Lue keskustelun säännöt.
Umpikujassa isän omaishoidon ja vaikean äidin kanssa
25.04.2022 |
Alkaa olla itsellä voimat täysin lopussa.
Isäni sairastaa alzheimeria ja työssäkäyvä äitini toimii omaishoitajana, kotihoito käy kahdesti päivässä kun äiti töissä.
Äiti ärjyy ja räyhää sairaalle isälle mm. lääkkeidenotosta ja ruokailuista, isällä kun toiminta on aika hidasta. Yöllä saattaa kastella sänkynsä ja äiti joutuu heräämään auttamaan 1-2 kertaa öisinkin. Äiti on todella väsynyt, laittaa minulle jatkuvasti töihinkin katkeria tekstareita ja kun nähdään, niin ensimmäisenä alkaa tilittää raskaasta taakastaan. Ymmärrän toki tämän ja apua on yritetty tarjota jo vuosikaudet, mikään apu ei kuitenkaan kelpaa. Äiti myös tekee isän hoidosta tarpeettoman vaikeaa ja hössöttää itselleen turhaa stressiä. Esim. lääkkeenannossa hoitaja tai minä antaa lääkkeet ja vesilasin isälle käteen ja isä ottaa ne, aikaa menee sellainen 2-3 min. Äitini taas saattaa kerätä tästäkin kierroksia ja yhteensä tunnin raakkua keittiöstä että alatko nyt tulla ottamaan lääkkeet ja tule ottamaan lääke ja ei, tuo on väärä lääke mitä nyt otat jne.. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Äiti ei tunnu ymmärtävän ettei isällä ymmärrys riitä omatoimiseen tekemiseen ja ei suoraan auta isää esim pukeutumaan vaan ätisee ja räyhää vieressä että taivuta nyt polvea ja nyt laita se kenkä jalkaan ja mikset sinä nyt niitä housuja saa jalkaan jne. Isä pärjää kuitenkin useita tunteja yksin kotona, mutta jos ollaan vaikka kaupassa niin äiti saattaa sinä aikana hössätä ja soittaa KOLMESTI isälle, vaikkei ole edes mitään asiaa.
Ihmettelin, miksei kotihoitajaa saa käymään useammin kun äiti jatkuvasti valittaa, ettei jaksa hoitaa ja kun on niin loppu. Nyt kävi sitten ilmi, että äitini ei itse HALUA kotihoitajaa käymään useammin kun sitten kuulemma joutuisi päivystämään koko illan millon voi itse mennä vessaan ja pitää olla siisteissä vaatteissa kotona odottamassa hoitajan käyntiä. Ei halunnut millään ymmärtää että ISÄÄ vartenhan se hoitaja siellä käy, eihän häntä kiinnosta pätkääkään onko äitini edes kotona silloin.
Summa summarum, äiti painostaa minua koko ajan kuinka väsynyt on mutta mikään tarjottu apukaan ei kelpaa. Mitä tässä voi enää tehdä?
Isä nauttii satunnaisista laitosjaksoista kun ei tarvise kokea olevansa räyhääjän vaivoina ja siellä on mukavaa tekemistä. Äiti valitti kun ei saa jatkuvaa laitoshoitopaikkaa, mutta nyt kun itse sain asiaa nytkähtämään eteenpäin niin sain huudot niskaani kuinka julma olen kun haluaisin isäni laitokseen. Eli aika puun ja kuoren välissä ollaan.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Ap, äitisihän ei toimi omaishoitajana, sillä hän ei saa palkkaa isäsi hoidosta.
Äitisi on aviomiehestään huolta pitävä puoliso, joka lisäksi hoitaa oman työnsä vieraalla päälle.
Omaishoitajaksi pitää tulla hyväksytyksi ja merkitään kunnan papereihin ja he saavat pienen korvaksen työstään.
Jos kerran äitisi kykynee päivät käymään töissä, ei tämä isä vielä ole aivan mahdottoman huonossa kunnossa.
