Lue keskustelun säännöt.
Umpikujassa isän omaishoidon ja vaikean äidin kanssa
25.04.2022 |
Alkaa olla itsellä voimat täysin lopussa.
Isäni sairastaa alzheimeria ja työssäkäyvä äitini toimii omaishoitajana, kotihoito käy kahdesti päivässä kun äiti töissä.
Äiti ärjyy ja räyhää sairaalle isälle mm. lääkkeidenotosta ja ruokailuista, isällä kun toiminta on aika hidasta. Yöllä saattaa kastella sänkynsä ja äiti joutuu heräämään auttamaan 1-2 kertaa öisinkin. Äiti on todella väsynyt, laittaa minulle jatkuvasti töihinkin katkeria tekstareita ja kun nähdään, niin ensimmäisenä alkaa tilittää raskaasta taakastaan. Ymmärrän toki tämän ja apua on yritetty tarjota jo vuosikaudet, mikään apu ei kuitenkaan kelpaa. Äiti myös tekee isän hoidosta tarpeettoman vaikeaa ja hössöttää itselleen turhaa stressiä. Esim. lääkkeenannossa hoitaja tai minä antaa lääkkeet ja vesilasin isälle käteen ja isä ottaa ne, aikaa menee sellainen 2-3 min. Äitini taas saattaa kerätä tästäkin kierroksia ja yhteensä tunnin raakkua keittiöstä että alatko nyt tulla ottamaan lääkkeet ja tule ottamaan lääke ja ei, tuo on väärä lääke mitä nyt otat jne.. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Äiti ei tunnu ymmärtävän ettei isällä ymmärrys riitä omatoimiseen tekemiseen ja ei suoraan auta isää esim pukeutumaan vaan ätisee ja räyhää vieressä että taivuta nyt polvea ja nyt laita se kenkä jalkaan ja mikset sinä nyt niitä housuja saa jalkaan jne. Isä pärjää kuitenkin useita tunteja yksin kotona, mutta jos ollaan vaikka kaupassa niin äiti saattaa sinä aikana hössätä ja soittaa KOLMESTI isälle, vaikkei ole edes mitään asiaa.
Ihmettelin, miksei kotihoitajaa saa käymään useammin kun äiti jatkuvasti valittaa, ettei jaksa hoitaa ja kun on niin loppu. Nyt kävi sitten ilmi, että äitini ei itse HALUA kotihoitajaa käymään useammin kun sitten kuulemma joutuisi päivystämään koko illan millon voi itse mennä vessaan ja pitää olla siisteissä vaatteissa kotona odottamassa hoitajan käyntiä. Ei halunnut millään ymmärtää että ISÄÄ vartenhan se hoitaja siellä käy, eihän häntä kiinnosta pätkääkään onko äitini edes kotona silloin.
Summa summarum, äiti painostaa minua koko ajan kuinka väsynyt on mutta mikään tarjottu apukaan ei kelpaa. Mitä tässä voi enää tehdä?
Isä nauttii satunnaisista laitosjaksoista kun ei tarvise kokea olevansa räyhääjän vaivoina ja siellä on mukavaa tekemistä. Äiti valitti kun ei saa jatkuvaa laitoshoitopaikkaa, mutta nyt kun itse sain asiaa nytkähtämään eteenpäin niin sain huudot niskaani kuinka julma olen kun haluaisin isäni laitokseen. Eli aika puun ja kuoren välissä ollaan.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Pelasta se isäsi: "isä nauttii ajasta intervallijaksoilla hoitokodissa". Eli tämän ketjun paras ehdotus on tavata kotihoidon palveluohjaaja (mikä ikinä nimike tänä päivänä onkaan) kahdestaan, kertoa tilanne ja pohtia, joko paikkaa voisi hakea. Äitisi ei tuosta taida muuttua, mutta isäsi (ja välillisesti sinun) ei tuota tarvitse sietää. Eli paikka hakuun, isälle onnellinen ja turvallinen vanhuus, sulle vähemmän stressiä ja äidillesi... noh, parempaa aikaa kai sitten jatkoon.
