Lue keskustelun säännöt.
Mikä avuksi, kun syöminen on ainoa ilo elämässä? Bmi 37
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keväällä on helppo aloittaa lenkkeily kävellen tai pyöräillen, kun valoisat illat houkuttelevat ulos sen sijaan, että olisi kotona sohvalla. Kuuntele musiikkia, venyttele lenkin jälkeen. Raikasta oloasi suihkulla. Nämä tuovat hyvää oloa. Pakasta vesimelonikuutioita ja tee hyviä smoothieita sen sijaan että söisit rasvaista mättöä.
Siis ketä lihavaa houkuttaa valoisalla mennä liikkumaan, muiden naureskelun aiheeksi?
Kyllä se on syksy, kun illat pimenee, ja kehtaa mennä kävelylle.
Monet naureskelee, kun näkee lihavan liikkuvan. Lopputulos on itku ja häpeä, ja sitä menee kotiin ahmimaan. Ihmiset voisi miettiä käytöstään.
No just eilen näin aika isokokoisen naisen kävelevän reippaasti. Ohitse meni kaksi hoikkaa nuorta naista ja kommentoivat erittäin rumasti tätä isokokoista naista. Kaikkea en kuullut mutta sanoivat ainakin että siinä menee valas ja jotain puhuivat häpeämisestä. Tuo kävelevä nainen varmasti kuuli kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keväällä on helppo aloittaa lenkkeily kävellen tai pyöräillen, kun valoisat illat houkuttelevat ulos sen sijaan, että olisi kotona sohvalla. Kuuntele musiikkia, venyttele lenkin jälkeen. Raikasta oloasi suihkulla. Nämä tuovat hyvää oloa. Pakasta vesimelonikuutioita ja tee hyviä smoothieita sen sijaan että söisit rasvaista mättöä.
Siis ketä lihavaa houkuttaa valoisalla mennä liikkumaan, muiden naureskelun aiheeksi?
Kyllä se on syksy, kun illat pimenee, ja kehtaa mennä kävelylle.
Monet naureskelee, kun näkee lihavan liikkuvan. Lopputulos on itku ja häpeä, ja sitä menee kotiin ahmimaan. Ihmiset voisi miettiä käytöstään.
No just eilen näin aika isokokoisen naisen kävelevän reippaasti. Ohitse meni kaksi hoikkaa nuorta naista ja kommentoivat erittäin rumasti tätä isokokoista naista. Kaikkea en kuullut mutta sanoivat ainakin että siinä menee valas ja jotain puhuivat häpeämisestä. Tuo kävelevä nainen varmasti kuuli kaiken.
Näin. Lisää kiusaamista, niin lihavat ei koskaan onnistu.
Terapia, lääkäri. Mikään jippo ei auta, jos et tiedä, miksi ylensyöt/juot
Ulkonäkökeskeisyys on mennyt ihan sairaalloiseksi.
Ongelmaani on helpohko ratkaisu: keksi jokin muu ilo kuin syöminen. Ei kannata jämähtää yhteen. Kokeile vaikka laskuvarjohyppyä. Tai seksiä. Konserttiin menemistä. Tanssi itsesi uuvuksiin. Mene illalla kuuntelemaan lähimetsään mustarastaiden viheltelyä ja opi tuntemaan iloa siitä. Älä halveksi elämää noin, sillä on enemmänkin tarjottavana kuin pelkkä syöminen jos vain viitsit vaivautua etsimään läsnäolon taikaa. Se voi löytää hikisissä treeneissä tai metsäkävelyllä tai motskarin selässä, monia paikkoja ja tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keväällä on helppo aloittaa lenkkeily kävellen tai pyöräillen, kun valoisat illat houkuttelevat ulos sen sijaan, että olisi kotona sohvalla. Kuuntele musiikkia, venyttele lenkin jälkeen. Raikasta oloasi suihkulla. Nämä tuovat hyvää oloa. Pakasta vesimelonikuutioita ja tee hyviä smoothieita sen sijaan että söisit rasvaista mättöä.
Siis ketä lihavaa houkuttaa valoisalla mennä liikkumaan, muiden naureskelun aiheeksi?
Kyllä se on syksy, kun illat pimenee, ja kehtaa mennä kävelylle.
Monet naureskelee, kun näkee lihavan liikkuvan. Lopputulos on itku ja häpeä, ja sitä menee kotiin ahmimaan. Ihmiset voisi miettiä käytöstään.
Olen tästä eri mieltä. Vaikeasti ylipainoisena en ole koskaan huomannut naureskelua tai mitään epäasiallista, vaikka käyn uimassa ja salilla. Asiaan voi vaikuttaa sekin, että laitan tankoihin raskaammat painot kuin keskivertonainen, ja uin nopeammin kuin valtaosa kuntouimareista.
Samaistun kyllä AP:n ongelmaan, enkä ole vuosikausiin saanut muusta nautintoa kuin syömisestä. Uimisesta jonkin verran, mutta kroppa ei kestä sellaista liikuntamäärää joka laihduttaisi, tai edes auttaisi psyykkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksit muuta ajateltavaa. Itse sinä sen safkan naamaasi lykkäät ja keksit tekosyitä. Maailma on täynnä muuta tekemistä kuin syöminen.