Ei siinä kunnossa että pitäsi syöttää ja juottaa, eikä ymmärrä puhetta.
Noita termejä omaishoitajasta käytetään törkeästi väärin nykyisin.
Ihan virallinenkin omaishoitaja voi käydä töissä. Jos pisteytykset täyttyvät ja kunnalta löytyy rahaa, niin omaishoitajaksi voi päästä. Omaishoidontuessahan on monta eri tasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko siellä terveyskeskuksessa muistihoitajaa/koordinaattorina.Hänelle voisit soittaa kun kysyä neuvoja.Ainakin tällä paikkakunnalla missä asun muistihoitaja antaa neuvoja ja ohjaa omaisia.Tarvittaessa tekee myös kotikäyntejä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko äitisi räyhääminen johtua siitä että hän kokee olevansa riittämätön eikä pärjää ja jaksa isäsi kanssa mutta kynnys myöntää kaikki - väsymys, avun tarve ja tilanteen kaoottisuus - on todella korkealla kun on aina totuttu pitämään langat käsissä, hoitamaan asiat itse ja tietyllä tavalla? Myös isäsi sairauden myötä mahdollisesti muuttunut ja tulevaisuudessa muuttuva persoonallisuus ja toimintakyky voivat pelottaa äitiäsi.
Tältähän tämä kuulostaa. Täysin ymmärettävää. Tuskin Ap sinäkään tykkäisit että kotiisi tulisi joka päivä vieras ihminen hääräämään. Meillä ihmisillä on erilaisia reagointitapoja uudessa ja ahdistavassa tilanteessa. Jotkut on sen luontoisia että vaikea kestää kenenkään muun puuttumista, haluaa itse hoitaa asiat omalla tavallaan. Äitisi on varmaan myös peloissaan. Kukaanhan ei ole varmaan pakottanut sinua vanhempiesi elämään puuttumaan, joten pese kätesi kun noin ahistaa.
T. Isäni sairasti kyseistä tautia ja äitini hoiti loppuun asti
Monikaan ei varmaan halua vieraita ihmisiä kotiinsa , mutta AIKUINEN ihminen ymmärtää milloin se on pakkorako. Ja käyttäytyy sen mukaisesti. Minä sain vasta vakavan sairaskohtauksen ja kotiini saapui hoitaja päivittäin pesemään minut , arvatkaapa miltä tuntui olla suihkussa kun hoitaja pesi pyllyä : D Olen loppuelämäni näille hoitajille kiitollinen. Ap , jos äiti ei lähde terapiaan minä sinuna laittaisin rajat ja sanoisin että terapiaan lähtö on edessä tai välit menee poikki. Ei mitään kompromisseja . Elä OMAA elämääsi älä äidin.
Omaishoitaja saa palkkion 200 -- 300 e /kk muistisairaasta itse liikkuvasta ja se vähentää omaa vaikka pientäkin eläkettä. Kai se Annika Saarikko sen tietää ,vaika aina kurkku suorana huutaa kaikki vauvojen äidit kokopäivätöihin saatte oman eläkkeen.Naisten eläkkeellä ei eletä PK-seudulla.
58 jatkaa vähän. Siinä tilanteessa, kun äiti valittaa hoidon raskautta tai väsymystä, ei kannata saman tien yrittää ehdottaa äidille jotain käytännön apua. Se ei vastaa äidin sen hetkiseen tarpeeseen, joka on tarve päästä käsittelemään omaa pettymystä ja väsymystä. Ehdotukset käytännön avusta tuntuvat siinä lähinnä vain äidin tunteiden ohittamiselta ja mitätöinniltä. Paremmin voi siinä tilanteessa toimia lastenkasvatuksesta tunnettu "aktiivinen kuunteleminen" tai tunteiden sanoittaminen. Pyritään jotenkin ymmärtämään äidin tunteita tyyliin "olet pettynyr, koska ..." tai "olet väsynyt siihen, että". Mutta kuten aikaisemmassa viestissä sanoin, äiti tarvitsee tähän jonkun muun kuin ap:n pääasialliseksi avuksi.
