Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa ihmistä, joka väistää kaikki ongelmatilanteet sanomalla, että "kyllä se jotenkin järjestyy"?
26.04.2022 |
Ei halua pohtia asioita, ei esitä ratkaisuja, suuttuu, jos aiheesta puhumista jatketaan. Minusta tällainen lusmu vierittää asioiden miettimisen käytännössä muiden huoleksi. Onko jollain tällainen puoliso? Miten jaksatte?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Ongelmanrattkaisukyky viidakossa. EI voi halllita, pitää yrittää selviytyä.
Ja jos on muut seikkailijat mukana saada heiidät uskomaan että selviydymme seikkailusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häntä vaivaa menestys.
Menestyjä keskittyy oleelliseen, ratkaisee vain ne ongelmat siinä kohtaa kun ne on pakko (terveyden, turvallisuuden, elannon tai hyvinvoinnin) jatkuvuuden vuoksi ratkaista ja pystyy lykkäämään eteenpäin sellaiset ongelmat jotka eivät ole akuutteja, delegoimaan delegoitavissa olevan, sekä sivuuttamaan sellaiset, jotka eivät ole pakollisia. Näin hänelle jää henkistä kapasiteettia keskittyä pidemmällä tähtäimellä rakentavaan kehittämiseen ja myös elämästä nauttimiseen. Vaikka jokaisella on elämässä aina kasapäin epäkohtia, ongelmia ja murheita, menestyjä ei hautaa itseään niihin ja luhistu itseaiheutetun taakan alle, vaan karistaa tomut harteiltaan ja jatkaa matkaa eteenpäin kohti parempaa koko ajan matkasta nauttien.
Positiivistä ajattelua ettei voi huonosti!
Vierailija kirjoitti:
No koska asiat aina järjestyy tavalla tai toisella.
No ainakin ne aina menee tavalla tai toisella, kun aikaa kuluu, tiedä sitten voiko puhua järjestymisestä. Itselle "järjestyy" tarkoittaa että menevät lopulta hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologi74 kirjoitti:
Sanoisiin, että ei vaivaa mikään vaan henkilöllä on tavallista parempi psykologinen joustavuus, ns. resilienssiä ja kykyä uskoa tulevaan. Pidän näitä pelkästään positiivisina ominaisuuksina.
Vastakohta on kaikesta huolestunut, turhaan murehtija, joka uupuu ja masentuu taakkansa alle, näkee elämän pelkästään vastoinkäymisinä.
Ei, vaan ensin mainittu on käytännössä vastuuseen kykenemätön vapaamatkustaja, joka käytöksellään vain lisää kanssaihmistensä stressiä. Sitten, kun nämä tosiaan väsyvät vastuunottoon, onkin tosi kätevä vielä pisteenä iin päälle valittaa, että sä oot just tollanen kaikesta stressaantuva hermokimppu, relaa vähän. Itse toteutin tämän "relaamisen" aikoinaan lopettamalla suhteen, jossa huomasin olevani aikuisen miehen palkaton sihteeri, äiti ja kodinhoitaja.
Avauksessa ei puhuta mitään vastuuseen kykenemättömyydestä tai vapaamatkustajuudesta. Nuo ovat omia tulkintojasi.
Jokainen ottaa stressiä ja keräilee murehtimisenaiheita ihan itse. Siitä ei voi vastuuta sälyttää toiselle, sille, joka ei ota niin paljoa. Ylistressaaja tietenkin ottaa myös toisen resilienssistä itselleen lisästressiä. Se on silti omassa päässä muodostuva ongelma, ei toisen aiheuttama.
Sivusta.
Oman kokemukseni perusteella nämä ylistressaavat ovat tosi kontrolloivia. He päättävät omassa päässään, että asia menee näin ja sitten loukkaantuvat ja stressaantuvat, kun toinen ei toimikaan heidän mielihalujensa mukaan. Monesti tekevät asian heti suoraan itse, että menee heidän haluamallaan tavalla, ja sen jälkeen stressaantuneena vinkuvat, kun joutuvat itse tekemään kaiken.
Aivan sietämätön ihmistyyppi. Mm. äitini on tuollainen ja suurin osa joulumuistoistani on ikäviä, kun aina perussiistissä kodissamme olisi pitänyt jynssätä lattialistatkin hammasharjalla, että tehdään kunnon joulusiivous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmanrattkaisukyky viidakossa. EI voi halllita, pitää yrittää selviytyä.
Ja jos on muut seikkailijat mukana saada heiidät uskomaan että selviydymme seikkailusta.
Itse pidän sellaista vahvaa intuitiivisyyttä ja vaiikka epäkohtien huomaamista nopeasti on pitkällä kehityksesssä.
