Vanhusten piikana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Realiteetit käteen:
Varustautukaa, että te hoidatte vanhempianne tai itkette ja hoidatte. Paitsi, jos on paljon rahaa. Meillä on kasvava vanhusväestö, vähemmän työikäisiä ja vanhojen eliniän pitkittäminen jatkuu väkisin lääketieteen avulla. Yhä pidempi on se aika, kun porukka makaa täysin autettavana sängyissään. Näkihän korona-aikanakin tämän: Tärkeintä oli suojella lähes kasvitasolla olevia vanhuksia hoitokodeissa. Ei siinä mitään, voidaanhan näinkin pelata, mutta KUKA MAKSAA JA TEKEE TYÖT?
Nyt hoitajat on lakossa. Lähihoitajien tarve räjähtää entisestään. Ei voida ajatella, että puolet työikäisestä väestöstä on motivituneita mummunhoitajia siellä laitoksissa ja kotihoidossa. Eikä yhteiskunnalla ole varaa maksaa tuosta loppujen lopuksi yksinkertaisesta käsityöstä jättäpalkkoja. Toisaalta palkkakaan ei motivoi ihmisiä siihen, että intomielin mennään vanhustenhoitoon töihin. Jos palkat nostetaan taivaisiin, niin se on taas yhteiskunnan tuho, koska me tarvitsemme terävimmän työvoiman vientimarkkinoille, jossa on kova globaali kilpailu.En usko, että lähihoitajat intoutuu yhtään enempää alalle, jos saavat jokusen satasen lisää. Palkka pitäisi olla huippu, jotta se sitouttaisi ihmisiä tuohon hoitotyöhön, joka ei muuten motivoi.
En nyt saa tätä yhtälöä mitenkään toimimaan. Vanhusten hyvä hoito, kasvava eliniän odote, hupeneva määärä hoitajia/ hoitajille johtajan palkat.... 
Lopputuloksena hoitoa ei tarjota. Yhä useampi hoitaa omissa nurkissaan sen vajaakuntoisen perheenjäsenen. En näe muuta vaihtoehtoa. Kannattaisi muistaa, kun näitä hoitajamitoituksia jne. vaaditaan, niin kuka ne työt tekee ja kuka maksaa. Me emme vaan pysty panostamaan realistisesti yhtään isompaa panosta yhteiskunnassa vanhoihin. Heissä ei kaikesta huolimatta ole tulevaisuus.

Pitkälti samaa mieltä kanssasi. Hoitajamitoituksen muutos on periaatteessa ihan hyvä asia, mutta kun hoitajia ei saa mistään lisää, on vähennettävä hoidettavien vanhusten määrää. Näinhän on jo joissain yksityisissä hoivalaitoksissa tehtykin eli kun sieltä on vanhus vaihtanut hiippakuntaa, häneltä ei vapaudukaan paikka toiselle vanhukselle vaan tilalle ei oteta ketään. Samalla hoitajamäärällä hoidetaan vähemmän vanhuksia, jolloin hoitajamitoitus täyttyy. Ja tästä seuraa, että kotona asuu entistä enemmän huonokuntoisia vanhuksia. 

Kunnat säästävät eikä heidän paikoilleen pääse. Harvalla on varaa maksaa 4000-6000 /kk kansainväliselle sijoitusyhtiölle.
Kunnat ulkoistivat vanhainkotinsa reilua voittoa tavoitteleville sijoitusyhtiöille. Todella lyhytnäköistä.

Näinpä. Työskentelin 1980-luvulla sairaanhoitajana vanhainkodissa ja siellä oli lähes jokainen vanhus siinä kunnossa, että nykypäivänä asuisi vielä kotona. Työskentelin myös yhden kesän kotisairaanhoidossa ja silloin kotihoitoa sai ainoastaan päivisin. Ei iltaisin, öisin eikä viikonloppuisin. Jos vanhus oli sen kuntoinen, että tarvitsi apua myös virka-ajan ulkopuolella, siirrettiin vanhainkotiin. Muistan, että meillä vanhainkodissa ei asukkailla ollut edes sairaalasänkyjä. Siinä vaiheessa, kun oli täysin vuodepotilas ja tarvitsi sairaalasänkyä, siirrettiin vanhainkodista tereyskeskuksen vuodeosastolle, jossa sitten lopulta kuoli. Nykyisin ollaan kotona siihen asti, kun aiemmin olisi siirretty jo vanhainkodistakin eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkeläiset voivat tilata ruoat itse kotiin ja maksaa kaupalle kuljetusmaksun.

Muistisairas lähes 90 vuotias ei kyllä pysty itse tilaamaan, kun ei pysty edes tavan puhelimessa hoitamaan asioitaan.
Ja kuljetusmaksu 26 pienestä eläkkeestä on paljon eli ei se nyt noin helppoa ole kuin ehdotat.
Ap

Meillä äiti ei kykene tekemään mitään tilauksia, koska kuulee huonosti, ei oikein pysty puhumaan puhelimessa ja on itse asiassa huonosti perillä siitäkin, mitä oikeastaan tarvitsee.
Kauppalista on tehtävä hänen kanssaan. Kyllä hän itse sen alustavasti tekee, mutta aina on neuvoteltava ja tutkittava, minkä verran tarvitaan esim. maitoa, kun listassa lukee vain "maitoa."
Minun sen on käytävä katsomassa kylppäristä, onko pesuaineita riittävästi, onko käsipyyhkeitä (kotisairaanhoitaja ja fyssari käyttävät), onko shampoota jne.
Käyn kaikki läpi, ja kyselen vielä, mitä muuta tarvitset. Samahan se sitten jo on, että käyn siellä kaupassakin.
Ja onhan se vähän niinkin, että on sitä minun äidille tehtävä ehdotuksiakin, että nyt olisi niitä hyviä mandariineja saatavilla ja mitä jos toisin eri merkkistä jugurttia ja vien välillä sellaistakin hyvää mitä vain näen sitten kaupassa. Ei tällä tavalla voi toimia minkään kaupan ruokatoimittajan kanssa. Hän tuo vain tasan sen mitä listassa on. Lisäksi onhan sitä ostettava muutakin kuin ruokaa.
Eli tuo kuljetuspalvelu on vähän kaksipiippuinen juttu, ainahan ei voi tietää onko kaupassa juuri sitä mitä halutaan. Voi joutua käymään toisessakin kaupassa hakemassa jotain.
Eikä vanha ihminen ole enää edes tietoinen siitä, mitä uusia tuotteita kaupassa olisi tarjolla, ellei joku niistä hänelle kerro.
Joutuu sitä ostamaan vielä vaatettakin, kukahan muu se kävisi uuden yöpaidan tai alushousuja ostamassa vanhukselle jne.
Ja niin monessa muussakin asiassa sitä joutuu olemaan apuna, ei kaikkea voi mikään kunnan tai muun instanssin ihminen käydä hoitamassa.
Elämä on kirjavaa. Kuinkahan monet kerrat tässä on saanut olla hoitamassa asioita niin isännöitsijän kuin pankin kuin Kelan virkailijoiden kanssa, aina jotain. Saati kuulolaitteiden ja silmälasien kanssa vekslaamiset... Hoh hoijaa.
Itsekin alkaa tässä ikää kertymään, mutta ei auta jäädä lepäilemään.

Nro 123 vastaa: Mä olen hieman eri mieltä tuosta ruokien tilaamisesta. Mutta johtuu varmaan siitä, että olen itselleni tilannut jo neljän vuoden ajan. Aikoinaan pistin samaan tilaukseeni myös vanhempieni ostokset ja kannoin sitten ne heille pihan poikki, kun toimitus tuli mun ovelleni. Jos vanhuksella on ateriapalvelu, eivät hekään kysele, mitä vanhus mahdollisesti haluaisi syödä tai mitä tarvitsisi. Sieltä tulee ruuat ja niitä vanhus sitten syö tai on syömättä. Mä opin aikoinaan parissa viikossa tietämään, paljonko vanhemmillani menee kahvia, maitoa, piimää, tuoremehuja, hedelmiä yms viikossa. Pystyisin hyvin tekemään heille heidän viikon ruokaostoksensa kysymättä, mitä tarvitsevat. Vessapapereita yms taas voi tilata isomman määrän kerralla ja jos vanhuksen luona käy nyt edes kerran kuukaudessa, voi samalla tarkistaa, pitääkö jo tilata lisää seuraavaan toimitukseen. 

Kotiin tilaaminen vaatii vain hetken aikaa harjoittelua. Kun 4 vuotta sitten aloin tilaamaan itselleni, kyllä mullakin aina välillä unohtui jotain ja jouduin hakemaan lähikaupasta. Mutta sitä vaihetta kesti noin kuukausi. On mulla edelleenkin tilanteita, että jossain vaiheessa viikkoa alkaa tekemään mieli jotain, mitä en ollutkaan tilannut (esim suklaata), mutta ei ole koskaan käynyt niin, että olisi pitänyt nälässä olla. Verkkokaupoista tilatessa kannattaa valita se, että puuttuvan tuotteen voi korvata jollain toisella. Esim jos ei ole just sitä Kariniemen broilerisuikaletta, kauppa voi vaihtaa sen tilalle jonkun toisen valmistajan broilerisuikaleet. Näiden 4 vuoden aikana, kun olen tilannut 1-2 kertaa viikossa, alle 10 kertaa on jokin tuote puuttunut kokonaan. Ja yleensä nekin ovat sellaisia, jotka eivät ole olleet millään tavalla välttämättömiä. Esim viimeksi puuttui 8 litran ämpäriin tilaamani kansi. Ja ainakin Citymarketissa voi tilaukseen antaa kerääjälle lisätiedon esim kirjoittaa, mitä haluaa tilalle, jos tuotetta X ei olekaan saatavilla. Mun viime viikon tilauksessa oli suklaapäällysteisiä salted caramel -tippaleipiä ja laitoin kerääjälle tiedon, että jos niitä ei ole, niin sitten tavallisia tippaleipiä. 

Mutta siis pointtini on, että ei ole kovin vaikeaa suunnitella vanhuksellekaan ruokalistaa ja tilata tuotteet sen mukaisesti. Ihan kuten ateriapalvelukin toimittaa ruuat kysymättä vanhukselta, mitä tämä haluaisi syödä. Vanhukselle, joka ei itse enää laita ruokaa, voi tilata einesruokia. Lämmittää sitten mikrossa ihan kuten lämmittäisi ateriapalvelun tuomat ruuatkin. Valmisruokien valikoima on nykyisin erinomainen, joten vanhuksen ei tarvitse edes syödä jatkuvasti samoja ruokia. Puuroja, kiisseleitä, salaatteja, valmiita annoksia (esim lohikiusaus, pyttipannu, lihapullat + perunamuusi jne jne) on saatavilla vaikka kuinka paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkeläiset voivat tilata ruoat itse kotiin ja maksaa kaupalle kuljetusmaksun.

Muistisairas lähes 90 vuotias ei kyllä pysty itse tilaamaan, kun ei pysty edes tavan puhelimessa hoitamaan asioitaan.
Ja kuljetusmaksu 26 pienestä eläkkeestä on paljon eli ei se nyt noin helppoa ole kuin ehdotat.
Ap

Meillä äiti ei kykene tekemään mitään tilauksia, koska kuulee huonosti, ei oikein pysty puhumaan puhelimessa ja on itse asiassa huonosti perillä siitäkin, mitä oikeastaan tarvitsee.
Kauppalista on tehtävä hänen kanssaan. Kyllä hän itse sen alustavasti tekee, mutta aina on neuvoteltava ja tutkittava, minkä verran tarvitaan esim. maitoa, kun listassa lukee vain "maitoa."
Minun sen on käytävä katsomassa kylppäristä, onko pesuaineita riittävästi, onko käsipyyhkeitä (kotisairaanhoitaja ja fyssari käyttävät), onko shampoota jne.
Käyn kaikki läpi, ja kyselen vielä, mitä muuta tarvitset. Samahan se sitten jo on, että käyn siellä kaupassakin.
Ja onhan se vähän niinkin, että on sitä minun äidille tehtävä ehdotuksiakin, että nyt olisi niitä hyviä mandariineja saatavilla ja mitä jos toisin eri merkkistä jugurttia ja vien välillä sellaistakin hyvää mitä vain näen sitten kaupassa. Ei tällä tavalla voi toimia minkään kaupan ruokatoimittajan kanssa. Hän tuo vain tasan sen mitä listassa on. Lisäksi onhan sitä ostettava muutakin kuin ruokaa.
Eli tuo kuljetuspalvelu on vähän kaksipiippuinen juttu, ainahan ei voi tietää onko kaupassa juuri sitä mitä halutaan. Voi joutua käymään toisessakin kaupassa hakemassa jotain.
Eikä vanha ihminen ole enää edes tietoinen siitä, mitä uusia tuotteita kaupassa olisi tarjolla, ellei joku niistä hänelle kerro.
Joutuu sitä ostamaan vielä vaatettakin, kukahan muu se kävisi uuden yöpaidan tai alushousuja ostamassa vanhukselle jne.
Ja niin monessa muussakin asiassa sitä joutuu olemaan apuna, ei kaikkea voi mikään kunnan tai muun instanssin ihminen käydä hoitamassa.
Elämä on kirjavaa. Kuinkahan monet kerrat tässä on saanut olla hoitamassa asioita niin isännöitsijän kuin pankin kuin Kelan virkailijoiden kanssa, aina jotain. Saati kuulolaitteiden ja silmälasien kanssa vekslaamiset... Hoh hoijaa.
Itsekin alkaa tässä ikää kertymään, mutta ei auta jäädä lepäilemään.

Nro 123 vastaa: Mä olen hieman eri mieltä tuosta ruokien tilaamisesta. Mutta johtuu varmaan siitä, että olen itselleni tilannut jo neljän vuoden ajan. Aikoinaan pistin samaan tilaukseeni myös vanhempieni ostokset ja kannoin sitten ne heille pihan poikki, kun toimitus tuli mun ovelleni. Jos vanhuksella on ateriapalvelu, eivät hekään kysele, mitä vanhus mahdollisesti haluaisi syödä tai mitä tarvitsisi. Sieltä tulee ruuat ja niitä vanhus sitten syö tai on syömättä. Mä opin aikoinaan parissa viikossa tietämään, paljonko vanhemmillani menee kahvia, maitoa, piimää, tuoremehuja, hedelmiä yms viikossa. Pystyisin hyvin tekemään heille heidän viikon ruokaostoksensa kysymättä, mitä tarvitsevat. Vessapapereita yms taas voi tilata isomman määrän kerralla ja jos vanhuksen luona käy nyt edes kerran kuukaudessa, voi samalla tarkistaa, pitääkö jo tilata lisää seuraavaan toimitukseen. 
Kotiin tilaaminen vaatii vain hetken aikaa harjoittelua. Kun 4 vuotta sitten aloin tilaamaan itselleni, kyllä mullakin aina välillä unohtui jotain ja jouduin hakemaan lähikaupasta. Mutta sitä vaihetta kesti noin kuukausi. On mulla edelleenkin tilanteita, että jossain vaiheessa viikkoa alkaa tekemään mieli jotain, mitä en ollutkaan tilannut (esim suklaata), mutta ei ole koskaan käynyt niin, että olisi pitänyt nälässä olla. Verkkokaupoista tilatessa kannattaa valita se, että puuttuvan tuotteen voi korvata jollain toisella. Esim jos ei ole just sitä Kariniemen broilerisuikaletta, kauppa voi vaihtaa sen tilalle jonkun toisen valmistajan broilerisuikaleet. Näiden 4 vuoden aikana, kun olen tilannut 1-2 kertaa viikossa, alle 10 kertaa on jokin tuote puuttunut kokonaan. Ja yleensä nekin ovat sellaisia, jotka eivät ole olleet millään tavalla välttämättömiä. Esim viimeksi puuttui 8 litran ämpäriin tilaamani kansi. Ja ainakin Citymarketissa voi tilaukseen antaa kerääjälle lisätiedon esim kirjoittaa, mitä haluaa tilalle, jos tuotetta X ei olekaan saatavilla. Mun viime viikon tilauksessa oli suklaapäällysteisiä salted caramel -tippaleipiä ja laitoin kerääjälle tiedon, että jos niitä ei ole, niin sitten tavallisia tippaleipiä. 
Mutta siis pointtini on, että ei ole kovin vaikeaa suunnitella vanhuksellekaan ruokalistaa ja tilata tuotteet sen mukaisesti. Ihan kuten ateriapalvelukin toimittaa ruuat kysymättä vanhukselta, mitä tämä haluaisi syödä. Vanhukselle, joka ei itse enää laita ruokaa, voi tilata einesruokia. Lämmittää sitten mikrossa ihan kuten lämmittäisi ateriapalvelun tuomat ruuatkin. Valmisruokien valikoima on nykyisin erinomainen, joten vanhuksen ei tarvitse edes syödä jatkuvasti samoja ruokia. Puuroja, kiisseleitä, salaatteja, valmiita annoksia (esim lohikiusaus, pyttipannu, lihapullat + perunamuusi jne jne) on saatavilla vaikka kuinka paljon. 

