Mistä ihmeestä "kaikki" löytävät jonkun kumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Eli siis yksin? Mulla ei ole koskaan aikuisena ollut ketään, kenen kanssa edes olisin voinut mennä baariin tai tapahtumiin. Ulkomailla olen reissannut yksin samasta syystä. En ole koskaan käynyt baarissa yksin, enkä muutenkaan ole käynyt niissä oma-aloitteisesti vapaa-ajalla ilman jotain isompaa porukkaa. Pelottaa ajatus jutella miehille. Onko niissä sellaisia ihmisiä, joille maistuu alkoholi enemmänkin? Haluaisin nimittäin käytännössä raittiin puolison. Musiikista ja tanssimisestakin pidän kyllä paljon.

Ap

Miehet, jotka haluavat lähteä ulos, eivätkä vain olla kotonaan joutuvat käytännössä aina menemään yksin baariin. Miksi et sinä voisi tehdä samoin? :D

Baareissa on nykyään ihan normaalia, että juodaan alkoholittomia drinkkejä tai nollaoluita. Ja keikoillahan ihmiset käyvät musiikin takia. Osa ottaa ehkä pari juomaa siinä samalla, mutta ei se tarkoita että olisi mitenkään alkoholisti, jos käy baareissa. 

Eri asia sitten on lähiöpubit ja niiden kanta-asiakkaat..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos käyttäisit sen ajan minkä olet vauva-palstalla tai muualla netissä kaveripiirin kasvattamiseen, harrastuksiin jossa on enemmän ryhmässä tekemistä kuin yksintekemistä ja muuten sosiaalien kontaktien haalimista, olisi tuo jonkun löytäminen helpompaa.

Olet täysin oikeassa. Parikymppisenäkin roikuin kaikki illat ja viikonloput netissä yksin kotona. Kuntoilin kyllä ja ulkoilin reippaasti jonkun lenkin yksin, mutta sitten palasin aina kotiin tietokoneelle ja samalla kärsin yksinäisyydestä, kun en koskaan kuitenkaan chattaillyt/irccaillut ym. Olen edelleen ihan nuoren oloinen, mutta en osaa tutustua ihmisiin. Kohtelias olen kyllä ja juttelen kohteliaasti, jos mulle jutellaan, mutta enempää en osaa.

Ap

Jos aina odotat, että muut tulevat aina juttelemaan sinulle juuri silloin kun sinä haluat, niin mahdollisuudet löytää joku vierelle on aika pienet. 

Nyt pitäisi vain opetella ottamaan kontaktia muihin. Voisit vaikka ensiksi opetella kavereiden kanssa juttelemaan. Netissä on sellainen paikka kuin kaverihaku (löytää googlella). Käy siellä katsomassa mieluisia profeeleja ja lähetä heille viestejä. Siitä se lähtee 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopa naisenkin joutuu nyt senverran nähdä vaivaa, että tekee profiilin johonkin nettipalveluun ja tuo itseään tyrkylle. Kyllä ne miehet sitten laittaa viestiä ja ei muuta kuin valikoimaan, siitä se lähtee.

Tällä tavalla pääsee vain miesten pantavaksi. Parisuhdetta ei saa.

Kuule, niitä on myös miehiä, jotka samalla tavalla kuin naisetkin, hakevat sitä pysyvää kumppania.

Ei jokainen netin deittisivuilla naistystävää hakevat kaveri ole pelkästään sen p#llun perässä.

Hän on todellisen ihmisen perässä, toiveissa saada pysyvä ja kestävä parisuhde, ja nuoremmat hakevat myös kumppania myös perheen perustamista varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menet jonnekin mukavaan keskustakuppilaan, ehkä jazzbändin keikalle ja sitten ain juttelemaan mukavan näköisille ja kivan oloisille miehille. Kyllä siitä sitten homma lähtee etenemään.

Eli siis yksin? Mulla ei ole koskaan aikuisena ollut ketään, kenen kanssa edes olisin voinut mennä baariin tai tapahtumiin. Ulkomailla olen reissannut yksin samasta syystä. En ole koskaan käynyt baarissa yksin, enkä muutenkaan ole käynyt niissä oma-aloitteisesti vapaa-ajalla ilman jotain isompaa porukkaa. Pelottaa ajatus jutella miehille. Onko niissä sellaisia ihmisiä, joille maistuu alkoholi enemmänkin? Haluaisin nimittäin käytännössä raittiin puolison. Musiikista ja tanssimisestakin pidän kyllä paljon.

Ap

No menet nyt kesällä lavatansseihin .

Yksi mahdollisuus on harrastukset. Esim. Retkeilijöille ja vaeltajilla on omia yhdistyksiä, jotka järjestää toimintaa. Lintubongarit tekee muutaman tunnin kävelyretkiä jne.

