Lue keskustelun säännöt.
Illalla tuli outo zen-tila vai mikälie? Säikähdin hieman, että psyykosi iski. Traumojen käsittely.
01.05.2022 |
En ole koskaan kokenut sellaista. Eilen olin taas paljon menneisyyden äärellä. Tässä siis toivun nyt vaikeista kokemuksista ja monenlaisia asioita lapsuudesta, lähisuhteista ja kaltoinkohtelusta on mielessä, tutustun omaan itseeni. Sitä on aika uupunut ja tyhjä olo. Tein kyllä iltamyöhään myös työtehtäviä, join kahvia ja kävin suihkussa istumassa pitkän tovin, se helpottaa oloa kun sitä tekee jonkinlaista surutyötä ja tilien tasotusta kaikenlaisten kokemuksien kanssa. Sen jälkeen oli vain ihmeellinen olo kehossa. En oikein olisi jaksanut liikkua yhtään, en edes sormea. Olisin voinut istua paikallani tuntikausia katsomallla samaan kohtaan, joten päätin, että menen sänkyyn ja nukkumaan. Menin makaamaan, keho tuntui ensin raskaalta ja sitten keveni, olisin hyvin voinut vaikka leijua. Mietin, että tältäkö tuntuu kun saa jotain rauhottavia lääkkeitä. Silmät kiinni laittaessa mieli laajeni, keho vain ei jaksanut liikkua yhtään vaikka tuntuikin kevyeltä. Se oli aika ihana tunne, kuin keho olisi rentoutunut täysin. Mietin, että ihan sama vaikka joudun psykoosiin, nyt on hyvä olla. Olisin voinut vaikka irtautua kehosta, ei ollut kuin hiljaisuus läsnä ja lähes täydellinen rauha, ainakin kehon tasolla. Ajatuksiani en saanut hiljenemään kun ihmettelin oloani. Olisin voinut vaikka kuolla siihen hetkeen, sitten välillä piti kokeilla, että liikkuuko sormi kun ehdin myös pelkäämään, että olenko halvaantumassa. Niin kevyt olo kehossani oli, että en ole moista koskaan tuntenut. Hauska tila. Sitä oli hetkessä kiinni ja antoi kehonsa "leijua" kevyenä, mitä lie se olikaan.
Kommentit (12)
Tuollaisia mielenkiintoisia juttuja sattuu ja tapahtuu silloin tällöin.
Ehkäpä sillä oli osuutensa että oli läsnä tässä hetkessä.
Mahdollista on että kyseessä oli osittainen valaistumisen tila.
Täydellinen valaistumisen tila se ei ollut.
On tärkeää ettet halua tuota kokemusta uudestaan, sillä tuon kokemuksen muisteleminen ja uudelleen haluaminen estää kokemuksen uusiutumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia mielenkiintoisia juttuja sattuu ja tapahtuu silloin tällöin.
Ehkäpä sillä oli osuutensa että oli läsnä tässä hetkessä.
Mahdollista on että kyseessä oli osittainen valaistumisen tila.
Täydellinen valaistumisen tila se ei ollut.
On tärkeää ettet halua tuota kokemusta uudestaan, sillä tuon kokemuksen muisteleminen ja uudelleen haluaminen estää kokemuksen uusiutumisen.
Kyllä, mielenkiintoisia asioita joskus tapahtuu. Minusta tuntuikin, että nyt minä saan kokea rauhaa. Jokin minulle sen soi, minä itse kai sitten jossain tiedostavassa mielessäni antoi tuon kokea kun olen tässä ollut niin isojen asioiden äärellä. Se hiljaisuus ja oleminen oli kyllä kiehtovaa. En kuitenkaan osaa sitä edes selittää sen enemää kuin mitä tuossa selitin. Kaikki mitä sanoin, on vain sinnepäin mutta sanallisesti aika hankala yrittää kertoa. Kiitos kommentista, täytyy vain antaa olla ja mennä kuin tähänkin asti. Aika lohdullinen tila jokatapauksessa, sai hetken olla vain olla olemisen äärellä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia mielenkiintoisia juttuja sattuu ja tapahtuu silloin tällöin.
Ehkäpä sillä oli osuutensa että oli läsnä tässä hetkessä.
Mahdollista on että kyseessä oli osittainen valaistumisen tila.