Nykypäivän kotona olevat eivät välttämättä enää osaa käyttää mikroa. Äitini käräytti omansa, en edes tiedä miten onnistui sen tekemään. Sitä oli kuulemma säteilytetty ulkopäin talon eteen parkeeratusta sähköyhtiön autosta. Kuuman kattilan oli " joku" laskenut suoraan lattialle muovimatolle. Tällaisia ihmisiä kotiutetaan yksin kotiin. Kotiin sovitun hoitajäkäynnin samainen vanhus peruu ja soittelee harhaisia puheluitaan lapsilleen. Useita viikkoja vanhusten psykiatrisella osastolla ja silti kotiutetaan kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkeläiset voivat tilata ruoat itse kotiin ja maksaa kaupalle kuljetusmaksun.

Muistisairas lähes 90 vuotias ei kyllä pysty itse tilaamaan, kun ei pysty edes tavan puhelimessa hoitamaan asioitaan.
Ja kuljetusmaksu 26 pienestä eläkkeestä on paljon eli ei se nyt noin helppoa ole kuin ehdotat.
Ap

Meillä äiti ei kykene tekemään mitään tilauksia, koska kuulee huonosti, ei oikein pysty puhumaan puhelimessa ja on itse asiassa huonosti perillä siitäkin, mitä oikeastaan tarvitsee.
Kauppalista on tehtävä hänen kanssaan. Kyllä hän itse sen alustavasti tekee, mutta aina on neuvoteltava ja tutkittava, minkä verran tarvitaan esim. maitoa, kun listassa lukee vain "maitoa."
Minun sen on käytävä katsomassa kylppäristä, onko pesuaineita riittävästi, onko käsipyyhkeitä (kotisairaanhoitaja ja fyssari käyttävät), onko shampoota jne.
Käyn kaikki läpi, ja kyselen vielä, mitä muuta tarvitset. Samahan se sitten jo on, että käyn siellä kaupassakin.
Ja onhan se vähän niinkin, että on sitä minun äidille tehtävä ehdotuksiakin, että nyt olisi niitä hyviä mandariineja saatavilla ja mitä jos toisin eri merkkistä jugurttia ja vien välillä sellaistakin hyvää mitä vain näen sitten kaupassa. Ei tällä tavalla voi toimia minkään kaupan ruokatoimittajan kanssa. Hän tuo vain tasan sen mitä listassa on. Lisäksi onhan sitä ostettava muutakin kuin ruokaa.
Eli tuo kuljetuspalvelu on vähän kaksipiippuinen juttu, ainahan ei voi tietää onko kaupassa juuri sitä mitä halutaan. Voi joutua käymään toisessakin kaupassa hakemassa jotain.
Eikä vanha ihminen ole enää edes tietoinen siitä, mitä uusia tuotteita kaupassa olisi tarjolla, ellei joku niistä hänelle kerro.
Joutuu sitä ostamaan vielä vaatettakin, kukahan muu se kävisi uuden yöpaidan tai alushousuja ostamassa vanhukselle jne.
Ja niin monessa muussakin asiassa sitä joutuu olemaan apuna, ei kaikkea voi mikään kunnan tai muun instanssin ihminen käydä hoitamassa.
Elämä on kirjavaa. Kuinkahan monet kerrat tässä on saanut olla hoitamassa asioita niin isännöitsijän kuin pankin kuin Kelan virkailijoiden kanssa, aina jotain. Saati kuulolaitteiden ja silmälasien kanssa vekslaamiset... Hoh hoijaa.
Itsekin alkaa tässä ikää kertymään, mutta ei auta jäädä lepäilemään.

Nro 123 vastaa: Mä olen hieman eri mieltä tuosta ruokien tilaamisesta. Mutta johtuu varmaan siitä, että olen itselleni tilannut jo neljän vuoden ajan. Aikoinaan pistin samaan tilaukseeni myös vanhempieni ostokset ja kannoin sitten ne heille pihan poikki, kun toimitus tuli mun ovelleni. Jos vanhuksella on ateriapalvelu, eivät hekään kysele, mitä vanhus mahdollisesti haluaisi syödä tai mitä tarvitsisi. Sieltä tulee ruuat ja niitä vanhus sitten syö tai on syömättä. Mä opin aikoinaan parissa viikossa tietämään, paljonko vanhemmillani menee kahvia, maitoa, piimää, tuoremehuja, hedelmiä yms viikossa. Pystyisin hyvin tekemään heille heidän viikon ruokaostoksensa kysymättä, mitä tarvitsevat. Vessapapereita yms taas voi tilata isomman määrän kerralla ja jos vanhuksen luona käy nyt edes kerran kuukaudessa, voi samalla tarkistaa, pitääkö jo tilata lisää seuraavaan toimitukseen. 
Kotiin tilaaminen vaatii vain hetken aikaa harjoittelua. Kun 4 vuotta sitten aloin tilaamaan itselleni, kyllä mullakin aina välillä unohtui jotain ja jouduin hakemaan lähikaupasta. Mutta sitä vaihetta kesti noin kuukausi. On mulla edelleenkin tilanteita, että jossain vaiheessa viikkoa alkaa tekemään mieli jotain, mitä en ollutkaan tilannut (esim suklaata), mutta ei ole koskaan käynyt niin, että olisi pitänyt nälässä olla. Verkkokaupoista tilatessa kannattaa valita se, että puuttuvan tuotteen voi korvata jollain toisella. Esim jos ei ole just sitä Kariniemen broilerisuikaletta, kauppa voi vaihtaa sen tilalle jonkun toisen valmistajan broilerisuikaleet. Näiden 4 vuoden aikana, kun olen tilannut 1-2 kertaa viikossa, alle 10 kertaa on jokin tuote puuttunut kokonaan. Ja yleensä nekin ovat sellaisia, jotka eivät ole olleet millään tavalla välttämättömiä. Esim viimeksi puuttui 8 litran ämpäriin tilaamani kansi. Ja ainakin Citymarketissa voi tilaukseen antaa kerääjälle lisätiedon esim kirjoittaa, mitä haluaa tilalle, jos tuotetta X ei olekaan saatavilla. Mun viime viikon tilauksessa oli suklaapäällysteisiä salted caramel -tippaleipiä ja laitoin kerääjälle tiedon, että jos niitä ei ole, niin sitten tavallisia tippaleipiä. 
Mutta siis pointtini on, että ei ole kovin vaikeaa suunnitella vanhuksellekaan ruokalistaa ja tilata tuotteet sen mukaisesti. Ihan kuten ateriapalvelukin toimittaa ruuat kysymättä vanhukselta, mitä tämä haluaisi syödä. Vanhukselle, joka ei itse enää laita ruokaa, voi tilata einesruokia. Lämmittää sitten mikrossa ihan kuten lämmittäisi ateriapalvelun tuomat ruuatkin. Valmisruokien valikoima on nykyisin erinomainen, joten vanhuksen ei tarvitse edes syödä jatkuvasti samoja ruokia. Puuroja, kiisseleitä, salaatteja, valmiita annoksia (esim lohikiusaus, pyttipannu, lihapullat + perunamuusi jne jne) on saatavilla vaikka kuinka paljon. 

Nykypäivän kotona olevat eivät välttämättä enää osaa käyttää mikroa. Äitini käräytti omansa, en edes tiedä miten onnistui sen tekemään. Sitä oli kuulemma säteilytetty ulkopäin talon eteen parkeeratusta sähköyhtiön autosta. Kuuman kattilan oli " joku" laskenut suoraan lattialle muovimatolle. Tällaisia ihmisiä kotiutetaan yksin kotiin. Kotiin sovitun hoitajäkäynnin samainen vanhus peruu ja soittelee harhaisia puheluitaan lapsilleen. Useita viikkoja vanhusten psykiatrisella osastolla ja silti kotiutetaan kotiin.

Tiedän tuon, mutta pointtini oli aiemmassa, että omainen voi tilata ruuat kotiinkuljetuksella ihan samalla tavalla kuin jos vanhuksella olisi ateriapalvelu. Ei se ateriapalvelun kuskikaan jää lämmittämään ruokia mikrossa vaan vanhus tekee sen joko itse tai kotihoito käydessään auttaa. 

Toinen asia sitten taas on se, että kotona asuu vanhuksia, jotka eivät edes älyä syödä itse. Heidän paikkansa olisi laitoksessa, mutta kun niitä laitospaikkoja ei ole. Jos vanhus on kuitenkin oikeustoimikelpoinen, ei kukaan ulkopuolinen voi väkisinkään tehdä yhtään mitään. 

Kauppapalvelusta kerran viikossa ruuat kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkeläiset voivat tilata ruoat itse kotiin ja maksaa kaupalle kuljetusmaksun.

Muistisairas lähes 90 vuotias ei kyllä pysty itse tilaamaan, kun ei pysty edes tavan puhelimessa hoitamaan asioitaan.
Ja kuljetusmaksu 26 pienestä eläkkeestä on paljon eli ei se nyt noin helppoa ole kuin ehdotat.
Ap

Meillä äiti ei kykene tekemään mitään tilauksia, koska kuulee huonosti, ei oikein pysty puhumaan puhelimessa ja on itse asiassa huonosti perillä siitäkin, mitä oikeastaan tarvitsee.
Kauppalista on tehtävä hänen kanssaan. Kyllä hän itse sen alustavasti tekee, mutta aina on neuvoteltava ja tutkittava, minkä verran tarvitaan esim. maitoa, kun listassa lukee vain "maitoa."
Minun sen on käytävä katsomassa kylppäristä, onko pesuaineita riittävästi, onko käsipyyhkeitä (kotisairaanhoitaja ja fyssari käyttävät), onko shampoota jne.
Käyn kaikki läpi, ja kyselen vielä, mitä muuta tarvitset. Samahan se sitten jo on, että käyn siellä kaupassakin.
Ja onhan se vähän niinkin, että on sitä minun äidille tehtävä ehdotuksiakin, että nyt olisi niitä hyviä mandariineja saatavilla ja mitä jos toisin eri merkkistä jugurttia ja vien välillä sellaistakin hyvää mitä vain näen sitten kaupassa. Ei tällä tavalla voi toimia minkään kaupan ruokatoimittajan kanssa. Hän tuo vain tasan sen mitä listassa on. Lisäksi onhan sitä ostettava muutakin kuin ruokaa.
Eli tuo kuljetuspalvelu on vähän kaksipiippuinen juttu, ainahan ei voi tietää onko kaupassa juuri sitä mitä halutaan. Voi joutua käymään toisessakin kaupassa hakemassa jotain.
Eikä vanha ihminen ole enää edes tietoinen siitä, mitä uusia tuotteita kaupassa olisi tarjolla, ellei joku niistä hänelle kerro.
Joutuu sitä ostamaan vielä vaatettakin, kukahan muu se kävisi uuden yöpaidan tai alushousuja ostamassa vanhukselle jne.
Ja niin monessa muussakin asiassa sitä joutuu olemaan apuna, ei kaikkea voi mikään kunnan tai muun instanssin ihminen käydä hoitamassa.
Elämä on kirjavaa. Kuinkahan monet kerrat tässä on saanut olla hoitamassa asioita niin isännöitsijän kuin pankin kuin Kelan virkailijoiden kanssa, aina jotain. Saati kuulolaitteiden ja silmälasien kanssa vekslaamiset... Hoh hoijaa.
Itsekin alkaa tässä ikää kertymään, mutta ei auta jäädä lepäilemään.

Nro 123 vastaa: Mä olen hieman eri mieltä tuosta ruokien tilaamisesta. Mutta johtuu varmaan siitä, että olen itselleni tilannut jo neljän vuoden ajan. Aikoinaan pistin samaan tilaukseeni myös vanhempieni ostokset ja kannoin sitten ne heille pihan poikki, kun toimitus tuli mun ovelleni. Jos vanhuksella on ateriapalvelu, eivät hekään kysele, mitä vanhus mahdollisesti haluaisi syödä tai mitä tarvitsisi. Sieltä tulee ruuat ja niitä vanhus sitten syö tai on syömättä. Mä opin aikoinaan parissa viikossa tietämään, paljonko vanhemmillani menee kahvia, maitoa, piimää, tuoremehuja, hedelmiä yms viikossa. Pystyisin hyvin tekemään heille heidän viikon ruokaostoksensa kysymättä, mitä tarvitsevat. Vessapapereita yms taas voi tilata isomman määrän kerralla ja jos vanhuksen luona käy nyt edes kerran kuukaudessa, voi samalla tarkistaa, pitääkö jo tilata lisää seuraavaan toimitukseen. 
Kotiin tilaaminen vaatii vain hetken aikaa harjoittelua. Kun 4 vuotta sitten aloin tilaamaan itselleni, kyllä mullakin aina välillä unohtui jotain ja jouduin hakemaan lähikaupasta. Mutta sitä vaihetta kesti noin kuukausi. On mulla edelleenkin tilanteita, että jossain vaiheessa viikkoa alkaa tekemään mieli jotain, mitä en ollutkaan tilannut (esim suklaata), mutta ei ole koskaan käynyt niin, että olisi pitänyt nälässä olla. Verkkokaupoista tilatessa kannattaa valita se, että puuttuvan tuotteen voi korvata jollain toisella. Esim jos ei ole just sitä Kariniemen broilerisuikaletta, kauppa voi vaihtaa sen tilalle jonkun toisen valmistajan broilerisuikaleet. Näiden 4 vuoden aikana, kun olen tilannut 1-2 kertaa viikossa, alle 10 kertaa on jokin tuote puuttunut kokonaan. Ja yleensä nekin ovat sellaisia, jotka eivät ole olleet millään tavalla välttämättömiä. Esim viimeksi puuttui 8 litran ämpäriin tilaamani kansi. Ja ainakin Citymarketissa voi tilaukseen antaa kerääjälle lisätiedon esim kirjoittaa, mitä haluaa tilalle, jos tuotetta X ei olekaan saatavilla. Mun viime viikon tilauksessa oli suklaapäällysteisiä salted caramel -tippaleipiä ja laitoin kerääjälle tiedon, että jos niitä ei ole, niin sitten tavallisia tippaleipiä. 
Mutta siis pointtini on, että ei ole kovin vaikeaa suunnitella vanhuksellekaan ruokalistaa ja tilata tuotteet sen mukaisesti. Ihan kuten ateriapalvelukin toimittaa ruuat kysymättä vanhukselta, mitä tämä haluaisi syödä. Vanhukselle, joka ei itse enää laita ruokaa, voi tilata einesruokia. Lämmittää sitten mikrossa ihan kuten lämmittäisi ateriapalvelun tuomat ruuatkin. Valmisruokien valikoima on nykyisin erinomainen, joten vanhuksen ei tarvitse edes syödä jatkuvasti samoja ruokia. Puuroja, kiisseleitä, salaatteja, valmiita annoksia (esim lohikiusaus, pyttipannu, lihapullat + perunamuusi jne jne) on saatavilla vaikka kuinka paljon. 

