Miten pitäisi tulkita kummilapsen vanhemman viesti..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsot seuraavan juhlan yhteydessä, kirjoittaako pitkän ihmettelyviestin kun et olekaan sillä kertaa nähnyt vaivaa ja lähettänyt lahjaa.
Sitten tiedät, kantsiiko ollenkaan pitää yhteyttä.

Siis eikö sillä kummilapsella ole sinun mielestäsi tässä hommassa mitään merkitystä? Ihankuin tää olis vaan joku lahjananto-rituaali, jossa sitä lasta ei edes tarvitse olla olemassa :D

Eiköhän sen lahjan pitäisi jo itsessään osoittaa että välittää ?

Siksi juuri ihmetyttää tämä, että kehotetaan lopettamaan koko yhteydenpito, jos kummilapsen vanhempi ei muista kiitellä. Ei vaikuta siltä, että lahjaa annetaan silloin sen takia, että välitetään siitä kummilapsesta.

Vanhempihan kiitti! Väärin kiitetty.

Juu sori, vanhempi kiitteli väärällä tavalla lahjasta ja jos vanhempi mokaa tämän lahja-rituaalin vielä seuraavallakin kerralla, niin kannattaa katkaista yhteydenpito kokonaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Lapsi täytti 10v, äitinsä ei todellakaan enää valvo mitään öitä lapsen vuoksi. Kiirettäkään hänellä ei ole, ainoa lapsi ja tiedän että hyvinkin aikaa laitella viestejä. Oletteko tosiaan sitä mieltä että hymiöitä ei tarvitse käyttää, senkun töksäyttää kiitos. No, onhan sekin parempi kuin ei mitään. Ehkä olen epäluuloinen hullu, kun mietin pitäisikö mun ymmärtää tästä viestistä jotain rivien välistä :D tyyliin surkee lahja.. Mutta tiedän ettei se ollut surkea vaan juuri se mitä lapsi halusi.

No jos lahja oli lapselle mieluinen, niin sittenhän kaikki on mennyt niinkuin pitääkin. Ehkä nyt alkaisi olla aika kiinnittää huomio kummilapsen kiitoksiin eikä äidin. Iän kaikenko äidin pitää lahjoista kiitellä, vaikka kummilapsellesihan sä ne annat?

^tämä. Olisi kohteliasta lapsen ihan itse kiittää. Varmasti on sen ikäisellä kännykkä.

Ja se lapsikin saattaa olla kiireinen. Koulussa kire. Korona. Joku muu tauti. Harrastuksissa kiirettä. Jotain ongelmaa. Joku sukulainen kuollut. Mummo saanut dementiadiagnoosin. On elämä.
Kyllä sen nyt pitää eiittää että huoltaja asiallisesti kiittää.
Jeesus!

Joillekin tuntuu olevan itsestäänselvää että lahjoja tulvii ovista ja ikkunoista. Silloin voi kiitoksetkin unohtua. Mutta entäs jos lahja unohtuu? Mitäs sitten tapahtuu ?

Eihän kiitosta unohdettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Lapsi täytti 10v, äitinsä ei todellakaan enää valvo mitään öitä lapsen vuoksi. Kiirettäkään hänellä ei ole, ainoa lapsi ja tiedän että hyvinkin aikaa laitella viestejä. Oletteko tosiaan sitä mieltä että hymiöitä ei tarvitse käyttää, senkun töksäyttää kiitos. No, onhan sekin parempi kuin ei mitään. Ehkä olen epäluuloinen hullu, kun mietin pitäisikö mun ymmärtää tästä viestistä jotain rivien välistä :D tyyliin surkee lahja.. Mutta tiedän ettei se ollut surkea vaan juuri se mitä lapsi halusi.

No jos lahja oli lapselle mieluinen, niin sittenhän kaikki on mennyt niinkuin pitääkin. Ehkä nyt alkaisi olla aika kiinnittää huomio kummilapsen kiitoksiin eikä äidin. Iän kaikenko äidin pitää lahjoista kiitellä, vaikka kummilapsellesihan sä ne annat?

^tämä. Olisi kohteliasta lapsen ihan itse kiittää. Varmasti on sen ikäisellä kännykkä.