Täydellinen valaistumisen tila se ei ollut.
On tärkeää ettet halua tuota kokemusta uudestaan, sillä tuon kokemuksen muisteleminen ja uudelleen haluaminen estää kokemuksen uusiutumisen.Kyllä, mielenkiintoisia asioita joskus tapahtuu. Minusta tuntuikin, että nyt minä saan kokea rauhaa. Jokin minulle sen soi, minä itse kai sitten jossain tiedostavassa mielessäni antoi tuon kokea kun olen tässä ollut niin isojen asioiden äärellä. Se hiljaisuus ja oleminen oli kyllä kiehtovaa. En kuitenkaan osaa sitä edes selittää sen enemää kuin mitä tuossa selitin. Kaikki mitä sanoin, on vain sinnepäin mutta sanallisesti aika hankala yrittää kertoa. Kiitos kommentista, täytyy vain antaa olla ja mennä kuin tähänkin asti. Aika lohdullinen tila jokatapauksessa, sai hetken olla vain olla olemisen äärellä.
Ap
Juuri niin.
Tärkeää on ettei haikaile tuon kokemuksen uusiutimista, sille se jätti muistijäljen johon on sangen helppoa jäädä orjaksi.
Hiljaisuus ja autuus on meidän perimmäinen olemuksemme.
Harvoin tai ei koskaan elämän aikana saamme kosketuksen tuohon meidän ytimessämme olevaan tilaan.
Me koostumme ajatuksista, muistikuvista ja mielikuvista.
Nuo tekevät mielen pinnalliseksi koska tekevät mielen toisto koneeksi.
Ajatustoiminnon takaa, tuollapuolen on jotain mitä ajatuksen avulla ei ole mahdollista ymmärtää, eikä edes kokea koska se tila on vailla ajatuksia, ajatukseton tila.
Sen kohtaaminen edellyttää, että mieli on täysin tyhjä kaikesta ajatuskasvannaisista.
Kun mielen tyhjyys on täydellinen niin olemme tilassa joka on meidän perimmäinen tilamme, jossa vallitsee sanoinkuvaamaton autuus ja hiljäisuus. Tuo tila on ykseyden tila jossa ei mitään ole vielä luotuna.
Olet saanut pienen väläyksen siitä rauhasta joka on siellä ytimessämme olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia mielenkiintoisia juttuja sattuu ja tapahtuu silloin tällöin.
Ehkäpä sillä oli osuutensa että oli läsnä tässä hetkessä.
Mahdollista on että kyseessä oli osittainen valaistumisen tila.
Täydellinen valaistumisen tila se ei ollut.
On tärkeää ettet halua tuota kokemusta uudestaan, sillä tuon kokemuksen muisteleminen ja uudelleen haluaminen estää kokemuksen uusiutumisen.Kyllä, mielenkiintoisia asioita joskus tapahtuu. Minusta tuntuikin, että nyt minä saan kokea rauhaa. Jokin minulle sen soi, minä itse kai sitten jossain tiedostavassa mielessäni antoi tuon kokea kun olen tässä ollut niin isojen asioiden äärellä. Se hiljaisuus ja oleminen oli kyllä kiehtovaa. En kuitenkaan osaa sitä edes selittää sen enemää kuin mitä tuossa selitin. Kaikki mitä sanoin, on vain sinnepäin mutta sanallisesti aika hankala yrittää kertoa. Kiitos kommentista, täytyy vain antaa olla ja mennä kuin tähänkin asti. Aika lohdullinen tila jokatapauksessa, sai hetken olla vain olla olemisen äärellä.
ApJuuri niin.
Tärkeää on ettei haikaile tuon kokemuksen uusiutimista, sille se jätti muistijäljen johon on sangen helppoa jäädä orjaksi.
Hiljaisuus ja autuus on meidän perimmäinen olemuksemme.
Harvoin tai ei koskaan elämän aikana saamme kosketuksen tuohon meidän ytimessämme olevaan tilaan.
Me koostumme ajatuksista, muistikuvista ja mielikuvista.
Nuo tekevät mielen pinnalliseksi koska tekevät mielen toisto koneeksi.
Ajatustoiminnon takaa, tuollapuolen on jotain mitä ajatuksen avulla ei ole mahdollista ymmärtää, eikä edes kokea koska se tila on vailla ajatuksia, ajatukseton tila.