Nykypäivän kotona olevat eivät välttämättä enää osaa käyttää mikroa. Äitini käräytti omansa, en edes tiedä miten onnistui sen tekemään. Sitä oli kuulemma säteilytetty ulkopäin talon eteen parkeeratusta sähköyhtiön autosta. Kuuman kattilan oli " joku" laskenut suoraan lattialle muovimatolle. Tällaisia ihmisiä kotiutetaan yksin kotiin. Kotiin sovitun hoitajäkäynnin samainen vanhus peruu ja soittelee harhaisia puheluitaan lapsilleen. Useita viikkoja vanhusten psykiatrisella osastolla ja silti kotiutetaan kotiin.

Tiedän tuon, mutta pointtini oli aiemmassa, että omainen voi tilata ruuat kotiinkuljetuksella ihan samalla tavalla kuin jos vanhuksella olisi ateriapalvelu. Ei se ateriapalvelun kuskikaan jää lämmittämään ruokia mikrossa vaan vanhus tekee sen joko itse tai kotihoito käydessään auttaa. 
Toinen asia sitten taas on se, että kotona asuu vanhuksia, jotka eivät edes älyä syödä itse. Heidän paikkansa olisi laitoksessa, mutta kun niitä laitospaikkoja ei ole. Jos vanhus on kuitenkin oikeustoimikelpoinen, ei kukaan ulkopuolinen voi väkisinkään tehdä yhtään mitään. 

Tilanteet on niin erilaisia. Minulle ajatus ruuan kotiinkuljetuksesta on hyvin vieras, käyn ehdottomasti mieluiten itse kaupassa. Muistan kuinka yksi naapurini aikanaan kuljetutti ostoksensa kotiin kaupasta kauppiaan palveluna siksi, ettei itse kyennyt kantamaan ostoskasseja ja oli bussin varassa kun ei ollut omaa autoa, mutta silloinkin hän kävi itse kaupassa tekemässä ostokset. Kauppias vain kuljetti kassit kotiin ja tietysti veloitti siitä taksansa mukaan.
Sittemmin mitään tällaista palvelua ei ole ollut täällä ainakaan missään kaupassa, kunnes korona aiheutti uuden tarpeen.
Kaupassa käyminen ei sinänsä edes ole se vaativin juttu. Sehän toimii ihan hyvin kun vaan laittaa toimimaan. Mutta se muu auttaminen ja läsnäolon tarve voi rassata.
Kun puhelin voi soida keskellä yötäkin ja on vain kyettävä itse sieltä matkan päästä arvioimaan, onko hätä todellinen vai ei. Kun aina ei suinkaan ole ollut.
Vanhuksella on varmasti myös vain niitä hetkiä, jolloin joku epävarmuus tai pelko iskee, ja heti olisi lähdettävä sitä selvittämään. Omainen voi olla aikamoisessa puristuksessa.
Ja selkeästi on niitäkin tilanteita, että vanhus haluaisi vain seuraa, eikä ymmärrä sitä, että omaisella voi olla omia menoja ja kiireitä. Monet on jo niin vieraantuneita esim. työelämän vaatimuksista, etteivät ymmärrä, miksi pitää aina olla töissä. Ja kun on vapaalla, niin se pitäisi viettää sitten vain sen vanhuksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkeläiset voivat tilata ruoat itse kotiin ja maksaa kaupalle kuljetusmaksun.

Muistisairas lähes 90 vuotias ei kyllä pysty itse tilaamaan, kun ei pysty edes tavan puhelimessa hoitamaan asioitaan.
Ja kuljetusmaksu 26 pienestä eläkkeestä on paljon eli ei se nyt noin helppoa ole kuin ehdotat.
Ap

Meillä äiti ei kykene tekemään mitään tilauksia, koska kuulee huonosti, ei oikein pysty puhumaan puhelimessa ja on itse asiassa huonosti perillä siitäkin, mitä oikeastaan tarvitsee.
Kauppalista on tehtävä hänen kanssaan. Kyllä hän itse sen alustavasti tekee, mutta aina on neuvoteltava ja tutkittava, minkä verran tarvitaan esim. maitoa, kun listassa lukee vain "maitoa."
Minun sen on käytävä katsomassa kylppäristä, onko pesuaineita riittävästi, onko käsipyyhkeitä (kotisairaanhoitaja ja fyssari käyttävät), onko shampoota jne.
Käyn kaikki läpi, ja kyselen vielä, mitä muuta tarvitset. Samahan se sitten jo on, että käyn siellä kaupassakin.
Ja onhan se vähän niinkin, että on sitä minun äidille tehtävä ehdotuksiakin, että nyt olisi niitä hyviä mandariineja saatavilla ja mitä jos toisin eri merkkistä jugurttia ja vien välillä sellaistakin hyvää mitä vain näen sitten kaupassa. Ei tällä tavalla voi toimia minkään kaupan ruokatoimittajan kanssa. Hän tuo vain tasan sen mitä listassa on. Lisäksi onhan sitä ostettava muutakin kuin ruokaa.
Eli tuo kuljetuspalvelu on vähän kaksipiippuinen juttu, ainahan ei voi tietää onko kaupassa juuri sitä mitä halutaan. Voi joutua käymään toisessakin kaupassa hakemassa jotain.
Eikä vanha ihminen ole enää edes tietoinen siitä, mitä uusia tuotteita kaupassa olisi tarjolla, ellei joku niistä hänelle kerro.
Joutuu sitä ostamaan vielä vaatettakin, kukahan muu se kävisi uuden yöpaidan tai alushousuja ostamassa vanhukselle jne.
Ja niin monessa muussakin asiassa sitä joutuu olemaan apuna, ei kaikkea voi mikään kunnan tai muun instanssin ihminen käydä hoitamassa.
Elämä on kirjavaa. Kuinkahan monet kerrat tässä on saanut olla hoitamassa asioita niin isännöitsijän kuin pankin kuin Kelan virkailijoiden kanssa, aina jotain. Saati kuulolaitteiden ja silmälasien kanssa vekslaamiset... Hoh hoijaa.
Itsekin alkaa tässä ikää kertymään, mutta ei auta jäädä lepäilemään.

Nro 123 vastaa: Mä olen hieman eri mieltä tuosta ruokien tilaamisesta. Mutta johtuu varmaan siitä, että olen itselleni tilannut jo neljän vuoden ajan. Aikoinaan pistin samaan tilaukseeni myös vanhempieni ostokset ja kannoin sitten ne heille pihan poikki, kun toimitus tuli mun ovelleni. Jos vanhuksella on ateriapalvelu, eivät hekään kysele, mitä vanhus mahdollisesti haluaisi syödä tai mitä tarvitsisi. Sieltä tulee ruuat ja niitä vanhus sitten syö tai on syömättä. Mä opin aikoinaan parissa viikossa tietämään, paljonko vanhemmillani menee kahvia, maitoa, piimää, tuoremehuja, hedelmiä yms viikossa. Pystyisin hyvin tekemään heille heidän viikon ruokaostoksensa kysymättä, mitä tarvitsevat. Vessapapereita yms taas voi tilata isomman määrän kerralla ja jos vanhuksen luona käy nyt edes kerran kuukaudessa, voi samalla tarkistaa, pitääkö jo tilata lisää seuraavaan toimitukseen. 
Kotiin tilaaminen vaatii vain hetken aikaa harjoittelua. Kun 4 vuotta sitten aloin tilaamaan itselleni, kyllä mullakin aina välillä unohtui jotain ja jouduin hakemaan lähikaupasta. Mutta sitä vaihetta kesti noin kuukausi. On mulla edelleenkin tilanteita, että jossain vaiheessa viikkoa alkaa tekemään mieli jotain, mitä en ollutkaan tilannut (esim suklaata), mutta ei ole koskaan käynyt niin, että olisi pitänyt nälässä olla. Verkkokaupoista tilatessa kannattaa valita se, että puuttuvan tuotteen voi korvata jollain toisella. Esim jos ei ole just sitä Kariniemen broilerisuikaletta, kauppa voi vaihtaa sen tilalle jonkun toisen valmistajan broilerisuikaleet. Näiden 4 vuoden aikana, kun olen tilannut 1-2 kertaa viikossa, alle 10 kertaa on jokin tuote puuttunut kokonaan. Ja yleensä nekin ovat sellaisia, jotka eivät ole olleet millään tavalla välttämättömiä. Esim viimeksi puuttui 8 litran ämpäriin tilaamani kansi. Ja ainakin Citymarketissa voi tilaukseen antaa kerääjälle lisätiedon esim kirjoittaa, mitä haluaa tilalle, jos tuotetta X ei olekaan saatavilla. Mun viime viikon tilauksessa oli suklaapäällysteisiä salted caramel -tippaleipiä ja laitoin kerääjälle tiedon, että jos niitä ei ole, niin sitten tavallisia tippaleipiä. 
Mutta siis pointtini on, että ei ole kovin vaikeaa suunnitella vanhuksellekaan ruokalistaa ja tilata tuotteet sen mukaisesti. Ihan kuten ateriapalvelukin toimittaa ruuat kysymättä vanhukselta, mitä tämä haluaisi syödä. Vanhukselle, joka ei itse enää laita ruokaa, voi tilata einesruokia. Lämmittää sitten mikrossa ihan kuten lämmittäisi ateriapalvelun tuomat ruuatkin. Valmisruokien valikoima on nykyisin erinomainen, joten vanhuksen ei tarvitse edes syödä jatkuvasti samoja ruokia. Puuroja, kiisseleitä, salaatteja, valmiita annoksia (esim lohikiusaus, pyttipannu, lihapullat + perunamuusi jne jne) on saatavilla vaikka kuinka paljon. 

Nykypäivän kotona olevat eivät välttämättä enää osaa käyttää mikroa. Äitini käräytti omansa, en edes tiedä miten onnistui sen tekemään. Sitä oli kuulemma säteilytetty ulkopäin talon eteen parkeeratusta sähköyhtiön autosta. Kuuman kattilan oli " joku" laskenut suoraan lattialle muovimatolle. Tällaisia ihmisiä kotiutetaan yksin kotiin. Kotiin sovitun hoitajäkäynnin samainen vanhus peruu ja soittelee harhaisia puheluitaan lapsilleen. Useita viikkoja vanhusten psykiatrisella osastolla ja silti kotiutetaan kotiin.

Tiedän tuon, mutta pointtini oli aiemmassa, että omainen voi tilata ruuat kotiinkuljetuksella ihan samalla tavalla kuin jos vanhuksella olisi ateriapalvelu. Ei se ateriapalvelun kuskikaan jää lämmittämään ruokia mikrossa vaan vanhus tekee sen joko itse tai kotihoito käydessään auttaa. 
Toinen asia sitten taas on se, että kotona asuu vanhuksia, jotka eivät edes älyä syödä itse. Heidän paikkansa olisi laitoksessa, mutta kun niitä laitospaikkoja ei ole. Jos vanhus on kuitenkin oikeustoimikelpoinen, ei kukaan ulkopuolinen voi väkisinkään tehdä yhtään mitään. 

Tilanteet on niin erilaisia. Minulle ajatus ruuan kotiinkuljetuksesta on hyvin vieras, käyn ehdottomasti mieluiten itse kaupassa. Muistan kuinka yksi naapurini aikanaan kuljetutti ostoksensa kotiin kaupasta kauppiaan palveluna siksi, ettei itse kyennyt kantamaan ostoskasseja ja oli bussin varassa kun ei ollut omaa autoa, mutta silloinkin hän kävi itse kaupassa tekemässä ostokset. Kauppias vain kuljetti kassit kotiin ja tietysti veloitti siitä taksansa mukaan.
Sittemmin mitään tällaista palvelua ei ole ollut täällä ainakaan missään kaupassa, kunnes korona aiheutti uuden tarpeen.
Kaupassa käyminen ei sinänsä edes ole se vaativin juttu. Sehän toimii ihan hyvin kun vaan laittaa toimimaan. Mutta se muu auttaminen ja läsnäolon tarve voi rassata.
Kun puhelin voi soida keskellä yötäkin ja on vain kyettävä itse sieltä matkan päästä arvioimaan, onko hätä todellinen vai ei. Kun aina ei suinkaan ole ollut.
Vanhuksella on varmasti myös vain niitä hetkiä, jolloin joku epävarmuus tai pelko iskee, ja heti olisi lähdettävä sitä selvittämään. Omainen voi olla aikamoisessa puristuksessa.
Ja selkeästi on niitäkin tilanteita, että vanhus haluaisi vain seuraa, eikä ymmärrä sitä, että omaisella voi olla omia menoja ja kiireitä. Monet on jo niin vieraantuneita esim. työelämän vaatimuksista, etteivät ymmärrä, miksi pitää aina olla töissä. Ja kun on vapaalla, niin se pitäisi viettää sitten vain sen vanhuksen kanssa.

Ymmärrän  hyvin tuon :) Mulla on kuitenkin jo neljän vuoden kokemus päivittäistavaroiden kotiinkuljetuksesta ja olen todennut palvelun erinomaiseksi. Alussa tilasin siksi, että autottomana tosiaan jouduin raahaamaan kaiken bussilla kauppakeskuksesta kotiin. Lähikauppani kun on pieni K-Market ja valikoimat sen mukaiset. Kun mulle oli laitettu tekonivelet polviin ja olin kuntoutunut, olisin voinut taas ruveta käymään itse Citymarketissa. Mutta en mä edelleenkään olisi saanut viikon ostoksia tuotua bussilla. Olisi pitänyt mennä bussilla kauppaan ja tulla taksilla kotiin.Ja tämä taas olisi tullut kalliimmaksi kuin tilata kotiinkuljetuksella. Tai sitten käydä useamman kerran viikossa ja sekin olisi tullut kalliimmaksi kuin tilata kotiinkuljetuksella. Joten jatkoin kotiinkuljetuksen käyttöä. Ainakin Ison Omenan (Espoo) Citymarketissa palvelu toimii loistavasti, tuotteet ovat aina tuoreita ja parasta ennen -päivät mahdollisimman kaukana tulevaisuudessa. Koskaan ei ole ollut tuotetta, josta olisi ollut mitään valittamista. 

Mä olen kommentoinut nyt paljon tuosta kaupassa käymisestä vanhuksen puolesta ja että jos vanhus ei pysty itse hoitamaan kauppa-asioitaan, omaisen kannattaa tehdä asia itselleen mahdollisimman helpoksi. Ja verrannut sitä vanhusten ateriapalveluun. Eli miten vanhukselle saadaan ruokaa kotiin. Toki, jos vanhuksen puolesta kaupassa käyminen ei olekaan ongelma, ei silloin tietty ole tarvetta kotiinkuljetuksille eikä ateriapalvelullekaan. 

Ihan kuten ketjun aloittajallakin, myös mun vanhukseni asuvat naapurissa. Jos tulisi tilanne, että he eivät osaisi enää itse tilata ostoksiaan, minä tilaisin ja toimitus suoraan heille. Ja jos he eivät itse enää osaisi lämmittää ruokaa mikrossa, niin mä voisin kyllä kipaista heillä lämmittämässä. Siihen menisi kuitenkin vain pari minuuttia, kun taas heidän puolestaan kaupassa asioimiseen menisi paljon kauemmin. 