Käytännön avunkin ehdottaminen on järkevää, mutta se pitää tehdä tilanteessa, jossa äiti on paremmalla tuulella eikä keskellä omien tunteidensa käsittelyä. Tällöin äitikin voi olla ehdotuksille vastaanottavaisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankkaa käydä töissä, kun yöunet ovat rikkonaiset. Todennäköisesti myös työpäivän aikana on huoli miten mies pärjää kotona. Kierrettä on vaikea katkaista, kun aamun valjetessa ajattelee, että tästäkin yöstä selvittiin. Odotukset elämältä ja yhteisistä eläkepäivistä romuttuivat. Usein stoppi tälle tulee, kun sairas puoliso joutuu päivystykseen ja siitä sairaalajaksolle. Hoitava puoliso saa siinä tauon ja siinä kohtaa on hyvä, jos ulkopuolinen, eli sairaanhoitaja tai lääkäri ottaa puheeksi jaksamisen. Puolisolle voi sanoa, että hän on tehnyt upean työn, kun on jaksanut näinkin pitkään hoitaa kotona ja että esim. minä sairaanhoitajana en olisi jaksanut. Meillä kun hoitovuoro vaihtuu ja jokainen hoitaa sen 8h. Ei ole tarkoitus että tehdään molemmista puolisoista potilaita sen takia, että toinen uupuu vieressä. Monesti tarvitaan joku muu kuin oma lapsi kertomaan asia. Kun asia otetaan puheeksi osastolla, on omaisen helpompi myöntää uupuminen ja päästä syyllisyyden tunteesta. Varsinkin, jos sairaalassa olo kestää useamman viikon, tämä toimii. Moni omainen on myöntänyt vasta silloin kuinka väsynyt onkaan ollut. Myös se että hän saa arvostusta tekemästään työstä, poistaa syyllisyyden taakkaa. Sitten voidaan yhdessä miettiä, lähdetäänkö hakemaan pysyvää hoivapaikkaa, vai esim. intervallijaksojen pidentämistä. Työssäkäynnin vuoksi pysyvä hoivapaikka tuntuisi hoitajan ajatelmana paremmalta. Sitten puolisokin voisi käydessään antaa itsestäänkin parhaat palat, kun hoitovastuu ei paina harteita
Jos ei muuten osaa auttaa kuin tekemällä työssäkäyvästä äidistään HUOLI-ilmon , olisi varmaan parempi olla sekaantumatta kuin haukkua vielä täällä. Aina ei vieras voi tietää mitä lapsella on mielessä. Tässä lähipiirissä oli pariskunta , jonka poika alkoi kanngeta palvelutaloon väkisin. Poika teki siihen paritaloon keittiöremontin ensin. Siten Ialkoi kehua lähelle noussutta palvelutaloa. Siellä on sitä ja tätä ja sellä on alhaalla ravintola. No ei mennyt kuin vähän yli vuosi kun poika pani vanhempien paritalon myyntiin ja sai siirä 630 000 e, ja kun itse rakensi samaan aikaan oli rahoille hyvää käyttöä.Mutta oli selkeä taka-ajatus palveluista . Siinä palvelutalossa ei ole enää palvelua talon puolesta vaan se muuttui vuorataloksi, johon voi kutantaa ykstyisiä palveluja. Pojalle kelpasi raha ei itse auttanut vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä äidin osa voi olla kauhea. Lapsella on kyllä huonot välit vanhempiin jos pitää selän takana tehdä HUOlI ilmo SOSSUUN äidistään joka tekee kahta työtä ja on ihan järjissään. Äit ei pääse iltaisin nyt mihinkään. Tätyy aina pyytää lasta apuun että pääsee ostoksille ja muita asioita hoitamaan. Isää ei halua jättää yksin. Kamalia lapsia, selän takana juoruaa. Systeemissä on pahasti vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä äidin osa voi olla kauhea. Lapsella on kyllä huonot välit vanhempiin jos pitää selän takana tehdä HUOlI ilmo SOSSUUN äidistään joka tekee kahta työtä ja on ihan järjissään. Äit ei pääse iltaisin nyt mihinkään. Tätyy aina pyytää lasta apuun että pääsee ostoksille ja muita asioita hoitamaan. Isää ei halua jättää yksin. Kamalia lapsia, selän takana juoruaa. Systeemissä on pahasti vikaa.
