Lue keskustelun säännöt.
Umpikujassa isän omaishoidon ja vaikean äidin kanssa
25.04.2022 |
Alkaa olla itsellä voimat täysin lopussa.
Isäni sairastaa alzheimeria ja työssäkäyvä äitini toimii omaishoitajana, kotihoito käy kahdesti päivässä kun äiti töissä.
Äiti ärjyy ja räyhää sairaalle isälle mm. lääkkeidenotosta ja ruokailuista, isällä kun toiminta on aika hidasta. Yöllä saattaa kastella sänkynsä ja äiti joutuu heräämään auttamaan 1-2 kertaa öisinkin. Äiti on todella väsynyt, laittaa minulle jatkuvasti töihinkin katkeria tekstareita ja kun nähdään, niin ensimmäisenä alkaa tilittää raskaasta taakastaan. Ymmärrän toki tämän ja apua on yritetty tarjota jo vuosikaudet, mikään apu ei kuitenkaan kelpaa. Äiti myös tekee isän hoidosta tarpeettoman vaikeaa ja hössöttää itselleen turhaa stressiä. Esim. lääkkeenannossa hoitaja tai minä antaa lääkkeet ja vesilasin isälle käteen ja isä ottaa ne, aikaa menee sellainen 2-3 min. Äitini taas saattaa kerätä tästäkin kierroksia ja yhteensä tunnin raakkua keittiöstä että alatko nyt tulla ottamaan lääkkeet ja tule ottamaan lääke ja ei, tuo on väärä lääke mitä nyt otat jne.. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Äiti ei tunnu ymmärtävän ettei isällä ymmärrys riitä omatoimiseen tekemiseen ja ei suoraan auta isää esim pukeutumaan vaan ätisee ja räyhää vieressä että taivuta nyt polvea ja nyt laita se kenkä jalkaan ja mikset sinä nyt niitä housuja saa jalkaan jne. Isä pärjää kuitenkin useita tunteja yksin kotona, mutta jos ollaan vaikka kaupassa niin äiti saattaa sinä aikana hössätä ja soittaa KOLMESTI isälle, vaikkei ole edes mitään asiaa.
Ihmettelin, miksei kotihoitajaa saa käymään useammin kun äiti jatkuvasti valittaa, ettei jaksa hoitaa ja kun on niin loppu. Nyt kävi sitten ilmi, että äitini ei itse HALUA kotihoitajaa käymään useammin kun sitten kuulemma joutuisi päivystämään koko illan millon voi itse mennä vessaan ja pitää olla siisteissä vaatteissa kotona odottamassa hoitajan käyntiä. Ei halunnut millään ymmärtää että ISÄÄ vartenhan se hoitaja siellä käy, eihän häntä kiinnosta pätkääkään onko äitini edes kotona silloin.
Summa summarum, äiti painostaa minua koko ajan kuinka väsynyt on mutta mikään tarjottu apukaan ei kelpaa. Mitä tässä voi enää tehdä?
Isä nauttii satunnaisista laitosjaksoista kun ei tarvise kokea olevansa räyhääjän vaivoina ja siellä on mukavaa tekemistä. Äiti valitti kun ei saa jatkuvaa laitoshoitopaikkaa, mutta nyt kun itse sain asiaa nytkähtämään eteenpäin niin sain huudot niskaani kuinka julma olen kun haluaisin isäni laitokseen. Eli aika puun ja kuoren välissä ollaan.