Mun kaverit on tavanneet miehensä baarissa ja mä saan siellä vaan näitä pelimies-negajuttuja osakseni. Aletaan suoraan *ttuilla ulkonäöstä tai olemuksesta vaikka itse olisi ollut ihan iloisin mielin liikenteessä. No enpä sitten enää ole vaivautunut menemään ollenkaan.

Olen mies. Ulkomailta löysin, tarkemmin sanottuna Itä-Euroopasta. 

Vierailija kirjoitti:

Kumppaneita löytää kun on kavereita/ystäviä ja käy tilaisuuksissa.

Mulla ei siis ole kavereitakaan, ei ole koskaan ollutkaan. En mä osaa tutustua naisiinkaan ja tavallaan jotenkin häpeän itseäni/vetäydyn vaivihkaa. Parikymppisenä asuin toisella paikkakunnalla ja siellä oli miespuolisia kavereita. En tajunnut, että he olivat ihastuneita minuun ja käytiin jossain leffassa/hampurilaisella.

Tajusin vasta n. 10 vuotta myöhemmin, että he tosiaan saattoivatkin olla ihastuneita, mutten koskaan sitä huomannut tuolloin. Kyseiset miehet jäivät sinne ja tuolloin olin aina neitsytkin jne., kun en osannut tutustua keneenkään.

Ap

No eihän kaikki löydäkään. Itse olin nuorena melko aktiivinen, harrastin paljon kaikenlaista, mutta ei minusta koskaan pojat/miehet kiinnostuneet. Jännä miten jotkut on näkymättömiä. Somen kautta olen vanhemmalla iällä tutustunut miehiin. Näyttää siltä että mun kohdalla on parempi tutustua juttelemalla ja olemalla ensin vain kavereita. Sitten kun mies alkaa huomata että olen ok tyyppi, minuun saatetaan hyvällä tuurilla hitaasti ihastua.

Melkoista hakuammuntaa, jos baarista hakee kumppanin. Netissä voi varmistaa, että on halutunlaiset ominaisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menet jonnekin mukavaan keskustakuppilaan, ehkä jazzbändin keikalle ja sitten ain juttelemaan mukavan näköisille ja kivan oloisille miehille. Kyllä siitä sitten homma lähtee etenemään.

Eli siis yksin? Mulla ei ole koskaan aikuisena ollut ketään, kenen kanssa edes olisin voinut mennä baariin tai tapahtumiin. Ulkomailla olen reissannut yksin samasta syystä. En ole koskaan käynyt baarissa yksin, enkä muutenkaan ole käynyt niissä oma-aloitteisesti vapaa-ajalla ilman jotain isompaa porukkaa. Pelottaa ajatus jutella miehille. Onko niissä sellaisia ihmisiä, joille maistuu alkoholi enemmänkin? Haluaisin nimittäin käytännössä raittiin puolison. Musiikista ja tanssimisestakin pidän kyllä paljon.

Ap

kokeile vaikka koiranäyttyä tai raveja tai urheilukilpailuita tai jotain vapaaehtoistoimintaa, sielä löytyy kunnollisia. Itse tosin tapasin mieheni kirjekerhon ( siihen aikaan oli kirjekerhoja) välityksellä ja leskeksi jäätyä " löysin" toisen työpailkata, hänkin jäänyt leskeksi ja tunnettiin toisemme jo kymmenen vuoden takaa ( ja toistemme puolisotkin). Tosin ulkonäkövaatimuksia ei kannata pitää. Metsänpeikon näköinen oli  tunnollinen työmies ja huolehti  omalta osaltaan kotitöistäkin, ja samaa voi sanoa nykyisesta  kilpikonnaa muistuttavasta kuikelosta, enkä tosin itsekään ole ulkonäöllä siunattu vaan se  täyskaapu-muoti olisi armelianta ympäristön kannalta

Älä välitä. Tuskin sinuakaan kukaan muistaa. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menet jonnekin mukavaan keskustakuppilaan, ehkä jazzbändin keikalle ja sitten ain juttelemaan mukavan näköisille ja kivan oloisille miehille. Kyllä siitä sitten homma lähtee etenemään.

Eli siis yksin? Mulla ei ole koskaan aikuisena ollut ketään, kenen kanssa edes olisin voinut mennä baariin tai tapahtumiin. Ulkomailla olen reissannut yksin samasta syystä. En ole koskaan käynyt baarissa yksin, enkä muutenkaan ole käynyt niissä oma-aloitteisesti vapaa-ajalla ilman jotain isompaa porukkaa. Pelottaa ajatus jutella miehille. Onko niissä sellaisia ihmisiä, joille maistuu alkoholi enemmänkin? Haluaisin nimittäin käytännössä raittiin puolison. Musiikista ja tanssimisestakin pidän kyllä paljon.

