Mikä avuksi, kun syöminen on ainoa ilo elämässä? Bmi 37

Aloita uusi riippuvuus. Rupea harrastamaan liikuntaa, ja jää endorfiinikoukkuun.

Vedä piriä.

Tulee paremmat sävärit ku syömisestä, ja ruokahalu häviää.

Vierailija kirjoitti:

Aloita uusi riippuvuus. Rupea harrastamaan liikuntaa, ja jää endorfiinikoukkuun.

Niin. Tässä on vaan se ongelma, että just näihin kahteen, liikuntaan ja syömiseen, on niin kovin helppo addiktoitua yhtä aikaa. Liikunta tuo lisää ruokahalua, ja siinä sitä sitten taas mennäänkin.

Minä mätän ruokaa oikein olan takaa aina iltaisin, koko päivän liikuttuani (olen sekä harrasteliikkuja että hyötyliikkuja).

Vierailija kirjoitti:

Aloita uusi riippuvuus. Rupea harrastamaan liikuntaa, ja jää endorfiinikoukkuun.

Joo, jos toi onnistuu niin hyvä niin, mut ylipainoinen ihminen joka tykkää vaan syömisestä tuskin innostuu liikunnasta niin että siitä tulee riippuvuus. AP on varmasti ainakin koulussa kokeillut liikuntaa.

Samanlaista (tai rajumpaa) nautintoa ilman hikeä ja vaivaa saa käyttämällä päihteitä.

Aloita uusi riippuvuus, ja rupea paastoamaan. Siitä saa myös yllättävän hyvät sävärit.

Vierailija kirjoitti:

Vedä piriä.

Tulee paremmat sävärit ku syömisestä, ja ruokahalu häviää.

Kerrotko vielä meille kaikille tämän kanssa kamppaileville, että mistä sitä piriä tuosta vain saa?

Hieman tosin epöilen, että se on terveellisempi riippuvuus, mutta olen täysin valmis kokeilemaan.

Musta tuntuu, että ap ei oikeastaan edes halua päästä ruokakoukusta irti. Joka neuvoon löytyy aina selitys, että miksei käy.

Nyt pistät pisteen sille laihdutukselle. Tiedät jo itsekin ettei se tule koskaan onnistumaan.

Sen sijaan päätät, että kaikki ruoka ja juoma on sallittua. Ihan kaikki. Ei ole mitään Kielletyt-listaa, eikä mitään rangaistuksia (pakkoliikunta, kuulostaako tutulta??) seuraa, koska mitään sortumisia ei ole olemassakaan.

Ja tässä tämä tärkeä juttu: tästä lähin mietit joka kerran erikseen: olenko nälkäinen, tarvitsenko oikeasti ravintoa, vai lietsonko itselleni nälän tunnetta, koska haluan oikeutuksen syödä, vaikka olen vain tylsistynyt, tai tiedän että kaapissa on jotain herkkua jne. Jos päädyt syömään, niin hyvä juttu. Jos joskus toteat, että itseasiassa, olisi vaan kiva että saisi jotain vähän natustella, niin koita jättää tämä kerta väliin.

Kaupassa mietit joka kerta erikseen: kannattaako minun ostaa tämä pakastepitsa, vai tekisinkö esim. omeletin 2 munasta, herkkusienistä, pinaatista ja kinkusta? Ostanko hedelmätoffeeta, vai ostaisinko ihan hedelmiä? Ostanko mehua, joka on vettä, sokeria ja esanssia, vai ostanko appelsiineja ja juon vettä?

Tiedän, tämä on tosi tylsää. Olisi niin kiva vaan ahmia kaikkea paskaa. Ja välillä vieläkin niin teen. Mutta enää en soimaa siitä itseäni enkä suunnittele uutta tiukempaa rangaistuskuuria, vaan jatkan elämääni. 

Hanki muita iloja. Suhde, liikunta, kiva työ, opiskelu, uusi harrastus jne.

