Tiedän useita 12-15vuotiaita joille on aloitettu masennuslääkitys. Miksi nuoret voivat huonosti?

Synkät tulevaisuudennäkymät. Meille vielä esim. koulussa valehdeltiin, että kaikille tuilee olemaan tosi paljon töitä kun suuret ikäluokat eläköityvät. ja pas*anmarjat :D

kylläpä alkoi itsenikin ahdistamaan kun tämän aikuisena tajusin ja elämä on ollut yhtä pätkätyötä ja nollasopparisilppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ja nuoria kohdellaan nyky-Suomessa huonosti. Jättikoulut, epävarmuutta, huono päivähoito, huono terveydenhuolto, jäätävät paineet, surkeat tulevaisuudennäkymät.

Eikö perheellä ole tässä yhtälössä mitään merkitystä? Minä katson ainakin että olen itse vastuussa lasteni terveydestä ja myös mielenterveydestä. Normaali elämä edistää mielenterveyttä; ulkoilu, ravinto, uni, sosiaalinen kanssakäyminen. Mahdollisten ongelmien varhainen tunnistaminen ja käsittely. Kyllä minä olen näistä vastuussa omien lasteni kohdalla. Ei yhteiskunta.

Vanhempi voi tehdä kaikkensa edistääkseen noita asioita, mutta siinä vaiheessa kun lapsi aloittaa koulun, vanhemman vaikutus alkaa kutistua. Kouluympäristö on osalle lapsista väkivaltainen ja vaarallinen ja siinä voidaan tuhota kaikki vanhempien hyvä työ suhteellisen lyhyessäkin ajassa. Tarkoitan tietysti koulukiusaamista, mikä on ollut iso syy omaan ja monien tuttujen nuoruusiän pahaankin masennukseen. Usein vanhemmat ei edes tiedä kiusaamisesta, koska lapsi koettaa peitellä sitä parhaansa mukaan. Ja vaikka tietääkin, niin harmillisen usein asialle ei oikeasti koulun puolesta tehdä läheskään tarpeeksi.

Tiedän useita nuoria ihmisiä, joille koulukiusaaminen on aiheuttanut niin pahat traumat, että pidän epätodennäköisenä, että he enää pääsevät syrjäytymiskierteestä ponnistamaan osaksi yhteiskuntaa. Tai edes korjaamaan mielenterveyttään niin, että voisivat olla edes jossain määrin tasapainoisia ja onnellisia. Vanhemmat ovat silti voineet olla hyviä ja välittäviä, eikä kotona ole ollut välttämättä mitään ongelmia. Siinä vaiheessa kun ei ole kiusaamisen takia oppinut tarpeeksi sosiaalisia taitoja ja saanut joukkoon liittymisen ja positiivisia sosiaalisen kanssakäymisen kokemuksia, ei vanhempikaan voi näitä asioita hopeatarjottimelta tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Synkät tulevaisuudennäkymät. Meille vielä esim. koulussa valehdeltiin, että kaikille tuilee olemaan tosi paljon töitä kun suuret ikäluokat eläköityvät. ja pas*anmarjat :D

kylläpä alkoi itsenikin ahdistamaan kun tämän aikuisena tajusin ja elämä on ollut yhtä pätkätyötä ja nollasopparisilppua.

Hih hih

Vierailija kirjoitti:

Curling-vanhemmuus, liian helppo elämä.

Näin on. Pieniäkään vastoinkäymisiä ei kestetä vaan kaikki pitäisi saada tässä ja nyt. Turhaa hyysäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit kasvattavat lapset ilman isien apua.

Tässä tulos, naisten kädenjälki näkyy

Tai, villi arvaus: lapsi ymmärtää ettei isä välitä hänestä. Hylkääminen jättää elinikäiset jäljet. Saatat tietää kokemuksesta.

Isäni kuoli naisen yliajamana kun olin 14. Ainoa asia mitä opin oli ettei naisia tuomita taposta ja liikennepaosta samalla tavalla kuin miehiä.

Itselleni määrättiin tuon ikäisenä sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Aikaa siitä on jo melkein 20 vuotta, joten ei nuorten masennuslääkitys mikään uusi asia ole.