Ymmärrän myös tuon muun, mistä puhuit. Tiedän ihan hyvin, että puhelin voi soida keskellä yötäkin. Meillä siskoni kanssa se olen minä, jolle soittavat, vaikka siskonikin asuu naapurissa. Homma on sovittu näin, koska ensinnäkin olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja ja toiseksi teen etätöitä ja mulla on joustava työaika. Siskoni taas pitää mennä aamulla kahdeksaksi töihin ja herätä sen vuoksi aikaisemmin. Olemme järjestelleet asiat tällä tavalla jo kauan sitten. Ihan sen vuoksi, että en mä jostain kilometrien tai satojen kilometrien päästä voisi juosta keskellä yötä katsomaan, mikä on hätänä. Niinpä mun vanhempani muuttivat jo neljännesvuosisata sitten tähän samaan rivitaloyhtiöön, missä minä ja siskonikin asutaan. Tilanne on ihan erilainen sellaisilla, jotka asuvat kaukana vanhuksistaan. Ja varmasti paljon kuormittavampaa. Siinä kun pitäisi tehdä pelkän puhelun perusteella päätös, onko todellinen hätä eli pitää soittaa 112:een vai ei. Yhden ainoan kerran olen puhelinsoiton perusteella käskenyt isääni soittamaan aamuyöllä  112:een heti ja olen alkanut vasta sitten vetää vaatteita päälle ja juossut katsomaan. Ehtinyt sinne ennen ambulanssia, mutta yleensä on tilanteet olleet sellaisia, että olen mennyt ensin katsomaan ja sitten soittanut lanssin, jos on ollut tarvetta. 

Summa summarum: jos huolehtii iäkkäistä omaisistaan, kannattaa tehdä huolehtiminen itselleen mahdollisimman helpoksi. Helppoahan siitä ei tule, mutta voi tulla helpompaa. 
Nro 123

Vierailija kirjoitti:

Ei ole provo, vaan ihan todellista elämää useammalle tälläkin hetkellä.
Tuntuu olevan paljon itsekkyyttä täällä ettei huolehtiminen vanhuksista ole itsestään selvää kaikille.
Meillä molemmilla omat kiinteistöt eli muuttamaan ei lähde Appivanhemmat emmekä me ja miehen sisarukset asuu muilla paikkakunnilla eikä näin ollen voi auttaa kuten me.
Muistihoitaja pitää kutsua sen takia, että tekevät virallisen kartoituksen mitä palveluja on muistisairaille vanhuksille tarpeen ja sen päätöksen avulla saadaan heille apua.
Ei niitä palveluja saa kuin yksityisiltä kalliilla hinnoilla, mikäli ei kartoitusta ole tehty ja tuntuu uskomattoman hölmölle ettei sitä saa tehtyä vaikka apua tarvitsevat.
Onnea niille jotka vanhana apua kaipaavat ja omaiset toteaa, että hoida asiasi.
Ei ole yhteiskunnan avut ihan itsestäänselvyys tänä päivänä ja moni on heitteillä, kun rahat ei riitä ja taksilla pitäisi kauppaan mennä.
Olen siis monen mielestä tyhmä, kun autan kiireistä yrittäjää eli puolisoani hoitamaan hänen apunaan vanhempiaan.
No ehkä olen, mutta en pystyisi jättämään ihmisiä huonolle hoidolle.
Ap

Miksi muistihoitajaa odotatte. Ei muistihoitajaa tarvita, kun kartoitetaan kotihoidon tarvetta
Itse otin yhteyttä kaupungin kotihoitokin ja pyysin sieltä työntekijän palaveriin. Kartoitettiin äidin avun tarve ja maksut ja hälytysranneke.
Homma toimi hyvin.
Ihmeen hyvin myös tiedät appivanhempiesi tulevan perinnön jaon. Itse ainakaan en tiedä yhyäänyomuen appivanhempien testamentista, että miten jakavat omaisuutensa lapsilleen. Totta kai minut on rajattu ulos, koska en ole heidän lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkeläiset voivat tilata ruoat itse kotiin ja maksaa kaupalle kuljetusmaksun.

Muistisairas lähes 90 vuotias ei kyllä pysty itse tilaamaan, kun ei pysty edes tavan puhelimessa hoitamaan asioitaan.
Ja kuljetusmaksu 26 pienestä eläkkeestä on paljon eli ei se nyt noin helppoa ole kuin ehdotat.
Ap

Meillä äiti ei kykene tekemään mitään tilauksia, koska kuulee huonosti, ei oikein pysty puhumaan puhelimessa ja on itse asiassa huonosti perillä siitäkin, mitä oikeastaan tarvitsee.
Kauppalista on tehtävä hänen kanssaan. Kyllä hän itse sen alustavasti tekee, mutta aina on neuvoteltava ja tutkittava, minkä verran tarvitaan esim. maitoa, kun listassa lukee vain "maitoa."
Minun sen on käytävä katsomassa kylppäristä, onko pesuaineita riittävästi, onko käsipyyhkeitä (kotisairaanhoitaja ja fyssari käyttävät), onko shampoota jne.
Käyn kaikki läpi, ja kyselen vielä, mitä muuta tarvitset. Samahan se sitten jo on, että käyn siellä kaupassakin.
Ja onhan se vähän niinkin, että on sitä minun äidille tehtävä ehdotuksiakin, että nyt olisi niitä hyviä mandariineja saatavilla ja mitä jos toisin eri merkkistä jugurttia ja vien välillä sellaistakin hyvää mitä vain näen sitten kaupassa. Ei tällä tavalla voi toimia minkään kaupan ruokatoimittajan kanssa. Hän tuo vain tasan sen mitä listassa on. Lisäksi onhan sitä ostettava muutakin kuin ruokaa.
Eli tuo kuljetuspalvelu on vähän kaksipiippuinen juttu, ainahan ei voi tietää onko kaupassa juuri sitä mitä halutaan. Voi joutua käymään toisessakin kaupassa hakemassa jotain.
Eikä vanha ihminen ole enää edes tietoinen siitä, mitä uusia tuotteita kaupassa olisi tarjolla, ellei joku niistä hänelle kerro.
Joutuu sitä ostamaan vielä vaatettakin, kukahan muu se kävisi uuden yöpaidan tai alushousuja ostamassa vanhukselle jne.
Ja niin monessa muussakin asiassa sitä joutuu olemaan apuna, ei kaikkea voi mikään kunnan tai muun instanssin ihminen käydä hoitamassa.
Elämä on kirjavaa. Kuinkahan monet kerrat tässä on saanut olla hoitamassa asioita niin isännöitsijän kuin pankin kuin Kelan virkailijoiden kanssa, aina jotain. Saati kuulolaitteiden ja silmälasien kanssa vekslaamiset... Hoh hoijaa.
Itsekin alkaa tässä ikää kertymään, mutta ei auta jäädä lepäilemään.

Nro 123 vastaa: Mä olen hieman eri mieltä tuosta ruokien tilaamisesta. Mutta johtuu varmaan siitä, että olen itselleni tilannut jo neljän vuoden ajan. Aikoinaan pistin samaan tilaukseeni myös vanhempieni ostokset ja kannoin sitten ne heille pihan poikki, kun toimitus tuli mun ovelleni. Jos vanhuksella on ateriapalvelu, eivät hekään kysele, mitä vanhus mahdollisesti haluaisi syödä tai mitä tarvitsisi. Sieltä tulee ruuat ja niitä vanhus sitten syö tai on syömättä. Mä opin aikoinaan parissa viikossa tietämään, paljonko vanhemmillani menee kahvia, maitoa, piimää, tuoremehuja, hedelmiä yms viikossa. Pystyisin hyvin tekemään heille heidän viikon ruokaostoksensa kysymättä, mitä tarvitsevat. Vessapapereita yms taas voi tilata isomman määrän kerralla ja jos vanhuksen luona käy nyt edes kerran kuukaudessa, voi samalla tarkistaa, pitääkö jo tilata lisää seuraavaan toimitukseen. 
Kotiin tilaaminen vaatii vain hetken aikaa harjoittelua. Kun 4 vuotta sitten aloin tilaamaan itselleni, kyllä mullakin aina välillä unohtui jotain ja jouduin hakemaan lähikaupasta. Mutta sitä vaihetta kesti noin kuukausi. On mulla edelleenkin tilanteita, että jossain vaiheessa viikkoa alkaa tekemään mieli jotain, mitä en ollutkaan tilannut (esim suklaata), mutta ei ole koskaan käynyt niin, että olisi pitänyt nälässä olla. Verkkokaupoista tilatessa kannattaa valita se, että puuttuvan tuotteen voi korvata jollain toisella. Esim jos ei ole just sitä Kariniemen broilerisuikaletta, kauppa voi vaihtaa sen tilalle jonkun toisen valmistajan broilerisuikaleet. Näiden 4 vuoden aikana, kun olen tilannut 1-2 kertaa viikossa, alle 10 kertaa on jokin tuote puuttunut kokonaan. Ja yleensä nekin ovat sellaisia, jotka eivät ole olleet millään tavalla välttämättömiä. Esim viimeksi puuttui 8 litran ämpäriin tilaamani kansi. Ja ainakin Citymarketissa voi tilaukseen antaa kerääjälle lisätiedon esim kirjoittaa, mitä haluaa tilalle, jos tuotetta X ei olekaan saatavilla. Mun viime viikon tilauksessa oli suklaapäällysteisiä salted caramel -tippaleipiä ja laitoin kerääjälle tiedon, että jos niitä ei ole, niin sitten tavallisia tippaleipiä. 
Mutta siis pointtini on, että ei ole kovin vaikeaa suunnitella vanhuksellekaan ruokalistaa ja tilata tuotteet sen mukaisesti. Ihan kuten ateriapalvelukin toimittaa ruuat kysymättä vanhukselta, mitä tämä haluaisi syödä. Vanhukselle, joka ei itse enää laita ruokaa, voi tilata einesruokia. Lämmittää sitten mikrossa ihan kuten lämmittäisi ateriapalvelun tuomat ruuatkin. Valmisruokien valikoima on nykyisin erinomainen, joten vanhuksen ei tarvitse edes syödä jatkuvasti samoja ruokia. Puuroja, kiisseleitä, salaatteja, valmiita annoksia (esim lohikiusaus, pyttipannu, lihapullat + perunamuusi jne jne) on saatavilla vaikka kuinka paljon. 

Nykypäivän kotona olevat eivät välttämättä enää osaa käyttää mikroa. Äitini käräytti omansa, en edes tiedä miten onnistui sen tekemään. Sitä oli kuulemma säteilytetty ulkopäin talon eteen parkeeratusta sähköyhtiön autosta. Kuuman kattilan oli " joku" laskenut suoraan lattialle muovimatolle. Tällaisia ihmisiä kotiutetaan yksin kotiin. Kotiin sovitun hoitajäkäynnin samainen vanhus peruu ja soittelee harhaisia puheluitaan lapsilleen. Useita viikkoja vanhusten psykiatrisella osastolla ja silti kotiutetaan kotiin.

Laittoi varmaan jotain metallista sinne.

Anoppi hankki itselleen mikroaaltouunin vasta siinä vaiheessa, kun muistisairaus alkoi kolkutella. Vuosia yritettiin sitä hänelle yksineläjänä ehdotella, kuinka olisi kätevä lämmitellä niitä ruokia, mitä teki useamman annoksen. Oli yksinkertaisinta mallia, missä oli nuppi tehoa varten ja toinen aikaa varten. Se vain katosi yhtenä päivänä, oli kuulema lahjoittanut kaverilleen, jolla oli sille käyttöä. Todennäköisesti se oli liian vaikea käyttää. Sen jälkeen lämmitteli ruokansa paistinpannulla ja keitot kattilasssa. Kaikki taidot katosivat vähitellen, ei osannut enää soitella kännykällä kuin hyvänä päivänä. Luopui sitä ennen lankapuhelimelta näyttävästä sim-kortilla toimivasta pöytäpuhelimestaankin, sen käyttö olisi varmaan hoitunut kauemmin. Television kaukosäätimessä kun onnistui painamaan jotain muuta kuin kanavanappia, niin häntä piti mennä auttamaan, mitä sen kanssa tehdä jne.

Nykyään on tehostetussa palveluasumisessa. Kotihoidon lääkäri teki paperit intervallihoitoon odottamaan hoitapaikan vapautumista. Puolipakolla hänet sinne vietiin, olisi kai saanut virka-apuakin vientiin, jos olisi kieltäytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota tai pyydä miestäsi heti ottamaan yhteys kunnan palveluohjaajaan ja kerro tilanne.
Ei sen tarvitse mikään muistisairauskartoittaja olla, vaan yksinkertaisesti palveluohjaaja tai hänen alaisensa, joka tulee tekemään kartoituksen tarvittavista vanhuspalveluista.
Sieltä tulee ihminen joka katsoo, missä asioissa apua tarvitaan.
Voitte olla siinä mukana ja kertoa oman tilanteenne, missä määrin voitte te olla apuna tai tukena.
Valitettavasti näistä palveluista joutuu vanhus maksamaan, mutta jos apu on vain kaupassa käyminen, apteekkiasiat ja kenties siivousapu, ei se liian kalliiksi tule.
Oma äitini saa kaikki palvelut ilmaiseksi, koska on sotaveteraani, mutta minä käyn silti hänelle kaupassa, tuleepahan samalla aina nähdyksi, mitä kuuluu ja onko kunnossa.
Minä se käyn kaikki pankki- ja paperiasiatkin läpi, kukapas muukaan, joten kyllä sitä joutuu omainen aina jotain tekemään jos ei vanhusta laitoshoitoon pistetä.
Aikanaan äiti yritti nakittaa minulle siivouksenkin, mutta sen vältin tilaamalla hänelle synttärilahjaksi kaksi siivouskertaa ja sanoin niille siivoojille, että ehdottakaapas te että alatte käymään säännöllisesti tästä lähin. Se tehosi. Ja sitten selvisi sekin, että veteraaniliittohan senkin maksaa.
Ehdotan myös, että kutsutte kaikki sisarukset koolle ja selvitätte tilanteen. Onhan heidän kaikkien oltava tietoisia, mitä heidän vanhemmilleen kuuluu. Ei kenenkään pidä siitä luistaa.
Jos sovitte niin, että te todellakin huolehditte kaikesta, on sisarusten kanssa sovittava korvauksesta. Vanhukset vanhenee koko ajan ja palvelun tarve kasvaa. Sisarusten kesken on sovittava miten menetellään myös jatkossa.
Tuo palveluohjaajaan käynti on kuitenkin ilman muuta huolehdittava heti, jotta saatte oikeaa tietoa siitä, missä asioissa kunta voi auttaa.
Missään nimessä teidän ei kuulu maksaa ruokaostoksia, pankin kanssa on tehtävä sopimus, että saatte käyttää heidän pankkikorttiaan heidän ostoksiinsa ja muihin heidän menoihinsa.
Kyllä se siitä suttaantuu, ette todellakaan ole ainoita tilanteessa ne. Aina se on se lähellä asuva, joka joutuu eniten vastuuseen, mutta pitäkää pinta ne ja vaatikaa muidenkin ottamaan osuutensa vastuusta. Älkääkä missään tapauksessa sopiko niin, että vain teillä on se vastuu. Raportoikaa vaikka koko ajan näille sisaruksille ja muistuttakaa, mitä nyt on kulloinkin tekeillä ja kysykää mitä he ovat asiasta mieltä ja mitä ehdottavat, näinhekin joutuvat pakosta ottamaan kantaa ja pysymään asian hermolla.
Onhan se helppoa vieraan sivusta huudella, että jättäkää tekemättä, mutta kuka on niin sydämetön, että jättää vanhan ihmisen heitteille? Sehän on sitäpaitsi rikos.
Ja juu ei meilläkään äiti maksaisi mistään mitään, ruuatkin pitäisi olla niitä kaikkein halvimpia ja huonoimpia ja joka jutun kohdalla kysyy mitä maksaa, vaikka palvelut on ilmaisia ja eläke hyvä ja pankissa hyvin puskuria.

Palveluohjaajaa ei ole pakko ottaa vastaan. Jos vanhukset asuvat omassa kodissaan, ei tarvitse päästää palveluohjaajaa edes ovesta sisään. Ja vaikka päästäisikin, kaikista palveluista voi myös kieltäytyä.

