Äitini suuttuu, jos en mene käymään
Ihmettelen vaan, miten se suuttuminen ja ikävä käytös edesauttaa sitä, että menisin jatkossakaan?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko luvannut käydä ja sitten perut? Käyt liian harvoin?
Lapset olette äitien mussukoita loppuun saakka, koskaan ei voi nähdä liian paljoa. <3Epäasiallista syyllistämistä.
Ja miksi sille "mussukalle" pitää sitten valittaa ja marista? Miksei ole iloinen ja ystävällinen kun siellä käy?
sano ettet jaksa kuullennella narinaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko luvannut käydä ja sitten perut? Käyt liian harvoin?
Lapset olette äitien mussukoita loppuun saakka, koskaan ei voi nähdä liian paljoa. <3Epäasiallista syyllistämistä.
Ja miksi sille "mussukalle" pitää sitten valittaa ja marista? Miksei ole iloinen ja ystävällinen kun siellä käy?sano ettet jaksa kuullennella narinaa
Ei sillä ole mitään vaikutusta.
Sama virsi soittamisessa. Kun soittaa, todetaan ettet olekaan pitkästä aikaa soittanut. Sitten kun lopetetaan puhelu, soittaisit nyt vähän useammin. Kiva sitten soittaa, kun tietää vaan syyllistyvänsä.
Ikinä, ikinä en kysy "mitä kuuluu". Koska tuohon kysymykseen saan aina vastaukseksi kuinka ei kuulu hyvää, on yksin ja ikävä. Ja kuitenkaan noin ei ole, äidillä on vaikka kuinka paljon ystäviä ja erilaisia rientoja. Lisäksi meitä on neljä lasta, joista jokainen on viikoittain yhteydessä, käy ja soittelee lisäksi.
Miten kenelläkään yli 32 vuotiaalla on äiti elossa?! Itse menetin äitini silloin.
Vierailija kirjoitti:
Miten kenelläkään yli 32 vuotiaalla on äiti elossa?! Itse menetin äitini silloin.
Minun äitini on 92, eikä kuole koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten kenelläkään yli 32 vuotiaalla on äiti elossa?! Itse menetin äitini silloin.
Et varmaan kysy tosissasi?! Tiedoksesi kerron, että oma äitini on 70v ja hänen äitinsä, joka on 90v on tällä hetkellä kääntämässä maata siirtolapuutarhamökillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kenelläkään yli 32 vuotiaalla on äiti elossa?! Itse menetin äitini silloin.
Et varmaan kysy tosissasi?! Tiedoksesi kerron, että oma äitini on 70v ja hänen äitinsä, joka on 90v on tällä hetkellä kääntämässä maata siirtolapuutarhamökillään.
Ihan tosissani kysyn. Miksi minä sitten menetin äitini 56 vuotiaana ja isäni 72 vuotiaana?
En minä noiden appivanhempien kanssa naimisissa ole. Eikä ne olleet töissä ollessaan tuollaisia.