Oma 13v tytär ohjattiin koulukuraattorin kautta nuortenpsykiatrialle keskustelemaan, kun oli koululääkärin tekemässä masennustestissä saanut täydet pisteet. Keskustelu ei auttanut, vaan tyttö viilteli ja puhui miten ei koskaan täytä 18.  Lääkitys oli sitten viimeinen oljenkorsi. 

Tytön masennuksen laukaisi todennäköisesti minun ja mieheni ero (mutta ei sekään varmasti tehnyt hyvää kun asiumme yhdessä ja riitelimme koko ajan) sekä kavereiden puute. 

Meillä ainakin ollut 15v nuorella rankkaa kouluahdistusta, uupumista ja masennusta. Lähilukioon on hirvittävän korkea keskiarvoraja (8.8). Muutenkin paineet tulevat aivan liian aikaisin. Jo lukion kynnyksellä pitäisi osata valita "oikein" ne tärkeät aineet vaikka ei tietäisi edes mitä työtä haluaisi tehdä. Surkea uudistus tuo että pelkällä yo-tutkinnolla haetaan jatkopaikkaa. Lisää paineita kohtuuttomasti. Sitten päälle vielä somen luomat paineet kun pitäisi olla jotain "enemmän", tavallisuus on ihan No No.

Yksinhuoltaja äidit

Ei muuta tarvita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ja nuoria kohdellaan nyky-Suomessa huonosti. Jättikoulut, epävarmuutta, huono päivähoito, huono terveydenhuolto, jäätävät paineet, surkeat tulevaisuudennäkymät.

Eikö perheellä ole tässä yhtälössä mitään merkitystä? Minä katson ainakin että olen itse vastuussa lasteni terveydestä ja myös mielenterveydestä. Normaali elämä edistää mielenterveyttä; ulkoilu, ravinto, uni, sosiaalinen kanssakäyminen. Mahdollisten ongelmien varhainen tunnistaminen ja käsittely. Kyllä minä olen näistä vastuussa omien lasteni kohdalla. Ei yhteiskunta.

Vanhempi voi tehdä kaikkensa edistääkseen noita asioita, mutta siinä vaiheessa kun lapsi aloittaa koulun, vanhemman vaikutus alkaa kutistua. Kouluympäristö on osalle lapsista väkivaltainen ja vaarallinen ja siinä voidaan tuhota kaikki vanhempien hyvä työ suhteellisen lyhyessäkin ajassa. Tarkoitan tietysti koulukiusaamista, mikä on ollut iso syy omaan ja monien tuttujen nuoruusiän pahaankin masennukseen. Usein vanhemmat ei edes tiedä kiusaamisesta, koska lapsi koettaa peitellä sitä parhaansa mukaan. Ja vaikka tietääkin, niin harmillisen usein asialle ei oikeasti koulun puolesta tehdä läheskään tarpeeksi.

Tiedän useita nuoria ihmisiä, joille koulukiusaaminen on aiheuttanut niin pahat traumat, että pidän epätodennäköisenä, että he enää pääsevät syrjäytymiskierteestä ponnistamaan osaksi yhteiskuntaa. Tai edes korjaamaan mielenterveyttään niin, että voisivat olla edes jossain määrin tasapainoisia ja onnellisia. Vanhemmat ovat silti voineet olla hyviä ja välittäviä, eikä kotona ole ollut välttämättä mitään ongelmia. Siinä vaiheessa kun ei ole kiusaamisen takia oppinut tarpeeksi sosiaalisia taitoja ja saanut joukkoon liittymisen ja positiivisia sosiaalisen kanssakäymisen kokemuksia, ei vanhempikaan voi näitä asioita hopeatarjottimelta tarjota.

Kiusattu, kiusattu ja kiusattu. Kiusaamisen fokus on teossa ja teko on aina väärin ja sympatiat uhrin puolella, mutta jos näitä halutaan estää, täytyy katsoa, mitä tekijöille on tapahtunut. Silloin ne katse pitäisi kääntää perheisiin, eikä kouluun.

Lapsikeskeisyys on mennyt yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit kasvattavat lapset ilman isien apua.

Tässä tulos, naisten kädenjälki näkyy

Tai, villi arvaus: lapsi ymmärtää ettei isä välitä hänestä. Hylkääminen jättää elinikäiset jäljet. Saatat tietää kokemuksesta.