Vierailija kirjoitti:
Keksit muuta ajateltavaa. Itse sinä sen safkan naamaasi lykkäät ja keksit tekosyitä. Maailma on täynnä muuta tekemistä kuin syöminen.
Miksi mistään muusta tekemisestä, ei tule niin autuas olo kuin syömisestä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osasinpa auttaa sua, ap. Kärsin samantyyppisestä.
En tiedä miksi, mutta syömisestä on tullut rutiini. Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin hillitön ahmiminen. Jos joku yrittää rikkoa tätä rutiiniani, hermostun samalla tavalla kuin ollessani koukussa viinaan. Syöminen on omaa aikaani, tapa rentoutua. Ja sitähän se ei tosiaankaan ole, siitä tulee vain paha olo ja siihen menee hirveästi rahaa. Silti, miltei joka päivä, töiden jälkeen alan syömään.
En saa kiinni mitään tunnetta, jota yritän käsitellä tai torjua tällä järjettömällä toimintatavallani. Mutten myöskään saa lopetettua tätä typeryyttä. Alkoholista vierottuminen oli paljon helpompaa, vaihdoin vain ystäväpiirin ja lopetin juomisen. Syömistä en voi lopettaa kokonaan, eikä ystäväpiirinikään liity mitenkään ruokaan, päin vastoin.
Mikä saa ihmisen käyttäytymään näin? Onko tämä vain yksinkertainen tapa, josta pitää opetella eroon? Ja hyväksyä, että taas yksi suuri mielihyvänlähde on suljettava pois elämästäni. Askel tuntuu mahdottomalta, en ole ollenkaan varma, haluanko sitä. Ruoka on häirinnnyt elämääni yli puolet elinajastastani, kaikki meni ruoan kanssa pieleen jo teininä.
Anteeksi, ei musta ollut yhtään apua. Mutta et ole yksin <3
Vierailija kirjoitti:
Osasinpa auttaa sua, ap. Kärsin samantyyppisestä.
En tiedä miksi, mutta syömisestä on tullut rutiini. Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin hillitön ahmiminen. Jos joku yrittää rikkoa tätä rutiiniani, hermostun samalla tavalla kuin ollessani koukussa viinaan. Syöminen on omaa aikaani, tapa rentoutua. Ja sitähän se ei tosiaankaan ole, siitä tulee vain paha olo ja siihen menee hirveästi rahaa. Silti, miltei joka päivä, töiden jälkeen alan syömään.
En saa kiinni mitään tunnetta, jota yritän käsitellä tai torjua tällä järjettömällä toimintatavallani. Mutten myöskään saa lopetettua tätä typeryyttä. Alkoholista vierottuminen oli paljon helpompaa, vaihdoin vain ystäväpiirin ja lopetin juomisen. Syömistä en voi lopettaa kokonaan, eikä ystäväpiirinikään liity mitenkään ruokaan, päin vastoin.
Mikä saa ihmisen käyttäytymään näin? Onko tämä vain yksinkertainen tapa, josta pitää opetella eroon? Ja hyväksyä, että taas yksi suuri mielihyvänlähde on suljettava pois elämästäni. Askel tuntuu mahdottomalta, en ole ollenkaan varma, haluanko sitä. Ruoka on häirinnnyt elämääni yli puolet elinajastastani, kaikki meni ruoan kanssa pieleen jo teininä.
Anteeksi, ei musta ollut yhtään apua. Mutta et ole yksin <3
Kiitos, hyvä tietää, että muillakin samoja ongelmia.
Minä syön mielihyvän vuoksi. Tänään oli huono päivä ja ahmin niin että nukahdin. Heräämisen jälkeen syöminen jatkui.
Tämä on toivotonta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osasinpa auttaa sua, ap. Kärsin samantyyppisestä.
En tiedä miksi, mutta syömisestä on tullut rutiini. Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin hillitön ahmiminen. Jos joku yrittää rikkoa tätä rutiiniani, hermostun samalla tavalla kuin ollessani koukussa viinaan. Syöminen on omaa aikaani, tapa rentoutua. Ja sitähän se ei tosiaankaan ole, siitä tulee vain paha olo ja siihen menee hirveästi rahaa. Silti, miltei joka päivä, töiden jälkeen alan syömään.
En saa kiinni mitään tunnetta, jota yritän käsitellä tai torjua tällä järjettömällä toimintatavallani. Mutten myöskään saa lopetettua tätä typeryyttä. Alkoholista vierottuminen oli paljon helpompaa, vaihdoin vain ystäväpiirin ja lopetin juomisen. Syömistä en voi lopettaa kokonaan, eikä ystäväpiirinikään liity mitenkään ruokaan, päin vastoin.
Mikä saa ihmisen käyttäytymään näin? Onko tämä vain yksinkertainen tapa, josta pitää opetella eroon? Ja hyväksyä, että taas yksi suuri mielihyvänlähde on suljettava pois elämästäni. Askel tuntuu mahdottomalta, en ole ollenkaan varma, haluanko sitä. Ruoka on häirinnnyt elämääni yli puolet elinajastastani, kaikki meni ruoan kanssa pieleen jo teininä.