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että ap ei oikeastaan edes halua päästä ruokakoukusta irti. Joka neuvoon löytyy aina selitys, että miksei käy.

Mä olen se toinen samasta ongelmasta tähän ketjuun kirjoittanut (ja näyttää olevan pari muutakin).

En ole saanut vielä yhtään neuvoa. Tuo pirinkään neuvoja ei kertonut mitään tarkempaa.

Mitä neuvoisit mulle?

Sillä minä todellakin haluan tästä eroon, mutta en halua tyhjää ja sisällötöntä & ilotonta elämää, jossa vaan makaan sängynpohjalla löytämättä syytä nousta ylös.

Pystyn samaistumaan tähän. Surettaa ja hävettää.

Vierailija kirjoitti:

Pystyn samaistumaan tähän. Surettaa ja hävettää.

Eli meitä tosiaan löytyy.

Muakin surettaa, mutta ei jaksa enää hävettää. Tällainen olen. Toistaiseksi en ole osannut olla muutakaan, ja onhan tässä jo aikaa vierähtänyt.

Keväällä on helppo aloittaa lenkkeily kävellen tai pyöräillen, kun valoisat illat houkuttelevat ulos sen sijaan, että olisi kotona sohvalla. Kuuntele musiikkia, venyttele lenkin jälkeen. Raikasta oloasi suihkulla. Nämä tuovat hyvää oloa. Pakasta vesimelonikuutioita ja tee hyviä smoothieita sen sijaan että söisit rasvaista mättöä.

Vierailija kirjoitti:

Taidatkin oikeasti olla laiheliini.

Oikeasti ap on trolli, joka viikottain postaa samaa settiä. Nyt tainnut laiskustua ja ei jaksa enää kirjoittaa kunnollista avaustakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Aloita uusi riippuvuus. Rupea harrastamaan liikuntaa, ja jää endorfiinikoukkuun.

Olen kokeillut monia,( yksin tehtäviä) liikuntalajeja, en vaan saa liikunnasta hyvää oloa: pelkän väsymyksen ja huonon olon.

Syömisen hyvälle ololle jää kakkoseksi vain nousuhumala, mutta en halua alkaa juomaan, tietenkään AP

Vierailija kirjoitti:

Vedä piriä.

Tulee paremmat sävärit ku syömisestä, ja ruokahalu häviää.

Tein tätä kun oin 18v, sen avulla paino oli ekaa kertaa, sitten lapsuuden, alle 60kg :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Keväällä on helppo aloittaa lenkkeily kävellen tai pyöräillen, kun valoisat illat houkuttelevat ulos sen sijaan, että olisi kotona sohvalla. Kuuntele musiikkia, venyttele lenkin jälkeen. Raikasta oloasi suihkulla. Nämä tuovat hyvää oloa. Pakasta vesimelonikuutioita ja tee hyviä smoothieita sen sijaan että söisit rasvaista mättöä.

Siis ketä lihavaa houkuttaa valoisalla mennä liikkumaan, muiden naureskelun aiheeksi?

Kyllä se on syksy, kun illat pimenee, ja kehtaa mennä kävelylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keväällä on helppo aloittaa lenkkeily kävellen tai pyöräillen, kun valoisat illat houkuttelevat ulos sen sijaan, että olisi kotona sohvalla. Kuuntele musiikkia, venyttele lenkin jälkeen. Raikasta oloasi suihkulla. Nämä tuovat hyvää oloa. Pakasta vesimelonikuutioita ja tee hyviä smoothieita sen sijaan että söisit rasvaista mättöä.

Siis ketä lihavaa houkuttaa valoisalla mennä liikkumaan, muiden naureskelun aiheeksi?

Kyllä se on syksy, kun illat pimenee, ja kehtaa mennä kävelylle.