Isyys saadaan äidin armosta.

Lapsi saa asioita äidiltä. Aikuinen ryhtyy itse vanhemmaksi.

Eikö noita vanhempia huoleta ollenkaan lääkkeiden mahdolliset pysyvät sivuvaikutukset? Vielä lapsille syötetään, kamalaa!

Vierailija kirjoitti:

Informaatiotulva. Lapsille ja nuorille liikaa tietoa, aivot ja mieli eivät pysty käsittelemään kaikkea. Pitäisi saada nuoret enemmän urheilun, taiteen yms luovan pariin.

Ja keillä on tässä se keskeinen rooli?

Nuoret ovat aina voineet huonosti. Nyt vain ensimmäistä kertaa siitä puhutaan. Mistä luulet että menneiden vuosikymmenten juopot, huumeongelmaiset ja väkivaltaiset ihmiset ovat tulleet?

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltaja äidit

Ei muuta tarvita

Jokaisella yksinhuoltajaäidin lapsella on isä, joka ei viitsi, jaksa tai halua olla isä. On hyvin vähän sellaisia isiä, jotka eivät tiedä isyydestään.

Isyys on lapsesta huolehtimista omaan kuolemaan saakka. Ei ainoastaan silloin kun sattuu huvittamaan ja muilta harrastuksilta aikaa jää.

Annetaan nuoren tulla sairaaksi. Se on tällä hetkellä muotia olla ahdistunut ja hankala. Sitten kun nuori velloo tarpeeksi noissa tunteissa ja vielä kaveriporukassaan, niin koko sakki on hoitokunnossa. Ensin vedättävät, mutta siitä tulee todellisuutta nopeasti.

Sitten oma lukunsa on nämä teeskentelijät, joita joukossa on paljon. Monilla vellojilla on sentään ihan oikea sairaus on tullut, mutta teeskentelijät valikoi tilanteita. He ovat suorituskykyisiä, toimintakykyisiä ja valikoivat, koska ahdistus iskee. Esim. koulussa voi isot massat pelottaa (jotta voi jäädä loisimaan kotiin), mutta sama nuori voi vapaa-ajalla hengata ostareilla. Sitten on näitä, jotka ei kykene vapaa-ajallakaan moniin paikkoihin. Lisäksi aidosti sairas tyhmenee, teeskentelijöillä ei ole nähtävälillä mitään ongelmaa hoksottimissa tai muistissa.

Ongelma on tiedossa, mutta järjestelmä on avuton. Kotona pitäisi lataista nyrkki heti pöytään ja laittaa rankkua päälle, eikä lähteä ymmärtämään tai paapomaan. Heti kova kovaa vastaan, kun alkaa noi höpinät ja sen takia asioista luistaminen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsikeskeisyys on mennyt yli.

Tämä. Ennen mentiin aikuisten ehdoilla ja lapset kasvoivat siinä mukana. Nyt mennään lasten ehdoilla ja käytetään heihin kohtuuttomasti aikaa. Eivät lapset esimerkiksi tarvitse aikuisia leikkikavereiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit kasvattavat lapset ilman isien apua.

Tässä tulos, naisten kädenjälki näkyy

Tai, villi arvaus: lapsi ymmärtää ettei isä välitä hänestä. Hylkääminen jättää elinikäiset jäljet. Saatat tietää kokemuksesta.

Isyys saadaan äidin armosta.

Lapsi saa asioita äidiltä. Aikuinen ryhtyy itse vanhemmaksi.

Ei ryhdy jos nainen aktiivisesti estää asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltaja äidit

Ei muuta tarvita

Jokaisella yksinhuoltajaäidin lapsella on isä, joka ei viitsi, jaksa tai halua olla isä. On hyvin vähän sellaisia isiä, jotka eivät tiedä isyydestään.

Isyys on lapsesta huolehtimista omaan kuolemaan saakka. Ei ainoastaan silloin kun sattuu huvittamaan ja muilta harrastuksilta aikaa jää.

Meinaatko että naiset kertovat biologiselle isälle että heidän raskautuminen tapahtui hänen toimestaan?

Hahaha! Kyllä se on edelleen naisen puoliso joka pääsee paperilla isäksi.