutta vuoden aikana esimerkiksi vaikkapa käsityössä ja kuvataiteessa. Lapsi rohkaistui toimimaan isossa ryhmässä ja oppi koululaisen rutiineja. Koulussa myös eriytettiin luokan sisällä. Ekaluokalla erot ovat suuria johtuen isolta osin kotitaustasta. Jos ekaluokkalainen osaa lukea, kirjoittaa ja laskea kouluun tullessa, se ei tee hänestä neroa. Monet oppivat eskarissa, osaa prepataan kotona. Äkkiä muut kirivät ja todellinen akateeminen menestys näkyy vasta alakoulun ehkäpä 5. luokalta - lukiosta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Eihän koulussa enää nykyään juurikaan eritellä oppilaita vaan luokissa edetään tyhmimpien häiriköiden mukaan. Se aiheuttaa sen, että ne älykkäämmätkin oppilaat jäävät helposti jälkeen opiskelussa. Ainakin vielä 1990-luvulla oppilaat eroteltiin jämäkästi normaaleihin oppilaisiin ja tukea tarvitseviin. Kaikkein tyhmimmät joutuivat aivan omalle erityisluokalleen. On todella outoa, että erittäin hyväksi havaittu tapa piti muuttaa paljon huonommaksi.

Nykyinen laki ei salli tasoryhmiä. Eli tasoryhmät ovat siis laittomia. Päättäjät jotka eivät ole koskaan tehneet opettajan työtä (tai nekin jotka ovat, olivat opettajina vuosikymmeniä sitten) ovat päättäneet, että on kaikkien etu että myös erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat koko ajan samassa luokassa kuin muut ns. normaalit oppilaat. Kaikki kuulemma hyötyvät siitä, että se liian vaikeisiin asioihin turhautunut erityislapsi riehuu ja häiritsee oppintunnilla koska silloin lapset näkevät ja arvostavat erilaisuutta. Muut eivät suinkaan leimaa tätä yhtä tyhmäksi häiriköksi eikä tämä erityislapsi kuulemma ollenkaan tunne itseään tyhmemmäksi kuin muut vaikka häntä muistutetaan joka päivän jokaisella oppitunnilla, että hän ei osaa eikä opi niin kuin muut. Oikeasti kaikki kärsivät, sekä ne "tavalliset" oppilaat että se erityislapsi mutta eipä auta kuin kuunnella "asiantuntijoita" joiden oikea tavoite on saada säästöjä lakkauttamalla erityisryhmät. Lasten kanssa joka päivä töitä tekevät opettajathan eivät heidän mielestään tiedä mistään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsen luokalla ei ole tasoryhmiä, mutta lukukirjoja on kaksi erilaista, toinen helppo ja toinen edistyneempi. Lapset eivät edes huomaa, että toisten lukuläksyt ovat helpompia. Mielestäni tämä on hyvä systeemi kun ei näkyvästi eriytetä tasoryhmiin.

Ainakin sen perusteella, mitä nyt kuulin noista ekaluokan tasoryhmistä, ne yksinkertaisesti perustuivat lukusujuvuuteen, eikä musta kuulostanut siltä, että lapset kokivat ne jotenkin eriarvoistavina, jos sitä tarkoitit.
Ap

Ei meillä lapsi kokenut mitään ongelmaa tasoryhmiin jaossa. Opettaja vielä varoitti etukäteen, etteivät vanhemmat etukäteen alleviivaa lapsilleen miksi ja miten ryhmät on jaettu. Ryhmät toimivat hyvin jokainen sai tasoistaan opetusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän koulussa enää nykyään juurikaan eritellä oppilaita vaan luokissa edetään tyhmimpien häiriköiden mukaan. Se aiheuttaa sen, että ne älykkäämmätkin oppilaat jäävät helposti jälkeen opiskelussa. Ainakin vielä 1990-luvulla oppilaat eroteltiin jämäkästi normaaleihin oppilaisiin ja tukea tarvitseviin. Kaikkein tyhmimmät joutuivat aivan omalle erityisluokalleen. On todella outoa, että erittäin hyväksi havaittu tapa piti muuttaa paljon huonommaksi.