Tämä väsynyt äiti saattaa olla hiukan hankala vaikka asiat olisivat hyvin tai huonosti,jotkut vaan ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kirjoiitaja numero 56 tarkoittaa : saa asua yhteisessä kodissa loppuelämän. " Rahan takia ei halua erota ". Mikäs yhteiskunta niin viallinen että sairastuneesta PITÄÄ OTTAA AVIOERO vain saadakseen omaiselleen hoitoa. Näin valtio antaa piiskaa kunnollisille ihmisille. Kuka siellä yhteisessä kodissa sitten asuisi ellei se terve kotiin jäävä ? Kenelle se koti pitäisi antaa, ei kai sentään siinä vaiheessa lapsille. Kateus näköjään jyllää.
No ei aloittajaa tai äitiään kyllä hyödytä mitenkään pidemmän päälle ne juttelutkaan, mitä aloittaja varmaan tehnytkin? Jos äidin ajatukset vaan pyörii samaa marttyyrimaista kehää ja kuinka elämä on epäreilua niin miten tuollaisen märehtimin auttaa? Kyllähän pitäisi nimenomaan suunnata katseet tulevaan ja miettiä miten siitä saadaan mahdollisimman mielekästä kaikille.
Oma tätini käytti loppuelämänsä 55-vuotiaasta 85-vuotiaaseen märehtiessään ja kieriessään surussa menetetystä kumppanista. Minusta paljon julmempi vaihtoehto kuin jossain vaiheessa vähän pukata sitä läheistä eteenpäin ja kohti uusia tuulia. Asiat pitää käsitellä joo, mutta se vasta elämänhukkaa onkin että loput päivät on pyhitetty surulle ja ankeudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävää on kuunnella kun haukkuu marttyyriksi ja uhritumisia. Ne ovat vain muotisanoja. Äitis on siis " pakotettu omaishoitajaksi, " Hän ei ole ammatthoitaja, eikä jaksa ymmärtää että puoliso on kroonisesti sairas ja tila jatkuu ja pahee.Johan siinä on iso kriisin paikka kun se rakas kumppani ei osaa mitään ja laskee pissat yöllä sänkyyn. Ei HUOLI ilmoitus tuo terveyttä takaisin isälle. Koko elämä muuttuu, tulevaisuus muuttuu, suunnitelma eläkkeelle jäämisestä alkaa tuntua ikävältä. Tätäkö minä toivoin, en varmasti. Ymmärrä hyvn ettei työssäkäyvä halua joka ilta vaihtuvia ihmisiä kotiinsa, vaan haluaa jo rentoutua. Hän on tuskastunut uutteen rooliinsa. Lääkket kannattaa ehkä laittaa dosettiin, siitä on hepompi ottaa ilman draamaa. Yöksi voisi miettiä yölääkettä. Sänky pitää suojata muovilla ja voisiko äitisi nukkua eri huoneessa. Vaippoja saa ilmaiseksi terkkukeskuksen kautta , ainakin yövaipat pitää olla. Hermoraunio ei voi tehdä omaishoiatjan työtä. Jos hän nyt jo joutuu laitokseen vaikka kävelee , käy vessassa ja syö. on se kallista hoitoa. Äitisi varmaan tietää . Ehkä hän tietää systeemin, että pariskunnaa kaikki rahat ja eläkkeet menevät yhden muistisairaan asumiseen ja täyshoitoon. Hänellä voi olla huoli omasta toimeen tulostaan.Hänen oma elämä ja tulevaisuus sidottuna sairaaseen, on romahtanut.