Kommentit (78)
Ihan sossuun kannattaa nyt ottaa yhteyttä ja näyttää vaikka tämä keskustelu, jos muuten on vaikea tietää, mitä pitää sanoa, sillä ap:n tänne kirjoittamissa viesteissä on käynyt ilmi kaikki oleellinen tieto. Ehkä ap:n kannattaa jopa ottaa yhteyttä omaan sosiaalityöntekijäänsä eli aikuissosiaalityöhön kotiosoitteen mukaan määräytyvään työntekijään ja kertoa sinne kaikki tämä. Ohjaa sitten sieltä eteenpäin. Yhteistiedot löytyvät kotikaupungin omilta sivuilta. Omien kokemuksien perusteella työntekijän vaihtokunnossa saattaa tarvittaessa onnistua kunhan on yhteydessä johtavaan sosiaalityöntekijään. Naisena ap:n kannattaa pyrkiä asioimaan naistyöntekijän kanssa, koska niiden kanssa asiat hoituvat paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täsmälleen samanlaisesta tilanteesta kokemus. Äitini hoiti hampaat irvessä alkoholisoituneita miesystäväänsä kolme vuotta yötä päivää ja oli niiiiiiiin raskasta. Ukko pystyi vain makaamaan sängyssä ja kaatuili päivin öin pitkin kämppää pyytäen lisää viinaa. Maksakirroosin takia sitä ei olisi hänelle voinut antaa. Äitini valvoi yöt ja riitelivät välillä niin että poliisit, kotihoito ja ukon aikuiset lapset joutui menemään väliin. Mutta missään tapauksessa ei saanut auttaa. Äitisi salli kotihoidon tulla kerran viikossa pesemään ukon, ei muuta. ”Minä en halua vieraita ihmisiä kotiini.” Intervallijaksot olivat heille aina ”hankalaan”aikaan jne. Lopulta ukkeli meni niin huonoon kuntoon että hänen lapsensa väkisin hommivat sen hoitoon. Äitini kesti kotona kolme viikkoa, meni sekavaksi, vietti 3kk sairaalassa sekavana ja siirtyi sairaalasta suoraan ryhmäkotiin muistamattomana. Että sellainen sankaritarina.
Ja samaan aikaan äidin lastenlapset syntyivät ja kasvoivat ja loivat suhteet muihin isovanhempiinsa vaan ei äitiini. Koska hänelle oli tärkeää roikkua kynsin ja hampain kiinni päihdemiehessään ja helvetillisessä elämässään.
Auta isäsi pois sieltä.
Huoh, todella raskasta.. Mutta mitä se äiti olettaa saavansa vyöryttämällä huolen ja turhautumisen sun harteille? Kun ei kerta apukaan kuitenkaan kelpaa. Ei äiti jätä tuossa sinulle paljon vaihtoehtoja.
Ja te jotka ehdottelette viemään äitiä lomalle yms niin eiköhän ap ole yrittänyt, tuollaista 50-60-luvun juntturaa ei niin vain saada "irrottelemaan" ja hankkimaan itselleen apua, puhun kokemuksesta. Usein tuon ikäluokan ihmiset on opetettu juurikin siihen että vaikeuksista ja ongelmista ei saa puhua vaan ne pitää piilottaa ja sitten juurikin oksennetaan kiukutteluna jonkun viattoman niskaan kun ei enää painekattila pidä.
Muista ap, sinä olet SYYTÖN!
Joillakin omaishoitajilla on tuota, että haluavat viimeisen iltakäynnin olevan tosi aikaisin, esim viideltä, siksi että voivat sen jälkeen vaihtaa kotivaatteet päälle ja tehdä omia asioitaan. Kuitenkin se pidätyskyvytön hoidettava on sitten samasta syystä samoissa vaipoissa kymmeneen asti aamulla.
Kuten tuolla joku aiemmin jo sanoi, meitä hoitajia ei kiinnosta, missä vaatteissa se puoliso on. Emme tarvitse ovella tervetuloakomppaniaa, omaisen ei tarvitse auttaa hoitajaa (ellei niin ole erikseen sovittu) eikä todellakaan tarvitse olla pitämässä hoitajalle seuraa. Sen kotihoidon käynnin ajaksi voi mennä vaikka sohvalle lepäämään ja pistää silmät kiinni.
Voimia Ap:lle. Tosi kiva juttu tuo, että isäsi viihtyy noilla jaksoilla, kun "lomalla" kotoa!
Vierailija kirjoitti:
Täsmälleen samanlaisesta tilanteesta kokemus. Äitini hoiti hampaat irvessä alkoholisoituneita miesystäväänsä kolme vuotta yötä päivää ja oli niiiiiiiin raskasta. Ukko pystyi vain makaamaan sängyssä ja kaatuili päivin öin pitkin kämppää pyytäen lisää viinaa. Maksakirroosin takia sitä ei olisi hänelle voinut antaa. Äitini valvoi yöt ja riitelivät välillä niin että poliisit, kotihoito ja ukon aikuiset lapset joutui menemään väliin. Mutta missään tapauksessa ei saanut auttaa. Äitisi salli kotihoidon tulla kerran viikossa pesemään ukon, ei muuta. ”Minä en halua vieraita ihmisiä kotiini.” Intervallijaksot olivat heille aina ”hankalaan”aikaan jne. Lopulta ukkeli meni niin huonoon kuntoon että hänen lapsensa väkisin hommivat sen hoitoon. Äitini kesti kotona kolme viikkoa, meni sekavaksi, vietti 3kk sairaalassa sekavana ja siirtyi sairaalasta suoraan ryhmäkotiin muistamattomana. Että sellainen sankaritarina.
