Mikä aiheutti avioeronne?

Vierailija kirjoitti:

Ex vaimon ylipaino oli syy. Lihos 12 kg sen jälkeen kun mentiin naimisiin ja lapsi syntys. Jätti liikunnan, minä jätin hänet.

Hienoa, että woimaannuit tuosta tempusta. Itse jätin myös pihtaavan narsistisen ryhävalaan.

Syitä eroon olis varmaan 100, mutta ei siltikään olla erottu, yhdessä yli 30 vuotta, ehkä siks ei enää edes jaksa tai viitti erota, kattoo vaan läpisormien, että hyvin menee

Henkinen väkivalta, epäluottamus, uskottomuus

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni jätti minut henkisesti yksin. Lisäksi hän olisi halunnut minun ottavan osaa perheen yhteisiin kuluihin. Eikä tehnyt kuin 50 % kotitöistä vaikka minä hoidin lapsia kotona.

Ai niin ja sitten se vielä pisteenä i:n päälle olisi halunnut seksiä, vaikka haluamani lapsiluku oli jo täynnä!

Miehellä oli eri säännöt kuin mulla ja oli niin sanottu ikiteini. En halunnut olla yksin vastuun kantava aikuinen, kun mies eli kuin mikäkin ikiteini sinkku. Mun arvostus sitä kohtaan lopahti aivan täysin. Ihmettelen muutenkin miksi aikuisuutta ei arvosteta ja ihailla, kuten nuoruutta? Aikuisuus on mahtavaa.

Vierailija kirjoitti:

Se että pikkulapsiajan jälkeen ei seurannutkaan meidän aika vaan vaimon aika. Edelleenkään ei ollut aikaa parisuhteelle kun oli niin kiire harrastaa ja käydä tyttöjen illoissa sekä rakentaa uraa. Tunsin itseni sivulliseksi omassa perheessäni. 

Tämä, ei olla erottu mutta ei ollut kaukana. Juuri noin meillä meni 5-6 vuotta viimeisen lapsen syntymän jälkeen.

Vasta kun aloin puhua vaimolle, että minäkin haluan kokea olevani haluttu ja olen miettinyt pettämistä. Olin tehnyt lasten ja vaimon eteen kovasti töitä ja hän kohtelee minua kuin ilmaa. Keskittyy vain omiin juttuihinsa.

Jos olisin kohdellut vaimoa samoin kun hän minua, olisi ero tullut jo vuosia sitten. Olen nyt katkera, koska menin hänen kanssaan naimisiin ja hänen kanssaan halusin tehdä mukavia asioita, mutta hän laittoi kaikki muut minun edelle noiden 5-6 vuoden aikana. Tai oikeastaan jobaikaisemmin, mutta minusta tuntui, että vaimo oikein inhosi minua noina vuosina.

Nyt kun olen epäillyt häntä pettämisestä, onkin juna kääntynyt parempaan suuntaan. Outoa. Henkisesti ei ole helppo unohtaa tota vuosien kaltoin kohtelua. Vaimo odottaa nyt, että kaikki olisi hyvin. Ei halua puhua menneistä. Ei kaltoin kohtelua viikoissa sulata.

Ei ollut mitään muuta syytä erota kuin miehen aiheeton mustasukkaisuus. Odotin vuosia, että se menisi ohi, mutta se vain paheni pahenemistaan.

Kliseisesti kasvettiin erilleen mutta niin siinä oikeasti kävi. Toki se johtunee siitä että alunperinkin oltiin liian erilaisia, katselin vaan sitä kaikkea liian läheltä ja yritin selviytyä. Nykyään olen onnellinen.

M 45

Mies meni sen rajan yli, mitä en voinut hyväksyä: toinen nainen. Kaikki muu olisi anteeksiannettavissa. Kuka meistä nyt täydellinen olisi. Mutta jos ei ole luottamusta, ei ole mitään.

Mies jätti heti, kun viimeinenkin lapsi tuli täysi-ikäiseksi. Ei kuulemma jaksanut minua enää ja halusi olla vain yksin.

Nyt asuukin yksikseen omissa oloissaan, eikä näe kuin paria ystäväänsä ja lapsia. On tyytyväinen elämäänsä puolierakoituneena.

Vierailija kirjoitti:

Ex vaimon ylipaino oli syy. Lihos 12 kg sen jälkeen kun mentiin naimisiin ja lapsi syntys. Jätti liikunnan, minä jätin hänet.

Oikein,näitä lihavia siiderinlitkijöitä ja sohvalla makaavia on nähty.

Sairaalloinen pornoriippuvuus,jatkuvasti vemputtamassa ruudulle, en voinut tommosen kanssa jatkaa.

Fleshlight

Vierailija kirjoitti:

Fleshlight[/quote

Toi on kyllä paha, koska vaikeaa naisen on tuota vastaan kilpailla siitä, millaisen orgasmin tuo aiheuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mies jätti heti, kun viimeinenkin lapsi tuli täysi-ikäiseksi. Ei kuulemma jaksanut minua enää ja halusi olla vain yksin.

