Miksi mun synnytys meni hyvin?

Tuo onnistunut synnyttäjä tekee nyt tuulimunaa ulos lääkkeillä. Ei kannata olla kateellinen.

Vierailija kirjoitti:

No kylläpäs tää aloitus sai monen vetämään herneen nenään ja syvälle. 

No minuakin otti kyllä päähän tuo aloittajan asenne. Minä otin etukäteen synnytykseen liittyvistä asioista hyvin selvää yms, olin hyvin valmistautunut. No vauvani syntyi sitten kuitenkin kuolleena, koska istukka irtosi.

Selinmakuu on sikiölle painajainen, kun istukka on heikossa hapessa. Anestesiassa oleva äiti ei tätä huomaa (kuten muuten huomaisi asentoon liittyvästä voimakkaammasta kivusta).

Synteettista oksitosiinia kannattaa välttää viimeiseen asti. Ainoastaan poikkeustilanteisiin, ei rutiininomaisesti!!!

Otin todellakin selvää, mutta leikkaussalista löysin itseni ! Pääasia, että selvisimme lapsen kanssa hengissä!

Minä en lukenut synnytyksestä mitään. Uskokaa tai älkä, mutta en tiennyt, että synnytyksessä kuuluu ponnistella. Kun kätilö sanoi "ponnista!", en halunnut ponnistaa - se ei tuntunut luonnolliselta. Kivunlievityksenä oli aluksi ilokaasu, sitten paraservikaalipuudutteet.

Olisin kuitenkn pitänyt hyvänä selvittää synteettisen oksitosiinin käyttöön liittyvät vaarat.

Ja asento! Oli pakko synnyttää vuoteella, en suostunut selinmakuuseen, vuode oli silti kamala paikka synnyttää. Olin siinä vain sen takia, että kätilö pystyisi paremmin hoitamaan työnsä.

Minunkin synnytykset meni ihan hyvin. Vaikka oli epiduraalia, imukuppia ja muuta.

Selvittiin hengissä ja suht ehjin nahoin, joten sitä voi pitää onnistumisena.

Ps. En ollut lukenut kirjoja enkä niin hyvin perehtynytkään asiaan.

Veitsi ja kaikki leikkaaminen pitää kieltää. Anna lupa veitseen, vain jos sun tai lapsen henki riippuu siitä.

Mun eka meni huonosti, vaikka tutkin ja luin ja mulla oli selkeä visio asiasta. Piti lopulta tehdä sektio, että vauva ei olisi kuollut. 

Tokaan synnytykseen menin ihan takki auki, en tosiaankaan muistellut mitään "näin se synnytys sujuu" juttuja. Meni loistavasti, synnytin suhteellisen nopeasti, ilman kivunlievitystä ja repeämiä oikein terveen lapsukaisen.  

Minä sanoisin, että oli tuurista kiinni. 

Seisoma-asento ja synnytysjakkara olivat minulle liian rajuja asentoja, kun kokeilin niitä, joten valitsin pystyn kylkimakuuasennon, joka toimi niin hyvin, että olen ponnistanut kaikki  lapseni samassa asennossa. Kontausasento tuntui aivan vieraalta, joten sekään ei sopinut. Avautuminen pallon päällä istuen ja pompotellen ja kävellen.

Vierailija kirjoitti:

AP puhui totta, jos ponnistat heti, niin synnytys todennäköisesti pitkittyy. Tuossa kohtaa on järkevintä odottaa.•

Hengittäminen siten kun oikealta tuntuu, ja kunnolla, on synnytyksessä erittäin tärkeää sikiön hyvinvoinnin kannalta. Se on myös tärkeää äidin kivunhallinnassa ja jaksamisessa.

Ponnistelu merkitsee häiriötä verenkiertoon. Istukalla on mekanismi kestää tätä, mutta sen kestokyky on rajallinen. Sikiön voinnin koetteleminen luulojen perusteella - ei kehoa ja kätilöä kuunnellen - on tietysti todella älytöntä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpäs, jos kerron tositarinaan. Menin sairaalaan aamulla ja iltapäivällä oli lapsi rinnalla. Kaikki meni oppikirjan mukaan. Ei leikelty, eikä mitään. Edes tikkejä ei ommeltu.

Sama täällä, olen kaikki lapseni synnyttänyt ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, minua ei ole leikelty, enkä ole revennyt.

En silti ap:n tavoin ala toitottaa, että kaikki tämä onnistuminen on vain omaa ansiotani, koska valmistauduin niin hyvin ja "otin asioista selvää". No, niin ottaa moni muukin, toisilla vain sattuu olemaan ahdas lantio, tai kudokset ovat herkemmin repeytyvää laatua, tuohon ei käytännössä voi vaikuttaa, riippuu geeneistä. Eli ei kaikki ole kiinni siitä, onko ottanut asioista selvää, synnytykset on erilaisia.

Juu tarkoitus oli ettei leikata eikä hoppuilla mutta vauva päätti toisin. Olikin napanuora tiukasti kaulan ympärillä ja tuli kiire punnata vauva ulos. Onneksi vauva oli pieni sillä muuten olisi käynyt huonosti epparista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kylläpäs tää aloitus sai monen vetämään herneen nenään ja syvälle. 

No minuakin otti kyllä päähän tuo aloittajan asenne. Minä otin etukäteen synnytykseen liittyvistä asioista hyvin selvää yms, olin hyvin valmistautunut. No vauvani syntyi sitten kuitenkin kuolleena, koska istukka irtosi.

Ihan hirveää. Olit varmasti tuon jälkeen aika heikoilla.

Lähtökohtaisesti synnyttäjä ei tarvitse mitään. Jos hän tarvitsee, hän puhuu ja kätilöt auttavat. El sikäli ei tarvitse lukea yhtään synnyttämisestä. Oppineisuus on hyvä siinä tapauksessa, että haluaa välttää rutiinitomenpiteet, joista itselle saattaakin olla enemmän haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisin kuitenkn pitänyt hyvänä selvittää synteettisen oksitosiinin käyttöön liittyvät vaarat.

S. oksitosiin on synnytyksissä ehkä vaarallisin tekijä.

Vierailija kirjoitti:

Ja asento! Oli pakko synnyttää vuoteella, en suostunut selinmakuuseen, vuode oli silti kamala paikka synnyttää. Olin siinä vain sen takia, että kätilö pystyisi paremmin hoitamaan työnsä.

Jo yli 20 vuotta sitten minäkään en suostunut synnyttämään selinmakuulta, koska tiesin asioita.

Mulla on kokemusta niin hyvin kuin huonosti sujuneista synnytyksistä, ja sanoisinpa, että se on usein ihan tuurista kiinni, miten synnytys sujuu. Niin moni asia voi mennä pieleen, vaikka olisi kuinka valmistautunut. Ja jos on hienosti suunnitellut synnytyksen kulun tarkasti, kaikki ei välttämättä sujukaan niin. Jos olet vaikka suunnitellut lempeää synnytystä vesialtaaseen musiikin soidessa ja kynttilänvalossa, saattaa käydäkin niin, että lapsesi päättää syntyä dramaattisesti reilusti etuajassa istukan revettyä, ja teidät kiidätetään piipaa-autolla sairaalaan hätäsektioon. Tai olet päättänyt ottaa epiduraalin ja kaikki muut kivunlievitykset, mitä vaan ikinä annetaan, synnytyksesi eteneekin niin nopeasti, että lopulta et saa mitään kivunlievitystä (kuten kävi oman ipanani kohdalla, jonka ponnistusvaihe kesti 2 minuuttia.