Ja se lapsikin saattaa olla kiireinen. Koulussa kire. Korona. Joku muu tauti. Harrastuksissa kiirettä. Jotain ongelmaa. Joku sukulainen kuollut. Mummo saanut dementiadiagnoosin. On elämä.
Kyllä sen nyt pitää eiittää että huoltaja asiallisesti kiittää.
Jeesus!

Joillekin tuntuu olevan itsestäänselvää että lahjoja tulvii ovista ja ikkunoista. Silloin voi kiitoksetkin unohtua. Mutta entäs jos lahja unohtuu? Mitäs sitten tapahtuu ?

Eihän kiitosta unohdettu.

Mutta hymiö unohtui, mikä on ehkä vielä vakavampi juttu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Lapsi täytti 10v, äitinsä ei todellakaan enää valvo mitään öitä lapsen vuoksi. Kiirettäkään hänellä ei ole, ainoa lapsi ja tiedän että hyvinkin aikaa laitella viestejä. Oletteko tosiaan sitä mieltä että hymiöitä ei tarvitse käyttää, senkun töksäyttää kiitos. No, onhan sekin parempi kuin ei mitään. Ehkä olen epäluuloinen hullu, kun mietin pitäisikö mun ymmärtää tästä viestistä jotain rivien välistä :D tyyliin surkee lahja.. Mutta tiedän ettei se ollut surkea vaan juuri se mitä lapsi halusi.

No jos lahja oli lapselle mieluinen, niin sittenhän kaikki on mennyt niinkuin pitääkin. Ehkä nyt alkaisi olla aika kiinnittää huomio kummilapsen kiitoksiin eikä äidin. Iän kaikenko äidin pitää lahjoista kiitellä, vaikka kummilapsellesihan sä ne annat?

^tämä. Olisi kohteliasta lapsen ihan itse kiittää. Varmasti on sen ikäisellä kännykkä.

Ja se lapsikin saattaa olla kiireinen. Koulussa kire. Korona. Joku muu tauti. Harrastuksissa kiirettä. Jotain ongelmaa. Joku sukulainen kuollut. Mummo saanut dementiadiagnoosin. On elämä.
Kyllä sen nyt pitää eiittää että huoltaja asiallisesti kiittää.
Jeesus!

Joillekin tuntuu olevan itsestäänselvää että lahjoja tulvii ovista ja ikkunoista. Silloin voi kiitoksetkin unohtua. Mutta entäs jos lahja unohtuu? Mitäs sitten tapahtuu ?

Eihän kiitosta unohdettu.

Ei niin, mutta se teksti johon vastasin puhuttiin siitä kun unohdetaan kiittää tai on vaan liian kiireinen kiittääkseen.

Mua ainakin häiritsisi tuollainen töksäyttäminen. Ylipäätään on jotenkin aika rosoista laittaa vaan yhdellä tai kahdella sanalla vastaus jos saa esim. toisen ostaman lahjan joka oli sitä mitä toivottiin...

Se, että kirjoittaa vaikka näin:

"Kiitos tosi paljon lahjasta! Oli lapselle mieluinen :)" -

Antaa hyvin erilaisen kuvan saajan mielenmaisemasta tai lahjan mielekkyydestä kuin:

"Kiitos lahjasta"

Vai onko joku eri mieltä? Turha myöskään venkoilla, että "no kun ei perheenäidin arjessa vaan ole aikaa kirjoitella mitään pitkiä viestejä!"... Ei löydy sitä viittä sekuntia ylimääräistä lisätä pari kolme sanaa mitkä muuttaa viestin sisällön ihan täysin? Sitten on aika kriittinen ajanhallintaongelma ja ehkä siihen olisi syytä kiínnittää huomiota.

Mun äitini soitti koko suvun läpi ja marisi pyoli vuotta kun hän oli tehnyt makkarasoppaa eikä sitä arvostettu!!!!!!! Kyn vain kiitettiin ja lyötiin jääkaappiin.

Menen ihan näppylöille näiden itsetunnottomien kelaajien kanssa.

Jos ongelma on nyt se että epäilee ettei lahja ollut mieleinen, kysyy seuraavalla kerralla selkeästi mitä toivotaan. Vaikka sitten hymiöiden kera yhdellä jalalla hyppien.