Monet naureskelee, kun näkee lihavan liikkuvan. Lopputulos on itku ja häpeä, ja sitä menee kotiin ahmimaan. Ihmiset voisi miettiä käytöstään.

Tämä ei varmaan sua lohduta millään tavalla, mutta arvostan oikeasti ihmisiä, joilla on kykyä syödä mielihalujen mukaan ja nauttia siitä. Itse olen kituuttanut n. 20 vuotta elämästäni syömällä pelkkää pahaa ruokaa minimikaloreilla, enkä osaa enää opetella joustavaa suhtautumista ruokaan. Kaikki terapiamenetelmät on käyty läpi eikä hoidoistakaan ole ollut mitään apua. 

Kaupassa katselen vähän väliä herkkuhyllyjä ja mietin, miten ihana olisi uskaltaa kerrankin syödä jotain HYVÄÄ ja hyvän mielen tuottavaa ravintoa sen sijaan, että panikoin ruoasta. Joskus toivon, että sairastuisin niin vakavasti, että en tajuaisi maailman menosta mitään. Silloin ainakin voisin nauttia täydestä ja tyytyväisestä vatsasta ahdistumatta.

 Tunnesyöminen. Syöt ikävystymiseen, suruun, ikävään, yksinäisyyteen, rakkauden puutteeseen,jne jne.

Tunne syömispakon takana pitää tunnistaa ja sitten alkaa käsitellä sitä, muuten se ei poistu.

Voit syödä kuorma-autollisen lääkkeitä mutta ongelma ei poistu. Se on ja pysyy. 

Ensimmäinen askel on alkaa syytä syömisen takana, siitä se lähtee.

Kumma kyllä vaan hyvin harva siihen suostuu. Tekeehän se kipeää, voi tehdä aika pirun kipeää koskea niihin arkoihin haavoihin mutta muu ei auta. Ne on avattva ja puhdistettava ja sihen tarvitaan toisen ihmisen vankkaa apua ja tukea.  Muuten jäät kiinni ikuiseen kierteeseen. Raaka totuus.

Syömishäiriöliitto.fi

"Tunnesyömisessä syömisen tai syömättömyyden avulla pyritään säätelemään omia tunteita ja ajatuksia. Impulssi ja halu syömiseen voi syntyä myös ulkopuolisista ärsykkeistä, kuten ruoan kuvista, hajuista ja saatavuudesta. Toimintatapa on usein kehittynyt jo lapsuudessa, ja yleensä kontrolloinnin kohteena ovat vaikeat ja epämiellyttävät tunteet, mutta myös miellyttäväksi koettuja tunteita voidaan vahvistaa syömisen avulla. Epämiellyttäväksi koettujen tunteiden, kuten vihan, surun ja pelon, noustessa pintaan oloa pyritään lievittämään syömällä, mikä voikin helpottaa oloa vähäksi aikaa. Usein syömisen jälkeen kuitenkin herää syyllisyyden ja häpeän tunteita tai alkuperäinen tunne ei poistu, mihin voidaan taas reagoida syömällä. Näin kierre pysyy yllä. Tunnesyöminen voi kehittyä myös aikuisuudessa, esimerkiksi laihduttelun tai vääristyneen kehonkuvan myötä, kun syömistä on liikaa kontrolloitu tai omaa kehoa on pyritty muokkaamaan epäterveellä tavalla.

Tunnesyöminen on usein hyvin tiedostamatonta ja syömiseen havahdutaan vasta tilanteen mentyä ohi. Tunteet ja ärsykkeet hallitsevat syömistä ja kehon tarpeita (nälkä, väsymys, jano) ei välttämättä osata enää kuunnella eikä nälän tunteeseen luoteta. Niukkaan ravittu keho voi laskea mielialaa ja vahvistaa mielihyvän saantia ruoasta, mikä voi itsessään vahvistaa tunnesyömistä. Mitä enemmän syömistä käytetään tunteidensäätelyyn, sitä enemmän se toimintamallina vahvistuu."