Mietitkö jotakuta henkilöä vielä vuosienkin jälkeen?
Kommentit (17)
Exää joskus. Ottaa niin raskaasti päähän etten sanonut sille tosi pahasti aikanaan. Olisi todella ansainnut sen.
Silloinen paras kaverini pani välit poikki lähes kymmenen vuotta sitten. Välillä mietin, mitä hänelle nykyään kuuluu, onko hän edelleen saman miehen kanssa jne. En silti varsinaisesti kaipaa, halusihan hän päästä minusta eroon ja asia tuli vielä täysin puun takaa.
Useinkin. Mitä tapahtui serkun tytölle, joka muutti Australiaan? Missä on ekaluokan paras kaverini? Saiko kanssani samaan aikaan hedelmöityshoidoissa ollut nainen lapsen? Mitä tapahtui Paavolle, joka perheestään ainoana jäi henkiin, kun isänsä ajoi autolla jäiseen jokeen?
Monia; entisiä työ- ja harrastuskavereita, vuosikymmeniä sitten kuolleita sukulaisia, entisiä naapureita, joskus ihan satunnaisia tuttaviakin.
En. Ihmiset jotka ovat lähteneet elämästä, tai jotka itse olen jättänyt, ovat valikoituneet syystä. Jos minut on jätetty, on tarkoitus varmasti se, etten miettisi tai edes ajattelisi häntä/meitä, olen ollut jotenkin vastenmielinen. Jos taas itse olen laittanut välit poikki, on se myös merkki siitä, että toivon historiamme unohdetuksi. Häntä ei enää ihmisenä minulle ole.
Valitettavasti. Traumaattiset kokemukset saa muistamaan.
Ensirakkaus palaa aina säännöllisin ajoin mieliin. Ei sillä, että meistä koskaan tulisi mitään, mutta se tunne oli vain silloin kerran niin järisyttävä ja molemminpuolinen. Mietin, että ajatteleekohan hän minua, todennäköisesti ei, mutta saahan sitä ajatella.
Lähinnä niitä, joilla on ollut iso merkitys, ja niistäkin vain joitakin.
Vierailija kirjoitti:
Ensirakkaus palaa aina säännöllisin ajoin mieliin. Ei sillä, että meistä koskaan tulisi mitään, mutta se tunne oli vain silloin kerran niin järisyttävä ja molemminpuolinen. Mietin, että ajatteleekohan hän minua, todennäköisesti ei, mutta saahan sitä ajatella.
Vähän sama. Ja unien näkemistä hänestä, vaikka edellisestä tapaamisesta on kulunut lähes 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
En. Ihmiset jotka ovat lähteneet elämästä, tai jotka itse olen jättänyt, ovat valikoituneet syystä. Jos minut on jätetty, on tarkoitus varmasti se, etten miettisi tai edes ajattelisi häntä/meitä, olen ollut jotenkin vastenmielinen. Jos taas itse olen laittanut välit poikki, on se myös merkki siitä, että toivon historiamme unohdetuksi. Häntä ei enää ihmisenä minulle ole.
Olet aika mustavalkoinen😳
Vierailija kirjoitti:
Exää joskus. Ottaa niin raskaasti päähän etten sanonut sille tosi pahasti aikanaan. Olisi todella ansainnut sen.
Sama.
Kouluaikojen kavereita miettii paljonkin näin eläkeikäisenä,että mitenhän ovat elämässään pärjänneet kun se alkaa jo olla lopuillaan.
Erästä ihmistä vielä joskus reilun 10 vuoden jälkeen. Me olimme tunteneet muutaman kuukauden ja meidän välillämme oli alkamassa ainakin minun mielestäni todella hyvä ystävyys. Meillä oli samanlaiset elämänarvot ja samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Hän vaikutti todella mukavalta ihmiseltä ja vaikutti olevan kiinnostunut minusta ja että hän todella haluaa olla ystäväni. Sitten hän täysin yllättäen lopetti yhteydenpidon. Lähettelimme sinä päivänä toisillemme tekstiviestejä ja yllättäen hän vain lopetti vastaamisen. En ole sen jälkeen kuullut hänestä mitään sillä hän ei enää vastannut yhteydenottoihini. Hän ei siis vastannut tekstiviesteihini, sähköposteihini tai puheluihini. Koskaan en saanut tietään että miksi näin kävi enkä tiedä vieläkään että miksi näin kävi. Oliko se kaikki hänen puolestaan vain leikkiä johon hän kyllästyi ja lopetti sen sitten selittämättä mitään vai mitä kävi.
Ihmiset, joita tapaan jäävät usein päähäni asumaan. Raskasta on! Saapuvat kutsumatta, ruuhkauttavat ajatukseni. Kaikki ihmiset sekaisin: työkaverit menneet ja nykyiset, Peter Franzen, kalatiskin myyjä vuodelta -13. Se jääkiekkoilija, jolla oli vaaleat lainehtivat hiukset. Exät. Kuolleista nyt puhumattakaan.
Olen ajatellut, että he ovat kuin hahmoja kirjoissa, kertovat tarinoitaan rinnakkaistodellisuudesta. Mutta ongelma on, että he ovat eksyneet väärään paikkaan. Enhän minä ole kirjailija.
Moniakin aina satunnaisesti. Mitä mahtaa tehdä paras kaverini ikävuosilta neljästä kymmeneen, ennen kuin muutin toiselle paikkakunnalle. Entä ensimmäinen tyttöystäväni? Tai entisille opiskelukavereilleni?