Miksi kahvimukeja pitää olla sata erilaista?

Itse tuollaisessa tilanpuutteessa olisin valmis luopumaan omistani, mutta toisaalta haluaisin, että myös minun suosikkitavaroilleni on tilaa eikä toisen omaisuus ole joka paikassa pääosassa. Jos hankkisi jotain yhtenäistä molempia miellyttävää astiastoa niin olisi helpompaa, mutta ongelmaksi varmaankin muodostuu taas se, että toinen ei tosiaan suostu luopumaan vanhoista ja kaapeissa on sitten vielä vähemmän tilaa.

Erilainen näkemys tavaran määrästä on kyllä yllättävän raskasta, toinen täyttää kaappeja, joista on jo valmiiksi vaikeaa saada tavaraa kiroilematta pois. Itse vaan toivoisi mahdollisimman vähän tavaraa ja samalla siisteyttä ja helppoutta. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäätte erilaisista mukeista. Jos ei muuta ratkaisua ole, niin molemmat valitsee tietyn kaappiin sopivan määrän omia suosikkejaan ja loput varastoon. Jos mukeja on liikaa, niin eipä toisen omia voi poiskaan heittää. Luopuu jos luopuu, omista voi karsia.

Ongelma on siis se, että avopuoliso ei nähtävästi ole valmis karsimaan yhtäkään mukia niistä kymmenistä. Ei riitä yksi eikä kaksi muumikuppia turhista huumorikupeista puhumattakaan kun niitä on lahjaksi saanut sieltä tai täältä.

Ketkä niitä huumorimukeja oikein ostaa vaimollesi? Niiden myyminen ja lahjoittaminen pitäisi olla lailla kiellettyjä. Ne on hirveitä kolhoja, painavia, rumia ja huonosti käteen sopivia.

Minä olen luullut, että kymmeniä muumimukeja omistavat haaveilevat siitä, että saisivat pitää ex tempore-lastenjuhlia monikymmenpäisille lapsijoukoille. Muuta käyttöä en niille keksisi. Rumia aikuiseen makuun.

Meilläkin on paljon kahvimukeja ja molemmat tykkäämme valita mukin fiiliksen mukaan. Monet niistä ovat reissuista ostettuja. Olen tasapainottanut sitten sillä, että joitain niitä tylsempiä, ei juuri koskaan käytössä olevia olen sitten vienyt kirppikselle.