Mikä vaivaa ihmistä, joka väistää kaikki ongelmatilanteet sanomalla, että "kyllä se jotenkin järjestyy"?

On hyvän tavan mukaista olla tarjoamatta ihmiselle ratkaisuja kun tällä on ongelmia. Tämän olen oppinut psykologeilta. Sanon noin myös ihmisille, jotka tietää aina kaiken paremmin itse, eivät ota vastaan mitään muita näkökulmia kuin omansa ja joista tiedän että ovat elämäntapa ympäripyöriöitä ja liian typeriä ratkaisemaan mitään ongelmiaan. Joten en aio minäkään energiaani niihin laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sellainen "kaikki aina järjestyy" -ihminen pysyykin hengissä ja elämä sujuu rimaa hipoen. Kovin hyvään hän ei voi yltää, koska se vaatisi aktiivisia toimia. Jää esimerkiksi veroehdotus tarkistamatta, mikä joskus on ok, joskus johtaa velvollisuuden laiminlyöntiin, välillä muuten vaan epäedulliseen veotukseen ja joskus koviin veronkorotuksiin. Mutta hengissä pysyy toki.

Jos ei huolehdi esim rokotussuojasta, voi tulla ongelmia, jos jotain onnettomuutta tapahtuu, astuu vaikka naulaan ja jäykkäkouristusrokote on vanhentunut.

Tai lomamatka menee pieleen, kun ei pääse lennolle, kun on joku asiakirja hoitamatta.

Tai sähkölasku on maksamatta, lopulta se katkeaa, mutta saahan sen palautettua.

Tai lapsi on sairas, muttei pääse ajoissa lääkäriin, niin sairaus pahenee.

Tai lapsella ei ole kevätjuhlassa ainoana siistejä vaatteita kuten muilla, tai ei pääse kaverisynttäreille, vaikka olisi kutsuttu, mutta vanhempi ei vaivaudu viemään, niin lapsihan siitä kärsii, ei vastuuton aikuinen.

Tai jouluaatto tulee, mutta ei ole lahjoja hankittu lapsille, niin lapsihan siitä kärsii, eikä vastuuton vanhempi.

Tai autoa ei ole katsastettu, niin jos poliisi pysäyttää, tulee sakot, eikä ole hetkeen autoa, millä liikkua, niin ei sitten tosiaan ole autoa käytössä, pitää mennä bussilla.

Jne jne.

Tällaista elämänlaadun hankaloitumista siitä koituu sekä itselle että läheisille, jos ei hoida asioitaan.

Totta tuokin,mutta eihän se, ettei märehdi jokaista asiaa, puhu niistä ääneen ja mieti yhdessä jonkun toisen kanssa ratkaisuvaihtoehtoja, suinkaan tarkoita, että jättäisi kaikki mainitsemasi asiat hoitamatta. Minusta asioiden hoitaminen on kuitenkin paljon tärkeämpi asia kuin niistä märehtiminen ja puhuminen. Kirjoitin jo aiemmin ketjuun, että hoidan tänään asiat, joita ei voi enää huomenna hoitaa. Mutta en mieti etukäteen tulevia asioita vaan hoidan asiat sitten, kun ne ovat ajankohtaisia. 

Esimerkki omasta elämästäni, työpaikka katkolla koska määräaikainen sopimus päättyy toukokuun alussa.

Työkavereille totean "että kyllä se siitä järjestyy".

Taustalla haen useampaa parempi palkkaista vakituista paikkaa.

Olen myös keskustellut nykyisen työnantajan kanssa jatkosta, lokakuulle olisi jatkopaikka tarjolla.

Olen myös selvittänyt mahdollisuutta palata opiskelemaan.

Ei kaikille kerrota kaikkea, "kyllä se siitä järjestyy" on hyvä tapa päästä kyselijöistä, ja sellaisista muiden murheilla mässäilevistä kanssaihmisistä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa, voi olla joko tosiaan saamaton, joka ei osaa organisoida asioita sen vertaa että näkisi ongelmia ennalta tai voi olla että näkee muttei välitä. Ei voi tietää näin vähillä lähtötiedoilla.

Jos esim. henkilö käy töissä ja osaa hoitaa raha-asiansa, kyseessä voi olla monisäikeisempi asia kuin jollain laakereillaan lepäävällä sohvaperunalla.

Näillä on usein vastapuolena OMG kaikki on pilalla, hirveää kohkausta kumppani. Yrittää rauhoittaa tilanteen... onnistumatta, koska OMG tyypin pitää riehua.

Osa ihmisistä yrittää päästä haaskalle iloitsemaan toisten murheista, heitä vastaan ovat nämä valmisvastaukset.

Jos kuulet niitä usein, kannattaa miettiä omaa käytöstä.