Tsemppiä ap!
t. entinen kotisairaanhoitaja
Olen täysin samaa mieltä. Äitisi on hoitanut omia vanhempiaan ja nyt jatkaa samaa rataa tehden itsensä ns. Korvaamattomaksi. Siitä huolimatta räyhää ja reuhoo, hoitää ilkeästi miestä,kun on niin katkera. Tuollainen ihminen ei ikinä muuksi muutu. Sinä ap voit ottaa etäisyyttä vanhempiisi, koska äitisi ei näemmä suostu siihen ,että isäsi pääsisi parempaan hoitoon. Vaikka äiti kuinka huutaa sinulle ,yritä saada hänelle laitospaikka. Jos äitisi ei suostu ,vaan kiukuttele, jatka sinä ap omaa elämääsi töissäsi ja harrastuksissasi.
Katkaise puhelu , jos äiti jatkaa sinulle kiukuttelua tai et vaan vastaa puhelimeen, muuten mikään ei muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se ei kykene itse irrottamaan tuosta tilanteesta ja tarvitsee ap sut sanomaan että nyt loppu. Isä hoivakotiin kun se kerran on mahdollista ja äiti saa sulatella tilannetta vähän aikaa. Sellaiset "mitä ihmisetkin nyt sanoo", ei kykene tuollaisiin päätöksiin.
Pisti silmään tuo, että apua ei oteta, koska ei lähdetä julkisesti rääpimään tätä asiaa, vaan pitää salata se.
Eli "mitä ne muut ajattelevat" on tärkeämpää äidillesi kuin mikään muu. Ei se, saako isäsi hyvää hoitoa tai pystyykö hän itse miehensä hoitamaan, vaan hirvittävä häpeä, että kun onkin sairastunut puoliso. Ei saa kertoa muille, ihan kuin vanhaan aikaan piiloteltiin sairaita ja vamm aisia häpeän takia.
Onkohan hänellä opittuja tapoja omasta lapsuudesta, jolloin oli häpeä, jos poikkesi massasta ja massasta poikkeava piti piilottaa, kun se ihminen häpäisi pelkällä olemassaolollaan koko suvun?
Plus suomalaiseen kulttuuriin (ainakin idässä) kuuluu se, että mitään apua ei oteta vastaan! Itse pitää hoitaa! Ei saa olla heikko! Ei saa olla muille vaivoiksi! Mitä ne muutkin nyt...?!
Tämähän tietysti perustuu luterilaiseen dogmaan, että eniten elämässä kärsinyt saa parhaimman taivaspaikan. Helppo elämä on syntiä ja vie kadotukseen, ja jos yrittää helpottaa elämäänsä Jumalan lähettämiltä kärsimyksiltä, tekee Jumalaa vastaan, kun Jumalan tahto on, että sinun pitää kärsiä ja todistaa siten olevasi hyvä ja laupea ihminen. Sen uskonnollinen sanoma on unohdettu, mutta se elää meidän kulttuurissa just tuona "minä ite!"-asenteena.
Tuo on henkistä väkivaltaa sekä isääsi että sinua kohtaan ja lisäksi isäsi fyysistä laiminlyöntiä. Sinun pitää heti tehdä isästäsi huoli-ilmoitus ("vanhustensuojeluilmoitus") ja kertoa henkisestä väkivallasta suoraan sosiaalitoimelle sekä tarvittaessa muille asiaan liittyville tahoille, kuten kotihoidon esihenkilölle.
Hoida isällesi pikaisesti pysyvä hoivakotipaikka äläkä suostu mihinkään muuhun. Oman hyvinvointisi vuoksi katkaise välit äitiisi ja mene itse terapiaan jos et jo käy sellaisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä osannut odottaa, että elämä olisi alta 30-vuotiaana tällaista. Onneksi ei ole lapsia itsellä tässä sopassa vielä lisäksi.. Veli asuu ulkomailla eikä hänestä ole apua juurikaan, tarkoituksella ottanut etäisyyttä äitiini. Yksin saa siis kestää tämän taakan. On kyllä niin raskasta kun apua huudetaan mutta mikään tarjottu apu ei kuitenkaan käy.