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin häiritsisi tuollainen töksäyttäminen. Ylipäätään on jotenkin aika rosoista laittaa vaan yhdellä tai kahdella sanalla vastaus jos saa esim. toisen ostaman lahjan joka oli sitä mitä toivottiin...
Se, että kirjoittaa vaikka näin:
"Kiitos tosi paljon lahjasta! Oli lapselle mieluinen :)" -
Antaa hyvin erilaisen kuvan saajan mielenmaisemasta tai lahjan mielekkyydestä kuin:
"Kiitos lahjasta"
Vai onko joku eri mieltä? Turha myöskään venkoilla, että "no kun ei perheenäidin arjessa vaan ole aikaa kirjoitella mitään pitkiä viestejä!"... Ei löydy sitä viittä sekuntia ylimääräistä lisätä pari kolme sanaa mitkä muuttaa viestin sisällön ihan täysin? Sitten on aika kriittinen ajanhallintaongelma ja ehkä siihen olisi syytä kiínnittää huomiota.

Minä taas inhoan yli kaiken tuollaista lässyttämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Lapsi täytti 10v, äitinsä ei todellakaan enää valvo mitään öitä lapsen vuoksi. Kiirettäkään hänellä ei ole, ainoa lapsi ja tiedän että hyvinkin aikaa laitella viestejä. Oletteko tosiaan sitä mieltä että hymiöitä ei tarvitse käyttää, senkun töksäyttää kiitos. No, onhan sekin parempi kuin ei mitään. Ehkä olen epäluuloinen hullu, kun mietin pitäisikö mun ymmärtää tästä viestistä jotain rivien välistä :D tyyliin surkee lahja.. Mutta tiedän ettei se ollut surkea vaan juuri se mitä lapsi halusi.

No jos lahja oli lapselle mieluinen, niin sittenhän kaikki on mennyt niinkuin pitääkin. Ehkä nyt alkaisi olla aika kiinnittää huomio kummilapsen kiitoksiin eikä äidin. Iän kaikenko äidin pitää lahjoista kiitellä, vaikka kummilapsellesihan sä ne annat?

^tämä. Olisi kohteliasta lapsen ihan itse kiittää. Varmasti on sen ikäisellä kännykkä.

Ja se lapsikin saattaa olla kiireinen. Koulussa kire. Korona. Joku muu tauti. Harrastuksissa kiirettä. Jotain ongelmaa. Joku sukulainen kuollut. Mummo saanut dementiadiagnoosin. On elämä.
Kyllä sen nyt pitää eiittää että huoltaja asiallisesti kiittää.
Jeesus!

Joillekin tuntuu olevan itsestäänselvää että lahjoja tulvii ovista ja ikkunoista. Silloin voi kiitoksetkin unohtua. Mutta entäs jos lahja unohtuu? Mitäs sitten tapahtuu ?

Eihän kiitosta unohdettu.

Ei niin, mutta se teksti johon vastasin puhuttiin siitä kun unohdetaan kiittää tai on vaan liian kiireinen kiittääkseen.

Tai sairas tai on ongelmia tms eli on syy sille että lapsi ei kiitä vaan huoltaja. Osaatko edes lukea?

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin häiritsisi tuollainen töksäyttäminen. Ylipäätään on jotenkin aika rosoista laittaa vaan yhdellä tai kahdella sanalla vastaus jos saa esim. toisen ostaman lahjan joka oli sitä mitä toivottiin...
Se, että kirjoittaa vaikka näin:
"Kiitos tosi paljon lahjasta! Oli lapselle mieluinen :)" -
Antaa hyvin erilaisen kuvan saajan mielenmaisemasta tai lahjan mielekkyydestä kuin:
"Kiitos lahjasta"
Vai onko joku eri mieltä? Turha myöskään venkoilla, että "no kun ei perheenäidin arjessa vaan ole aikaa kirjoitella mitään pitkiä viestejä!"... Ei löydy sitä viittä sekuntia ylimääräistä lisätä pari kolme sanaa mitkä muuttaa viestin sisällön ihan täysin? Sitten on aika kriittinen ajanhallintaongelma ja ehkä siihen olisi syytä kiínnittää huomiota.