Ja samaan aikaan äidin lastenlapset syntyivät ja kasvoivat ja loivat suhteet muihin isovanhempiinsa vaan ei äitiini. Koska hänelle oli tärkeää roikkua kynsin ja hampain kiinni päihdemiehessään ja helvetillisessä elämässään.
Auta isäsi pois sieltä.
Osa roikkujista roikkuu hoidokkinsa eläkkeessä kiinni. Kun hoidokki siirtyy hoivakotiin siirtyy hoidokin lähes koko eläkekin sinne.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee huoli-ilmoitus molemmista vanhemmistasi. Isäsi ansaitsee hyvää hoitoa ilman että joku räyhää ja purkaa omaa pahaa oloaan häneen koko ajan. Äitisi tarvitsee omaa aikaa ja lepoa, hän ei vain itse sitä taida ymmärtää.
Äitisi varmaan kokee syyllisyyttä ja riittämättömyyttä, mutta kätkee ne jatkuvan valituksen ja muiden syyllistämisen alle. Hän voi myös olla isällesi vihainen ja katkerakin, kun nyt omien vanhempien jälkeen "joutuu" vielä hänestäkin huolehtimaan.
Ehkäpä jonkinlainen neuvonpito sosiaalitoimen ja isän hoitotahon kanssa olisi paikallaan ja äidillesi jonkun ulkopuolisen olisi hyvä jämäkästi todeta ettei tuollainen meno ole kellekään hyväksi.
Siis mitä sinä sössötät?
Huoli-ilmoitus töissäkäyvästä äidistä, joka työpäivän päälle hoitaa sairasta miestään.
Äidistä joka pystyy täysillä toimimaan vielä työelämässä.
Kaikkea paskaa tältä palstalta saa lukeakin.
Ja vielä muka huoli-ilmoitus ihmisistä ja isästä, jonka kaksi hoitajaa näkee kaksi kertaa päivässä, käymällä tätä isää katsomassa.
Eikö kommentoija osaa lukea, vaiko ei hän ymmärtänyt aloitusta. Jos tuossa perheessä olis kaikki päin p#rsettä, taatusti nuo hoitajat olisivat siitä jo sossuille ilmoittaneet.
Kaikkea sontaa sitä saakin täältä lukea.
Ap, äitisihän ei toimi omaishoitajana, sillä hän ei saa palkkaa isäsi hoidosta.
Äitisi on aviomiehestään huolta pitävä puoliso, joka lisäksi hoitaa oman työnsä vieraalla päälle.
Omaishoitajaksi pitää tulla hyväksytyksi ja merkitään kunnan papereihin ja he saavat pienen korvaksen työstään.
Jos kerran äitisi kykynee päivät käymään töissä, ei tämä isä vielä ole aivan mahdottoman huonossa kunnossa.
Ei siinä kunnossa että pitäsi syöttää ja juottaa, eikä ymmärrä puhetta.
Noita termejä omaishoitajasta käytetään törkeästi väärin nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelasta se isäsi: "isä nauttii ajasta intervallijaksoilla hoitokodissa". Eli tämän ketjun paras ehdotus on tavata kotihoidon palveluohjaaja (mikä ikinä nimike tänä päivänä onkaan) kahdestaan, kertoa tilanne ja pohtia, joko paikkaa voisi hakea. Äitisi ei tuosta taida muuttua, mutta isäsi (ja välillisesti sinun) ei tuota tarvitse sietää. Eli paikka hakuun, isälle onnellinen ja turvallinen vanhuus, sulle vähemmän stressiä ja äidillesi... noh, parempaa aikaa kai sitten jatkoon.
Tsemppiä ap!
t. entinen kotisairaanhoitaja
Vierailija kirjoitti:
Onko sossuun tehty huoli-ilmoitus tai vanhuspuolen sosiaalityöntekijät kanssa keskusteltu tilanteesta? Ap:n äiti tuskin tätä itse tekee, mutta jos tätä ei ole tehty kannattaa ap:n tämä tehdä ja kertoa kaikki tänne kirjoittamassa viestissään kertomansa.