-AP
Ymmärrän ongelmasi ytimen, mutta tästä viestistäsi päätellen olet nyt vaarassa luisua saman kaltaiseen marttyyrivalitukseen kuin äitisi. Laita rajat sille, mihin suostut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko äitisi räyhääminen johtua siitä että hän kokee olevansa riittämätön eikä pärjää ja jaksa isäsi kanssa mutta kynnys myöntää kaikki - väsymys, avun tarve ja tilanteen kaoottisuus - on todella korkealla kun on aina totuttu pitämään langat käsissä, hoitamaan asiat itse ja tietyllä tavalla? Myös isäsi sairauden myötä mahdollisesti muuttunut ja tulevaisuudessa muuttuva persoonallisuus ja toimintakyky voivat pelottaa äitiäsi.
Tältähän tämä kuulostaa. Täysin ymmärettävää. Tuskin Ap sinäkään tykkäisit että kotiisi tulisi joka päivä vieras ihminen hääräämään. Meillä ihmisillä on erilaisia reagointitapoja uudessa ja ahdistavassa tilanteessa. Jotkut on sen luontoisia että vaikea kestää kenenkään muun puuttumista, haluaa itse hoitaa asiat omalla tavallaan. Äitisi on varmaan myös peloissaan. Kukaanhan ei ole varmaan pakottanut sinua vanhempiesi elämään puuttumaan, joten pese kätesi kun noin ahistaa.
T. Isäni sairasti kyseistä tautia ja äitini hoiti loppuun asti
Äiti valittaa ja kiukuttelee tyttärelleen, kun ei jaksa.
Äitisikin taitaa olla hyvin uupunut tuohon tilanteeseen. Toivottavasti laitospaikka löytyy pian ja äitikin saa välillä omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä missään puun ja kuoren välissä ole vaan pidä yksiselitteisesti isäsi puolta. Äitisi ei ymmärrä omaa etuaan, mutta koko ongelma ratkeaa sillä, että isäsi saa laitospaikan.
Laitospaikkaa ei saa ennen kuin tulee todella tiukka paikka. Ambulanssilla sairaalaan silloin, kun on oikein sekava, tai intervallijakson jälkeen ei enää haeta kotiin.
Siskoni ihmetteli samaa. Sitten hän joutui olemaan 4 vko isän kanssa ja huomautin jo 2 viikon jälkeen, että hän tiuskii isälle ja on ilkeä.
Kun on tarpeeksi väsynyt eikä jaksa edes omia ajatuksia, niin se läheinen saa kokea tunteenpurkauksia. Samahan se on vauvojen kanssa: väsyneet äidit väittävät näyttävänsä tunteitaan ja olevansa ihan normaaleja, mahtuuhan maailmaan muutakin kuin naurua, mutta todellisuudessa he käyttäytyvät vauvaa kohtaan ilkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä tilanne, sillä laitospaikkaa on tosi vaikea saada, jos on hoitoon kykenevä puoliso. Pitää olla täysi sekaisin ja n 5 kertaa kotihoidon käyntejä päivässä.
Jotkut ottavat avioeron, niin hoitopaikka tulee, koska sairasta ei voi jättää yksin.
Ap, ymmärrän tilanteesi hyvin.
Toisia ihmisiä et pysty muuttamaan. Muuta vain itseäsi ja omaa suhtautumistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää on kuunnella kun haukkuu marttyyriksi ja uhritumisia. Ne ovat vain muotisanoja. Äitis on siis " pakotettu omaishoitajaksi, " Hän ei ole ammatthoitaja, eikä jaksa ymmärtää että puoliso on kroonisesti sairas ja tila jatkuu ja pahee.Johan siinä on iso kriisin paikka kun se rakas kumppani ei osaa mitään ja laskee pissat yöllä sänkyyn. Ei HUOLI ilmoitus tuo terveyttä takaisin isälle. Koko elämä muuttuu, tulevaisuus muuttuu, suunnitelma eläkkeelle jäämisestä alkaa tuntua ikävältä. Tätäkö minä toivoin, en varmasti. Ymmärrä hyvn ettei työssäkäyvä halua joka ilta vaihtuvia ihmisiä kotiinsa, vaan haluaa jo rentoutua. Hän on tuskastunut uutteen rooliinsa. Lääkket kannattaa ehkä laittaa dosettiin, siitä on hepompi ottaa ilman draamaa. Yöksi voisi miettiä yölääkettä. Sänky pitää suojata muovilla ja voisiko äitisi nukkua eri huoneessa. Vaippoja saa ilmaiseksi terkkukeskuksen kautta , ainakin yövaipat pitää olla. Hermoraunio ei voi tehdä omaishoiatjan työtä. Jos hän nyt jo joutuu laitokseen vaikka kävelee , käy vessassa ja syö. on se kallista hoitoa. Äitisi varmaan tietää . Ehkä hän tietää systeemin, että pariskunnaa kaikki rahat ja eläkkeet menevät yhden muistisairaan asumiseen ja täyshoitoon. Hänellä voi olla huoli omasta toimeen tulostaan.Hänen oma elämä ja tulevaisuus sidottuna sairaaseen, on romahtanut.