Anteeksi, ei musta ollut yhtään apua. Mutta et ole yksin <3
Kiitos, hyvä tietää, että muillakin samoja ongelmia.
Minä syön mielihyvän vuoksi. Tänään oli huono päivä ja ahmin niin että nukahdin. Heräämisen jälkeen syöminen jatkui.
Tämä on toivotonta. Ap
Minäkin saan siitä jotain mielihyvää, mutta sitten kuitenkin lopulta päädyn soimaamaan itseäni huonosta olosta sekä ruoan ja rahan tuhlaamisesta. Tuntuu, etten osaa muuta. Noin kerran vuodessa tosissani yritän eroon tästä rutiinista, mutta ei ole onnistunut. Rakastan ja vihaan tätä.
Hyvää yötä ja parempaa huomista!
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko vielä meille kaikille tämän kanssa kamppaileville, että mistä sitä piriä tuosta vain saa?
Hieman tosin epöilen, että se on terveellisempi riippuvuus, mutta olen täysin valmis kokeilemaan.
Oisko mitään toivoa ADHD-diagnoosista? Itse sain 50-vuotiaana ADHD-diagnoosin ja lääkitys on kyllä hillinnyt hupisyömistä. Välillä oli jopa vaikeuksia saada syötyä, kun ei vaan saanut aikaiseksi. Mutta nyt tulee syötyä kun on nälkä, mutta ei huvikseen. Paino on tosin tippunut vain noin 8kg tässä vuoden aikana, eli ei tämä lääkitys yksinään mitään ihmeitä tee.
Mutta se on tullut huomattua, että jos välillä kokeeksi pidän lääkkeestä välipäivän, niin ne päivät tahtoo olla sitten sellaisia "mitähän sitä seuraavaksi söisi" -teemaisia. Että sen puolesta voisin suositella. Itsellä on käytössä joku amfetamiinin sukuinen lääke ja tämän myötä minulle tuli lisää ymmärrystä Jari Sillanpään laihdutuskuureille :-D
Mutta kyllä ihan oikeitakin laihdutuslääkkeitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keväällä on helppo aloittaa lenkkeily kävellen tai pyöräillen, kun valoisat illat houkuttelevat ulos sen sijaan, että olisi kotona sohvalla. Kuuntele musiikkia, venyttele lenkin jälkeen. Raikasta oloasi suihkulla. Nämä tuovat hyvää oloa. Pakasta vesimelonikuutioita ja tee hyviä smoothieita sen sijaan että söisit rasvaista mättöä.
Siis ketä lihavaa houkuttaa valoisalla mennä liikkumaan, muiden naureskelun aiheeksi?
Kyllä se on syksy, kun illat pimenee, ja kehtaa mennä kävelylle.
Monet naureskelee, kun näkee lihavan liikkuvan. Lopputulos on itku ja häpeä, ja sitä menee kotiin ahmimaan. Ihmiset voisi miettiä käytöstään.
No just eilen näin aika isokokoisen naisen kävelevän reippaasti. Ohitse meni kaksi hoikkaa nuorta naista ja kommentoivat erittäin rumasti tätä isokokoista naista. Kaikkea en kuullut mutta sanoivat ainakin että siinä menee valas ja jotain puhuivat häpeämisestä. Tuo kävelevä nainen varmasti kuuli kaiken.
Näin. Lisää kiusaamista, niin lihavat ei koskaan onnistu.
Kannattaa varmaan laittaa kuulokkeet korville varmuuden vuoksi?
Minä neuvoisin menemään metsään kävelylle. Metsä on ympäristönä jotenkin hoitava ja siellä tulee hyvä olo. Vaikka mitään muuta mainitsemisen arvoista ei olisi sinä päivänä saanut aikaiseksi, niin voi olla edes tyytyväinen siitä, että sai itsensä metsään. Luontoa ihastellessa tuntuu ne omatkin murheet jäävän taka-alalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keväällä on helppo aloittaa lenkkeily kävellen tai pyöräillen, kun valoisat illat houkuttelevat ulos sen sijaan, että olisi kotona sohvalla. Kuuntele musiikkia, venyttele lenkin jälkeen. Raikasta oloasi suihkulla. Nämä tuovat hyvää oloa. Pakasta vesimelonikuutioita ja tee hyviä smoothieita sen sijaan että söisit rasvaista mättöä.
Siis ketä lihavaa houkuttaa valoisalla mennä liikkumaan, muiden naureskelun aiheeksi?
Kyllä se on syksy, kun illat pimenee, ja kehtaa mennä kävelylle.
Luuletko olevasi jotenkin erikoinen, että ketäänkiinnostaa sinun tekemiset? Yksi tavis ulkoilemassa. Meitä on 13 tusinassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesällä voi lähteä myöhäänkin ulos lenkille kun on valoisaa.
Ja tuo on "ongelma"?
Nauti upeasta laihasta vartalostasi nainen
-ikuisesti lihava -