Samaa mieltä, mutta ehkä tässä tapauksessa ei pidä lähteä spekuloimaan mitään. Korkeintaan ajatella että kiittäjällä on joku ongelma ei lahjan antajalla.
Ei sekään hyvä ole, että on joku pakko laittaa hymiöitä ja muuta värssyä.
Riippuu tosi paljon siitä ihmisestä, onko hänellä tapana sellainen vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin häiritsisi tuollainen töksäyttäminen. Ylipäätään on jotenkin aika rosoista laittaa vaan yhdellä tai kahdella sanalla vastaus jos saa esim. toisen ostaman lahjan joka oli sitä mitä toivottiin...
Se, että kirjoittaa vaikka näin:
"Kiitos tosi paljon lahjasta! Oli lapselle mieluinen :)" -
Antaa hyvin erilaisen kuvan saajan mielenmaisemasta tai lahjan mielekkyydestä kuin:
"Kiitos lahjasta"
Vai onko joku eri mieltä? Turha myöskään venkoilla, että "no kun ei perheenäidin arjessa vaan ole aikaa kirjoitella mitään pitkiä viestejä!"... Ei löydy sitä viittä sekuntia ylimääräistä lisätä pari kolme sanaa mitkä muuttaa viestin sisällön ihan täysin? Sitten on aika kriittinen ajanhallintaongelma ja ehkä siihen olisi syytä kiínnittää huomiota.

Samaa mieltä, mutta ehkä tässä tapauksessa ei pidä lähteä spekuloimaan mitään. Korkeintaan ajatella että kiittäjällä on joku ongelma ei lahjan antajalla.
Ei sekään hyvä ole, että on joku pakko laittaa hymiöitä ja muuta värssyä.
Riippuu tosi paljon siitä ihmisestä, onko hänellä tapana sellainen vai ei.

Kyllä se ongelma on lahjan antajalla.

Saaja kiitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Lapsi täytti 10v, äitinsä ei todellakaan enää valvo mitään öitä lapsen vuoksi. Kiirettäkään hänellä ei ole, ainoa lapsi ja tiedän että hyvinkin aikaa laitella viestejä. Oletteko tosiaan sitä mieltä että hymiöitä ei tarvitse käyttää, senkun töksäyttää kiitos. No, onhan sekin parempi kuin ei mitään. Ehkä olen epäluuloinen hullu, kun mietin pitäisikö mun ymmärtää tästä viestistä jotain rivien välistä :D tyyliin surkee lahja.. Mutta tiedän ettei se ollut surkea vaan juuri se mitä lapsi halusi.

No jos lahja oli lapselle mieluinen, niin sittenhän kaikki on mennyt niinkuin pitääkin. Ehkä nyt alkaisi olla aika kiinnittää huomio kummilapsen kiitoksiin eikä äidin. Iän kaikenko äidin pitää lahjoista kiitellä, vaikka kummilapsellesihan sä ne annat?

^tämä. Olisi kohteliasta lapsen ihan itse kiittää. Varmasti on sen ikäisellä kännykkä.

Ja se lapsikin saattaa olla kiireinen. Koulussa kire. Korona. Joku muu tauti. Harrastuksissa kiirettä. Jotain ongelmaa. Joku sukulainen kuollut. Mummo saanut dementiadiagnoosin. On elämä.
Kyllä sen nyt pitää eiittää että huoltaja asiallisesti kiittää.
Jeesus!

Joillekin tuntuu olevan itsestäänselvää että lahjoja tulvii ovista ja ikkunoista. Silloin voi kiitoksetkin unohtua. Mutta entäs jos lahja unohtuu? Mitäs sitten tapahtuu ?

Eihän kiitosta unohdettu.

Ei niin, mutta se teksti johon vastasin puhuttiin siitä kun unohdetaan kiittää tai on vaan liian kiireinen kiittääkseen.

Tai sairas tai on ongelmia tms eli on syy sille että lapsi ei kiitä vaan huoltaja. Osaatko edes lukea?

Pointtini oli, että jos toista pitää ymmärtää kiireidensä/sairauksiensa yms vuoksi, niin onko se ymmärrys vastavuoroista ? Ymmärtääkö päivänsankari jos kummitädillä on elämässä paha tilanne ja unohtaa ostaa lahjan ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Lapsi täytti 10v, äitinsä ei todellakaan enää valvo mitään öitä lapsen vuoksi. Kiirettäkään hänellä ei ole, ainoa lapsi ja tiedän että hyvinkin aikaa laitella viestejä. Oletteko tosiaan sitä mieltä että hymiöitä ei tarvitse käyttää, senkun töksäyttää kiitos. No, onhan sekin parempi kuin ei mitään. Ehkä olen epäluuloinen hullu, kun mietin pitäisikö mun ymmärtää tästä viestistä jotain rivien välistä :D tyyliin surkee lahja.. Mutta tiedän ettei se ollut surkea vaan juuri se mitä lapsi halusi.

