Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä voisi tehdä kun tuntuu ettei lapsen leikit toisten kanssa vaan suju kivasti? (alakoululainen)
27.04.2022 |
Eli poika on nyt 10v. Hänellä oli pienenä puheenkehityksen paha viive, mutta nyt puhe ja ymmärrys alkaa olla ikätasoista, vaikka toki huomaa että moni samanikäinen on kielellisesti ja sosiaalisesti paljon etevämpi. Lisäksi hänellä on lieviä asperger-piirteitä = niitä ei haluta tutkia vaikka olen pyytänyt sitä, koska kuitenkin pärjää niiden kanssa, mutta kyllähän ne sosiaalisiin suhteisiin mielestäni vaikuttaa. Näkyy esim. siinä ettei hyvin tunnista toisten tunteita ja kasvonilmeitä, tämä on ihan testeissäkin todettu siis.
Ongelma on että kaveriporukassa (koulussa ja vapaa-ajalla) poika ottaa ilmeisesti jonkinlaisen pellen roolin tai sit on muuten muiden mukana tekemässä jotain typerää. Uskoisin että hän on aika epävarma ja itsetunto heikkoa (johtuen noista hänen haasteista) ja sitten hakee kaveriporukoista paikkaa sillä pelleilyllä ja kukkoilulla. Hänellä on sinänsä paljon kavereita ja ilmeisesti on ihan suosittukkin.
Kotona todellakin puhutaan asioista, päivittäin. Tietää kyllä säännöt ja mitä saa ja ei saa tehdä. Pidetään niistä kiinni. Annan seuraamuksia pölhöilyistä, esim. arestia jos on pihoilla hölmöilty. Mutta alan olla loppu siihen että aina menee tekemään jonkun pöllöntyön jossain ja sitten tulee palautetta koulusta tai naapureilta. Kotona on suhteellisen kiltisti kuitenkin, eli liittyy juuri noihin kaverisuhteisiin enemmänkin. Pihalla joudun nyt usein olemaan mukana, vahtimassa touhuja, mutta koulussa en toki voi olla mukana ja sit sitä palautetta tulee. Tietty muutenkin olisi toivottavaa että alkaisi ottaa enemmän vastuuta teoistaan ja olen huolestunut jo alkavasta teini-iästä.
En nyt edes tiedä mitä hain tällä aloituksella, kun ei moni ehkä edes ymmärrä. Mutta ehkä jos jollain on samanlaista kokemusta, tai muita hyviä (asiallisia) vinkkejä niin mielelläni luen.
Ja hän ei ole ainokaiseni, minulla on myös kaksi muuta lasta, joiden kanssa onneksi ei ilmene vastaavia ongelmia.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Juttele lapsen kanssa. Puhu tunteista ja toisen tunteista ja miten olisi hyvä käyttäytyä, jos tahtoo, että jatkossakin olisi kivoja kavereita ja miten olla sellainen itse jne.
Vaikka sanoitkin, että puhutte paljon näistä.
Kaikkea hyvää teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele lapsen kanssa. Puhu tunteista ja toisen tunteista ja miten olisi hyvä käyttäytyä, jos tahtoo, että jatkossakin olisi kivoja kavereita ja miten olla sellainen itse jne.
Vaikka sanoitkin, että puhutte paljon näistä.
Kaikkea hyvää teille!
Juu, kyllä me puhutaan näistä ihan tosi paljon. Meillä on myös ollut kaikenlaisia tunnekuvakortteja, kirjoja ym.
Eihän hän siis kavereiden tunteita yleensä loukkaa, oikeastaan päinvastoin. Mitä pölhömpää sen kivempaa tuntuu olevan näiden meininki. Enemmänkin ongelma on se, miten saisi oman lapsen noudattamaan sääntöjä, myös silloin kun on kaveriporukassa, eikä olisi aina kaiken vietävissä tai itse olisi mukana keksimässä kaikkea typerää, toisia miellyttääkseen/ naurattaakseen.
Vähän vaikeaa hänen olla muiden kanssa alakoulussa ,kun hänet on heti välitunilla diskattu ulos yhteisöstään koulumaailma! Ei vaan kerro se sinulle!
Ensiksi sanon, että tsemppiä ja minulla ei ole asiasta omakohtaisia kokemuksia.