Ap

No menet nyt kesällä lavatansseihin .

Yksi mahdollisuus on harrastukset. Esim. Retkeilijöille ja vaeltajilla on omia yhdistyksiä, jotka järjestää toimintaa. Lintubongarit tekee muutaman tunnin kävelyretkiä jne.

Lavatanssit on ideana kiva, mutten osaa paritansseja, vaan enemmänkin ns. discotanssia ja tanssin yksikseni pop-musiikin/technon säestyksellä. Tykkään retkeillä, mutta sitä olen harrastanut yksikseni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

No eihän kaikki löydäkään. Itse olin nuorena melko aktiivinen, harrastin paljon kaikenlaista, mutta ei minusta koskaan pojat/miehet kiinnostuneet. Jännä miten jotkut on näkymättömiä. Somen kautta olen vanhemmalla iällä tutustunut miehiin. Näyttää siltä että mun kohdalla on parempi tutustua juttelemalla ja olemalla ensin vain kavereita. Sitten kun mies alkaa huomata että olen ok tyyppi, minuun saatetaan hyvällä tuurilla hitaasti ihastua.

Olisiko nämä sellaisia poikamaisia tyttöjä/naisia joista ei niin siinä mielessä kiinnostuta ja heitä pidetään lähinnä "yhtenä jätkistä".

Toisille myös kelpaa  kuka vaan kunhan siinä on joku,täällähän näitä saa lukea miten liitto on paska ja varattuna etsitään seikkailuja tai jopa erotaan jotta saa sitä huomiota ja flirttiä

Jos oikeasti etsii muutakin kuin pikapan....a niin se on huomattavasti vaikeampaa.

Vaikea se on löytää, kun ei ole edes niitä kavereita, mutta lapsia on. Heidän isänsä tapasin töissä. Mutta juuri nyt en ole töissä. Edellisessä työpaikassa ei ollut ketään varteenotettavaa, suurin osa oli varattuja. En asu missään isossa kaupungissa, joten harrastuksia ei juuri ole. Tapahtumat ja clubit jne on 20km päässä. En tiedä miten edes niitä kavereita löytäisi. Tinderistä löysin kyllä vakihoidon, kun en heti eron jälkeen kaivannut suhdetta. Hän käy välillä edelleen, mutta välillä nyt käy se suhdekin mielessä. Mitään yhteenmuuttoja jne en kaipaa, mutta välillä yhdessä oloa kyllä.

Ihan kotona. Mies oli vuokraisäntäni, ja oli rahat tiukilla. Osoittautui sitten oikein mukavaksi mieheksi, joten jäin. 

Kokemus minulla on kahdesta suhteesta. Ensimmäinen kesti 20v, nyt tämä toinen on kestänyt viisi vuotta. Molempiin olen itse ollut aloitteentekijä. Molemmat miehet ovat ajatelleet ettei minuun ole edes mahdollisuuksia. Itse ajattelen olevani pullero tavis, joka ei meikkaa ja vaatteetkin mitä sattuu.

Nyt on pari miestä ilmaissut kiinnostuksensa minuun. Itsellä vähän ahdistaa moinen. Olen hyvässä suhteessa.

Mitä ap olet tehnyt suhteen löytämiseksi? Jos kukaan ei sinua tunne tai et ole jossain tinderissä ym niin ei kukaan tiedä sinusta kiinnostua.

No sehän sulla on ongelma, että kotoa ei tulla hakemaan, vaan vaatii itseltäkin jonkinlaista aktivointia, eli uloslähtöä/nettiviestintää tms. Ei voi tavata ketään, jos ei ole kenenkään potentiaalisen ehdokkaan kanssa koskaan tekemisissäkään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopa naisenkin joutuu nyt senverran nähdä vaivaa, että tekee profiilin johonkin nettipalveluun ja tuo itseään tyrkylle. Kyllä ne miehet sitten laittaa viestiä ja ei muuta kuin valikoimaan, siitä se lähtee.

Tällä tavalla pääsee vain miesten pantavaksi. Parisuhdetta ei saa.

Eli odottelee sitten vaan syrjässä odotellen sitä oikeaa elämän prinssiä joka sattuisi vahingossa huomaamaan ja kiinnostumaan. Onhan se kieltämättä aika romanttinen mielikuva, kuin disneystä.

Ei riitä edes meneminen ja juttelu, jos ei ole yhtään pelisilmää. Olisi hyvä osata edes vähän flirttailla.

Baarista löysin aviomieheni. Tosin hyvin pitkälle kaverini ansiosta, mies oli siis hänen tuttunsa ja satuin istumaan samaan pöytään. Tästä on jo 20 vuotta aikaa, edelleen onnellinen. Mutta muistan kyllä silloin nuorena ne ajatukset, että en varmaan koskaan tule löytämään ketään.