Ilmainen neuvo kaikille: Älkää vaan perustako perhettä tuollaisen kanssa. Tää "kaikki järjestyy jotenkin" tarkoittaa suomeksi, että hän odottaa, että sinä järjestät asian jotenkin. Perhettä jos tulee, havaitset ennen pitkää olevasi yksinhuoltaja, jonka katraaseen kuuluu myös tämä aikuinen haihattelija. Kevyeen seurusteluun tuollainen näennäisen "huoleton" (lue: vastuuton) tapaus vielä käy, mutta jo yhteen muutto on riski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin veikkaisin, että tuo on sen ihmisen tapa priorisoida, eli käytännössä kommentti tarkoittaa että hän ei aio sitä asiaa hoitaa eikä ajatella sen hoitamista. Kuuntelisin aika tarkalla korvalla, että mihin kaikkeen tämä asenne ulottuu.
Esimerkiksi jos kyseessa on pariskunta, joka suunnittelee perheenlisäystä ja mies sanoo kaikesta aiheeseen liittyvästä "kyllä se sitten jotenkin hoituu", niin on 100% varmaa, että hän olettaa naisen hoitavan ne asiat yksin (ja mieluiten häiritsemättä häntä millään asiaan liittyvillä keskusteluilla).
Tuo ei muuten ole sellainen piirre ihmisessä, joka hirveästi muuttuisi ajan kanssa. Sitä suuremmalla syyllä kannattaa käydä yksityiskohtaisia keskusteluja asioista, joilla on tulevaisuudessa itselle merkitystä.
Toki tuo asenne on ok silloin, jos henkilö ei ole mitenkään sitoutunut niitä ongelmia hoitamaan eikä luvannut tulevaisuudessakaan sitoutua, tai jos kysymys on jostain minkä tapahtuminen on hyvin epätodennäköistä.
Vaikea sanoa, voi olla joko tosiaan saamaton, joka ei osaa organisoida asioita sen vertaa että näkisi ongelmia ennalta tai voi olla että näkee muttei välitä. Ei voi tietää näin vähillä lähtötiedoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmanrattkaisukyky viidakossa. EI voi halllita, pitää yrittää selviytyä.
Ja jos on muut seikkailijat mukana saada heiidät uskomaan että selviydymme seikkailusta.
Itse pidän sellaista vahvaa intuitiivisyyttä ja vaiikka epäkohtien huomaamista nopeasti on pitkällä kehityksesssä.
Se miksi näiin on niin on varmaaan siinä että käsittteistöjen käsittäminen aina uudelleen kaikessa laajuudessaan ja monimutkaisuuudessaan tuottaaa suurta päänvaivaa. Intuitiollla pääsee nopeammin ja helpommin ja se kyseenalaistamiinen tapahtuu siiinä että löytyykin jotaiin missä voi olla väärässä tai on uutta tietoa ja ymmärrystä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin veikkaisin, että tuo on sen ihmisen tapa priorisoida, eli käytännössä kommentti tarkoittaa että hän ei aio sitä asiaa hoitaa eikä ajatella sen hoitamista. Kuuntelisin aika tarkalla korvalla, että mihin kaikkeen tämä asenne ulottuu.
Esimerkiksi jos kyseessa on pariskunta, joka suunnittelee perheenlisäystä ja mies sanoo kaikesta aiheeseen liittyvästä "kyllä se sitten jotenkin hoituu", niin on 100% varmaa, että hän olettaa naisen hoitavan ne asiat yksin (ja mieluiten häiritsemättä häntä millään asiaan liittyvillä keskusteluilla).
Tuo ei muuten ole sellainen piirre ihmisessä, joka hirveästi muuttuisi ajan kanssa. Sitä suuremmalla syyllä kannattaa käydä yksityiskohtaisia keskusteluja asioista, joilla on tulevaisuudessa itselle merkitystä.
Toki tuo asenne on ok silloin, jos henkilö ei ole mitenkään sitoutunut niitä ongelmia hoitamaan eikä luvannut tulevaisuudessakaan sitoutua, tai jos kysymys on jostain minkä tapahtuminen on hyvin epätodennäköistä.