Varmasti turhauttaa sanoa asioista kerta toisensa jälkeen ja silti pölhöillään.
Jatkaisin asioista puhumista lapsen kanssa, sitkeästi, vaikka se tuntuisi, että mikään ei mene perille. Ehkä se joku päivä menee ja palaset loksahtavat paikoilleen. Kuulostaa myös siltä, ettei rangaistukset pure, joten olisiko jotain muita tapoja.
Terveydenhoitopuolelta vaatisin lisää tutkimuksia, joista puhut, että suljetaan pois mahdolliset muut häiriöt. Ehkä käynti yksityisellä, jos muuten ei suostuta. Tekisin myös avoimesti ja tiiviisti koulun kanssa yhteistyötä, ja kyselisin vinkit myös sieltä, miten auttaa lasta/mihin olla yhteydessä.
Sympatiat sinulle. Olet hyvä vanhempi kun huolehdit asiasta.
Juu ei auta kuin koittaa jaksaa ja jatkaa johdonmukaista puhumista ja puuttumista.
Tutkimuksia olen vaatinut jo sen 3 vuotta, sekin jatkuu... mutta kun ei pääse niin minkäs teet. Yksityiseen ei ole varaa, se on tonneja.
Mutta kiitos <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei eihän ne ongelmat nyt olekaan sinänsä kaverisuhteissa?
Mä en olis vielä kovin huolissani tuosta. Jotkut pojat on enemmän tuollaisia, rauhoittuu myöhemmin.
Mitä opettaja sanoo? Tai valmentaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele lapsen kanssa. Puhu tunteista ja toisen tunteista ja miten olisi hyvä käyttäytyä, jos tahtoo, että jatkossakin olisi kivoja kavereita ja miten olla sellainen itse jne.
Vaikka sanoitkin, että puhutte paljon näistä.
Kaikkea hyvää teille!
Juu, kyllä me puhutaan näistä ihan tosi paljon. Meillä on myös ollut kaikenlaisia tunnekuvakortteja, kirjoja ym.
Eihän hän siis kavereiden tunteita yleensä loukkaa, oikeastaan päinvastoin. Mitä pölhömpää sen kivempaa tuntuu olevan näiden meininki. Enemmänkin ongelma on se, miten saisi oman lapsen noudattamaan sääntöjä, myös silloin kun on kaveriporukassa, eikä olisi aina kaiken vietävissä tai itse olisi mukana keksimässä kaikkea typerää, toisia miellyttääkseen/ naurattaakseen.
Voi voi... Jos vain saisin kolikon joka kerta kun kuulen 10 v pojan tekevän kaveriporukassa jotain hölmöä...
Eipä sitä tarvitsis työskennellä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten poika itse reagoi, kun juttelette? Miten selittää käytöstään?
Jos kasvatus alan asiantuntijat ovat sitä mieltä, että tarkemman tutkimuksen tarvetta ei ole niin oletkohan nyt ihan varmasti itse oikealla asialla? Sinuna en alkaisi itse diagnosoimaan mitään. Pahimmassa tapauksessa alat itse luomaan ongelmallista kierrettä.
Vierailija kirjoitti:
Miten poika itse reagoi, kun juttelette? Miten selittää käytöstään?
Jos kasvatus alan asiantuntijat ovat sitä mieltä, että tarkemman tutkimuksen tarvetta ei ole niin oletkohan nyt ihan varmasti itse oikealla asialla? Sinuna en alkaisi itse diagnosoimaan mitään. Pahimmassa tapauksessa alat itse luomaan ongelmallista kierrettä.
En ole mitään itse diagnosoinut. Nuo asperger-piirteet on ihan häntä tutkinut lastenpsykiatri ja koululääkäri todennut olevan. Mutta koska ne ei ole tarpeeksi häiritsevät koulun näkökulmasta, niitä ei tutkita nyt tällä hetkellä.
Pojan mielestä syy on usein muissa. Kaveri käski, kaveri keksi, kaveri pakotti. Valehtelee myös ettei itse muka ole tehnyt. Usein hänestä myös omassa käytöksessä ei vaan ole mitään vikaa.
Alue: Aihe vapaa
Juttele lapsen kanssa. Puhu tunteista ja toisen tunteista ja miten olisi hyvä käyttäytyä, jos tahtoo, että jatkossakin olisi kivoja kavereita ja miten olla sellainen itse jne.