Rahan takia äitisi ei halua erota. Vaimo saa miehensä hoidosta omaishoitajan palkan ja kun puoliso kuolee, loppuelämän ajan puolet miehen työeläkkeestä. Ja saa asua yhteisessä kodissa loppuelämän. Mutta miksi sinä sekaannut vanhempien asioihin?
sairalle puolisolle. Onhan ihan totta että vanhusten hoito on huonnola tolalla , jos ainoastaan avioero estää joutumasa omaishoitajaksi sekavalle monisairaalle puoliolle, joka hyvästäkään hoidosta huolimatta ei tule paremmaksi vain hunommaksi. Kyllä tähän asiaan pitää saada joku tolkku. Palkkio vie mennessään oman eläkkeen. Naiset ovat taas orjina miesten yhteiskunnassa, vain haukkumiset palkkana.
Ap:n äidillä on varmasti ollut monenlaisia haaveita siitä, mitä hän tekee yhdessä puolisonsa kanssa sitten, kun eläkkeellä on aikaa eikä hoitovastuu lapsista tai vanhemmista enää paina. Nyt ne kaikki haaveet ovat murskana, ja edessä näkyy vain ensin vuosikausien raskas työ puolison omaishoitajana ja sen jälkeen yksinäinen vanhuus.
Ap:n ratkaisukeskeiset ehdotukset eivät toimi, koska äidin ensisijainen tarve tällä hetkellä ei ole saada käytännön apua puolison hoitoon, vaan päästä käsittelemään pettymystä ja epäreiluuden kokemusta siitä, että kaikki haaveet ihanasta loppuelämästä ovat murskana. Voi olla, että äiti ei itsekään tunnista tätä tarvetta, mutta se siellä pinnan alla on ja siihen äiti tarvitsisi apua. Ap:lle tähän tarpeeseen vastaaminen on kuitenkin ylivoimaisen raskasta ja liian vaikeaa. Jotenkin äiti pitäisi saada oikean avun piiriin, mutta en osaa sanoa miten, kun äiti itse vastustaa.
Yötä pävää hoitaa ilman lomia ja täällä vaan haukutaan. Ei kai sentään ole pakko olla kotona omaishoitjana. Pakkaa laukkunsa ja muutta muualle. Jep.
Kukaan ei voi olla muistisairaan omaishoitaja, jos käy päivisin töissä. Aloitus on keksitty ja täyttä puppua.
Ymmärrän täysin sinun huolesi isästä ja äidistä. Minulla on yli 90 isä. Hän on äidin vuodentakaisen kuoleman jälkeen masentunut. Yksin asuu ja kotihoito ei käy. Minä laitan ruokaa aina viikoksi ja pakkaseen. Siivoan ja hoidan pankkiasiat. Itse peseytyy, käy kaupassa pikku ostoksilla ja tekee joka päivä noin tunnin kävelylenkin.
Luulen, että hänellä on alkava muistisairaus. Testeihin ei suostu. Näyttää minulle mieltään ja kiukuttelee. Mihinkään ei laittaisi rahaa. Turvaranneketta ei ottanut, kun se maksaa liikaa (muutaman kympin kk)rahaa on tilillä monta sataa tuhatta.