No jos lahja oli lapselle mieluinen, niin sittenhän kaikki on mennyt niinkuin pitääkin. Ehkä nyt alkaisi olla aika kiinnittää huomio kummilapsen kiitoksiin eikä äidin. Iän kaikenko äidin pitää lahjoista kiitellä, vaikka kummilapsellesihan sä ne annat?

^tämä. Olisi kohteliasta lapsen ihan itse kiittää. Varmasti on sen ikäisellä kännykkä.

Ja se lapsikin saattaa olla kiireinen. Koulussa kire. Korona. Joku muu tauti. Harrastuksissa kiirettä. Jotain ongelmaa. Joku sukulainen kuollut. Mummo saanut dementiadiagnoosin. On elämä.
Kyllä sen nyt pitää eiittää että huoltaja asiallisesti kiittää.
Jeesus!

Joillekin tuntuu olevan itsestäänselvää että lahjoja tulvii ovista ja ikkunoista. Silloin voi kiitoksetkin unohtua. Mutta entäs jos lahja unohtuu? Mitäs sitten tapahtuu ?

Eihän kiitosta unohdettu.

Ei niin, mutta se teksti johon vastasin puhuttiin siitä kun unohdetaan kiittää tai on vaan liian kiireinen kiittääkseen.

Tai sairas tai on ongelmia tms eli on syy sille että lapsi ei kiitä vaan huoltaja. Osaatko edes lukea?

Pointtini oli, että jos toista pitää ymmärtää kiireidensä/sairauksiensa yms vuoksi, niin onko se ymmärrys vastavuoroista ? Ymmärtääkö päivänsankari jos kummitädillä on elämässä paha tilanne ja unohtaa ostaa lahjan ?

Kun se lahjan saajan huoltaja kiitti!!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin häiritsisi tuollainen töksäyttäminen. Ylipäätään on jotenkin aika rosoista laittaa vaan yhdellä tai kahdella sanalla vastaus jos saa esim. toisen ostaman lahjan joka oli sitä mitä toivottiin...
Se, että kirjoittaa vaikka näin:
"Kiitos tosi paljon lahjasta! Oli lapselle mieluinen :)" -
Antaa hyvin erilaisen kuvan saajan mielenmaisemasta tai lahjan mielekkyydestä kuin:
"Kiitos lahjasta"
Vai onko joku eri mieltä? Turha myöskään venkoilla, että "no kun ei perheenäidin arjessa vaan ole aikaa kirjoitella mitään pitkiä viestejä!"... Ei löydy sitä viittä sekuntia ylimääräistä lisätä pari kolme sanaa mitkä muuttaa viestin sisällön ihan täysin? Sitten on aika kriittinen ajanhallintaongelma ja ehkä siihen olisi syytä kiínnittää huomiota.

Samaa mieltä, mutta ehkä tässä tapauksessa ei pidä lähteä spekuloimaan mitään. Korkeintaan ajatella että kiittäjällä on joku ongelma ei lahjan antajalla.
Ei sekään hyvä ole, että on joku pakko laittaa hymiöitä ja muuta värssyä.
Riippuu tosi paljon siitä ihmisestä, onko hänellä tapana sellainen vai ei.

Kyllä se ongelma on lahjan antajalla.
Saaja kiitti.

Lahjan antajalla ei ole ongelmaa, mikäli ei spekuloi viestiä. Ymmärsitkö ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin häiritsisi tuollainen töksäyttäminen. Ylipäätään on jotenkin aika rosoista laittaa vaan yhdellä tai kahdella sanalla vastaus jos saa esim. toisen ostaman lahjan joka oli sitä mitä toivottiin...
Se, että kirjoittaa vaikka näin:
"Kiitos tosi paljon lahjasta! Oli lapselle mieluinen :)" -
Antaa hyvin erilaisen kuvan saajan mielenmaisemasta tai lahjan mielekkyydestä kuin:
"Kiitos lahjasta"
Vai onko joku eri mieltä? Turha myöskään venkoilla, että "no kun ei perheenäidin arjessa vaan ole aikaa kirjoitella mitään pitkiä viestejä!"... Ei löydy sitä viittä sekuntia ylimääräistä lisätä pari kolme sanaa mitkä muuttaa viestin sisällön ihan täysin? Sitten on aika kriittinen ajanhallintaongelma ja ehkä siihen olisi syytä kiínnittää huomiota.