Samaa mieltä. Ja vielä on huomioitava sellainenkin asia, että onko kyseinen ongelma tämän henkilön ongelma vai jonkun toisen. Ja onko hänelle itselleen merkitystä, millä tavalla asia hoituu. Voihan tilanne olla sellainenkin, että hän antaa toiselle vapauden päättää, miten asia ratkaistaan. Tosin sitten ei pidä jälkikäteen kitistä, kun ei ole ilmaissut omaa mielipidettään ajoissa. Esimerkkinä: aikoinaan mua ärsytti, kun exä aina töistä tultuaan heittäytyi kaukosäädin kädessä sohvalle makaamaan. Hänelle se ei ollut ongelma. Ei sohvalla makaaminen eikä mun ärsyyntymiseni. Ongelma oli siis vain mun, joten minä sen ratkaisinkin. Yhtenä päivänä exän tullessa töistä meillä ei ollut enää sohvaa. Se tosin ärsytti exää, mutta se taas ei ollut mun ongelmani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siirryin vähän tämän tyyppiseen metodiin havaittuani, ettei ratkaisukeskeisestä osallistumisestani eli "neuvomisesta" eli "päsmäröinnistä" oikein tykätty. Nyt kun vain kuuntelen myötäillen kaikkea ja korkeintaan lyhyesti komppaamalla taivastellen, minua kiitellään hyvistä keskusteluista.
Vierailija kirjoitti:
Psykologi74 kirjoitti:
Sanoisiin, että ei vaivaa mikään vaan henkilöllä on tavallista parempi psykologinen joustavuus, ns. resilienssiä ja kykyä uskoa tulevaan. Pidän näitä pelkästään positiivisina ominaisuuksina.
Vastakohta on kaikesta huolestunut, turhaan murehtija, joka uupuu ja masentuu taakkansa alle, näkee elämän pelkästään vastoinkäymisinä.
Ei, vaan ensin mainittu on käytännössä vastuuseen kykenemätön vapaamatkustaja, joka käytöksellään vain lisää kanssaihmistensä stressiä. Sitten, kun nämä tosiaan väsyvät vastuunottoon, onkin tosi kätevä vielä pisteenä iin päälle valittaa, että sä oot just tollanen kaikesta stressaantuva hermokimppu, relaa vähän. Itse toteutin tämän "relaamisen" aikoinaan lopettamalla suhteen, jossa huomasin olevani aikuisen miehen palkaton sihteeri, äiti ja kodinhoitaja.
No jos tälle linjalle mennään, niin ihan yhtä hyvin se voi mennä toisin päin. Meillä minä totean, että asioilla on taipumus järjestyä, ja toiminnallani edesautan niiden järjestymistä. Mieheni taas etsii jatkuvasti huolestumisen aiheita ja esitelmöi siitä, miten asiat voivat mennä pieleen. Vähän raskasta etenkin, kun hän ei useimmiten tee mitään asioiden ratkaisemiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännön esimerkki tuohon lapsiin liittyvään suunnitteluun ja jotenkin järjestymiseen.
Mies halusi kovasti lapsia. Kun sitä suunniteltiin, keskustelin miehen kanssa siitä, että lapset ovat pienenä todella paljon kipeänä, ja halusin miettiä sitä miten se hoidetaan kun molemmat ovat töissä aloilla joilla on haastavaa jäädä pois yllättäen. Mies: "kyllä se sitten saadaan järjestymään". Oletin, että hän on siis halukas joustamaan asiassa siihen pisteeseen asti, että asia järjestyy.
Todellisuus: Herätään aamulla 1/2 tuntia ennen päiväkotiin lähtöä, mutta lapsi alkaakin oksentaa, on kuumetta ja itkee syliin. Sanon miehelle, että minulla on tunnin päästä tärkeä kokous työpaikalla, mitäs tehdään? Vastaus on 95% kerroista jokin seuraavista:
1. "Ai jaa, no etkö voi soittaa sun äidille?" (asuu yli 100 km päässä)
2. "No tuskin se oikeasti on kipeä. Kyllä ne muutkin vie lapset sinne jos on vaan pikkuflunssa."
3. "-" (hävinnyt ovesta ulos jo sillä aikaa kun pesen lasta oksennuksesta)
Psykologi74 kirjoitti:
Sanoisiin, että ei vaivaa mikään vaan henkilöllä on tavallista parempi psykologinen joustavuus, ns. resilienssiä ja kykyä uskoa tulevaan. Pidän näitä pelkästään positiivisina ominaisuuksina.
Vastakohta on kaikesta huolestunut, turhaan murehtija, joka uupuu ja masentuu taakkansa alle, näkee elämän pelkästään vastoinkäymisinä.
Tai sitten ihminen on tottunut siihen että joku muu hoitaa asioiden järjestelemisen ja ongelmien ratkaisemisen hänen puolestaan.