Tämä muuten taisi jo käydäkin eli silloin kun täyttivät 80 vuotta ja jotkut kävi heidän mukaansa kyyläämässä kuinka pärjäävät.
Silloin oli loukkaannuttu, että puututaan heidän elämäänsä ja mitään apua ei halunneet.
Eivät tosin silloin tarvinneetkaan, mutta nyt tilanne muuttunut kokonaan, kun auto on luovutettu pois eikä pääse kauppaan kuin taksilla, eikä pysty enää oikein itsenäisesti kauppaan menemään.
Ap

Tämä sama oli munkin äidin kohdalla.  Kunnan palveluohjaaja käy ilmeisesti automaattisesti kaikkien 80 vuotta täyttävien vanhusten luona tekemässä sen kartoituksen.  Tietysti ensin sieltä soitetaan ja sovitaan aika.

Äiti minulle kertoi, että joku sairaanhoitaja tai sellainen tulee käymään ja häntä katsomaan.  Äiti oli vielä niin virkeä ja hyvässä kunnossa, että en edes ajatellut olla läsnä siinä.  Ja sain sitten myöhemmin tietää, että se, joka siellä oli käynyt, oli minun ihan hyvin tuntema ihminen, mukava ja sympaattinen.  

Äitipä olikin eri mieltä, hänen mielestään se oli kauhea ihminen, joka kyttäsi hänen asioitaan ja kyseli jopa vessassa käymisiään, mitä ne sille kuului!  Nytkö häntä ollaan ajamassa johonkin avuttoman vanhuksen rooliin ja laitokseen pistämässä!!!!

Siitä meni sitten aikansa, kun äiti joutui jostakin sydänvaivoistaan sairaalaan ja ennen kotiuttamista sitten lääkäri määräsi tämän kartoituksen tehtäväksi.  Sen jälkeen tämä kotihoidon (tai en tiedä mikä nimitys se on) ihminen käy joka vuosi tekemässä tämän homman ja selvittää tarkkaan, miten äiti siellä kotona pärjää.  Minä olen aina siinä mukana, koska äiti ei kuule hyvin, pitää toimia korvina ja muutenkin äiti ei aina kaikkea käsitä.   Äiti tarvitsee jo monenlaista apua, mutta toistaiseksi vieläkin pystyy asumaan kotona, koska ei ole muistisairas.  Ei ole pelkoa, että lähtisi yöllä ulos tai jättäisi hellaa päälle tms.  Hän seuraa maailman tapahtumia tarkkaan ja on joskus niistä paremmin perillä kuin minä.  Kotisairaanhoitaja käy kerran vuorokaudessa, mutta eipä hänelläkään paljoa tekemistä ole, mittaa verenpaineen ja painon ja muuten seuraa vointia, mikä on tietysti hirveän hyvä asia.  

Minulle lankeaa sitten kaikki muu.  Varmasti esim. kuulotutkimukset voisi hoitaa kunnan puolesta, se vain vaatisi kuljetukset ja avustajan, tutkimuspaikka on 80 kilometrin päässä.  Helpommin se käy minulta ja äiti ei muita tietenkään haluaisikaan.  Kuka minulle maksaa polttoaineet ja kulukorvaukset, ei kukaan.  Pitäisikö kysyä kunnalta, en edes tiedä mistä.

Lukemattomia muita tekemisiä on vähän väliä.  Äidille tulee ruokapalvelu, mutta ei ne ruuat todellakaan häviä ole, olen minä itse ne nähnyt.  Suolat ja sokerit ja muut mausteet on oltava itseltä, joskus tosi oudon näköisiä annoksia ja kerran maistoin itse jotakin maksapihviä, se oli karmean pahaa!

Eikä siellä oteta huomioon allergioita saati omia mieltymyksiä.  Vihannekset voi tarkoittaa paria pientä nuhjuista salaatinlehden palasta ja retiisisiivu.  Ei ihme, että äiti tuottaa kaupasta eineksiä, nekin on maittavampia.  Mutta ehkä kerran viikossa on jokin oikeasti hyvänmakuinenkin ruoka.

Ei vanhaa ihmistä voi ihan täysin ilman omaisten tukea jättää, vaikka kuinka vielä arjesta tuntuisi selviytyvänkin.  Tilanteita tulee kumminkin, eikä niihin pysty varautumaan.  Minun kohdalla se merkitsee tällä hetkellä sitä, että ihan turha haaveilla mistään matkasta minnekään, mikä kestäisi vaikka viikon.  Yhden tai kaksi yötä uskaltaa korkeintaan jossain olla.  Silloinkin on parasta olla edes kertomatta äidille etukäteen mitään, koska alkaa vain hätäillä ja pelätä ja sitten nimenomaan sattuukin jotain.  

Kyllä tunnen syvää sympatiaa niitä kohtaan, jotka samassa liemessä kiehuvat.  Mutta en tiedä mitä sanoa sellaisesta, kun eräs tuntemani ihminen tosiaan muutti sinne äitinsä luo ja nyt on siinä niin kiinni, että oma elämä on täysin jäissä.  Kun joskus nähdään, niin aina sillä on kiire, kun äiti on siellä yksin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkeläiset voivat tilata ruoat itse kotiin ja maksaa kaupalle kuljetusmaksun.

Muistisairas lähes 90 vuotias ei kyllä pysty itse tilaamaan, kun ei pysty edes tavan puhelimessa hoitamaan asioitaan.
Ja kuljetusmaksu 26 pienestä eläkkeestä on paljon eli ei se nyt noin helppoa ole kuin ehdotat.
Ap

Meillä äiti ei kykene tekemään mitään tilauksia, koska kuulee huonosti, ei oikein pysty puhumaan puhelimessa ja on itse asiassa huonosti perillä siitäkin, mitä oikeastaan tarvitsee.
Kauppalista on tehtävä hänen kanssaan. Kyllä hän itse sen alustavasti tekee, mutta aina on neuvoteltava ja tutkittava, minkä verran tarvitaan esim. maitoa, kun listassa lukee vain "maitoa."
Minun sen on käytävä katsomassa kylppäristä, onko pesuaineita riittävästi, onko käsipyyhkeitä (kotisairaanhoitaja ja fyssari käyttävät), onko shampoota jne.
Käyn kaikki läpi, ja kyselen vielä, mitä muuta tarvitset. Samahan se sitten jo on, että käyn siellä kaupassakin.
Ja onhan se vähän niinkin, että on sitä minun äidille tehtävä ehdotuksiakin, että nyt olisi niitä hyviä mandariineja saatavilla ja mitä jos toisin eri merkkistä jugurttia ja vien välillä sellaistakin hyvää mitä vain näen sitten kaupassa. Ei tällä tavalla voi toimia minkään kaupan ruokatoimittajan kanssa. Hän tuo vain tasan sen mitä listassa on. Lisäksi onhan sitä ostettava muutakin kuin ruokaa.
Eli tuo kuljetuspalvelu on vähän kaksipiippuinen juttu, ainahan ei voi tietää onko kaupassa juuri sitä mitä halutaan. Voi joutua käymään toisessakin kaupassa hakemassa jotain.
Eikä vanha ihminen ole enää edes tietoinen siitä, mitä uusia tuotteita kaupassa olisi tarjolla, ellei joku niistä hänelle kerro.
Joutuu sitä ostamaan vielä vaatettakin, kukahan muu se kävisi uuden yöpaidan tai alushousuja ostamassa vanhukselle jne.
Ja niin monessa muussakin asiassa sitä joutuu olemaan apuna, ei kaikkea voi mikään kunnan tai muun instanssin ihminen käydä hoitamassa.
Elämä on kirjavaa. Kuinkahan monet kerrat tässä on saanut olla hoitamassa asioita niin isännöitsijän kuin pankin kuin Kelan virkailijoiden kanssa, aina jotain. Saati kuulolaitteiden ja silmälasien kanssa vekslaamiset... Hoh hoijaa.
Itsekin alkaa tässä ikää kertymään, mutta ei auta jäädä lepäilemään.

Nro 123 vastaa: Mä olen hieman eri mieltä tuosta ruokien tilaamisesta. Mutta johtuu varmaan siitä, että olen itselleni tilannut jo neljän vuoden ajan. Aikoinaan pistin samaan tilaukseeni myös vanhempieni ostokset ja kannoin sitten ne heille pihan poikki, kun toimitus tuli mun ovelleni. Jos vanhuksella on ateriapalvelu, eivät hekään kysele, mitä vanhus mahdollisesti haluaisi syödä tai mitä tarvitsisi. Sieltä tulee ruuat ja niitä vanhus sitten syö tai on syömättä. Mä opin aikoinaan parissa viikossa tietämään, paljonko vanhemmillani menee kahvia, maitoa, piimää, tuoremehuja, hedelmiä yms viikossa. Pystyisin hyvin tekemään heille heidän viikon ruokaostoksensa kysymättä, mitä tarvitsevat. Vessapapereita yms taas voi tilata isomman määrän kerralla ja jos vanhuksen luona käy nyt edes kerran kuukaudessa, voi samalla tarkistaa, pitääkö jo tilata lisää seuraavaan toimitukseen. 
Kotiin tilaaminen vaatii vain hetken aikaa harjoittelua. Kun 4 vuotta sitten aloin tilaamaan itselleni, kyllä mullakin aina välillä unohtui jotain ja jouduin hakemaan lähikaupasta. Mutta sitä vaihetta kesti noin kuukausi. On mulla edelleenkin tilanteita, että jossain vaiheessa viikkoa alkaa tekemään mieli jotain, mitä en ollutkaan tilannut (esim suklaata), mutta ei ole koskaan käynyt niin, että olisi pitänyt nälässä olla. Verkkokaupoista tilatessa kannattaa valita se, että puuttuvan tuotteen voi korvata jollain toisella. Esim jos ei ole just sitä Kariniemen broilerisuikaletta, kauppa voi vaihtaa sen tilalle jonkun toisen valmistajan broilerisuikaleet. Näiden 4 vuoden aikana, kun olen tilannut 1-2 kertaa viikossa, alle 10 kertaa on jokin tuote puuttunut kokonaan. Ja yleensä nekin ovat sellaisia, jotka eivät ole olleet millään tavalla välttämättömiä. Esim viimeksi puuttui 8 litran ämpäriin tilaamani kansi. Ja ainakin Citymarketissa voi tilaukseen antaa kerääjälle lisätiedon esim kirjoittaa, mitä haluaa tilalle, jos tuotetta X ei olekaan saatavilla. Mun viime viikon tilauksessa oli suklaapäällysteisiä salted caramel -tippaleipiä ja laitoin kerääjälle tiedon, että jos niitä ei ole, niin sitten tavallisia tippaleipiä. 
Mutta siis pointtini on, että ei ole kovin vaikeaa suunnitella vanhuksellekaan ruokalistaa ja tilata tuotteet sen mukaisesti. Ihan kuten ateriapalvelukin toimittaa ruuat kysymättä vanhukselta, mitä tämä haluaisi syödä. Vanhukselle, joka ei itse enää laita ruokaa, voi tilata einesruokia. Lämmittää sitten mikrossa ihan kuten lämmittäisi ateriapalvelun tuomat ruuatkin. Valmisruokien valikoima on nykyisin erinomainen, joten vanhuksen ei tarvitse edes syödä jatkuvasti samoja ruokia. Puuroja, kiisseleitä, salaatteja, valmiita annoksia (esim lohikiusaus, pyttipannu, lihapullat + perunamuusi jne jne) on saatavilla vaikka kuinka paljon. 

Nykypäivän kotona olevat eivät välttämättä enää osaa käyttää mikroa. Äitini käräytti omansa, en edes tiedä miten onnistui sen tekemään. Sitä oli kuulemma säteilytetty ulkopäin talon eteen parkeeratusta sähköyhtiön autosta. Kuuman kattilan oli " joku" laskenut suoraan lattialle muovimatolle. Tällaisia ihmisiä kotiutetaan yksin kotiin. Kotiin sovitun hoitajäkäynnin samainen vanhus peruu ja soittelee harhaisia puheluitaan lapsilleen. Useita viikkoja vanhusten psykiatrisella osastolla ja silti kotiutetaan kotiin.

Tiedän tuon, mutta pointtini oli aiemmassa, että omainen voi tilata ruuat kotiinkuljetuksella ihan samalla tavalla kuin jos vanhuksella olisi ateriapalvelu. Ei se ateriapalvelun kuskikaan jää lämmittämään ruokia mikrossa vaan vanhus tekee sen joko itse tai kotihoito käydessään auttaa. 
Toinen asia sitten taas on se, että kotona asuu vanhuksia, jotka eivät edes älyä syödä itse. Heidän paikkansa olisi laitoksessa, mutta kun niitä laitospaikkoja ei ole. Jos vanhus on kuitenkin oikeustoimikelpoinen, ei kukaan ulkopuolinen voi väkisinkään tehdä yhtään mitään. 

Tilanteet on niin erilaisia. Minulle ajatus ruuan kotiinkuljetuksesta on hyvin vieras, käyn ehdottomasti mieluiten itse kaupassa. Muistan kuinka yksi naapurini aikanaan kuljetutti ostoksensa kotiin kaupasta kauppiaan palveluna siksi, ettei itse kyennyt kantamaan ostoskasseja ja oli bussin varassa kun ei ollut omaa autoa, mutta silloinkin hän kävi itse kaupassa tekemässä ostokset. Kauppias vain kuljetti kassit kotiin ja tietysti veloitti siitä taksansa mukaan.
Sittemmin mitään tällaista palvelua ei ole ollut täällä ainakaan missään kaupassa, kunnes korona aiheutti uuden tarpeen.
Kaupassa käyminen ei sinänsä edes ole se vaativin juttu. Sehän toimii ihan hyvin kun vaan laittaa toimimaan. Mutta se muu auttaminen ja läsnäolon tarve voi rassata.
Kun puhelin voi soida keskellä yötäkin ja on vain kyettävä itse sieltä matkan päästä arvioimaan, onko hätä todellinen vai ei. Kun aina ei suinkaan ole ollut.
Vanhuksella on varmasti myös vain niitä hetkiä, jolloin joku epävarmuus tai pelko iskee, ja heti olisi lähdettävä sitä selvittämään. Omainen voi olla aikamoisessa puristuksessa.
Ja selkeästi on niitäkin tilanteita, että vanhus haluaisi vain seuraa, eikä ymmärrä sitä, että omaisella voi olla omia menoja ja kiireitä. Monet on jo niin vieraantuneita esim. työelämän vaatimuksista, etteivät ymmärrä, miksi pitää aina olla töissä. Ja kun on vapaalla, niin se pitäisi viettää sitten vain sen vanhuksen kanssa.

