Ahdistaa täyttää 30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ahdistaa, varsinkin kun ympärillä olevat on yleensä nuorempia.
En tunne itseäni kunnon aikuiseksi mutta samalla kuitenkin pitäisi kai käyttäytyä kuin olisi sellainen.
Asiaa ei auta se ettei minua nähdä aikuisena vaan luullaan usein teiniksi. Ristiriitainen olo.

Mitä tarkoittaa "tuntea aikuiseksi?"" Suurin osa 40-60 vuotiaista joita tiedän on tosi lapsellisia. Minä ainakin haluan olla lapsenmielinen aina :) Huumori ja rento asenne on hyvä säilyttää. Haluatko olla 30v tosikko? Ei varmaan kukaan viihdy sellaisen seurassa.

Tarkoitan että tunnen itseni liiankin lapseksi. Aikuisuuden vastuut ovat jotenkin ihan kauheita vaikka tässä iässä niiden pitäisi olla aika normaali asia. Usein tuntuu että olen "vähemmän aikuinen" kuin esimerkiksi jotkut lähipiirini 23-vuotiaat. Ja koska lähelläni on melkein pelkästään nuorempia, tunnen oloni kuitenkin vanhaksi ja mietin mitä tässä iässä on sopivaa tehdä ja niin edelleen.

Miten ne 23 vuotiaat on sitten aikuisia? Jos niillä on hieno asunto tai mies tai hyvä ammatti ei kerro aikuisuudesta mitään. 

Vaikkapa elämä hallinnassa, ei monen vuoden haahuiluja, erilaisia kokemuksia ja aktiivinen elämä.
Koen olevani aika myöhässä näissä kaikissa ja monessa muussakin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta muutut näkymättömäksi miehille. Toiset sanoo, että se on hyvä asia. Toiset vaikeroi asian kanssa.

Tähän mennessä miehet yleensä ovat vältelleet koska luulevat liian nuoreksi ja kohta sitten vältellään koska olenkin liian vanha? Ehkä olisi sittenkin parempi jos olisi näyttänyt aina ikäiseltään.

Miehille käy kyllä naiset aina 14 vuotiaasta lähtien niin tuskinpa siitä on kyse.

Mutta harvempi kehtaa julkisesti lähestyä 14-vuotiaita tai sen näköisiä jos paikalla on muita jotka voisivat tuomita. Tiedän nyt kuitenkin että aika usein on juuri tuosta kyse koska minua uskalletaan lähestyä jos ikäni on tiedossa.

Olet 30v mutta näytät 14 vuotiaalta? No LOL

No en tiedä onko se juuri 14 joka oli tässä esimerkki, mutta ainakin 16 ja 17 on kuultu.

Rakastan olla kuusikymppinen. Mikä vapaus!

Vierailija kirjoitti:

Rakastan olla kuusikymppinen. Mikä vapaus!

Onhan sit ä nuorenakin vapaa, vai mitä tarkotiit??

Nuorempana en ikinä kärsinyt ikäkriiseistä, päin vastoin, odotin että ikää tulee lisää jotta olisin fiksumpi ja ihmiset ympärillä suhtautuis muhun vakavammin ("sä oot vielä niin nuori, että et voi ymmärtää"). Heti 29 täytettyäni alkoikin seuraava syntymäpäivä ahdistaa. Tuntui tosiaan siltä, että nyt pitäis jotenkin virallisesti olla aikuinen ja että ei todella ole siinä elämäntilanteessa, jossa olisi halunnut olla.

Kriisi helpotti oikeestaan heti 30 täytettyäni. Ja nyt 31-vuotiaana olen todella kiitollinen, että elän tätä elämänvaihetta, enkä ole yhtään nuorempi. Kyllä jonkinlaisen rauhan olen löytänyt itselleni, seesteisemmän olon ja tunteen, että paskakin kuuluu elämään ja kaikesta selvitään. Tätä kohti olen pyrkinyt jo teini-ikäisestä, kun mieli alkoi oireilla maailman ja henkkoht elämän synkkyyttä.

Tokihan kaikille ei käy niin kuin mulle, mutta monille käy. Jos sulla on elämässä vaikeeta, suosittelen hakemaan itsellesi apua eteenpäin pääsemisessä. Harvemmin asiat yksinään ratkeaa.

Ei ahdista muu kuin se, etten lähtenyt ulkomaille nuorempana ja etsinyt hyvää miestä, jos se olisi onnistunut, mutta jos vainoavat olisivat tulleet perässä, olisi käynyt vain huonommin.