Psykologi74 kirjoitti:

Sanoisiin, että ei vaivaa mikään vaan henkilöllä on tavallista parempi psykologinen joustavuus, ns. resilienssiä ja kykyä uskoa tulevaan. Pidän näitä pelkästään positiivisina ominaisuuksina.

Vastakohta on kaikesta huolestunut, turhaan murehtija, joka uupuu ja masentuu taakkansa alle, näkee elämän pelkästään vastoinkäymisinä.

Heh, meillä just noin. Ja minä ahdistun ja masennun, kun toinen vaan uskoo, että asiat järjestyvät. Koska ne eivät aina järjesty. Sitten kun sanon olleeni oikeassa, niin toinen vastaa vain:" Eihän sitä voinut tietää."

Ei tietenkään voinut tietää varmasti, mutta saattoi aavistaa, ja tuntuu, ettei hän siis opi mitään, vaan jatkaa optimistisella tiellään.

Kai meidän olisi pitänyt erota ajat sitten.

Vierailija kirjoitti:

Näillä on usein vastapuolena OMG kaikki on pilalla, hirveää kohkausta kumppani. Yrittää rauhoittaa tilanteen... onnistumatta, koska OMG tyypin pitää riehua.

Yltiöoptimistinen silmiensulkija ei rauhoita OMG-ihmistä, koska OMG-ihminen rauhoittuu toisenlaisesta käytöksestä.

Yltiöoptimisti vain kauhistuttaa OMG:tä katteettomalla optimismillaan.

T. OMG

Psykologi74 kirjoitti:

Sanoisiin, että ei vaivaa mikään vaan henkilöllä on tavallista parempi psykologinen joustavuus, ns. resilienssiä ja kykyä uskoa tulevaan. Pidän näitä pelkästään positiivisina ominaisuuksina.

Vastakohta on kaikesta huolestunut, turhaan murehtija, joka uupuu ja masentuu taakkansa alle, näkee elämän pelkästään vastoinkäymisinä.

En ole psykologi, mutta koen asian samoin. Ehkä kuitenkin on mahdollista, että tapaus b on myös kontrollifriikki. Joka haluaa kaiken vatkata ja päättää ja etukäteen ja yleensä on vain yksi ainoa oikea ratkaisu. Yksi kaveri on tällainen, tai siis entinen kaveri. Emme sopineet yhteen. Olimme varmaan molemmat toisillemme rasite, kuten ap ja puolisonsa.

Sari Jarasvuo II kirjoitti:

Häntä vaivaa menestys.

Menestyjä keskittyy oleelliseen, ratkaisee vain ne ongelmat siinä kohtaa kun ne on pakko (terveyden, turvallisuuden, elannon tai hyvinvoinnin) jatkuvuuden vuoksi ratkaista ja pystyy lykkäämään eteenpäin sellaiset ongelmat jotka eivät ole akuutteja, delegoimaan delegoitavissa olevan, sekä sivuuttamaan sellaiset, jotka eivät ole pakollisia. Näin hänelle jää henkistä kapasiteettia keskittyä pidemmällä tähtäimellä rakentavaan kehittämiseen ja myös elämästä nauttimiseen. Vaikka jokaisella on elämässä aina kasapäin epäkohtia, ongelmia ja murheita, menestyjä ei hautaa itseään niihin ja luhistu itseaiheutetun taakan alle, vaan karistaa tomut harteiltaan ja jatkaa matkaa eteenpäin kohti parempaa koko ajan matkasta nauttien. 

Lässytystä lässytystä.

Sanon noin aika usein, mutta vasta sen jälkeen, kun olen ensin pohtinut ratkaisuja eri näkökulmista sen toisen kanssa. Lause on elämänmyönteinen loppukaneetti.

Mä olen tuollainen nykyään. Teen täysipäiväisesti töitä asiantuntijatasolla (nimike on specialist projektitöissä ja seniori tason työtehtävät busineksen puolella) ja opiskelen toista dippakoulutusta. Lisäksi on yksi lapsi ja mies. Miksi murehtisin asioista, jotka tulee tehtyä ajallaan ja jos ei tule tehtyä niin ne ei ole tärkeitä? Jos jollekin muulle ne on tärkeitä niin hän varmasti tekee ne. Ei mulla ole tarvetta manageroida jokaista asiaa tai kantaa kaikesta huolta ja vastuuta. Asiat tapahtuvat ajallaan kun niiden aika on.

En mä vapaamatkusta, en ole laiska. Priorisoin asiat ja teen itselle tärkeät asiat. Teen ne sitten kun itselleni sopii, en sitten kun joku muu käskyttää. Jos joku muu käskyttää niin saa sata varmasti vastauksen, että on hyvä vain ja tekee nyt jos on pakko saada tehtyä nyt ja heti.