Ymmärrän  hyvin tuon :) Mulla on kuitenkin jo neljän vuoden kokemus päivittäistavaroiden kotiinkuljetuksesta ja olen todennut palvelun erinomaiseksi. Alussa tilasin siksi, että autottomana tosiaan jouduin raahaamaan kaiken bussilla kauppakeskuksesta kotiin. Lähikauppani kun on pieni K-Market ja valikoimat sen mukaiset. Kun mulle oli laitettu tekonivelet polviin ja olin kuntoutunut, olisin voinut taas ruveta käymään itse Citymarketissa. Mutta en mä edelleenkään olisi saanut viikon ostoksia tuotua bussilla. Olisi pitänyt mennä bussilla kauppaan ja tulla taksilla kotiin.Ja tämä taas olisi tullut kalliimmaksi kuin tilata kotiinkuljetuksella. Tai sitten käydä useamman kerran viikossa ja sekin olisi tullut kalliimmaksi kuin tilata kotiinkuljetuksella. Joten jatkoin kotiinkuljetuksen käyttöä. Ainakin Ison Omenan (Espoo) Citymarketissa palvelu toimii loistavasti, tuotteet ovat aina tuoreita ja parasta ennen -päivät mahdollisimman kaukana tulevaisuudessa. Koskaan ei ole ollut tuotetta, josta olisi ollut mitään valittamista. 
Mä olen kommentoinut nyt paljon tuosta kaupassa käymisestä vanhuksen puolesta ja että jos vanhus ei pysty itse hoitamaan kauppa-asioitaan, omaisen kannattaa tehdä asia itselleen mahdollisimman helpoksi. Ja verrannut sitä vanhusten ateriapalveluun. Eli miten vanhukselle saadaan ruokaa kotiin. Toki, jos vanhuksen puolesta kaupassa käyminen ei olekaan ongelma, ei silloin tietty ole tarvetta kotiinkuljetuksille eikä ateriapalvelullekaan. 
Ihan kuten ketjun aloittajallakin, myös mun vanhukseni asuvat naapurissa. Jos tulisi tilanne, että he eivät osaisi enää itse tilata ostoksiaan, minä tilaisin ja toimitus suoraan heille. Ja jos he eivät itse enää osaisi lämmittää ruokaa mikrossa, niin mä voisin kyllä kipaista heillä lämmittämässä. Siihen menisi kuitenkin vain pari minuuttia, kun taas heidän puolestaan kaupassa asioimiseen menisi paljon kauemmin. 
Ymmärrän myös tuon muun, mistä puhuit. Tiedän ihan hyvin, että puhelin voi soida keskellä yötäkin. Meillä siskoni kanssa se olen minä, jolle soittavat, vaikka siskonikin asuu naapurissa. Homma on sovittu näin, koska ensinnäkin olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja ja toiseksi teen etätöitä ja mulla on joustava työaika. Siskoni taas pitää mennä aamulla kahdeksaksi töihin ja herätä sen vuoksi aikaisemmin. Olemme järjestelleet asiat tällä tavalla jo kauan sitten. Ihan sen vuoksi, että en mä jostain kilometrien tai satojen kilometrien päästä voisi juosta keskellä yötä katsomaan, mikä on hätänä. Niinpä mun vanhempani muuttivat jo neljännesvuosisata sitten tähän samaan rivitaloyhtiöön, missä minä ja siskonikin asutaan. Tilanne on ihan erilainen sellaisilla, jotka asuvat kaukana vanhuksistaan. Ja varmasti paljon kuormittavampaa. Siinä kun pitäisi tehdä pelkän puhelun perusteella päätös, onko todellinen hätä eli pitää soittaa 112:een vai ei. Yhden ainoan kerran olen puhelinsoiton perusteella käskenyt isääni soittamaan aamuyöllä  112:een heti ja olen alkanut vasta sitten vetää vaatteita päälle ja juossut katsomaan. Ehtinyt sinne ennen ambulanssia, mutta yleensä on tilanteet olleet sellaisia, että olen mennyt ensin katsomaan ja sitten soittanut lanssin, jos on ollut tarvetta. 
Summa summarum: jos huolehtii iäkkäistä omaisistaan, kannattaa tehdä huolehtiminen itselleen mahdollisimman helpoksi. Helppoahan siitä ei tule, mutta voi tulla helpompaa. 
Nro 123

Tuohan on ihannetilanne, kun asutte ihan vierekkäin!  Ja teitä on kaksi, jotka huolehditte.  

Minä se asun perheineni haja-asutusalueella omakotitalossa, joten äitini muuttaminen johonkin tähän lähelle on mahdottomuus.  Eikä äitini suurin surminkaan haluaisi muuttaa meille.  Eihän hän täällä edes näkisi ikkunasta mitään kun on vaan peltoa ja metsää, ja lisäksi meillä on koiria, hui!

Ja vaikka olemme äidin kanssa ihan läheisiä olleet aina, niin silti hän on sen laatuinen ihminen, että en jaksa häntä kovin pitkää aikaa yhtäjaksoisesti.  Pakko saada välimatkaa, muuten tulen hulluksi.  Kun hän tuhannetta kertaa alkaa valittavalla äänellä kertoa, kuinka eräs koulukaveri häntä haukkui hänen ollessaan pieni ja kukaan ei sanonut mitään, niin tekee mieli mennä repimän hiuksia jonnekin!  Olen kuullut tuon saman tarinan jo pikkulapsesta lähtien.   Ja lukemattomat muut asiat, joita hän ei vain ole kyennyt unohtamaan ihan normaaleina elämään kuuluvina vastoinkäymisinä, joista ihmisen nyt vaan on aina pitänyt selviytyä, joka ikisen, mutta hänelle ne on elämää suurempia olleet aina.  Äitini on hiukan raskas ihminen, enkä ihmettele lainkaan sitä, että isän kanssa sillä tuli riitoja, koska ei hänkään jaksanut.  

Vanhetessa asiat vielä korostuvat, kumpaankin suuntaan.  Joskus olen ajatellut, että jos isän sijasta olisikin äiti kuollut aikanaan, niin isän kanssa olisi tässä tilanteessa varmasti helpompaa.  

Pitää vain toivoa, että itse en tulisi olemaan lapsilleni taakaksi.  Olen kyllä heille jo sanonut, että minut saa vaikka väkisin laittaa hoivakotiin tai vastaavaan jos sellaista tarvetta vähänkään ilmenee, minua ei tarvitse ruveta passaamaan ja palvelemaan.  Kunhan katsomassa käytte, niin hyvä on, mutta hoito ja huolto pitää tulla ammatti-ihmiseltä.  

Muuta pois. Eihän nuo ole edes sukulaisiasi. Jos tulee ero, tekemäsi työ valuu kaivoon. Oletko liian hyväuskoinen ja naivi?

Ei ilmaista työtä kannata tehdä. Ei ole edes sukulaisesi. Tuskin olet missään kiitollisuudenvelassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkeläiset voivat tilata ruoat itse kotiin ja maksaa kaupalle kuljetusmaksun.

Muistisairas lähes 90 vuotias ei kyllä pysty itse tilaamaan, kun ei pysty edes tavan puhelimessa hoitamaan asioitaan.
Ja kuljetusmaksu 26 pienestä eläkkeestä on paljon eli ei se nyt noin helppoa ole kuin ehdotat.
Ap

Meillä äiti ei kykene tekemään mitään tilauksia, koska kuulee huonosti, ei oikein pysty puhumaan puhelimessa ja on itse asiassa huonosti perillä siitäkin, mitä oikeastaan tarvitsee.
Kauppalista on tehtävä hänen kanssaan. Kyllä hän itse sen alustavasti tekee, mutta aina on neuvoteltava ja tutkittava, minkä verran tarvitaan esim. maitoa, kun listassa lukee vain "maitoa."
Minun sen on käytävä katsomassa kylppäristä, onko pesuaineita riittävästi, onko käsipyyhkeitä (kotisairaanhoitaja ja fyssari käyttävät), onko shampoota jne.
Käyn kaikki läpi, ja kyselen vielä, mitä muuta tarvitset. Samahan se sitten jo on, että käyn siellä kaupassakin.
Ja onhan se vähän niinkin, että on sitä minun äidille tehtävä ehdotuksiakin, että nyt olisi niitä hyviä mandariineja saatavilla ja mitä jos toisin eri merkkistä jugurttia ja vien välillä sellaistakin hyvää mitä vain näen sitten kaupassa. Ei tällä tavalla voi toimia minkään kaupan ruokatoimittajan kanssa. Hän tuo vain tasan sen mitä listassa on. Lisäksi onhan sitä ostettava muutakin kuin ruokaa.
Eli tuo kuljetuspalvelu on vähän kaksipiippuinen juttu, ainahan ei voi tietää onko kaupassa juuri sitä mitä halutaan. Voi joutua käymään toisessakin kaupassa hakemassa jotain.
Eikä vanha ihminen ole enää edes tietoinen siitä, mitä uusia tuotteita kaupassa olisi tarjolla, ellei joku niistä hänelle kerro.
Joutuu sitä ostamaan vielä vaatettakin, kukahan muu se kävisi uuden yöpaidan tai alushousuja ostamassa vanhukselle jne.
Ja niin monessa muussakin asiassa sitä joutuu olemaan apuna, ei kaikkea voi mikään kunnan tai muun instanssin ihminen käydä hoitamassa.
Elämä on kirjavaa. Kuinkahan monet kerrat tässä on saanut olla hoitamassa asioita niin isännöitsijän kuin pankin kuin Kelan virkailijoiden kanssa, aina jotain. Saati kuulolaitteiden ja silmälasien kanssa vekslaamiset... Hoh hoijaa.
Itsekin alkaa tässä ikää kertymään, mutta ei auta jäädä lepäilemään.

Nro 123 vastaa: Mä olen hieman eri mieltä tuosta ruokien tilaamisesta. Mutta johtuu varmaan siitä, että olen itselleni tilannut jo neljän vuoden ajan. Aikoinaan pistin samaan tilaukseeni myös vanhempieni ostokset ja kannoin sitten ne heille pihan poikki, kun toimitus tuli mun ovelleni. Jos vanhuksella on ateriapalvelu, eivät hekään kysele, mitä vanhus mahdollisesti haluaisi syödä tai mitä tarvitsisi. Sieltä tulee ruuat ja niitä vanhus sitten syö tai on syömättä. Mä opin aikoinaan parissa viikossa tietämään, paljonko vanhemmillani menee kahvia, maitoa, piimää, tuoremehuja, hedelmiä yms viikossa. Pystyisin hyvin tekemään heille heidän viikon ruokaostoksensa kysymättä, mitä tarvitsevat. Vessapapereita yms taas voi tilata isomman määrän kerralla ja jos vanhuksen luona käy nyt edes kerran kuukaudessa, voi samalla tarkistaa, pitääkö jo tilata lisää seuraavaan toimitukseen. 
Kotiin tilaaminen vaatii vain hetken aikaa harjoittelua. Kun 4 vuotta sitten aloin tilaamaan itselleni, kyllä mullakin aina välillä unohtui jotain ja jouduin hakemaan lähikaupasta. Mutta sitä vaihetta kesti noin kuukausi. On mulla edelleenkin tilanteita, että jossain vaiheessa viikkoa alkaa tekemään mieli jotain, mitä en ollutkaan tilannut (esim suklaata), mutta ei ole koskaan käynyt niin, että olisi pitänyt nälässä olla. Verkkokaupoista tilatessa kannattaa valita se, että puuttuvan tuotteen voi korvata jollain toisella. Esim jos ei ole just sitä Kariniemen broilerisuikaletta, kauppa voi vaihtaa sen tilalle jonkun toisen valmistajan broilerisuikaleet. Näiden 4 vuoden aikana, kun olen tilannut 1-2 kertaa viikossa, alle 10 kertaa on jokin tuote puuttunut kokonaan. Ja yleensä nekin ovat sellaisia, jotka eivät ole olleet millään tavalla välttämättömiä. Esim viimeksi puuttui 8 litran ämpäriin tilaamani kansi. Ja ainakin Citymarketissa voi tilaukseen antaa kerääjälle lisätiedon esim kirjoittaa, mitä haluaa tilalle, jos tuotetta X ei olekaan saatavilla. Mun viime viikon tilauksessa oli suklaapäällysteisiä salted caramel -tippaleipiä ja laitoin kerääjälle tiedon, että jos niitä ei ole, niin sitten tavallisia tippaleipiä. 
Mutta siis pointtini on, että ei ole kovin vaikeaa suunnitella vanhuksellekaan ruokalistaa ja tilata tuotteet sen mukaisesti. Ihan kuten ateriapalvelukin toimittaa ruuat kysymättä vanhukselta, mitä tämä haluaisi syödä. Vanhukselle, joka ei itse enää laita ruokaa, voi tilata einesruokia. Lämmittää sitten mikrossa ihan kuten lämmittäisi ateriapalvelun tuomat ruuatkin. Valmisruokien valikoima on nykyisin erinomainen, joten vanhuksen ei tarvitse edes syödä jatkuvasti samoja ruokia. Puuroja, kiisseleitä, salaatteja, valmiita annoksia (esim lohikiusaus, pyttipannu, lihapullat + perunamuusi jne jne) on saatavilla vaikka kuinka paljon. 

Nykypäivän kotona olevat eivät välttämättä enää osaa käyttää mikroa. Äitini käräytti omansa, en edes tiedä miten onnistui sen tekemään. Sitä oli kuulemma säteilytetty ulkopäin talon eteen parkeeratusta sähköyhtiön autosta. Kuuman kattilan oli " joku" laskenut suoraan lattialle muovimatolle. Tällaisia ihmisiä kotiutetaan yksin kotiin. Kotiin sovitun hoitajäkäynnin samainen vanhus peruu ja soittelee harhaisia puheluitaan lapsilleen. Useita viikkoja vanhusten psykiatrisella osastolla ja silti kotiutetaan kotiin.

Tiedän tuon, mutta pointtini oli aiemmassa, että omainen voi tilata ruuat kotiinkuljetuksella ihan samalla tavalla kuin jos vanhuksella olisi ateriapalvelu. Ei se ateriapalvelun kuskikaan jää lämmittämään ruokia mikrossa vaan vanhus tekee sen joko itse tai kotihoito käydessään auttaa. 
Toinen asia sitten taas on se, että kotona asuu vanhuksia, jotka eivät edes älyä syödä itse. Heidän paikkansa olisi laitoksessa, mutta kun niitä laitospaikkoja ei ole. Jos vanhus on kuitenkin oikeustoimikelpoinen, ei kukaan ulkopuolinen voi väkisinkään tehdä yhtään mitään. 

Tilanteet on niin erilaisia. Minulle ajatus ruuan kotiinkuljetuksesta on hyvin vieras, käyn ehdottomasti mieluiten itse kaupassa. Muistan kuinka yksi naapurini aikanaan kuljetutti ostoksensa kotiin kaupasta kauppiaan palveluna siksi, ettei itse kyennyt kantamaan ostoskasseja ja oli bussin varassa kun ei ollut omaa autoa, mutta silloinkin hän kävi itse kaupassa tekemässä ostokset. Kauppias vain kuljetti kassit kotiin ja tietysti veloitti siitä taksansa mukaan.
Sittemmin mitään tällaista palvelua ei ole ollut täällä ainakaan missään kaupassa, kunnes korona aiheutti uuden tarpeen.
Kaupassa käyminen ei sinänsä edes ole se vaativin juttu. Sehän toimii ihan hyvin kun vaan laittaa toimimaan. Mutta se muu auttaminen ja läsnäolon tarve voi rassata.
Kun puhelin voi soida keskellä yötäkin ja on vain kyettävä itse sieltä matkan päästä arvioimaan, onko hätä todellinen vai ei. Kun aina ei suinkaan ole ollut.
Vanhuksella on varmasti myös vain niitä hetkiä, jolloin joku epävarmuus tai pelko iskee, ja heti olisi lähdettävä sitä selvittämään. Omainen voi olla aikamoisessa puristuksessa.
Ja selkeästi on niitäkin tilanteita, että vanhus haluaisi vain seuraa, eikä ymmärrä sitä, että omaisella voi olla omia menoja ja kiireitä. Monet on jo niin vieraantuneita esim. työelämän vaatimuksista, etteivät ymmärrä, miksi pitää aina olla töissä. Ja kun on vapaalla, niin se pitäisi viettää sitten vain sen vanhuksen kanssa.

