"Kiva" näin kohta nelikymppisenä naisena huomata niitä pieniä vanhenemisen merkkejä
Just katsoin käsiäni. Onpas niihin tullut ryppyjä. En ookaan aiemmin huomannut.
Mistäs tuo valkoinen kulmakarva tuohon ilmestyi. Ai kamala, pitää äkkiä nyppäistä pois.
Mitä tuossa purkin kyljessä oikein lukee, eihän tuosta tuhrusta saa enää mitään selvää. Pitääpä nostaa silmälasit otsalle, niin johan taas näkee.
Huh, mikä heltta kaulan alla. Ja milloin mun kasvoista on tullu näin valahtaneet.
Jne jne jne...
Ei, ikääntyminen ei ole kivaa. 😕
Kommentit (33)
Juo enemmän vettä jos käsissä on ryppyjä.
Vierailija kirjoitti:
Jestas. Mä olen kymmenen vuotta vanhempi, enkä kiinnitä tuollaisiin mitään huomiota.
Elämää on ulkonäön ulkopuolellakin!
Voi olla tai sitten ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jestas. Mä olen kymmenen vuotta vanhempi, enkä kiinnitä tuollaisiin mitään huomiota.
Elämää on ulkonäön ulkopuolellakin!
Voi olla tai sitten ei ole.
Jos ei ole, voi aina hankkia.
Monet nuoret naiset haluavat näyttää mummoilta. Kalliossa suosittu trendi ainakin jokunen vuosi sitten.
Mä huomasin vanhenemisen ekan kerran niin, että näpyt ja ihon viheet eivät korjaantuneet niin nopeasti kuin ennen. Mitään muuta kovin suurta ei ole vieläkään ilmennyt.
N46
Samaa se meillä miehilläkin on. Harmaat vauhtiviivat jo muodostumassa...
t. kohta bankkokiin
Ulkonäkömuutokset on pientä verrattuna siihen, että joudut kuusikymppisenä taistelemaan lihaksista. Ne nääs katoavat muutamassa viikossa, jos et jotenkin treenaa niitä. Nuorena ne pysyivät vaikkei tekis mitään.
Tulikin sitten ap:lle uutena asiana että kaikki elollinen vanhenee. Vääjäämättä. Elämä päättyy kuolemaan. Sen luulisi nelikymppisen jo tajuavan ja alkavan ainakin pikkuhiljaa hyväksyä.
On ihmisillä huolenaiheet täytyy sanoa. Helppoa on ollut elämä jos tuon isompia murheita ei ole.
Itse olen pian seitsemänkymppinen ja elän täyttä elämää. Menen ja tulen ja harrastan ja matkustelen ja tapaan ystäviä ja päivät menee liiankin nopeasti vaikka eläkkeellä olenkin.
Nautin elämästä, en tuijota mahdollisia ryppyjä enkä kurttuja jos niitä nyt sitten on. Olkoot. Alan olla iäkäs, en enää nuori. Hyväksyn sen, mutta elämäniloa se ei ole sammuttanut.
Elämässäni on paljon enemmän hauskaa kuin työelämässä ollessa. Silloin ei jäänyt aikaa kaikkeen mukavaan ja hauskaan kuten nyt. Elämän asenne, siitä sen on kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs pillu, onko jo rutikuivana?
Sinun läheisyydessäsi kaikenikäisillä naisilla on.
Jep. Minulla kuivahti kuukautisveretkin paltuksi kun luin tuon.
Mä huomasin vanhenemisen vasta reilusti yli viisikymppisenä. Kun menkat loppui alkoi vanhuuskin näkyä. Nelikymppisenä olin vielä ihan nuori! Ja nuoren näköinenkin.
Vanheneminen on pelkkää mädäntymistä. Iloa siitä ei ole. Kun joku sanoo ettei ole huomannut/kiinnosta huomata, se on aika härskiä. Ettei ole muka tippaakaan kiinnostunut omasta ulkonäöstä, sillä vanhenemisen merkkien huomaaminen on itsestä huolehtimista myös. Ja sepä kun on mummojen mielestä vähiten merkityksellinen asia, kaikki muu huolehtiminen on tärkeämpää.