Tämä! Kuulostaa siltä että isän olisi parempi olla laitospaikassa. Tee huoli-ilmoitus isästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin äiti haluaa isää mihinkään palvelutaloon ihan helposti, koska menettää sitten mahdollisen omaishoidontuen ja isän eläkkeen. Voi olla taloudellisesti hankala paikka. Jokainen kotihoidon käyntikin lisää maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, äitisihän ei toimi omaishoitajana, sillä hän ei saa palkkaa isäsi hoidosta.
Äitisi on aviomiehestään huolta pitävä puoliso, joka lisäksi hoitaa oman työnsä vieraalla päälle.
Omaishoitajaksi pitää tulla hyväksytyksi ja merkitään kunnan papereihin ja he saavat pienen korvaksen työstään.
Jos kerran äitisi kykynee päivät käymään töissä, ei tämä isä vielä ole aivan mahdottoman huonossa kunnossa.
Ei siinä kunnossa että pitäsi syöttää ja juottaa, eikä ymmärrä puhetta.
Noita termejä omaishoitajasta käytetään törkeästi väärin nykyisin.
Omaishoitajan ei tarvitse edes asua samassa osoitteessa. On olemassa 3 eri korvauluokkaa, joista maksetaan eri verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sossuun tehty huoli-ilmoitus tai vanhuspuolen sosiaalityöntekijät kanssa keskusteltu tilanteesta? Ap:n äiti tuskin tätä itse tekee, mutta jos tätä ei ole tehty kannattaa ap:n tämä tehdä ja kertoa kaikki tänne kirjoittamassa viestissään kertomansa.
Tämä! Kuulostaa siltä että isän olisi parempi olla laitospaikassa. Tee huoli-ilmoitus isästä!
Huoli-ilmoituksen tekemistä ehdottavat ajattelevat varmasti vilpittömästi auttavansa, mutta valitettavasti ei tässä aloittajan esimerkissä kyllä täyty oikein mikään kriteeri, jolla sosiaalityö käynnistäisi mitään uusia toimenpiteitä. Eli huoli-ilmoitus on ihan yhtä tyhjän kanssa ainakin akuuttina apuna tilanteeseen.
Kuten edellä todettu, äiti ei ole virallisesti omaishoitaja ja koska päivittäinen työssäkäynti onnistuu ja isä voi ilmeisesti viettää työpäivän ajan itsekseen, hänen kohdallaan mahdollisuus laitosasumiseen pääsemiseen on hyvin pieni. Toki riippuu paikkakunnastakin, mutta pääkaupunkiseudun tilannetta tuntevana sanon, että tuosta on vielä tooodella pitkä matka laitosasumiseen, valitettavasti. :( Siis jos ei omakustanteisesti asiaa lähde edistämään.
Toki huoli-ilmoituksesta tuskin mitään haittaakaan tilanteessa on (paitsi äiti varmasti repii viimeisetkin pelihousunsa).
No vaikka olisi kuinka vaikea paikka taloudellisesti ja siksi hampaat irvessä hoitaa niin eihän nyt omaa lasta voi tuolla tavalla syyllistää ja vastuuttaa sitten tilanteesta!
Jos oma talous on laskettu niin ettei pärjää ellei ole puoliso jakamassa kuluja niin sittenhän asia pitää jotenkin ratkaista mutta tuollainen tilanne on todella kohtuuton kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos koet, että isäsi on onnellisempi laitoshoidossa, kannustan sinua ajamaan sitä vaihtoehtoa. Isälläsi on hyviä vuosia niin vähän jäljellä, että äidilläsi ei ole minusta oikeutta, viedä niitä häneltä.
Tämä olisi paras vaihtoehto kaikille.
Äiti on täysin uupunut, muttei oikeasti tajua sitä vaikka valittaakin.
Kun isän saisi hoitopaikkaan, äitikin rauhoittuisi kun saisi levätä ja ehkä alkaisi nauttia itsenäisestä elämisestä ilman hoitorasitusta. Ehkä jopa pystyisi käymään isää tervehtimässä hyväntuulisena.
Ap:han sanoi että äiti hoitaa illat ja hoitaja käy kahdesti äidin ollessa töissä koska nimenomaan EI PÄRJÄÄ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sossuun tehty huoli-ilmoitus tai vanhuspuolen sosiaalityöntekijät kanssa keskusteltu tilanteesta? Ap:n äiti tuskin tätä itse tekee, mutta jos tätä ei ole tehty kannattaa ap:n tämä tehdä ja kertoa kaikki tänne kirjoittamassa viestissään kertomansa.