Eivät pariskunnan rahat mene kokonaisuudessaan toisen hoitomaksuihin, vaan isän omat tulot. Omaisuutta ei myöskään huomioida, vaan omaisuuden tuotto.
64 jatkaa. Voisiko ap ottaa kotihoitoon yhteyttä , joko soittamalla tai kirjoittamalla. Kyllä isä ansaitsee ihmismäistä kohtelua ja sitä ei ap.n mukaan nyt saa. Jos /kun äiti on väsynyt se EI oikeuta häntä kiukuttelemaan isälle ja sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin tilannettasi vielä, ap, ja luulen, että monet kommentoijat ovat oikeassa. Isääsi ei saa vielä laitokseen, hän on liian hyväkuntoinen. Sen sijaan intervallijaksoille hänet saa. Äitisi on avun tavoittamattomissa eikä tule koskaan muuttamaan mieltään tai asennettaan mistään. Joten voit vain aktiivisesti kuunnella ja myönnellä hänen valittamiseensa.
Auta sen sijaan isääsi. Naamioi se muotoon että sä saat, äiti, vähän omaa aikaa. Ota isäsi luoksesi päiväksi tai kahdeksi. Älä hyväksy äidin vastalauseita äläkä paljasta että tosiasiassa autat isääsi. Joten vierailu mitenkään sujuu niin tee siitä säännöllinen tapa esim kerran kuussa.
Tunnistan tilanteen älyttömän hyvin, ap!
Meillä on hyvin samanlainen tilanne.
Me muut sukulaiset olemme hyväksyneet sen, että sukulaisemme on sairastunut ja häneltä häviää vähä vähältä niitä taitoja, joita hänellä on ennen ollut. Niitä yritetään ylläpitää niin pitkään kuin mahdollista ja antaa sairaan sukulaisen yrittää itse kaikkea sellaista, mikä voi vielä onnistua, mutta tiedetään tuskallisen hyvin että tulee se päivä että ei enää onnistu. Äitimme ei oikein hyväksy, vaan yrittää olla näkemättä sitä mitä sairaus hänelle tekee.
Meillä myös sairastuneella on oma toiminnanohjaus heikkoa. Hän ei kykene enää mihinkään pitkäjänteiseen suunnitteluun, esim. ei osaa ketjuttaa että tänään lähden ulkoilemaan, joten laitan ulkoiluun sopivat vaatteet ja syön tuhdin aamupalan, esimerkiksi keitettyjä kananmunia, ja sitten käväisen ulkona ennen lounasaikaa ja otan kaulaliinan, koska siellä tuulee. Sen sijaan hän laittaa ne eiliset vaatteet jotka näkee sängynlaidalla, ja istuu sitten nojatuoliin ihmettelemään että onpa kaunista, olisipa kiva ulkoilla. Sitten vähitellen vaipuu synkkyyteen, kun alkaa nälättää, koska ei hahmota että aamiaista pitäisi syödä.
Äidillämme ei hermo kestä yhtään. Hän ei ole hyväksynyt sukulaisen kunnon heikkenemistä, ja tuntuu jotekin henkilökohtaisesti suuttuvan aina, kun potilas taas "mokaa". Hän saarnaa joka päivä sairaalle, että ulkoilisit nyt niin voisit paremmin! No miksi et ottanut jääkaapista voita ja juustoa leivän päälle, hyvä ihminen! Miksi sinä sisävaatteissa istut kun sinun piti mennä ulos, käytä nyt järkeäsi vähän, kohta on jo syönti ja sinä et ole vielä lähtenytkään! Tuntuu pahalta, kun heidän keskinäinen vuorovaikutuksensa on nykyisin niin riitaisaa, ja se painaa selvästi molempia.