Nykyinen laki ei salli tasoryhmiä. Eli tasoryhmät ovat siis laittomia. Päättäjät jotka eivät ole koskaan tehneet opettajan työtä (tai nekin jotka ovat, olivat opettajina vuosikymmeniä sitten) ovat päättäneet, että on kaikkien etu että myös erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat koko ajan samassa luokassa kuin muut ns. normaalit oppilaat. Kaikki kuulemma hyötyvät siitä, että se liian vaikeisiin asioihin turhautunut erityislapsi riehuu ja häiritsee oppintunnilla koska silloin lapset näkevät ja arvostavat erilaisuutta. Muut eivät suinkaan leimaa tätä yhtä tyhmäksi häiriköksi eikä tämä erityislapsi kuulemma ollenkaan tunne itseään tyhmemmäksi kuin muut vaikka häntä muistutetaan joka päivän jokaisella oppitunnilla, että hän ei osaa eikä opi niin kuin muut. Oikeasti kaikki kärsivät, sekä ne "tavalliset" oppilaat että se erityislapsi mutta eipä auta kuin kuunnella "asiantuntijoita" joiden oikea tavoite on saada säästöjä lakkauttamalla erityisryhmät. Lasten kanssa joka päivä töitä tekevät opettajathan eivät heidän mielestään tiedä mistään mitään. 

Höpö höpö 🤣
Ryhmät yhdistettiin jo keväällä takaisin yhteen, kun kaikki lukivat. Oli ihan kaikkien etu.

Vaikka äiti on sitä mieltä, että lapsi lukee hyvin, niin opettaja voi olla toista mieltä. Joskus vanhemmat eivät millään suostu hyväksymään tosiasioita. Silti kuulostaa oudolta, että tässä vaiheessa vuotta annettaisiin lukuläksyksi enää pelkkiä sanoja. Jos näin on, niin siihen on oikeasti joku syy. Koko luokka saattaa osallistua samalle tunnilla, mutta silti heidät on jaettu pedagogisesti pienempiin ryhmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän koulussa enää nykyään juurikaan eritellä oppilaita vaan luokissa edetään tyhmimpien häiriköiden mukaan. Se aiheuttaa sen, että ne älykkäämmätkin oppilaat jäävät helposti jälkeen opiskelussa. Ainakin vielä 1990-luvulla oppilaat eroteltiin jämäkästi normaaleihin oppilaisiin ja tukea tarvitseviin. Kaikkein tyhmimmät joutuivat aivan omalle erityisluokalleen. On todella outoa, että erittäin hyväksi havaittu tapa piti muuttaa paljon huonommaksi.

Nykyinen laki ei salli tasoryhmiä. Eli tasoryhmät ovat siis laittomia. Päättäjät jotka eivät ole koskaan tehneet opettajan työtä (tai nekin jotka ovat, olivat opettajina vuosikymmeniä sitten) ovat päättäneet, että on kaikkien etu että myös erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat koko ajan samassa luokassa kuin muut ns. normaalit oppilaat. Kaikki kuulemma hyötyvät siitä, että se liian vaikeisiin asioihin turhautunut erityislapsi riehuu ja häiritsee oppintunnilla koska silloin lapset näkevät ja arvostavat erilaisuutta. Muut eivät suinkaan leimaa tätä yhtä tyhmäksi häiriköksi eikä tämä erityislapsi kuulemma ollenkaan tunne itseään tyhmemmäksi kuin muut vaikka häntä muistutetaan joka päivän jokaisella oppitunnilla, että hän ei osaa eikä opi niin kuin muut. Oikeasti kaikki kärsivät, sekä ne "tavalliset" oppilaat että se erityislapsi mutta eipä auta kuin kuunnella "asiantuntijoita" joiden oikea tavoite on saada säästöjä lakkauttamalla erityisryhmät. Lasten kanssa joka päivä töitä tekevät opettajathan eivät heidän mielestään tiedä mistään mitään. 

Höpö höpö 🤣
Ryhmät yhdistettiin jo keväällä takaisin yhteen, kun kaikki lukivat. Oli ihan kaikkien etu.

Tasoryhmiä ei saa olla. Edellinen kirjoittaja on siinä oikeassa. Opetuksen eriyttäminen on sallittua sekä ryhmätyöskentely. Teidän tapauksessa on todennäköisesti vain eriytetty lukutunnin ajaksi opetusta, mutta ei ole tehty pysyviä tasoryhmiä/luokkia.