Vierailija kirjoitti:
Jestas. Mä olen kymmenen vuotta vanhempi, enkä kiinnitä tuollaisiin mitään huomiota.
Elämää on ulkonäön ulkopuolellakin!
Olen yli 60 vuotta. Näen vanhentumisen merkit mutta en masennu. Kaunis voi olla vanhempikin. Olen ihan jees itseni kanssa. Kunhan sais vyötärön paikaleen.
Kun menetin hiukset koronan aikana ja olen saanut takaisin , olen aina tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkömuutokset on pientä verrattuna siihen, että joudut kuusikymppisenä taistelemaan lihaksista. Ne nääs katoavat muutamassa viikossa, jos et jotenkin treenaa niitä. Nuorena ne pysyivät vaikkei tekis mitään.
Käyn säännöllisesti treenaamassa. Pakko.
Kyllä te sitten aina olette niin negatiivisia! Ei mikään ihme, että voittekin huonosti.
Ai kamala näitä ihohuokosia, ei peity vaikka kuinka meikkivoiteella yrittää peittää...
Ja tummat huulipunatkin saa suosiolla jättää kaupan hyllylle. Ei nää viivahuulet tästä enää kauniimmaksi muutu. Huulirasvaa vaan nassuun ja menoksi.
Lenkillekin pitäs lähtee, mutta ei jaksais. Teeveestäkin tulis vaikka mitä mielenkiintosta katteltavaa.
No tulihan sitä viimeinkin lähdettyä. Puolen tunnin kohdalla...huhhuh, johan tässä tuli lenkkeiltyä. Eikun kotisohvalle lepäämään.
Kaupan kautta kun vielä jaksais kiertää, vois pari hiusväripurkkia ostaa samalla, sais nää harmaat haituvatkin taas peittoon.
Jess, kotona ollaan. Äkkiä kotirönttöset päälle ja tossut jalkaan.... ahhh...
Ap
No LOL jotain valkoisia kulmakarvoja. Olin päälle 30 kun huomasin ensimmäiset. Juonteitakin on ollut ties kuinka kauan. Olen silti kai nuorekas kun olen pitänyt kropan kunnossa liikunnalla, syönyt järkevästi ja käytän aurinkosuojavoidetta kesät talvet.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä te sitten aina olette niin negatiivisia! Ei mikään ihme, että voittekin huonosti.
Höpsis. Ei tässä negatiivisia olla. Vanhensin oman kuvani ja näköjään ainakin minä tulen olemaan todella kuuma mummo. Eihän tässä ole kuin elämän parhaat vuodet edessä jos ne saa elää.
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala näitä ihohuokosia, ei peity vaikka kuinka meikkivoiteella yrittää peittää...
Ja tummat huulipunatkin saa suosiolla jättää kaupan hyllylle. Ei nää viivahuulet tästä enää kauniimmaksi muutu. Huulirasvaa vaan nassuun ja menoksi.
Lenkillekin pitäs lähtee, mutta ei jaksais. Teeveestäkin tulis vaikka mitä mielenkiintosta katteltavaa.
No tulihan sitä viimeinkin lähdettyä. Puolen tunnin kohdalla...huhhuh, johan tässä tuli lenkkeiltyä. Eikun kotisohvalle lepäämään.
Kaupan kautta kun vielä jaksais kiertää, vois pari hiusväripurkkia ostaa samalla, sais nää harmaat haituvatkin taas peittoon.
Jess, kotona ollaan. Äkkiä kotirönttöset päälle ja tossut jalkaan.... ahhh...
Ap
Näkyvät ihohuokoset on nuoremmillakin.
Jestas. Mä olen kymmenen vuotta vanhempi, enkä kiinnitä tuollaisiin mitään huomiota.
Elämää on ulkonäön ulkopuolellakin!