Minä taas inhoan yli kaiken tuollaista lässyttämistä.

Mitä vatun lässyttämistä tuo on?
Seitsemän sanaa kahden sijasta ei ole lässyttämistä tai muutenkaan yhtään sen monimutkaisempaa, mutta muuttaa kyllä viestin sisältöä olennaisesti eikä tulkinnanvaraa jää toisin kuin tuossa alemmassa esimerkissä. Siis joo, asialliset hommat hoidetaan ytimekkäästi ja asiallisesti jos vaikka töissä pitää kuitata jotain niin se tehdään noin - "Kiitos tiedosta", "Tehdään näin", "Asia selvä".

Jos lapsen kummilta saadaan joku lahja jota lapsi on itse toivonut ja se kummi on nähnyt vaivaa lahjan hankkiakseen niin ainakin itse arvostaisin jos siitä kiitetään ns. 'lämpimään sävyyn' eikä niin, että kiitosviestin lämpötila on jotain 6000 Kelvinin luokkaa...

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin häiritsisi tuollainen töksäyttäminen. Ylipäätään on jotenkin aika rosoista laittaa vaan yhdellä tai kahdella sanalla vastaus jos saa esim. toisen ostaman lahjan joka oli sitä mitä toivottiin...
Se, että kirjoittaa vaikka näin:
"Kiitos tosi paljon lahjasta! Oli lapselle mieluinen :)" -
Antaa hyvin erilaisen kuvan saajan mielenmaisemasta tai lahjan mielekkyydestä kuin:
"Kiitos lahjasta"
Vai onko joku eri mieltä? Turha myöskään venkoilla, että "no kun ei perheenäidin arjessa vaan ole aikaa kirjoitella mitään pitkiä viestejä!"... Ei löydy sitä viittä sekuntia ylimääräistä lisätä pari kolme sanaa mitkä muuttaa viestin sisällön ihan täysin? Sitten on aika kriittinen ajanhallintaongelma ja ehkä siihen olisi syytä kiínnittää huomiota.

Olen eri mieltä :) On varmasti vaikeaa ymmärtää, mutta ihan oikeasti ei aina löydy sitä viittä sekuntia. Kyse ei ole mistään kriittisestä ajanhallintaongelmasta, ainakaan tuolla tavalla, että sen voisi korjata jollain kurssilla tai tsemppaamisella. Katsos se viisi sekuntia meni jo kirjoittaessa nopeasti tuota kiitosviestiä, josta hymiö kiireessä unohtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Lapsi täytti 10v, äitinsä ei todellakaan enää valvo mitään öitä lapsen vuoksi. Kiirettäkään hänellä ei ole, ainoa lapsi ja tiedän että hyvinkin aikaa laitella viestejä. Oletteko tosiaan sitä mieltä että hymiöitä ei tarvitse käyttää, senkun töksäyttää kiitos. No, onhan sekin parempi kuin ei mitään. Ehkä olen epäluuloinen hullu, kun mietin pitäisikö mun ymmärtää tästä viestistä jotain rivien välistä :D tyyliin surkee lahja.. Mutta tiedän ettei se ollut surkea vaan juuri se mitä lapsi halusi.

No jos lahja oli lapselle mieluinen, niin sittenhän kaikki on mennyt niinkuin pitääkin. Ehkä nyt alkaisi olla aika kiinnittää huomio kummilapsen kiitoksiin eikä äidin. Iän kaikenko äidin pitää lahjoista kiitellä, vaikka kummilapsellesihan sä ne annat?

^tämä. Olisi kohteliasta lapsen ihan itse kiittää. Varmasti on sen ikäisellä kännykkä.

Ja se lapsikin saattaa olla kiireinen. Koulussa kire. Korona. Joku muu tauti. Harrastuksissa kiirettä. Jotain ongelmaa. Joku sukulainen kuollut. Mummo saanut dementiadiagnoosin. On elämä.
Kyllä sen nyt pitää eiittää että huoltaja asiallisesti kiittää.
Jeesus!

Joillekin tuntuu olevan itsestäänselvää että lahjoja tulvii ovista ja ikkunoista. Silloin voi kiitoksetkin unohtua. Mutta entäs jos lahja unohtuu? Mitäs sitten tapahtuu ?