Ymmärrän  hyvin tuon :) Mulla on kuitenkin jo neljän vuoden kokemus päivittäistavaroiden kotiinkuljetuksesta ja olen todennut palvelun erinomaiseksi. Alussa tilasin siksi, että autottomana tosiaan jouduin raahaamaan kaiken bussilla kauppakeskuksesta kotiin. Lähikauppani kun on pieni K-Market ja valikoimat sen mukaiset. Kun mulle oli laitettu tekonivelet polviin ja olin kuntoutunut, olisin voinut taas ruveta käymään itse Citymarketissa. Mutta en mä edelleenkään olisi saanut viikon ostoksia tuotua bussilla. Olisi pitänyt mennä bussilla kauppaan ja tulla taksilla kotiin.Ja tämä taas olisi tullut kalliimmaksi kuin tilata kotiinkuljetuksella. Tai sitten käydä useamman kerran viikossa ja sekin olisi tullut kalliimmaksi kuin tilata kotiinkuljetuksella. Joten jatkoin kotiinkuljetuksen käyttöä. Ainakin Ison Omenan (Espoo) Citymarketissa palvelu toimii loistavasti, tuotteet ovat aina tuoreita ja parasta ennen -päivät mahdollisimman kaukana tulevaisuudessa. Koskaan ei ole ollut tuotetta, josta olisi ollut mitään valittamista. 
Mä olen kommentoinut nyt paljon tuosta kaupassa käymisestä vanhuksen puolesta ja että jos vanhus ei pysty itse hoitamaan kauppa-asioitaan, omaisen kannattaa tehdä asia itselleen mahdollisimman helpoksi. Ja verrannut sitä vanhusten ateriapalveluun. Eli miten vanhukselle saadaan ruokaa kotiin. Toki, jos vanhuksen puolesta kaupassa käyminen ei olekaan ongelma, ei silloin tietty ole tarvetta kotiinkuljetuksille eikä ateriapalvelullekaan. 
Ihan kuten ketjun aloittajallakin, myös mun vanhukseni asuvat naapurissa. Jos tulisi tilanne, että he eivät osaisi enää itse tilata ostoksiaan, minä tilaisin ja toimitus suoraan heille. Ja jos he eivät itse enää osaisi lämmittää ruokaa mikrossa, niin mä voisin kyllä kipaista heillä lämmittämässä. Siihen menisi kuitenkin vain pari minuuttia, kun taas heidän puolestaan kaupassa asioimiseen menisi paljon kauemmin. 
Ymmärrän myös tuon muun, mistä puhuit. Tiedän ihan hyvin, että puhelin voi soida keskellä yötäkin. Meillä siskoni kanssa se olen minä, jolle soittavat, vaikka siskonikin asuu naapurissa. Homma on sovittu näin, koska ensinnäkin olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja ja toiseksi teen etätöitä ja mulla on joustava työaika. Siskoni taas pitää mennä aamulla kahdeksaksi töihin ja herätä sen vuoksi aikaisemmin. Olemme järjestelleet asiat tällä tavalla jo kauan sitten. Ihan sen vuoksi, että en mä jostain kilometrien tai satojen kilometrien päästä voisi juosta keskellä yötä katsomaan, mikä on hätänä. Niinpä mun vanhempani muuttivat jo neljännesvuosisata sitten tähän samaan rivitaloyhtiöön, missä minä ja siskonikin asutaan. Tilanne on ihan erilainen sellaisilla, jotka asuvat kaukana vanhuksistaan. Ja varmasti paljon kuormittavampaa. Siinä kun pitäisi tehdä pelkän puhelun perusteella päätös, onko todellinen hätä eli pitää soittaa 112:een vai ei. Yhden ainoan kerran olen puhelinsoiton perusteella käskenyt isääni soittamaan aamuyöllä  112:een heti ja olen alkanut vasta sitten vetää vaatteita päälle ja juossut katsomaan. Ehtinyt sinne ennen ambulanssia, mutta yleensä on tilanteet olleet sellaisia, että olen mennyt ensin katsomaan ja sitten soittanut lanssin, jos on ollut tarvetta. 
Summa summarum: jos huolehtii iäkkäistä omaisistaan, kannattaa tehdä huolehtiminen itselleen mahdollisimman helpoksi. Helppoahan siitä ei tule, mutta voi tulla helpompaa. 
Nro 123

Tuohan on ihannetilanne, kun asutte ihan vierekkäin!  Ja teitä on kaksi, jotka huolehditte.  
Minä se asun perheineni haja-asutusalueella omakotitalossa, joten äitini muuttaminen johonkin tähän lähelle on mahdottomuus.  Eikä äitini suurin surminkaan haluaisi muuttaa meille.  Eihän hän täällä edes näkisi ikkunasta mitään kun on vaan peltoa ja metsää, ja lisäksi meillä on koiria, hui!
Ja vaikka olemme äidin kanssa ihan läheisiä olleet aina, niin silti hän on sen laatuinen ihminen, että en jaksa häntä kovin pitkää aikaa yhtäjaksoisesti.  Pakko saada välimatkaa, muuten tulen hulluksi.  Kun hän tuhannetta kertaa alkaa valittavalla äänellä kertoa, kuinka eräs koulukaveri häntä haukkui hänen ollessaan pieni ja kukaan ei sanonut mitään, niin tekee mieli mennä repimän hiuksia jonnekin!  Olen kuullut tuon saman tarinan jo pikkulapsesta lähtien.   Ja lukemattomat muut asiat, joita hän ei vain ole kyennyt unohtamaan ihan normaaleina elämään kuuluvina vastoinkäymisinä, joista ihmisen nyt vaan on aina pitänyt selviytyä, joka ikisen, mutta hänelle ne on elämää suurempia olleet aina.  Äitini on hiukan raskas ihminen, enkä ihmettele lainkaan sitä, että isän kanssa sillä tuli riitoja, koska ei hänkään jaksanut.  
Vanhetessa asiat vielä korostuvat, kumpaankin suuntaan.  Joskus olen ajatellut, että jos isän sijasta olisikin äiti kuollut aikanaan, niin isän kanssa olisi tässä tilanteessa varmasti helpompaa.  
Pitää vain toivoa, että itse en tulisi olemaan lapsilleni taakaksi.  Olen kyllä heille jo sanonut, että minut saa vaikka väkisin laittaa hoivakotiin tai vastaavaan jos sellaista tarvetta vähänkään ilmenee, minua ei tarvitse ruveta passaamaan ja palvelemaan.  Kunhan katsomassa käytte, niin hyvä on, mutta hoito ja huolto pitää tulla ammatti-ihmiseltä.  

Meillä kieltämättä on ihannetilanne. Ja ihannetilanne vielä siksikin, että vanhempani muuttivat tänne jo kauan ennenkuin tarvitsivat yhtään minkäänlaista apua. He siis itse ymmärsivät, että JOS haluavat mun ja siskoni auttavan heitä, HEIDÄN on muutettava lähemmäs. Eikä siis niin, että minä ja siskoni tai edes toinen meistä olisi muuttanut lähemmäs vanhempiani. Yksinkertaistettuna: jos haluavat saada apua, pitää muuttaa sinne, missä on apua tarjolla. Monen suomalaisen ongelmana on, että varsinkaan omakotitaloissaan asuvia vanhuksia ei tahdo saada syrjäseuduiltakaan muuttamaan pois. Tavallaan ymmärrän tämän, koska koti, jossa on asunut kenties vuosikymmeniä, on rakas. Mutta silloin ei voi olettaa, että kaukana asuvat omaiset huolehtisivat. 

Mitä tulee tuohon vanhusten juttujen rasittavuuteen, niin tottahan sekin. Jaksaisivat jaaritella tuntikausia ja samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Mutta kun asutaan näin lähellä kuin me asumme, me tehdään siskoni kanssa lyhyitä vierailuja usein. Varsinkin viime talvena, kun oli niin helkkarin liukasta, ei isäni päässyt rollaattorilla postilaatikolle. Joten me käytiin siskoni kanssa vuorotellen viemässä heidän postinsa. Mentiin hetkeksi sisälle, mutta ei otettu kenkiä ja päällysvaatteita pois. Juteltiin 5-10 minuuttia ja sitten kotiin. Viikonloppuna voi piipahtaa kahvilla ja olla puolisen tuntia. Mä uskon, että tällä tavalla vanhempani kokevat itsensä vähemmän yksinäisiksi kuin jos me käytäisiin kerran kahdessa viikossa ja istuttaisiin siellä pari tuntia. 

Mä olen omille lapsilleni sanonut, että haluaisin asua kotona loppuun asti. Mutta en niin, että mun kotona pärjäämiseni jäisi heidän harteilleen. Olen myös sanonut, että jos mä en halua syödä ateriapalvelun tuomaa sapuskaa, niin sitten mä en syö. He eivät saa tuntea huonoa omatuntoa siitä, että mä en syö sapuskaa, joka maistuu mun mielestä pahalta tai on mautonta ja jonka ainoa tarkoitus on vain pitkittää mun elämääni. Pyrin nauttimaan elämästäni niin pitkään kuin mahdollista ja sitten, kun en enää pysty nauttimaan, mun lähtölaskentani on alkanut eikä sitä pidä kenenkään yrittää estää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona asuvalle vanhukselle, joka ei enää ihan täysin pysty asioistaan huolehtimaan, voi sattua ikäviäkin juttuja. Voi käydä kutsumattomia vieraita ja nämä ei ymmärrä olla avaamatta ovea.
Meillä sai äiti outoja puheluita ja uskoi niitä juttuja, onneksi kertoi meille lapsille.
Ainakin kerran yksi talon hieman epämääräinen asukki sai itsensä tungetuksi sisäänkin, mutta sattumalta osui rappuun juuri silloin toinen asukas joka älysi tilanteen ja laittoi sen ihmisen pihalle ja soitti sekä isännöitsijälle että poliisille.
Kaikkea tämmöistä saa pelätä, kun vanha ihminen sinnikkäästi vain haluaa asua kotonaan.
Kyllä monta kiveä tippuisi hartioilta, jos hän suostuisi menemään palvelukotiin tai vanhainkotiin, siellä olisi henkilökunta lähellä ja estämässä vanhuksen hyväksikäytön.
Mutta ei. Minä pärjään ihan hyvin ja minä saan asua kotonani!!! Te lapset vaan käytte hoitamassa kaikki minun asiani ja sillä siisti!

Kerropa, missä voi vaan mennä palvelukotiin tai vanhainkotiin. Jos on n 5000 e/kk rahaa, niin sitten voi mennä muuten ei voi ellei ole lähes vuoteenomana tai täysin muistamaton, että pääsee johonkin.

Kyllä mun äitini olisi päässyt heittämällä upouuteen palvelukotiin asumaan, sitä sille jopa kunnan puolesta ehdotettiin.  Mutta ei kelvannut.  Ja tiedän kyllä syyn.  Sehän olisi merkinnyt sitä, että hän olisi saanut kaikki palvelunsa hoidetuksi siellä, ei olisi tarvinnut enää soitella lapsilleen joka asiasta.  Eli pelko siitä, että ei olisi käyty siellä enää niin useasti hyppäämässä kuin nyt.  Ja vieraat ihmiset!

Ja ennen kaikkea, kaikki ihmiset vanhoja kääkkänöitä!  Sillä ei ole merkitystä, että nytkin asuu talossa, missä lähes kaikki ihmiset on vanhoja.  

Ja nyt valittaa kun joutuu asumaan asunnossa, missä ei voi tehdä mitään remonttia, kun pitäisi itse muuttaa siitä remontin alta ensin pois ja se ei onnistu.  Kaikki paikat huutaa korjaamista.  Ei kaupunki tule vaihtamaan uusia keittiökalusteita vaikka kuinka valittaisi.  Siinä palvelutalossa olisi ollut omat keittiöt, kaikki uudet kalusteet ja pinnat, mutta kun ei käynyt.

99-vuotias pääsee mihin tahansa hoivalaitokseen tai palvelukotiin heti kun vaan anomuksen laittaa.  

Työkaverini sai kyllä myös oman äitinsä vanhainkotiin samantien, kun sairaus aiheutti liikuntakyvyttömyyttä niin, ettei enää kotona asuminen onnistunut.  Hyvin pienellä eläkkeellä oli, mutta se eläke sitten vain otettiin sinne kattamaan kustannuksia, jotain satasen verran kuulemma sai jäädä omaan käyttöön kuussa.  Vanha omakotitalo jäi täysin jälkipolven haltuun, sitä ei kaupunki ruvennut itselleen vaatimaan.  Oliko tilillä rahaa, sitä en tietenkään tiedä enkä kysy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona asuvalle vanhukselle, joka ei enää ihan täysin pysty asioistaan huolehtimaan, voi sattua ikäviäkin juttuja. Voi käydä kutsumattomia vieraita ja nämä ei ymmärrä olla avaamatta ovea.
Meillä sai äiti outoja puheluita ja uskoi niitä juttuja, onneksi kertoi meille lapsille.
Ainakin kerran yksi talon hieman epämääräinen asukki sai itsensä tungetuksi sisäänkin, mutta sattumalta osui rappuun juuri silloin toinen asukas joka älysi tilanteen ja laittoi sen ihmisen pihalle ja soitti sekä isännöitsijälle että poliisille.
Kaikkea tämmöistä saa pelätä, kun vanha ihminen sinnikkäästi vain haluaa asua kotonaan.
Kyllä monta kiveä tippuisi hartioilta, jos hän suostuisi menemään palvelukotiin tai vanhainkotiin, siellä olisi henkilökunta lähellä ja estämässä vanhuksen hyväksikäytön.
Mutta ei. Minä pärjään ihan hyvin ja minä saan asua kotonani!!! Te lapset vaan käytte hoitamassa kaikki minun asiani ja sillä siisti!

Kerropa, missä voi vaan mennä palvelukotiin tai vanhainkotiin. Jos on n 5000 e/kk rahaa, niin sitten voi mennä muuten ei voi ellei ole lähes vuoteenomana tai täysin muistamaton, että pääsee johonkin.

Kyllä mun äitini olisi päässyt heittämällä upouuteen palvelukotiin asumaan, sitä sille jopa kunnan puolesta ehdotettiin.  Mutta ei kelvannut.  Ja tiedän kyllä syyn.  Sehän olisi merkinnyt sitä, että hän olisi saanut kaikki palvelunsa hoidetuksi siellä, ei olisi tarvinnut enää soitella lapsilleen joka asiasta.  Eli pelko siitä, että ei olisi käyty siellä enää niin useasti hyppäämässä kuin nyt.  Ja vieraat ihmiset!
Ja ennen kaikkea, kaikki ihmiset vanhoja kääkkänöitä!  Sillä ei ole merkitystä, että nytkin asuu talossa, missä lähes kaikki ihmiset on vanhoja.  
Ja nyt valittaa kun joutuu asumaan asunnossa, missä ei voi tehdä mitään remonttia, kun pitäisi itse muuttaa siitä remontin alta ensin pois ja se ei onnistu.  Kaikki paikat huutaa korjaamista.  Ei kaupunki tule vaihtamaan uusia keittiökalusteita vaikka kuinka valittaisi.  Siinä palvelutalossa olisi ollut omat keittiöt, kaikki uudet kalusteet ja pinnat, mutta kun ei käynyt.
99-vuotias pääsee mihin tahansa hoivalaitokseen tai palvelukotiin heti kun vaan anomuksen laittaa.  
Työkaverini sai kyllä myös oman äitinsä vanhainkotiin samantien, kun sairaus aiheutti liikuntakyvyttömyyttä niin, ettei enää kotona asuminen onnistunut.  Hyvin pienellä eläkkeellä oli, mutta se eläke sitten vain otettiin sinne kattamaan kustannuksia, jotain satasen verran kuulemma sai jäädä omaan käyttöön kuussa.  Vanha omakotitalo jäi täysin jälkipolven haltuun, sitä ei kaupunki ruvennut itselleen vaatimaan.  Oliko tilillä rahaa, sitä en tietenkään tiedä enkä kysy.

