Voihan helvetti.. olen taas koukussa :((

Mun kaikki pitkät miessuhteet on olleet kamalia. Nää miehet on olleet näitä narsisteja..ja tiedätte sen kaavan, mikä niissä on. Elämä on yhtä vuoristorataa, ja minä roikun jossain siellä vaunun syrjässä kiinni enkä uskalla päästää irti..



No, uskalsin sitten lopulta. Kaikkien pettymsyten ja loukkausten jälkeen. Nyt olen ollut omillani pari vuotta. En ole oikeastaan edes ihastunut keheenkään. Paitsi nyt. Pikkuhiljaa elämääni on tullut mies, joka on antanut ymmärtää että olen hänelle jotain tärkeää. Katseita, flirttiä, kosketuksia, pitkiä syvällisiä juttutuokioita, tapaamisia..



Pikkuhiljaa tuo mies sai minut ihastumaan. Hän on antanut ymmärtää että olen jotain ihmeellistä ja erityistä, ainutlaatuinen ja rakas. Kunnes jäin koukkuun. Ja nyt huomaan eläväni taas siinä helvetin vuoristoradassa.. Ensimmäisen kerran hän petti luottamukseni, kun ei pitänytkään sanaansa vaan lähti pois.. Toinen kerta tapahtui kun hän pyysi kanssaan iltaa istumaan -ja olikin toisen seurassa koko illan.



Tuntuu pahalta. Taas mä oon tässä tilanteessa. Annan kohdella itteeni miten sattuu.. Nyt tunnen etten halua enää koskaan nähdä häntä enkä mitään. Sattuu niin paljon. Silti pelottaa että sitten kun hän taas ottaa yhteyttä, kaikki on kuin ennen. Annan kaiken anteeksi vain siksi että hän muka rakastaa mua.



Miksi mä oon taas tässä tilanteessa? Miksi en voi ihastua niihin " normaaleihin" ihmisiin? Ja miten ihmeessä saan tän kauheen vuoristoradan loppumaan?????? Haluan pois, mutta en kuitenkaan halua :((



Auttakaa säälittävää pikkuihmistä..