Eihän kiitosta unohdettu.

Ei niin, mutta se teksti johon vastasin puhuttiin siitä kun unohdetaan kiittää tai on vaan liian kiireinen kiittääkseen.

Tai sairas tai on ongelmia tms eli on syy sille että lapsi ei kiitä vaan huoltaja. Osaatko edes lukea?

Pointtini oli, että jos toista pitää ymmärtää kiireidensä/sairauksiensa yms vuoksi, niin onko se ymmärrys vastavuoroista ? Ymmärtääkö päivänsankari jos kummitädillä on elämässä paha tilanne ja unohtaa ostaa lahjan ?

Kun se lahjan saajan huoltaja kiitti!!!!!!!!

Kyllä. Tiedän. Mutta se olikin erillinen kysymys joka ei liittynyt tähän alkuperäiseen tapahtumaan. Onko täysi mahdottomuus vastata siihen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin häiritsisi tuollainen töksäyttäminen. Ylipäätään on jotenkin aika rosoista laittaa vaan yhdellä tai kahdella sanalla vastaus jos saa esim. toisen ostaman lahjan joka oli sitä mitä toivottiin...
Se, että kirjoittaa vaikka näin:
"Kiitos tosi paljon lahjasta! Oli lapselle mieluinen :)" -
Antaa hyvin erilaisen kuvan saajan mielenmaisemasta tai lahjan mielekkyydestä kuin:
"Kiitos lahjasta"
Vai onko joku eri mieltä? Turha myöskään venkoilla, että "no kun ei perheenäidin arjessa vaan ole aikaa kirjoitella mitään pitkiä viestejä!"... Ei löydy sitä viittä sekuntia ylimääräistä lisätä pari kolme sanaa mitkä muuttaa viestin sisällön ihan täysin? Sitten on aika kriittinen ajanhallintaongelma ja ehkä siihen olisi syytä kiínnittää huomiota.

Samaa mieltä, mutta ehkä tässä tapauksessa ei pidä lähteä spekuloimaan mitään. Korkeintaan ajatella että kiittäjällä on joku ongelma ei lahjan antajalla.
Ei sekään hyvä ole, että on joku pakko laittaa hymiöitä ja muuta värssyä.
Riippuu tosi paljon siitä ihmisestä, onko hänellä tapana sellainen vai ei.

Kyllä se ongelma on lahjan antajalla.
Saaja kiitti.

Lahjan antajalla ei ole ongelmaa, mikäli ei spekuloi viestiä. Ymmärsitkö ?

En. Mikä ongelma sillä saajalla sinusta on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin häiritsisi tuollainen töksäyttäminen. Ylipäätään on jotenkin aika rosoista laittaa vaan yhdellä tai kahdella sanalla vastaus jos saa esim. toisen ostaman lahjan joka oli sitä mitä toivottiin...
Se, että kirjoittaa vaikka näin:
"Kiitos tosi paljon lahjasta! Oli lapselle mieluinen :)" -
Antaa hyvin erilaisen kuvan saajan mielenmaisemasta tai lahjan mielekkyydestä kuin:
"Kiitos lahjasta"
Vai onko joku eri mieltä? Turha myöskään venkoilla, että "no kun ei perheenäidin arjessa vaan ole aikaa kirjoitella mitään pitkiä viestejä!"... Ei löydy sitä viittä sekuntia ylimääräistä lisätä pari kolme sanaa mitkä muuttaa viestin sisällön ihan täysin? Sitten on aika kriittinen ajanhallintaongelma ja ehkä siihen olisi syytä kiínnittää huomiota.

Minä taas inhoan yli kaiken tuollaista lässyttämistä.

Tästä sen huomaa että näissä ei voi voittaa. Ihan mitä tahansa tekee niin aina menee väärin jonkun mielestä. Taitaa olla parasta ryhtyä erakoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin häiritsisi tuollainen töksäyttäminen. Ylipäätään on jotenkin aika rosoista laittaa vaan yhdellä tai kahdella sanalla vastaus jos saa esim. toisen ostaman lahjan joka oli sitä mitä toivottiin...
Se, että kirjoittaa vaikka näin:
"Kiitos tosi paljon lahjasta! Oli lapselle mieluinen :)" -
Antaa hyvin erilaisen kuvan saajan mielenmaisemasta tai lahjan mielekkyydestä kuin:
"Kiitos lahjasta"
Vai onko joku eri mieltä? Turha myöskään venkoilla, että "no kun ei perheenäidin arjessa vaan ole aikaa kirjoitella mitään pitkiä viestejä!"... Ei löydy sitä viittä sekuntia ylimääräistä lisätä pari kolme sanaa mitkä muuttaa viestin sisällön ihan täysin? Sitten on aika kriittinen ajanhallintaongelma ja ehkä siihen olisi syytä kiínnittää huomiota.