Ymmärrän samalla, että äidillä on kaikista vaikeinta. Hän on koko ajan tuossa kiinni ja kaipaisi varmasti entistä aikuista rinnalleen. On yritetty keskustella ja tarjota sitä näkemystä, että olisiko helpompi olla jos yrittäisi hyväksyä sen että toinen ei enää pysty kaikkeen mihin ennen - mutta äiti on asiasta tosi herkillä, kokee arvosteluna muutenkin raskaassa tilanteessaan.
Kyllähän tässä näkee raadollisen selvästi, että tuossa on kaksi vanhusta, jotka kumpikaan eivät ole enää ihan skarppeja. Kyllä äitini olisi minun iässäni pystynyt siirtymään henkisesti eteenpäin ja etäännyttämään itsensä tilanteesta. Nyt näkee, että nämä tilanteet ovat erityisen raskaita juuri näistä syistä, kun kaikilla osapuolilla on oma taakkansa kannettavana. Ei tähän meidän asetelmaan ainakaan ole mitään patenttiratkaisua olemassa, kun kukaan osapuoli ei halua laitoshoitoa eikä siihen kunnon puolesta ole vielä pitkään aikaan tarvettakaan.
Meillä tosin helpottaa se, että äitini saa nukkua eikä ole enää töissä. Näkisin tuon teidän tilanteessa erittäin isona ongelmana, että äitisi joutuu selviämään omaishoidon taakan lisäksi töistä ja valvomisesta, ja jos sen saisi katkaistua jollain tavalla, ehkä arjen voisi saada siedettäväksi. Mutta tiedän huonosti nukkuneen vauvan kanssa eläneenä, että siinä tilanteessa kun on takana kuukausien univelka ja jokainen askel tuntuu maratonilta, ärsyttää ihan hirveästi kuulla toisten neuvoja että ai miksi väsyttää, oletko muuten kokeillut sellaisia vaippoja ja tällaisia refluksilääkkeitä? Kun siinä tilanteessa toivoisi vain että joku toinen ottaisi sen taakan edes tunniksi että saisi itse nukkua.
Edellinen jatkaa.
Ennen kuin tämä tilanne tuli omalle kohdalle, en ollut ymmärtänyt miten vähän tällaiselle voi tehdä ns. sivusta. Meillä esim tilanne vielä se, että sairaalla ei ole ketään valtuutettua päättämään omista asioistaan, vaan kaikki lääkärikäynnit on sen varassa että hänet saadaan suostuteltua varaamaan ne itse. Puhelin täytyy tuoda käteen ja numero naputella valmiiksi ja kertoa vieressä, mitä lääkärille piti sanoa, mitä sitten huonona päivänä vastustaa.
Käytännön asiat siis äidin vastuulla, mutta ihan älyttömän hankalaa välillä, kun hänellä on sairaan tilasta ihan eri käsitys kuin kaikilla muilla ("kyllä se osaisi vielä renkaat vaihtaa mutta kun ei saa aikaiseksi!") Eli jotta potilas saa oikeanlaiset tutkimukset, pitää ensin vakuuttaa vastahakoinen äiti ymmärtämään oireet, sitten saada hänet taivuttelemaan sairas soittamaan itse terveyskeskukseen, jossa sielläkin vielä voi uusi hoitaja ymmärtää väärin soiton syyn kun ei ole lukenut taustatiedoista muistisairaustutkimuksista - tai tietoihin on unohtunut kirjata että joku tutkimus piti tehdä, ja hoitaja ei siitä syystä annakaan aikaa, ja potilas tyytyväisenä lopettaa puhelun siihen.
Jotenkin ennen luulin, että kaikki tämä olisi jotenkin sujuvampaa ja helpompaa.
Onko äitisi käynyt omaishoitajan terveystarkastuksessa? Vaadi, että menee käymään. Hänellä on selvästi ongelmia jaksamisessa. Kaikki räyhääminen ja muu voi olla ihan vaan unenpuutteesta johtuvaa.
Miksi kirjoitat itsestäsi?