Tässä vielä hyvä uutisjuttu joustavista ja muuntuvista ryhmittelyistä, mikä on eri asia kuin 1980-luvun tasoryhmät.

https://yle.fi/uutiset/3-6314625

Vierailija kirjoitti:

Koulussa on jokaisessa oppiaineessa jokaisella vuosiluokalla tietyt sisältötavoitteet. Ne eivät ole räätälöityjä vaan samat kaikille. Joku osaa jo valmiiksi paljon tai oppii nopeasti, ja silloin hänellä on helpompaa. Joku toinen joutuu tekemään ankarasti töitä saavuttaakseen samat tavoitteet. Kovin paljon ei kyllä voi mennä eteenpäin, siis ottaa tokaluokalla kolmosen, nelosen tai vitosen sisältötavoitteita. Jossain kohtaa kuitenkin se raja tulee vastaan. Vai pitäisikö ysiluokalla mennä yliopistotasoisissa tehtävissä, kun koko ajan kiipii edellä? Antakaa lasten olla lapsia. Jokaisessa oppiaineessa joka luokka-asteella on uusiakin asioita, ei lapsi kaikkea kaikesta tiedä, vaikka jokin osa-alue olisikin jo hallussa. Ihan hyvin voi luokassa olla mukana lukukirja, jota sitten joutessaan lukee, niin ekaluokalla kuin seiskallakin.

Asia on juuri niin. Jos lapsi on kaikilta taidoiltaan niin etevä, ettei tarvitse ykkösluokkaa, laittakoon vanhemmat hänet suoraan kakkoselle tai kolmoselle. Epäilen, ettei lapsen sosiaaliset taidot olekaan niin hyvät, että siellä kolmosella pärjäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa on jokaisessa oppiaineessa jokaisella vuosiluokalla tietyt sisältötavoitteet. Ne eivät ole räätälöityjä vaan samat kaikille. Joku osaa jo valmiiksi paljon tai oppii nopeasti, ja silloin hänellä on helpompaa. Joku toinen joutuu tekemään ankarasti töitä saavuttaakseen samat tavoitteet. Kovin paljon ei kyllä voi mennä eteenpäin, siis ottaa tokaluokalla kolmosen, nelosen tai vitosen sisältötavoitteita. Jossain kohtaa kuitenkin se raja tulee vastaan. Vai pitäisikö ysiluokalla mennä yliopistotasoisissa tehtävissä, kun koko ajan kiipii edellä? Antakaa lasten olla lapsia. Jokaisessa oppiaineessa joka luokka-asteella on uusiakin asioita, ei lapsi kaikkea kaikesta tiedä, vaikka jokin osa-alue olisikin jo hallussa. Ihan hyvin voi luokassa olla mukana lukukirja, jota sitten joutessaan lukee, niin ekaluokalla kuin seiskallakin.

Asia on juuri niin. Jos lapsi on kaikilta taidoiltaan niin etevä, ettei tarvitse ykkösluokkaa, laittakoon vanhemmat hänet suoraan kakkoselle tai kolmoselle. Epäilen, ettei lapsen sosiaaliset taidot olekaan niin hyvät, että siellä kolmosella pärjäisi.

Eikä hän välttämättä hallitse kaikkia aineita niin hyvin, että osaisi valmiiksi eka- ja tokaluokan asiat. Esim. englanti (joka nykyisin alkaa jo ekaluokalla), matikka, biologia ja kirjoittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa on jokaisessa oppiaineessa jokaisella vuosiluokalla tietyt sisältötavoitteet. Ne eivät ole räätälöityjä vaan samat kaikille. Joku osaa jo valmiiksi paljon tai oppii nopeasti, ja silloin hänellä on helpompaa. Joku toinen joutuu tekemään ankarasti töitä saavuttaakseen samat tavoitteet. Kovin paljon ei kyllä voi mennä eteenpäin, siis ottaa tokaluokalla kolmosen, nelosen tai vitosen sisältötavoitteita. Jossain kohtaa kuitenkin se raja tulee vastaan. Vai pitäisikö ysiluokalla mennä yliopistotasoisissa tehtävissä, kun koko ajan kiipii edellä? Antakaa lasten olla lapsia. Jokaisessa oppiaineessa joka luokka-asteella on uusiakin asioita, ei lapsi kaikkea kaikesta tiedä, vaikka jokin osa-alue olisikin jo hallussa. Ihan hyvin voi luokassa olla mukana lukukirja, jota sitten joutessaan lukee, niin ekaluokalla kuin seiskallakin.

Eli sun mielestä hyödytään jollain tapaa siitä, että ainoa mitä fiksut lapset oppivat peruskoulussa, on menemään sieltä missä aita on matalin? Kun sä olet korkeintaan keskinkertainen niin ei muidenkaan pidä olla parempia?