Lue keskustelun säännöt.
Miksi mun synnytys meni hyvin?
26.04.2022 |
Koska luin ja tutkin asioita. Tiesin, että kannattaa olla mahdollisimman pystyssä.
Ponnistaa ei kannata heti, kun siltä tuntuu. Kannattaa odottaa. Kaula aukeaa vasta ajan kanssa.
Lisäksi. Kiellä leikkaaminen, jos sillä ei pysty pelastamaan sun tai lapsen henkeä.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Synteettista oksitosiinia kannattaa välttää viimeiseen asti. Ainoastaan poikkeustilanteisiin, ei rutiininomaisesti!!!
Onneksi en ole rutiininomaisesti synnyttämässä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti ponnistaminen tuntuu siltä, kuin kakkaa vääntäisi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mun synnytys ei mennyt hyvin, vaikka minäkin luin ja tutkin asioita ja tiesin ewrittäin todennäköisesti enemmän kuin ap?
Koska monet asiat eivät vain ole kiinni siitä mitä teet tai tiedät tai haluat. Toki tiedosta on hyötyä, muttei se silti mitään takaa.
Näin on. Ei siinä auttanut mikään opus ja tieto ja luonnollisuus kun vauva oli niin vika asennossa ja nuora kaulassa. Ei väliä omalla liikkumisella jne...Isän sisarus kuoli tähän luonnollisesti synnytykseen ja äitikin lähestulkoon, ei auttanut siinäkään kokemus, ei pystyasento tahi mikään. Kyllä tuurilla on paljonkin tekemistä asiassa että hommat menevät oikein.
Esikoisen synnytys alkoi vesien menolla aivan epäkypsässä tilanteessa. Ei siinä oikein mitkään opit auttaneet kun ei vaan ilman lääkkeitä käynnistynyt itsekseen ajoissa. Varmaan oltaisiin kuoltu molemmat tai ainakin vauva, ilman nykylääketiedettä. Lisäksi olin ihan hirveän kipeä ja kaikki lääkkeettömät lievityskeinot, suihku ja lämpöpussi ym vaan pahensi tilannetta. Epiduraalin ja oksitosiinin jälkeen homma vasta alkoi sujua, sitä ennen pari vuorokautta tuskaisaa kärvistelyä.
Toinen sitten syntyi aika eri lailla, supistukset alkoi todella rytinällä ja synnärille ehtiessä just ja just ehdittiin joku kohdunkaulapuudute laittaa, sillä ja ilokaasulla mentiin. Vedet meni just ennen kuin piti alkaa ponnistaa, ja kokonaisuudessaan synnytys oli paljon helpompi. Yritin ponnistaa kontallaan ja kyljellään mutta se tuntui pahalta, joten mentiin perus puoli-istuvassa asennossa.
Jotain repeämiä tikattiin molemmissa, mutta en ollut jälkeenpäin juurikaan kipeä ja paranin nopeasti. Kudostyypistä johtuvaa uskoisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kylläpäs tää aloitus sai monen vetämään herneen nenään ja syvälle.
No minuakin otti kyllä päähän tuo aloittajan asenne. Minä otin etukäteen synnytykseen liittyvistä asioista hyvin selvää yms, olin hyvin valmistautunut. No vauvani syntyi sitten kuitenkin kuolleena, koska istukka irtosi.
Mä en ottanut selvää yhtään ja synnytys meni huonosti. Ihan asiaa ap kertoi. Sulla nyt täysin eriasia, kun istukka irronnut. Siihen et voinut vaikuttaa mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te tästä aloituksesta näin suutuitte?
AP vain kertoo, miksi hän arvelee oman synnytyksensä menneen hyvin. Ei siinä ole mitään arvostelua muita kohtaan?
Minä otin kumpaankin synnytykseen paljon selvää asioista. Lainasin kirjastosta varmaan kaikki raskauteen ja synnytykseen liittyvät kirjat. Missään ei vain kerrottu toimivaa keinoa, jolla synnytyksen saa käyntiin, piti käyttää sairaalan keinoja, jotka nekään ei oikein toimineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Multakin kysyttiin, tarvinko apua, ehkä olisin tarvinnut, jos
Olisin yrittänyt. Jos ei ole edes hengisäkään, niin onko sillä niin väliäkään?
Hyi olkoon! Miten kukaan ikinä suostuu tuohon ylipäätään.
Ei lapset edes ole niin kivoja.
Niissä perheissä, joissa vanhemmat laskevat kaikki lapsessa omaksi ansiokseen tai syykseen, kasvaa onnettomampia lapsia kuin niissä, joissa vanhemmat ajattelevat lasten olevan sellaisia kuin ovat ja että he pyrkivät toimimaan tilanteen mukaan.
Uskon että tämä kyllä pätee moniin muihinkin asioihin kuin perheisiin ja lastenkasvatuksen. On kuitenkin paljon ihmisiä, joiden on vaikea ajatella, että paljolti elämässä on kyse sattumasta. Ei pelkästään, mutta paljon.