Nyt asuukin yksikseen omissa oloissaan, eikä näe kuin paria ystäväänsä ja lapsia. On tyytyväinen elämäänsä puolierakoituneena.

On ollut suoraselkäinen ja vastuullinen mies. Arvostan! Sais ottaa palstamammat mallia, kuinka hoidetaan velvollisuudet kunnialla loppuun, eikä oman edun kiilto silmissä olla rikkomassa pienten lasten kotia!

Vierailija kirjoitti:

Mies meni sen rajan yli, mitä en voinut hyväksyä: toinen nainen. Kaikki muu olisi anteeksiannettavissa. Kuka meistä nyt täydellinen olisi. Mutta jos ei ole luottamusta, ei ole mitään.

Tähän samaan. Sivusta

Nainen lihos ja rupsahti ja lihomisen myötä tietty p illu löysty.. Ei haluttanu yhtään enään eikä hän asialle halunnut mitään tehdä, joten ciao!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies jätti heti, kun viimeinenkin lapsi tuli täysi-ikäiseksi. Ei kuulemma jaksanut minua enää ja halusi olla vain yksin.

Nyt asuukin yksikseen omissa oloissaan, eikä näe kuin paria ystäväänsä ja lapsia. On tyytyväinen elämäänsä puolierakoituneena.

On ollut suoraselkäinen ja vastuullinen mies. Arvostan! Sais ottaa palstamammat mallia, kuinka hoidetaan velvollisuudet kunnialla loppuun, eikä oman edun kiilto silmissä olla rikkomassa pienten lasten kotia!

Näin on!

Itsellenikin tuo lähtö on yksi vaihtoehto. Välillä olen vaan niin julmetun kypsä tähän yhdessäeloon. Kaipaisin todella paljon aikaa ihan vain yksin. 

Nyt on lähinnä kolme syytä pysyä suhteessa: yhteinen talous ja omaisuus, lapset ja hyvä seksielämä. Jos nämä kolme eivät pitäisi suhteessa, olisin jo lähtenyt.

Kasvoimme erillemme, mínä 120 kg ja hän vain 48 kg!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että pikkulapsiajan jälkeen ei seurannutkaan meidän aika vaan vaimon aika. Edelleenkään ei ollut aikaa parisuhteelle kun oli niin kiire harrastaa ja käydä tyttöjen illoissa sekä rakentaa uraa. Tunsin itseni sivulliseksi omassa perheessäni. 

Tämä, ei olla erottu mutta ei ollut kaukana. Juuri noin meillä meni 5-6 vuotta viimeisen lapsen syntymän jälkeen.

Vasta kun aloin puhua vaimolle, että minäkin haluan kokea olevani haluttu ja olen miettinyt pettämistä. Olin tehnyt lasten ja vaimon eteen kovasti töitä ja hän kohtelee minua kuin ilmaa. Keskittyy vain omiin juttuihinsa.

Jos olisin kohdellut vaimoa samoin kun hän minua, olisi ero tullut jo vuosia sitten. Olen nyt katkera, koska menin hänen kanssaan naimisiin ja hänen kanssaan halusin tehdä mukavia asioita, mutta hän laittoi kaikki muut minun edelle noiden 5-6 vuoden aikana. Tai oikeastaan jobaikaisemmin, mutta minusta tuntui, että vaimo oikein inhosi minua noina vuosina.

Nyt kun olen epäillyt häntä pettämisestä, onkin juna kääntynyt parempaan suuntaan. Outoa. Henkisesti ei ole helppo unohtaa tota vuosien kaltoin kohtelua. Vaimo odottaa nyt, että kaikki olisi hyvin. Ei halua puhua menneistä. Ei kaltoin kohtelua viikoissa sulata.

Työkaverini puhui myös siitä, kuinka joutui vaimonsa kaltoin kohtelemaksi sekä henkisesti että taloudellisesti. Lopulta työkaverini lähti lätkimään, kun oli katsellut tuota riittävän pitkään, ja lapsetkin olivat jo koulussa.

Hän kertoi, että pahinta ei ollut erilleen ajautuminen tai kuihtunut seksielämä, vaan se, kuinka hänen puolisonsa alisti häntä henkisesti ja taloudellisesti. Työkaverini, joka on ahkera ja yritteliäs, joutui työttömäksi ilman omaa syytään. Vaimo kohdisti mieheen kaiken mahdollisen halveksunnan, vaikka hän hoito kodin ja lapset ja etsi ahkerasti uutta työtä (löysikin sittemmin). Mies oli lisäksi tehnyt sen virheen, että oli muuttanut vaimon entiseen kotipaikkaan (entinen maatila) asumaan, jossa sitten joutui omista vähistä rahoistaan maksamaan hankintoja ja tekemään remontteja niin paljon kuin vain irti sai. Mies remontoi rakennukset kuntoon omalla työllään ja omilla rahoillaan. Kotipaikka oli naisen nimissä. Mies ei saanut käytännössä juuri mitään erotessaan. Minusta tämä, jos mikä, oli pahinta mahdollista taloudellista hyväksikäyttöä.