Tämä! Kuulostaa siltä että isän olisi parempi olla laitospaikassa. Tee huoli-ilmoitus isästä!
Huoli-ilmoituksen tekemistä ehdottavat ajattelevat varmasti vilpittömästi auttavansa, mutta valitettavasti ei tässä aloittajan esimerkissä kyllä täyty oikein mikään kriteeri, jolla sosiaalityö käynnistäisi mitään uusia toimenpiteitä. Eli huoli-ilmoitus on ihan yhtä tyhjän kanssa ainakin akuuttina apuna tilanteeseen.
Kuten edellä todettu, äiti ei ole virallisesti omaishoitaja ja koska päivittäinen työssäkäynti onnistuu ja isä voi ilmeisesti viettää työpäivän ajan itsekseen, hänen kohdallaan mahdollisuus laitosasumiseen pääsemiseen on hyvin pieni. Toki riippuu paikkakunnastakin, mutta pääkaupunkiseudun tilannetta tuntevana sanon, että tuosta on vielä tooodella pitkä matka laitosasumiseen, valitettavasti. :( Siis jos ei omakustanteisesti asiaa lähde edistämään.
Toki huoli-ilmoituksesta tuskin mitään haittaakaan tilanteessa on (paitsi äiti varmasti repii viimeisetkin pelihousunsa).
Miten niin ei ole omaishoitaja, jos kerran aloituksessa näin sanottiin?
Meillä oli sama tilanne. Veikkaan, että äidillä on kiukku herkässä huonon nukkumisen vuoksi. Kunnon vaipat ja hoitaja huolehtimaan aamutoimet. Dementoitunut on tuossa vaiheessa vielä aika hyvässä kunnossa kuitenkin. Voisiko äitisi ottaa työstään sairauslomaa välillä? Dementoituneelle suosittelen kerhoja laitosjaksojen lisäksi, jos sellaisia on tarjolla. Perinteinen konsti on soittaa terveyskeskukseen ja pyytää äitiä lääkärille jollain verukkeella. Äitihän tässä enemmän apua tarvitsisi mielestäni. Äitisi kokee olevansa ansassa, arki pyörii samaa hoitamisen rataa kuin aina ennenkin.
Kyllä tuossa kaltoinkohtelun mahdollisuus on. Tahattoman, en väitå että ap:n äiti tieten tahtoen miestänsä vahingoittaisi.
Miettukääpä vaikka Juhani Palmua mihin kuntoon on kotona päätynyt.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko äitisi räyhääminen johtua siitä että hän kokee olevansa riittämätön eikä pärjää ja jaksa isäsi kanssa mutta kynnys myöntää kaikki - väsymys, avun tarve ja tilanteen kaoottisuus - on todella korkealla kun on aina totuttu pitämään langat käsissä, hoitamaan asiat itse ja tietyllä tavalla? Myös isäsi sairauden myötä mahdollisesti muuttunut ja tulevaisuudessa muuttuva persoonallisuus ja toimintakyky voivat pelottaa äitiäsi.
Tältähän tämä kuulostaa. Täysin ymmärettävää. Tuskin Ap sinäkään tykkäisit että kotiisi tulisi joka päivä vieras ihminen hääräämään. Meillä ihmisillä on erilaisia reagointitapoja uudessa ja ahdistavassa tilanteessa. Jotkut on sen luontoisia että vaikea kestää kenenkään muun puuttumista, haluaa itse hoitaa asiat omalla tavallaan. Äitisi on varmaan myös peloissaan. Kukaanhan ei ole varmaan pakottanut sinua vanhempiesi elämään puuttumaan, joten pese kätesi kun noin ahistaa.
T. Isäni sairasti kyseistä tautia ja äitini hoiti loppuun asti
Olen yrittänyt , kumpikaan ei suostu lähtemään mihinkään juttelemaan. Äitini asenne on se, että isän sairaus pitää salata ja "he eivät todellakaan lähde mihinkään kokouksiin viemään asioitaan räävittäviksi julkisesti".
Varasin ja maksoin äidille myös keskusteluajan terapeutille, sain huudot kuinka julmaa on äitiään tuollaiseen laittaa ja näinkö äidistäni todella ajattelen että haluan terapiaan viedä. Loputtoman monta kertaa olen yrittänyt sanoa, että hyvää ajattelen ja haluan vain auttaa.
-AP