Ihana kirjoitus <3 

Jotenkin voisin kuvitella, että mä saattaisin olla aikanaan vähän niinkuin äitisi. En siinä mielessä, että haluaisin aikuisten lasteni hyppäävän täällä auttamassa mua, mutta noin muuten. Mitä katselin kotikaupunkini palvelutalojen sivuja, niin suurinkin kaksio oli vain 45 m2. Siis pienempi kuin mulla on tässä asunnossani alakerta. Kun on tottunut asumaan väljästi, tuon kokoinen kaksio tuntuu koirankopilta. Huoneiden on pakko olla surkean pieniä. Ja tosiaan koko talo olisi täynnä samanlaisia muumioita kuin itsekin silloin olisin. Ainoat "elävät" olisivat hoitohenkilökuntaa. Johan siinä masentuisi, kun viikon tärkein uutinen olisi, kuka tänään joutui sairaalaan, hoivalaitokseen tai kuoli. Jotenkin en usko - itseni siis tuntien - että pystyisin koskaan tuntemaan palvelutalon pientä asuntoa kodikseni. Vaikka miten siellä olisi omia tavaroita, se olisi silti vain kämppä, jossa odotellaan kuolemaa. 

Ja tosiaan ne vieraat ihmiset! Mua ärsyttää jo nyt, kun huoltomies tulee joskus käymään. Eikä se viivy edes montaa minuuttia. 

Asunto kannattaisi kyllä remontoida viimeistään siinä vaiheessa, kun on jäänyt eläkkeelle. Huone kerrallaan, niin ei tarvitse muuttaa alta pois. Mä teetin vuosi takaperin keittiöremontin ja remontin ajan tilasin Woltin kautta ruuat tai ostin valmisruokia, jotka lämmitin olohuoneeseen kantamassani mikrossa, ja käytin kertakäyttöastioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se ärsyttää, niin lopettakaa auttaminen.

Olen kaiketi vastuuntuntoinen tyyppi, kun en voi jättää vanhuksia heitteille.
Miettikää omalle kohdalle miltä tuntuisi olla auton ja yksin.

Siinä tapauksessa en varmaankaan halveksuisi auttajaa tai ilkeilisi hänelle! Tietysti, jos auttaja olisi oikein selkärangaton nöyristelijä, niin mitä väliä, sehän auttaisi silti.

Vierailija kirjoitti:

Realiteetit käteen:
Varustautukaa, että te hoidatte vanhempianne tai itkette ja hoidatte. Paitsi, jos on paljon rahaa. Meillä on kasvava vanhusväestö, vähemmän työikäisiä ja vanhojen eliniän pitkittäminen jatkuu väkisin lääketieteen avulla. Yhä pidempi on se aika, kun porukka makaa täysin autettavana sängyissään. Näkihän korona-aikanakin tämän: Tärkeintä oli suojella lähes kasvitasolla olevia vanhuksia hoitokodeissa. Ei siinä mitään, voidaanhan näinkin pelata, mutta KUKA MAKSAA JA TEKEE TYÖT?
Nyt hoitajat on lakossa. Lähihoitajien tarve räjähtää entisestään. Ei voida ajatella, että puolet työikäisestä väestöstä on motivituneita mummunhoitajia siellä laitoksissa ja kotihoidossa. Eikä yhteiskunnalla ole varaa maksaa tuosta loppujen lopuksi yksinkertaisesta käsityöstä jättäpalkkoja. Toisaalta palkkakaan ei motivoi ihmisiä siihen, että intomielin mennään vanhustenhoitoon töihin. Jos palkat nostetaan taivaisiin, niin se on taas yhteiskunnan tuho, koska me tarvitsemme terävimmän työvoiman vientimarkkinoille, jossa on kova globaali kilpailu.En usko, että lähihoitajat intoutuu yhtään enempää alalle, jos saavat jokusen satasen lisää. Palkka pitäisi olla huippu, jotta se sitouttaisi ihmisiä tuohon hoitotyöhön, joka ei muuten motivoi.
En nyt saa tätä yhtälöä mitenkään toimimaan. Vanhusten hyvä hoito, kasvava eliniän odote, hupeneva määärä hoitajia/ hoitajille johtajan palkat.... 
Lopputuloksena hoitoa ei tarjota. Yhä useampi hoitaa omissa nurkissaan sen vajaakuntoisen perheenjäsenen. En näe muuta vaihtoehtoa. Kannattaisi muistaa, kun näitä hoitajamitoituksia jne. vaaditaan, niin kuka ne työt tekee ja kuka maksaa. Me emme vaan pysty panostamaan realistisesti yhtään isompaa panosta yhteiskunnassa vanhoihin. Heissä ei kaikesta huolimatta ole tulevaisuus.

Tämä kaikki on täyttä totta.  Jo ollessani teini-ikäinen 60-luvulla, tästä asiasta oli lehdissä ja sen ajan medioissa, puhuttiin siitä, kuinka tulevaisuudessa vanhusten määrä kasvaa ja työssäkäyviä on yhä vähemmän, ja siihen olisi pitänyt varautua.  Varauduttiinko?

En itse tietenkään silloin niin pitkälle ajatellut, että minä itsehän tulisin olemaan niitä vanhuksia, joita on muuhun väestöön nähden liikaa.  Nyt olen kohta seitsemänkymppinen ja totisesti itse tulemassa siihen hoidettavien joukkoon, joka joutuukin kärsimään hoidon puutteesta.  Vai joudunko?  Käykö niin, että minunkin hoitooni menee varoja, joita tarvittaisiin muiden ikäryhmien hyödyksi?

Toisaalta minä tein osani yhteiskunnassa ja ansaitsen vanhuuteni, eihän kenenkään kuulu samantien kuolla, kun viimeinen työpäivä on ohi.  Tämä on vaikea yhtälö joka kantilta.

Olen ollut vuosikymmeniä jo sitä mieltä, että meillä on laitettu rahaa turhuuksiin.  On rakennettu huonosti niin, että vain 20- tai 30 -vuotias rakennus on jouduttu jättämään tyhjilleen rakennusvirheitten takia.  Miten yhteiskunnalla on ollut siihen varaa?  Oma työpaikkani oli hieno vastavalmistunut rakennus, joka aiheutti korjaus- ja huoltokustannuksia heti alusta lähtien.  Tuntui, että mikään ei toiminut.  Maksettiin maltaita konsulteille ja suunnittelijoille, jotka tekivät erilaisia ehdotuksia tilojen uudistamisista tai uudelleen rakentamisesta.  Mitään niistä ei toteutettu, mutta ainakin kolmesti teetettiin siis täysin tyhjänpäiväisiä suunnitelmia ja maksettiin näille arkkitehdin plantuille järkyttäviä palkkioita.  Tämä oli siis kaupungin toimintaa.  

Rakennettiin urheiluhalli ja kenttä, jotka jäivät käyttämättä ja rempalleen, kun selvisi, että maaperä ei ollut oikeanlainen.  Tietenkin ensin tehtiin valtavasti kaikenlaista "korjausta" mikä ei muuta kuin maksoi rahaa, milläs sen maapohjan ja sijainnin muuksi muutat.

Nyt entinen työpaikkani toimii jo kolmesti vaihtuneissa tiloissa, jotka aina ensin "peruskorjataan"  ja joihin hankitaan uudet sisustukset ja vermeet.  Kaupungilla on useita rakennuksia tyhjillään, koska niitä ei voi käyttää.  Ja purkaminenkin tulisi liian kalliiksi.  Joskus tulee mieleen hölmöläisten touhut. 

Eli mihin meillä satsataan ja mihin ei?   Elämäni aikana on pienen  kaupunkimme keskusta-aluetta möyritty ja muutettu kymmeniä kertoja ja kaupungin uudella arkkitehdillä on taas uusia suunnitelmia.  

Mihin julkista rahaa laitetaan ja mistä se on pois?

Sillä joskus vain tuntuu siltä, että kyllä sitä rahaakin olisi, mutta se käytetään typerästi.  

Olisiko tarvetta uusjaolle?  Ihminen se tärkein kuitenkin on.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Realiteetit käteen:
Varustautukaa, että te hoidatte vanhempianne tai itkette ja hoidatte. Paitsi, jos on paljon rahaa. Meillä on kasvava vanhusväestö, vähemmän työikäisiä ja vanhojen eliniän pitkittäminen jatkuu väkisin lääketieteen avulla. Yhä pidempi on se aika, kun porukka makaa täysin autettavana sängyissään. Näkihän korona-aikanakin tämän: Tärkeintä oli suojella lähes kasvitasolla olevia vanhuksia hoitokodeissa. Ei siinä mitään, voidaanhan näinkin pelata, mutta KUKA MAKSAA JA TEKEE TYÖT?
Nyt hoitajat on lakossa. Lähihoitajien tarve räjähtää entisestään. Ei voida ajatella, että puolet työikäisestä väestöstä on motivituneita mummunhoitajia siellä laitoksissa ja kotihoidossa. Eikä yhteiskunnalla ole varaa maksaa tuosta loppujen lopuksi yksinkertaisesta käsityöstä jättäpalkkoja. Toisaalta palkkakaan ei motivoi ihmisiä siihen, että intomielin mennään vanhustenhoitoon töihin. Jos palkat nostetaan taivaisiin, niin se on taas yhteiskunnan tuho, koska me tarvitsemme terävimmän työvoiman vientimarkkinoille, jossa on kova globaali kilpailu.En usko, että lähihoitajat intoutuu yhtään enempää alalle, jos saavat jokusen satasen lisää. Palkka pitäisi olla huippu, jotta se sitouttaisi ihmisiä tuohon hoitotyöhön, joka ei muuten motivoi.
En nyt saa tätä yhtälöä mitenkään toimimaan. Vanhusten hyvä hoito, kasvava eliniän odote, hupeneva määärä hoitajia/ hoitajille johtajan palkat.... 
Lopputuloksena hoitoa ei tarjota. Yhä useampi hoitaa omissa nurkissaan sen vajaakuntoisen perheenjäsenen. En näe muuta vaihtoehtoa. Kannattaisi muistaa, kun näitä hoitajamitoituksia jne. vaaditaan, niin kuka ne työt tekee ja kuka maksaa. Me emme vaan pysty panostamaan realistisesti yhtään isompaa panosta yhteiskunnassa vanhoihin. Heissä ei kaikesta huolimatta ole tulevaisuus.

Tämä kaikki on täyttä totta.  Jo ollessani teini-ikäinen 60-luvulla, tästä asiasta oli lehdissä ja sen ajan medioissa, puhuttiin siitä, kuinka tulevaisuudessa vanhusten määrä kasvaa ja työssäkäyviä on yhä vähemmän, ja siihen olisi pitänyt varautua.  Varauduttiinko?
En itse tietenkään silloin niin pitkälle ajatellut, että minä itsehän tulisin olemaan niitä vanhuksia, joita on muuhun väestöön nähden liikaa.  Nyt olen kohta seitsemänkymppinen ja totisesti itse tulemassa siihen hoidettavien joukkoon, joka joutuukin kärsimään hoidon puutteesta.  Vai joudunko?  Käykö niin, että minunkin hoitooni menee varoja, joita tarvittaisiin muiden ikäryhmien hyödyksi?
Toisaalta minä tein osani yhteiskunnassa ja ansaitsen vanhuuteni, eihän kenenkään kuulu samantien kuolla, kun viimeinen työpäivä on ohi.  Tämä on vaikea yhtälö joka kantilta.
Olen ollut vuosikymmeniä jo sitä mieltä, että meillä on laitettu rahaa turhuuksiin.  On rakennettu huonosti niin, että vain 20- tai 30 -vuotias rakennus on jouduttu jättämään tyhjilleen rakennusvirheitten takia.  Miten yhteiskunnalla on ollut siihen varaa?  Oma työpaikkani oli hieno vastavalmistunut rakennus, joka aiheutti korjaus- ja huoltokustannuksia heti alusta lähtien.  Tuntui, että mikään ei toiminut.  Maksettiin maltaita konsulteille ja suunnittelijoille, jotka tekivät erilaisia ehdotuksia tilojen uudistamisista tai uudelleen rakentamisesta.  Mitään niistä ei toteutettu, mutta ainakin kolmesti teetettiin siis täysin tyhjänpäiväisiä suunnitelmia ja maksettiin näille arkkitehdin plantuille järkyttäviä palkkioita.  Tämä oli siis kaupungin toimintaa.  
Rakennettiin urheiluhalli ja kenttä, jotka jäivät käyttämättä ja rempalleen, kun selvisi, että maaperä ei ollut oikeanlainen.  Tietenkin ensin tehtiin valtavasti kaikenlaista "korjausta" mikä ei muuta kuin maksoi rahaa, milläs sen maapohjan ja sijainnin muuksi muutat.
Nyt entinen työpaikkani toimii jo kolmesti vaihtuneissa tiloissa, jotka aina ensin "peruskorjataan"  ja joihin hankitaan uudet sisustukset ja vermeet.  Kaupungilla on useita rakennuksia tyhjillään, koska niitä ei voi käyttää.  Ja purkaminenkin tulisi liian kalliiksi.  Joskus tulee mieleen hölmöläisten touhut. 
Eli mihin meillä satsataan ja mihin ei?   Elämäni aikana on pienen  kaupunkimme keskusta-aluetta möyritty ja muutettu kymmeniä kertoja ja kaupungin uudella arkkitehdillä on taas uusia suunnitelmia.  
Mihin julkista rahaa laitetaan ja mistä se on pois?
Sillä joskus vain tuntuu siltä, että kyllä sitä rahaakin olisi, mutta se käytetään typerästi.  
Olisiko tarvetta uusjaolle?  Ihminen se tärkein kuitenkin on.  

Uusjaolle toki on tarvetta, mutta suomalaiset ovat valitettavan laiskoja käymään äänestämässä. Tai sitten äänestetään ehdokasta pelkän naaman perusteella. Toisaalta on muistettava sekin, että yhteiskunnan pitäisi tarjota jotain muutakin kuin vain verojen maksamista kansalaisilleen. Siis niille, jotka eivät tarvitse sote-palveluita ja/tai yhteiskunnan tukia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole provo, vaan ihan todellista elämää useammalle tälläkin hetkellä.
Tuntuu olevan paljon itsekkyyttä täällä ettei huolehtiminen vanhuksista ole itsestään selvää kaikille.
Meillä molemmilla omat kiinteistöt eli muuttamaan ei lähde Appivanhemmat emmekä me ja miehen sisarukset asuu muilla paikkakunnilla eikä näin ollen voi auttaa kuten me.
Muistihoitaja pitää kutsua sen takia, että tekevät virallisen kartoituksen mitä palveluja on muistisairaille vanhuksille tarpeen ja sen päätöksen avulla saadaan heille apua.
Ei niitä palveluja saa kuin yksityisiltä kalliilla hinnoilla, mikäli ei kartoitusta ole tehty ja tuntuu uskomattoman hölmölle ettei sitä saa tehtyä vaikka apua tarvitsevat.
Onnea niille jotka vanhana apua kaipaavat ja omaiset toteaa, että hoida asiasi.
Ei ole yhteiskunnan avut ihan itsestäänselvyys tänä päivänä ja moni on heitteillä, kun rahat ei riitä ja taksilla pitäisi kauppaan mennä.
Olen siis monen mielestä tyhmä, kun autan kiireistä yrittäjää eli puolisoani hoitamaan hänen apunaan vanhempiaan.
No ehkä olen, mutta en pystyisi jättämään ihmisiä huonolle hoidolle.
Ap

Tuo vaan on niin tyypillistä, että mies hoitaa yritystään ja sysää omat ihmissuhteisiin liittyvät vastuunsa vaimolleen.

Niin kauan kuin meidät rahat tulee yrityksestä, niin minusta erittäin ok näin miehen toimia.
Tosin mies kyllä hoitaisi itse vanhempansa, mutta autan miestäni tässä.
Sekin aika olisi perheeltä pois mitä mies hoitelisi vanhusten asioita.
Ap

Eli toisin sanoen ap ei ole töissä, vaan talouden rahat tulevat miehen yrityksestä. Ap:lla on siis aikaa hoitaa appivanhempiaan, mutkuti mutku ei viitsisi, kun siinä menee hyvää vapaa-aikaa hukkaan.