Sen kohtaaminen edellyttää, että mieli on täysin tyhjä kaikesta ajatuskasvannaisista.
Kun mielen tyhjyys on täydellinen niin olemme tilassa joka on meidän perimmäinen tilamme, jossa vallitsee sanoinkuvaamaton autuus ja hiljäisuus. Tuo tila on ykseyden tila jossa ei mitään ole vielä luotuna.
Olet saanut pienen väläyksen siitä rauhasta joka on siellä ytimessämme olemassa.
Nyt täytyy kyllä kirjoittaa jälleen. En tiedä mitä minussa tapahtuu. Olen ihan jossain oudossa tilassa. Alkoi väsyttämään kovasti, tunsin tunnetta mennä makuulle. Se alkoi taas, katosin hetkeen, hiljaiseen äärettömään tilaan. Olisin varmaan voinut viihtyä siellä pidempäänkin mutta melkein tunti tuossa vierähti. Tämän jälkeen kahvista nouseva höyrykin näytti kauniilta ja sitä pystyi pysähtymään katselemaan. Olen tälläkin hetkellä aika rennossa tilassa, en lainkaan "normaalissa" olemuksessani. Erikoista, en nyt yritä pyrkiä mihinkään mutta kyllä tämä aika ihmeellistä on. Varmaan tämä päivä sitten menee tällaisissa tunnelmissa, ihmetellessä aikaa ja olemista.
Ap
Voi vitsi, pääsisinpä minäkin siihen rauhan tilaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko dissosiatiivinen häiriötila, derealisaatio?
Mulla on ollut ja sain diagnoosiksi akuutti stressireaktio. Tuli kesken työpäivän kun näin väkivaltaa ja vanha väkivaltakokemus nousi alitajunnasta.
Äärettömässä, rajattomassa tilassa ei ole sinua eikä minua eikä mitään muutakaan.
Sitä tilaa ei 'minä' voi koskaan kohdata eikä kokea.
Siis kukaan ei voi sanoa, että on kokenut äärettömyyden ja rajattoman tilan, se on mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kai sitä vähemmästäkin hulluksi tulee, jos jankaa päässään vaan jotain lapsuuden pahoja kokemuksia sun muita väärinkäytöksiä. Kannattaisi keskittää se energia ja suunnittelu tulevaisuuden ja tämän hetken rakentamiseen, eikä menneiden märehtimiseen. Vanhat asiat ei miettimällä muuksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Oisko dissosiatiivinen häiriötila, derealisaatio?
Mulla on ollut ja sain diagnoosiksi akuutti stressireaktio. Tuli kesken työpäivän kun näin väkivaltaa ja vanha väkivaltakokemus nousi alitajunnasta.
Voi olla. Sellaisia asioita tässä itsekin käsittelen. Olen katkaissut välejä perheeseen, oman hyvinvointini vuoksi.
Nyt on vähän huonokin olo, sitä alkaa kyseenalaistamaan kaikkea, pelkkää elämää ja sen muotoja. Nyt pitää jotenkin tulla tähän hetkeen, olen ihan jossain muualla tai en ainakaan perusmoodissa.
Pitää varmaan alkaa tekemään töitä ja mennä ruokakauppaan etten vaivu johonkin rinnakkaistodellisuuteen. :D
Ap
Muistan kyllä viime vuonna kun erosin ja se oli itselle aika raskasta, muutakin tapahtui. Niin silloin sain kokea kanssa jonkun ihme zen-tilan. Se oli kuitenkin ihan erilaista. Se oli ehkä enemmänkin mielenrauhaa kuin kehon rauhaa. Silloin vain tein hetkessä, kokkasin joka aisteillani ja oli ihan todella rauhallinen, hyvä olo.
Tässä olen myös tehnyt harjoituksia viime aikoina. Olen halunnut olla läsnäoleva ja pysyä tietoisena. Katsoa ajatuksiani ikäänkuin sivulta, antaen niiden olla. En kuitenkaan usko, että johtuu siitä koska olen nyt ollut lähipäivinä paljon mielessäni menneessä ja käsittelemässä kaikenlaista. Itkua ei kuitenkaan tule, olen aika tyhjä vaikka sitä kaikenlaista pohtii, sitä vain on ajatuksissaan ja hengittää, tekee mitä täytyy ja on vain.
Ap