Taitaa olla merkki enemmänkin siitä että teet ongelman kaikesta mahdollisesta. Haluatko jatkuvasti jankuttaa ja märehtiä joka ikistä pikku risahdusta? Teetkö asialle mitään vai oletko jumissa siinä märehtimisessä? Negatiivinen ihminen voi olla todella raskasta seuraa, ehkä keskustelukumppanisi arvostaisi välillä vähän valoisamaa asennetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologi74 kirjoitti:
Sanoisiin, että ei vaivaa mikään vaan henkilöllä on tavallista parempi psykologinen joustavuus, ns. resilienssiä ja kykyä uskoa tulevaan. Pidän näitä pelkästään positiivisina ominaisuuksina.
Vastakohta on kaikesta huolestunut, turhaan murehtija, joka uupuu ja masentuu taakkansa alle, näkee elämän pelkästään vastoinkäymisinä.
Ei, vaan ensin mainittu on käytännössä vastuuseen kykenemätön vapaamatkustaja, joka käytöksellään vain lisää kanssaihmistensä stressiä. Sitten, kun nämä tosiaan väsyvät vastuunottoon, onkin tosi kätevä vielä pisteenä iin päälle valittaa, että sä oot just tollanen kaikesta stressaantuva hermokimppu, relaa vähän. Itse toteutin tämän "relaamisen" aikoinaan lopettamalla suhteen, jossa huomasin olevani aikuisen miehen palkaton sihteeri, äiti ja kodinhoitaja.
No jos tälle linjalle mennään, niin ihan yhtä hyvin se voi mennä toisin päin. Meillä minä totean, että asioilla on taipumus järjestyä, ja toiminnallani edesautan niiden järjestymistä. Mieheni taas etsii jatkuvasti huolestumisen aiheita ja esitelmöi siitä, miten asiat voivat mennä pieleen. Vähän raskasta etenkin, kun hän ei useimmiten tee mitään asioiden ratkaisemiseksi.
Meillä on tämä sama asetelma. Koko ajan pitäisi vain ajatella mikä kaikki VOI mennä pieleen. Siis ihan kaikesta. Itse hoidan ongelmat kun ne tulee vastaan.
Varmaan sellainen "kaikki aina järjestyy" -ihminen pysyykin hengissä ja elämä sujuu rimaa hipoen. Kovin hyvään hän ei voi yltää, koska se vaatisi aktiivisia toimia. Jää esimerkiksi veroehdotus tarkistamatta, mikä joskus on ok, joskus johtaa velvollisuuden laiminlyöntiin, välillä muuten vaan epäedulliseen veotukseen ja joskus koviin veronkorotuksiin. Mutta hengissä pysyy toki.
Jos ei huolehdi esim rokotussuojasta, voi tulla ongelmia, jos jotain onnettomuutta tapahtuu, astuu vaikka naulaan ja jäykkäkouristusrokote on vanhentunut.
Tai lomamatka menee pieleen, kun ei pääse lennolle, kun on joku asiakirja hoitamatta.
Tai sähkölasku on maksamatta, lopulta se katkeaa, mutta saahan sen palautettua.
Tai lapsi on sairas, muttei pääse ajoissa lääkäriin, niin sairaus pahenee.
Tai lapsella ei ole kevätjuhlassa ainoana siistejä vaatteita kuten muilla, tai ei pääse kaverisynttäreille, vaikka olisi kutsuttu, mutta vanhempi ei vaivaudu viemään, niin lapsihan siitä kärsii, ei vastuuton aikuinen.
Tai jouluaatto tulee, mutta ei ole lahjoja hankittu lapsille, niin lapsihan siitä kärsii, eikä vastuuton vanhempi.
Tai autoa ei ole katsastettu, niin jos poliisi pysäyttää, tulee sakot, eikä ole hetkeen autoa, millä liikkua, niin ei sitten tosiaan ole autoa käytössä, pitää mennä bussilla.
Jne jne.
Tällaista elämänlaadun hankaloitumista siitä koituu sekä itselle että läheisille, jos ei hoida asioitaan.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla merkki enemmänkin siitä että teet ongelman kaikesta mahdollisesta. Haluatko jatkuvasti jankuttaa ja märehtiä joka ikistä pikku risahdusta? Teetkö asialle mitään vai oletko jumissa siinä märehtimisessä? Negatiivinen ihminen voi olla todella raskasta seuraa, ehkä keskustelukumppanisi arvostaisi välillä vähän valoisamaa asennetta.
Osa ei vaan jaksa huomauttaa jokaisesta epäkohdasta, vaikka huomaa ne. Kuitenkin näihin asioihin tulee yleensä korjaus jossain vaiheessa, koska ovat niin ilmeisiä ja juuri kyseisessä kohdassa huomautuksesta ei ole apua.
Ongelmanrattkaisukyky viidakossa. EI voi halllita, pitää yrittää selviytyä.