Olen eri mieltä :) On varmasti vaikeaa ymmärtää, mutta ihan oikeasti ei aina löydy sitä viittä sekuntia. Kyse ei ole mistään kriittisestä ajanhallintaongelmasta, ainakaan tuolla tavalla, että sen voisi korjata jollain kurssilla tai tsemppaamisella. Katsos se viisi sekuntia meni jo kirjoittaessa nopeasti tuota kiitosviestiä, josta hymiö kiireessä unohtui.

Mikä on sellainen ei henkeä ja terveyttä uhkaava välitön tilanne jossa perheenäiti ei voi ottaa viittä sekuntia omaa aikaansa kiittääkseen lapsen kummia lahjasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Lapsi täytti 10v, äitinsä ei todellakaan enää valvo mitään öitä lapsen vuoksi. Kiirettäkään hänellä ei ole, ainoa lapsi ja tiedän että hyvinkin aikaa laitella viestejä. Oletteko tosiaan sitä mieltä että hymiöitä ei tarvitse käyttää, senkun töksäyttää kiitos. No, onhan sekin parempi kuin ei mitään. Ehkä olen epäluuloinen hullu, kun mietin pitäisikö mun ymmärtää tästä viestistä jotain rivien välistä :D tyyliin surkee lahja.. Mutta tiedän ettei se ollut surkea vaan juuri se mitä lapsi halusi.

No jos lahja oli lapselle mieluinen, niin sittenhän kaikki on mennyt niinkuin pitääkin. Ehkä nyt alkaisi olla aika kiinnittää huomio kummilapsen kiitoksiin eikä äidin. Iän kaikenko äidin pitää lahjoista kiitellä, vaikka kummilapsellesihan sä ne annat?

^tämä. Olisi kohteliasta lapsen ihan itse kiittää. Varmasti on sen ikäisellä kännykkä.

Ja se lapsikin saattaa olla kiireinen. Koulussa kire. Korona. Joku muu tauti. Harrastuksissa kiirettä. Jotain ongelmaa. Joku sukulainen kuollut. Mummo saanut dementiadiagnoosin. On elämä.
Kyllä sen nyt pitää eiittää että huoltaja asiallisesti kiittää.
Jeesus!

Joillekin tuntuu olevan itsestäänselvää että lahjoja tulvii ovista ja ikkunoista. Silloin voi kiitoksetkin unohtua. Mutta entäs jos lahja unohtuu? Mitäs sitten tapahtuu ?

Eihän kiitosta unohdettu.

Ei niin, mutta se teksti johon vastasin puhuttiin siitä kun unohdetaan kiittää tai on vaan liian kiireinen kiittääkseen.

Tai sairas tai on ongelmia tms eli on syy sille että lapsi ei kiitä vaan huoltaja. Osaatko edes lukea?

Pointtini oli, että jos toista pitää ymmärtää kiireidensä/sairauksiensa yms vuoksi, niin onko se ymmärrys vastavuoroista ? Ymmärtääkö päivänsankari jos kummitädillä on elämässä paha tilanne ja unohtaa ostaa lahjan ?

Kun se lahjan saajan huoltaja kiitti!!!!!!!!

Kyllä. Tiedän. Mutta se olikin erillinen kysymys joka ei liittynyt tähän alkuperäiseen tapahtumaan. Onko täysi mahdottomuus vastata siihen?

Mikä se oli? Että huomaako lapsi joka saa lahjoja ovista ja ikkunoista että kummin lahja puuttuu?

En usko.

Ja tietenkin uhrimieliselle kummireppanalle on pahat lapsiperheet asettaneet ihan wri säännöstöt ja tietenkin uhrimielisen kummireppanan pitää viime voimillaan syövän ja kupan nujertamana uhrimielellä saada se lahja postiin.

Riittikö?